Timothy Williamson Oxford University Tieto ensin Timothy Williamson Oxford University Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Tieto ensin Tieto tulee käsitteellisesti ja metafyysisesti ensin. Tieto on perustavaa: muut käsitteet tai ominaisuudet, kuten uskomus, oikeutus ja evidenssi, selitetään sen avulla eikä päinvastoin. Vallitseva analyyttinen kanta: tieto = tosi uskomus + x. Filosofien yritykset määrittää x, joka ei olisi triviaali eikä kehäinen, ovat olleet epäonnistuneita. Harvalle arkikielen termille tai käsitteelle on tällainen analyysi. Kaikki punaiset esiteet ovat värillisiä. Punaisuus ≠ värillisyys + x. Toisin kuin Wittgenstein, Williamson ei vastusta filosofista analyysiä sinänsä. Kyse on siitä, mitä analysoidaan milläkin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Tieto on mielentila Vakiintunut internalistinen kanta: Tieto ei ole mielentila. Se muodostuu sisäisestä komponentista (mielentila, uskomus) ja ulkoisesta komponentista (totuus, tosiasia). Ongelma: Mentaalisen eksternalismin mukaan myös uskomuksen sisältö voi riippua ympäröivästä maailmasta. Jos uskomus on tästä huolimatta mielentila, miksei tieto ole? Tieto on yleisin faktiivinen mielentila: tietää että p → p Muut faktiiviset mielentilat ovat tiedon erikoistapauksia: havaita että p → tietää että p → p muistaa että p → tietää että p → p katua sitä että p → tietää että p → p Tiedon arvo: Arvostamme tietoa, koska arvostamme sitä, että mieli sopii maailmaan. Jos tieto on mielentila, sen pitäisi olla myös keskeinen mielenfilosofian tutkimuskohde. Vaikka tietoa ei voi analysoida, sitä voidaan luonnehtia muulla tavoin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Kritiikkiä ja vastauksia Tieto ei ole mielentila, koska se ei selitä toimintaa. TW: Tieto selittää pitkäkestoisen toiminnan. Tiedolla on enemmän välinearvoa kuin todella uskomuksella. Tieto on pysyvämpää kuin tosi uskomus, koska uusi evidenssi ei niin helposti kumoa sitä kuin totta uskomusta (Menon-ongelma). Esim. tie Larissaan ja jalokivivaras Meillä on introspektiivinen pääsy mielentiloihimme muttei tietoomme. TW: Introspektiivinen pääsy mielentiloihin on illuusio. Mikään ei-triviaali mielentila ei ole läpinäkyvä (luminous) siinä mielessä, että aina kun henkilö on tässä tilassa, hän pystyy tietämään, että hän on. Esim. Oletetaan, että kipu vähenee niin pienin askelin 1,…,n, etten pysty erottamaan peräkkäisiä tiloja toistaan. Jos tunnen kipua hetkellä i, tiedän, että tunnen kipua hetkellä i. Jos tiedän, että tunnen kipua hetkellä i, tunnen kipua hetkellä i+1. Näistä oletuksista seuraa, että tunnen kipua hetkellä n, vaikkei kipua enää silloin ole, mikä on ristiriita. Kipu ei siis ole läpinäkyvä. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Tieto selittää muita asioita Selittäminen Järkevä toiminta TIETO Uskomus Oikeutus Williamsonin mukaan tieto ensin –lähestymistapaa pitää puolustaa sen hedelmien perusteella: Se auttaa selittämään muita kiinnostavia ilmiöitä. Evidenssi Väittäminen Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

uskomus Tietämisestä seuraa uskominen. Uskomisen päämäärä on tieto: uskomukset ovat tulosta kognitiivisista kyvyistä, joiden tehtävä on tuottaa tietoa. Silloin, kun kaikki menee hyvin, uskomukset ovat tietoa. Pelkkä uskominen on ”mokattua” (botched) tietämistä. Tieto on onnistunut tila; uskomus on yleisempi tila, joka on onnistumisen ja epäonnistumisen suhteen neutraali. Analogia: yrittäminen – tekeminen uskominen – tietäminen Tekeminen on onnistumista: intention toteuttamista. Esim. nostan käteni = onnistun toteuttamaan intentioni nostaa käteni. Yritykseni nostaa käteni voi onnistua, jolloin se on teko, tai epäonnistua, jolloin se jää yritykseksi. Se on siis neutraalia onnistumisen ja epäonnistumisen suhteen. Samalla tavalla tieto on onnistumista. Uskominen taas voi onnistua, jolloin se on tietoa, tai epäonnistua, jolloin se jää pelkäksi uskomukseksi. Esim. henkilön uskomus, että Jumala on olemassa, voi onnistua, jolloin se on tietoa, tai se voi epäonnistua, jolloin se jää pelkäksi uskomukseksi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Väittäminen Väittäminen on puheakti, jota ohjaa seuraava konstitutiivinen normi. J. Searle: regulatiivinen/konstitutiivinen (esim. liikennesäännöt/šakin säännöt) Väittämisen normi: Väitä että p, vain jos tiedät että p. Väitteen esittäjältä on asianmukaista kysyä ”Mistä tiedät?” Tämä osoittaa, että väitteen esittäjän oletetaan tietävän sen, mitä hän väittää. Normi selittää, miksi väite ”Sataa, mutten tiedä että sataa” tuntuu paradoksaaliselta. Normi selittää, miksi on epäasianmukaista väittää, että arpani ei voita. Kritiikki: Normi on liian vahva. Lackey: kreationistinen biologian opettaja Väitä että p, vain jos olet oikeutettu uskomaan että p. TW: Tämä normi ei selitä, miksi on väärin väittää jotakin, mikä on epätotta. Sosa: Lackeyn tapauksessa henkilö ei esitä väitettä omana itsenään vaan tietyn roolin edustajana, opettajana. Rooli (opettaja, tuomari, lehtimies) voi velvoittaa sanomaan jotakin, mitä ei edes usko (ja siis rikkomaan väittämisen normia). Tieto on perustavaa myös väittämiseen ja uskomiseen nähden. Normi sanoo, että on sallittua väittää jotakin, vain jos tietää sen, ts. että ei pidä (saa) väittää mitään sellaista, mitä ei tiedä. Väitteen esittäjältä on asianmukaista kysyä ”Mistä tiedät? Tämä osoittaa, että väitteen esittäjän oletetaan tietävän sen, mitä hän väittää. Miksi tämä tuntuu paradoksaaliselta? Lause ei ole loogisesti ristiriitainen, mutta sen väittäminen rikkoo väittämisen normia. Voin asianmukaisesti väittää näin, vain jos tiedän, että sataa, ja että tiedän, etten tiedä, että sataa. Jälkimäisesti kuitenkin seuraa, etten tiedä, että sataa. En siis voi asianmukaisesti väittää näin, koska se edellyttäisi, että sekä tiedän, että sataa, että en tiedä, että sataa. (Tuntuu myös paradoksaaliselta uskoa siihen. Uskomisen normi selittää miksi.) Aiemmin oli puhetta siitä, etten voi tietää, että arpani ei voita, vaikka tämä on hyvin todennäköistä. Tietonormi selittää, miksi minun on myös epäasianmukaista väittää, että arpani ei voita. Lackeyn mukaan väittäminen ei vaadi edes uskomusta eikä siten tietoa. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

uskomisen normi Uskomisen normi: Usko että p, vain jos tiedät että p. Jos uskot etkä tiedä, sinua voidaan kritisoida (et ole oikeutettu uskomuksessasi) Normi selittää, mitä vikaa on uskoa ”Sataa, mutten tiedä, että sataa”. Uskomus on oikeutettu, joj se täyttää uskomisen normin. Oikeutettu uskomus = tieto Infallibilismi: Oikeutettu uskomus ei voi olla epätosi. Gettier-intuitio: ”oikeutettu” epätosi uskomus = moitteeton (anteeksi annettava) uskomus Esim. henkilöllä voi olla harhaanjohtavaa evidenssiä sen puolesta, että hän tietää. Häntä ei voi moittia siitä, että hän uskoo vaikkei tiedä. Uskominen on väittämisen sisäinen vastine, ja sitä ohjaa samanlainen normi. Tästä seuraa infallibilismi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

evidenssi Yleisen internalistisen näkemyksen mukaan henkilön evidenssi muodostuu hänen nykyisistä mielentiloistaan. Tämän näkemyksen vetovoima perustuu internalismiin, jonka mukaan nykyiset mielentilat ovat aina introspektiivisesti tiedettävissä. Williamsonin mukaan mielentilamme eivät kuitenkaan ole tällä tavalla läpinäkyviä (luminous). Evidenssi = tieto. Henkilön kokonaisevidenssi muodostuu niistä propositioista (tosiasioista), jotka hän tietää. Asteinen oikeutus: Proposition oikeutuksen aste S:lle on P(p |e), jossa e muodostuu kaikesta, minkä S tietää. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Williamsonin ongelma Jessica Brown, ”Infallibilism, Evidence and Pragmatics”, Analysis 73 (2013), 626–635. E=T: S:n evidenssi sisältää p:n, joj S tietää p:n ET: Proposition p tiedollinen todennäköisyys S:lle on p:n ehdollinen todennäköisyys suhteessa S:n kokonaisevidenssiin. Infallibilismi: S tietää että p, vain jos p:n tiedollinen todennäköisyys suhteessa S:n kokonaisevidenssiin on 1. Induktiivinen tieto on mahdotonta, jollei induktiivinen johtopäätös ole evidenssiä itselleen. T(p⃓ p) = 1. Tämä ajatus on ongelmallinen, koska tuntuu epäasianmukaiselta tarjota p:tä evidenssiksi p:lle. TW: Tämä on epäasianmukaista vain tilanteessa, jossa p:n totuus on asetettu kyseenalaiseksi. Tällöin voimme arvioida p:n todennäköisyyttä muuhun tiedettyyn evidenssiin. Tiedollinen todennäköisyys = oikeutuksen aste. Infalliblismi seuraa näistä periaatteissa. Jos S tietää p:n, p on osa hänen kokonaisevidenssiään. p:n todennäköisyys suhteessa kokonaisevidenssiin on 1, koska T(p⃓ p) = 1. Näyttäisi siltä, että induktiivisen tiedon todennäköisyys suhteessa evidenssiin on vähemmän kuin yksi. Esim. jos olen havainnut suuren määrän vihreitä smaragdeja ja päättelen tästä, että kaikki smaragdit ovat vihreitä, johtopäätöksen todennäköisyys suhteessa premisseihin on vähemmän kuin yksi. Samaa pätee selittävään päättelyyn. Jos päättelen, että Moriarty on murhaaja, koska tämä hypoteesi selittää parhaiten saatavilla olevan evidenssin, hypoteesin todennäköisyys suhteessa evidenssiin on vähemmän kuin yksi. Williamsonin näkemyksestä näyttää seuraavan, ettei mitään induktiivista tietoa voi olla. Williamson saattaa kuitenkin ajatella, että kun päädyn hyvän induktiivisen päättelyn perusteella toteen johtopäätökseen, siitä tulee tietoa, ja tällöin sen todennäköisyys suhteessa kokonaisevidenssiin on 1, koska se itse on osa kokonaisevidenssiä. Se on evidenssiä itselleen: p on evidenssiä p:lle. P:n todennäköisyys suhteessa p:hen on yksi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Williamson ja karteesinen skeptisismi Skeptikot olettavat, että meillä on sama evidenssi arkiskenaariossa (hyvässä tilanteessa) ja skeptisessä skenaariossa (pahassa tilanteessa). Evidentiaalinen internalismi Emme voi siksi tietää kummassa tilanteessa olemme. Hyvässä tilanteessa evidenssini on kuitenkin parempaa kuin pahassa, vaikken voi introspektiivisesti erottaa tilanteita toisistaan. Tieto-opillinen disjunktivismi: Minulla on hyvässä ja pahassa tilanteessa eri evidenssi. Hyvässä tilanteessa tiedän, että minulla on kädet, ja evidenssini (että minulla on kädet) sulkee pois sen, että olisin kädettömät aivot. Voin siis tietää myös tämän. Pahassa tilanteessa tiedän vain sen, että minusta näyttää, että minulla on kädet, enkä voi tietää, etten ole hyvässä tilanteessa. Internalismi sekoittaa oikeutuksen ja moitteettomuuden (anteeksi annettavuuden): uskomukseni ovat hyvässä ja pahassa tilanteessa yhtä moitteettomia, mutta vain hyvässä tilanteessa ne ovat oikeutettuja. Hyvässä tilanteessa siis tiedän sekä sen, että minulla on kädet että sen, etten ole kädettömät aivot. Pahassa tilanteessa ei tietenkään voi tietää kumpaakaan, koska minulla ei ole käsiä. E=T –teesistä seuraa, että minulla on eri evidenssi näissä tilanteissa. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018

Joitakin nykyisiä hybriditeorioita Kontekstualistinen hyveteoria (John Greco) Kontektualistinen tieto ensin –teoria (Jonathan Ichikawa) Tieto ensi –hyveteoria (Chris Kelp, Lisa Miracchi) Uskomukset ovat suorituksia, jotka tähtäävät tietoon. Älyllinen hyve = kompetenssi (kyky) tietää. Tieto ilmentää kompetenssia (kykyä) tietää Kehäisyys on sallittua, koska reduktiiviseen analyysiin ei pyritä. Tieto ja hyve ovat toisistaan riippuvaisia. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16/01/2018 - 1/3/2018