Oikeutus ja rationaalisuus

Esitys aiheesta: "Oikeutus ja rationaalisuus"— Esityksen transkriptio:

1 Oikeutus ja rationaalisuus
Pyrrhon myrskyssä Tieto-oppi / Markus Lammenranta

2 Tiedollinen normatiivisuus
Tiedollinen oikeutus on normatiivinen (deontologinen) käsite: se koskee sitä, mitä henkilön pitää tai pitäisi uskoa tai olla uskomatta. S on oikeutettu uskomaan että p, joj S:n on sallittua uskoa että p, ts. ei ole niin, että S:n pitää (pitäisi) olla uskomatta että p. Uskominen on sallittua, joj se ei ole kiellettyä. Tämä analyysi sallii myös p:tä koskevasta uskomuksesta pidättäytymisen. S on oikeutettu uskomaan että p, joj (jos S ottaa jonkin doksastisen asenteen propositioon p) S:n pitää uskoa että p. Tämän analyysin mukaan vain yksi asenne propositioon on sallittu: S:n pitää uskoa p:hen, uskoa ei-p:hen tai pidättäytyä uskomuksesta. Voiko olla uskomista koskevia normeja tai velvollisuuksia, jos uskomukset eivät ole tahdonalaisia tekoja? Oletamme tällä kurssilla, että voi olla. Väljästi ymmärrettynä ”normatiivisuus” tarkoittaa normeja, arvoja ja hyveitä koskevaa. Kapeammassa merkityksessä se koskee nimenomaan normeja ja velvollisuuksia. Tätä voi kutsua myös deontologiseksi merkitykseksi. Esim. Sosan suoritusnormatiivisuus koskee hyviä tai huonoja suorituksia. Siinä on ennemmin kysymys arvioista kuin varsinaisista normeista. Oletamme nyt, että oikeutus on normatiivista kapeammassa merkityksessä. Se koskee normeja ja velvollisuuksia, joita voidaan ilmaista pitää- ja pitäisi-väitteillä. Uusimmissa kirjoissaan Sosa esittää, että reflektiivinen tieto vaatii uskomuksia, jotka ovat intentionaalisia tekoja, arvostelmia. Normatiivisuus kapeammassa mielessä soveltuisi nyt myös uskomuksiin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

3 Propositionaalinen ja doksastinen oikeutus
S:llä on propositionaalinen oikeutus uskoa että p, joj S:llä on riittävän hyviä perusteita, riittävää evidenssiä tai riittävä oikeutus uskoa että p. Tämä ei vaadi, että S todella uskoo että p. S:n uskomus että p on doksastisesti oikeutettu, joj S:llä on riittävän hyviä perusteita, riittävää evidenssiä tai riittävä oikeutus uskoa että p ja hänen uskomuksensa että p perustuu näihin perusteisiin, tähän evidenssiin tai tähän oikeutukseen. Yleinen näkemys on, että tämä perustumis-relaatio on kausaalinen. Sherlock Holmesilla ja tri Watsonilla on hallussaan sama evidenssi, mutta Holmesin uskomus perustuu evidenssiin toisin kuin Watsonin. Molemmilla on propositionaalinen oikeutus mutta vain Holmesilla doksastinen oikeutus uskomukselleen. Oletetaan että Sherlock Holmes ja tri Watson tutkivat rikospaikkaa, ja Holmes kiinnittää molempien huomion tiettyihin asioihin: jäljet nurmikolla, lasinsirut ikkunan ulkopuolella jne. Holmes muodostaa tämän evidenssin perusteella uskomuksen, että hovimestari on syyllinen. Watson muodostaa saman uskomuksen muttei evidenssin perusteella vaan siksi, että hän pitää hovimestareita aina syyllisinä. Vain Holmesin uskomus on oikeutettu, vaikka heillä on molemmilla sama evidenssi hallussaan, koska vain hänen uskomuksensa perustuu kausaalisesti evidenssiin. Näyttää siltä, että oikeutus riippuu uskomuksen kausaalisesta alkuperästä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Internalisti vastaa tapaukseen nojaamalla Roderick Firthin erotteluun doksastisen ja propositionaalisen oikeutuksen välillä. Molemmat ovat propositionaalisesti oikeutettuja uskomaan että hovimestari on syyllinen, mutta vain Holmesin uskomus on doksastisesti oikeutettu. Internalisti voi myöntää, että doksastinen oikeutus riippuu uskomuksen kausaalisesta alkuperästä. Uskomuksen täytyy kausaalisesti perustua evidenssiin. Internalismi on kuitenkin teoria propositionaalisesta oikeutuksesta. Tämä riippuu uskojan samanaikaisista mielentiloista tai siitä, mistä hän samalla hetkellä kykenee olemaan tietoinen. Tieto vaatii doksastista oikeutusta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

4 Internalismi vs. eksternalismi
Internalismi: Uskomuksen oikeutus riippuu pelkästään uskojalle sisäisistä tekijöistä. Näitä ovat hänen a) ei- faktiiviset mielentilansa (mentalismi) tai b) tekijät, joista hän on tai kykenee olemaan reflektiivisesti (introspektiivisesti) tietoinen (aksessibilismi). Eksternalismi ei rajoita tällä tavalla oikeutuksen ehtoja. Ne voivat olla täysin ulkoisia. Eksternalismi pätee doksastiseen oikeutukseen, koska perustumis-relaatio ei ole sisäinen tekijä. Internalismi on teoria propositionaalisesta oikeutuksesta. Jos oikeutus on normatiivinen asia, minkälaisia sitten ovat ne tekijät tai ehdot, jotka tekevät uskomuksista oikeutettuja Nykytietoteorian keskeinen kiista ja vedenjakaja: Riippuuko oikeutus pelkästään uskojan näkökulmasta sisäisistä tekijöistä vai vaikuttavatko siihen myös ulkoiset tekijät. Sisäisen ja ulkoisen välinen raja voidaan vetää eri tavoin. a) Mentalistiseksi internalismiksi kutsutaan näkemystä, joka rajoittaa oikeuttajat uskojan ei-faktiivisisiin mielentiloihin (kokemuksia ja uskomuksia pidetään yleensä ei-faktiivisina). b) Toisaalta internalismi voidaan määritellä sen perusteella, miten oikeuttavat tekijät ovat kognitiivisesti uskojan saatavilla. Ne ovat joko sellaisia, joista uskoja on aktuaalisesti reflektiivisesti tietoinen, tai sellaisia, joista hän kykenee olemaan näin tietoinen. Reflektiivinen tietoisuus on tietoisuutta pelkästään mietiskelyn tai ajattelun voimalla. Perinteisesti sen on ajateltu kattavan introspektion ja apriorisen järjen. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

5 Evidentialismi vs. reliabilismi
Evidentialismi: S on oikeutettu uskomaan että p (hetkellä t), joj S:n evidenssi (hetkellä t) tukee p:tä tai S:llä on riittävät tiedolliset perusteet (hetkellä t) uskoa että p. Internalismi: S:n evidenssi muodostuu hänen ei-faktiivisista mielentiloistaan: kokemuksistaan, uskomuksistaan ja intuitioistaan tai näitä koskevista tosiasioista. Eksternalismi: S:n evidenssi muodostuu tosiasioista, jotka S tietää, tai faktiivisista mielentiloista (näen, että p). Timothy Williamson, John McDowell Reliabilismi: S:n uskomus on oikeutettu, joj sillä on luotettava kausaalinen alkuperä (se on luotettavien psykologisten prosessien synnyttämä ja ylläpitämä). Eksternalismi Alvin Goldman Nykyisessä analyyttisessä tietoteoriassa on kaksi vallitsevaa oikeutusteoriaa, joista toinen edustaa tyypillisesti internalismia ja toinen eksternalismia: evidentialismi ja reliabilismi. Voisi jopa sanoa, että oikeutusteoriat voidaan jakaa näihin kahteen tyyppiin. Edellisen mukaan oikeutus riippuu evidenssistä. Yleensä ajatellaan, että evidenssin täytyy olla jotain sellaista, josta henkilö kykenee olemaan suoraan introspektiivisesti tietoinen: kokemukset, uskomukset, intuitiot. Evidenssi rajoittuu henkilön senhetkisiin sisäisiin mentaalisiin tiloihin. Williamsonin evidentialismi on kuitenkin eksternalistista. Reliabilismin mukaan taas uskomuksen tekee oikeutetuksi sen luotettava kausaalinen alkuperä, josta henkilön ei tarvitse olla millään tavalla tietoinen. Luotettava kausaalinen alkuperä on sellainen, joka tuottaa enemmän tosia kuin epätosia uskomuksia. Uskomustemme kausaalisen alkuperä sekä tämän luotettavuus ovat mielen kannalta ulkopuolista. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

6 Mikä oikeuttaa uskomuksemme?
Kuu kiertää maata. Mistä tiedät? (Miksi uskot niin? Mitä perusteita sinulla on uskoa niin?) Opettajani sanoi niin koulussa, ja opettajani on luotettava. Mistä tiedät, että opettajasi sanoi niin? Mistä tiedät, että opettajasi on luotettava Jne. Näyttää siltä, että henkilön uskomuksen tekee oikeutetuksi se, että hänellä on sille on hyviä perusteita ja edelleen hyviä perusteita näille hyville perusteille ja niin edelleen. Millainen evidenssi tai kausaalinen alkuperä oikeuttaa uskomuksemme? Voisimme yrittää vastata kysymykseen tutkimalla, miten vastaisimme sellaisiin kysymyksiin kuin ”Mikä oikeuttaa sinut uskomaan että?”, ”Mistä tiedät että p?” ja ”Mitä perusteita sinulla on uskoa että p?”. Kaksi jälkimmäistä ovat arkikielessä yleisempiä. Jos uskomukseni, että kuu kiertää maata, haastetaan kysymällä ”Mistä tiedät?” tai ”Mikä oikeuttaa sinut uskomaan niin?”, minun on luontevaa vastata esittämällä uskomukselleni perusteita. Voin esimerkiksi vastata, että opettaja kertoi niin koulussa ja että hän on tässä asiassa hyvin luotettava. Nämä perusteet ovat kuitenkin myös uskomuksia, jotka voidaan haastaa samalla tavalla. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

7 Oikeutuksen rakenne Oikeutus syntyy perusteiden ketjusta, joka
päättyy perususkomukseen (fundamentalismi), jatkuu äärettömyyksiin (infinitismi), muodostaa kehän (kehäinen koherentismi) tai päättyy uskomukseen, joka ei ole oikeutettu (wittgensteinilainen kontekstualismi) Pyrrhonistisen skeptisismin mukaan mikään ketjuista ei kykene oikeuttamaan uskomuksia. Sitä voidaan puolustaa argumentilla, joka löytyy jo hellenistisestä skeptisismistä. Yleensä jotakin näistä vaihtoehdoista puolustetaan sillä, että se on ainoa, joka ei johda skeptisismiin. Disjunktion eliminointi. Tämä vaihtoehto on useimmiten fundamentalismi. Infinitistejä on joitakin, Peter Klein, Scott Aiken ja Jeremy Fantl. He argumentoivat, että infinitismin täytyy olla tosi, koska mitään perususkomuksia ei ole. Nykyään ei tietääkseni ole ketään, joka kannattaisi 3:sta. Tuntuu selvältä, ettei kehäinen ketju synnytä oikeutusta. Myöskään 4 ei ole ollut kovin suosittu. Wittgensteinilaiset, kuten C. Wright ja M. Williams, ajattelevat yleensä, että ketjun päätepisteillä on kuitenkin jonkinlainen ei-evidentiaalinen oikeutus (entitlement). Lähes kaikki ovat nykyisin fundamentalisteja. Yleensä koko regressio-ongelma nähdään argumentiksi fundamentalismin puolesta: Koska ketjut 2-4 eivät anna oikeutusta eikä skeptisismi pidä paikkaansa, täytyy olla perususkomuksia, jotka ovat oikeutettuja vaikka ne eivät itse saa oikeutustaan muilta uskomuksilta tai propositioilta. Ne eivät tarvitse perusteita. Pelkkä muiden mahdollisten vastausten eliminointi on kuitenkin huono vastaus Agrippan ongelmaan. Sehän voi vain auttaa skeptikkoa, koska teoriat kumoavat toinen toisensa. Valittu teoria pitäisi jollain tapaa osoittaa intuitiiviseksi, mikä vie pohjan pois skeptiseltä argumentilta. Kaikki sen premissit eivät silloin olisikaan intuitiivisia. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

8 Regressioargumentti (Agrippan ongelma)
Jos uskomus on oikeutettu, se on joko perususkomus (oikeutettu päättelystä riippumatta) tai sen oikeutus perustuu päättelyyn. Perususkomuksia ei ole. Jos uskomuksen oikeutus perustuu päättelyyn, sen tekee oikeutetuksi joko (a) ääretön perusteiden ketju, (b) kehäinen perusteiden ketju tai (c) perusteiden ketju, joka päättyy epäoikeutettuun uskomukseen. Ääretön perusteiden ketju ei voi oikeuttaa uskomusta. Kehäinen perusteiden ketju ei voi oikeuttaa uskomusta. Epäoikeutettuun uskomukseen päättyvä ketju ei voi oikeuttaa uskomusta. Siis mitään oikeutettuja uskomuksia ei ole. Kolmen Agrippan troopin pohjalta voisi muotoilla seuraavanlaisen pätevän argumentin. Tämä on pätevä argumentti, mikä tarkoittaa sitä, että jos sen premissit 1-6 ovat tosia, myös johtopäätös 7 on tosi. 3 seuraa 1:stä ja 2:sta. Johtopäätös 7 taas seuraa premisseistä 3, 4, 5, ja 6. Meillä on siis kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksymme johtopäätöksen tai hylkäämme jonkun premisseistä. Kukin edellisistä ei-skeptisistä vaihtoehdoista hylkää yhden premissin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

9 Fundamentalismi Lat. fundamentum = perusta.
Jokainen oikeutettu uskomus on joko perususkomus tai perususkomuksista päätelty uskomus. Perususkomus on oikeutettu uskomus, jonka oikeutus ei perustu päättelyyn muista uskomuksista Lat. fundamentum, perusta, pohja. Fundamentalismin mukaan on perususkomuksia, jotka eivät saa oikeutustaan muilta uskomuksilta. Niiden oikeutus on perusteista riippumatonta. Muiden uskomusten oikeutus taas on riippuvaista perususkomuksista. Oikeutettujen uskomusten järjestelmä on kuin talo tai pyramidi, jolla on perusta, ja ylemmät osat, jotka lepäävät perustan varassa. Koska uskomukset oikeuttaa tyypillisesti useampi peruste, pyramidi on parempi vertaus, koska se laajenee alaspäin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

10 Perususkomusten oikeutus?
Perususkomukset ovat oikeutettuja uskomuksia, joiden oikeutus ei perustu päättelyyn muista uskomuksista. Mihin perususkomusten oikeutus perustuu? Mikä tekee ne oikeutetuiksi? Fundamentalisti, joka on evidentialisti, vetoaa evidenssiin (tai perusteisiin), mutta perususkomusten kohdalla, tämä evidenssi ei voi muodostua muista uskomuksista. Mistä tämä evidenssi muodostuu ja miten se pystyy oikeuttamaan perususkomuksen? Reliabilisti ajattelee, että perususkomukset oikeuttaa niiden luotettava kausaalinen alkuperä, johon ei sisälly päättelyä muista uskomuksista. Keskeinen kritiikki kaikkia fundamentalismin muotoja vastaan on se, että koska perususkomuksille ei ole perusteita, ne ovat täysin mielivaltaisia. Fundamentalisti toki väittää, etteivät ne ole mielivaltaisia, koska ne ovat oikeutettuja. Mutta miten uskomus, jolle ei ole perusteita voi olla oikeutettu? Mikä tekee ne oikeutetuiksi. Jotta saisimme selville, onko sellaisia perusteita tai evidenssia, joka pystyy katkaisemaan perusteiden regression, meidän täytyy kysyä, mitä perusteet ovat ja tai mitä evidenssi on. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

11 Perinteinen evidentiaa-linen internalismi
Radikaali (klassinen, karteesinen) fundamentalismi Perususkomukset oikeuttaa niiden erehtymättömyys (varmuus). Ne eivät voi olla epätosia. Erehtymätön uskomus: Siitä, että S uskoo että p, seuraa loogisesti että p tosi. Tämän näkemyksen mukaan perususkomus oikeuttaa itse itsensä. Se on evidenssiä itselleen (self-evident) Ongelmat: (i) kaikki välttämättä todet propositiot täyttävät tämän ehdon. (ii) Harva kontingentti propositio täyttää sen, kuten propositio <olen olemassa> tai <ajattelen>. Erehtymätön oikeutus: Perususkomuksen oikeutus takaa sen totuuden. Perususkomuksen oikeuttaa se tosiasia, joka tekee siitä toden. Esim. uskomukseni, että minulla on kipuja, oikeuttaa se tosiasia, että minulla on kipuja. Ongelma: Miksei tosiasia, että huomenna sataa, oikeuta uskomustani, että huomenna sataa. Perususkomuksen oikeuttaa tietoisuus siitä tosiasiasta, joka tekee siitä toden. Evidenssi empiirisille perususkomuksille muodostuu siis uskojan omia mielentiloja koskevista tosiasioista, koska hän on suoraan tietoinen vain omaa mieltään koskevista tosiasioista. Radikaalit fundamentalistit ajattelevat, että perususkomukset tekee oikeutetuiksi niiden erehtymättömyys. Ne eivät voi olla epätosia. Tämä voidaan kuitenkin ymmärtää monella tapaa. Fumerton vaatii, että henkilön täytyy olla tietoinen (1) uskomuksensä sisällöstä, (2) tämän todeksi tekevästä tosiasiasta ja (3) uskomuksen ja tosiasian välisestä vastaavuudesta. Jotta evidenssi oikeuttaisi uskomuksen, sen täytyy olla uskojan hallussa eli hänen täytyy olla tietoinen siitä. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

12 Sellarsin dilemma Wilfrid Sellars: ‘Empiricism and the Philosophy of Mind’ (1956) Se, että jotkut (mielentiloja koskevat) tosiasiat ovat suoraan tietoisuudelle annettuja, on myytti. (The myth of the given) Jos tietoisuudella tosiasioista ei ole propositionaalista sisältöä, se eivät kykene oikeuttamaan uskomuksia. Jos tietoisuudella tosiasioista on propositionaalinen sisältö, se vaativat itse oikeutuksen. Radikaali fundamentalismi hylkää 1. haaran: Tietoisuus on ei-intentionaalista ja ei-propositionaalista. Tietoisuus eli tuttuus (acquaintance) on aito relaatio. Sen mukaan tietoisuus siitä tosiasiasta, joka tekee uskomuksesta toden, on paras mahdollinen oikeutus uskomukselle. Laurence BonJour, Richard Fumerton Yleensä fundamentalismin kritiikki kohdistuu perususkomusten mahdollisuuteen. Wilfrid Sellarsin mukaan fundamentalismi johtaa seuraavaan ongelmaan - dilemmaan. Hän kohdisti dilemman alunperin radikaalia fundamentalismia vastaan, mutta se soveltuu kaikkeen fundamentalismiin. Fundamentalismin pitäisi pystyä hylkäämään jompikumpi. Jos 1 pitää paikkansa, perususkomukset jäävät ilman oikeutusta. Jos 2 pitää paikkansa, regressio ei pysähdy väitettyihin perususkomuksiin. Klassinen karteesinen fundamentalismi kielsi 1:n. Sen mukaan tietoisuus aistikokemuksista on ei-propositionaalista - tuttuustietoa - ja tämä tietoisuus oikeuttaa niitä koskevat uskomukset. Tietoisuus punaisesta sense-datumista tai ideasta oikeuttaa uskomuksen, että tuo sense-datum tai idea on punainen. Sellars ei ymmärrä, miten jokin, jolla ei ole propositionaallista sisältöä (tietoisuus) voi oikeuttaa jotakin, jolla on, uskomuksen. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

13 Ulkomaailmaa koskevien uskomusten oikeutus?
Radikaalin fundamentalismin mukaan empiiriset perususkomukset koskevat omia aistikokemuksia (omia mielentiloja). Ulkomaailmaa koskevien uskomusten oikeutuksen pitäisi perustua päättelyyn omia aistikokemuksia koskevista perususkomuksista. Mikä oikeuttaa tällaisen päättelyn? Suora tietoisuus deduktiivisista suhteista? Ongelma: Koska mielen ja ulkomaailman välinen suhde on kontingentti, tällaisia suhteita ei ole mieltä koskevien ja ulkomaailmaa koskevien propositioiden välillä. Suora tietoisuus mielen ja ulkomaailman välisistä probabilistisista suhteista? Ongelma: Emme voi olla suoraan tietoisia näistä. Ks. kuitenkin Hasan & Fumerton. Ulkomaailmaa koskeva skeptisismi Tieto-oppi / Markus Lammenranta

14 Inferentiaalinen internalismi
Hasan & Fumerton Inferentiaalista oikeutusta koskeva periaate: Jotta S olisi oikeutettu uskomaan p:hen e:n perusteella, hänen täytyy olla (a) oikeutettu uskomaan e:hen ja (b) oikeutettu uskomaan, että e tekee p:n todennäköiseksi. Sekä a- että b-ehto synnyttävät regression. Vahva aksessibilismi: S:llä pitää olla reflektiivinen tiedollinen pääsy molempiin oikeuttaviin tekijöihin. Fumerton vetoaa suoraan tietoisuuteen eli tuttuuteen. Heikko aksessibilismi (eksternalismi) hylkää b-ehdon. Riittää, että e tekee p:n tosiasiassa todennäköiseksi. Mentalismi hylkää b-ehdon. Kahdella henkilöllä, joilla on sama evidenssi e (samat mielentilat), on välttämättä myös sama oikeutus uskoa p:hen. e:n ei tarvitse tehdä p:tä todennäköiseksi. Riittää, että e tekee p:n oikeutetuksi. M. Huemer: Jos kahdestä henkilöstä kaikki näyttää täsmälleen samalta, heillä on välttämättä myös sama oikeutus uskoa asioihin. Jos S uskoo e:hen, ja hänestä näyttää, että p on tosi jos e on, hän on oikeutettu uskomaan p:hen. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

15 Doksastista oikeutusta koskeva ongelma
Jotta ulkomaailma koskeva uskomus olisi doksastisesti oikeutettu, sen täytyy perustua (olla päätelty) mielentiloja koskevista perususkomuksista. Ei riitä, että hän pystyisi tarvittaessa niitä muodostamaan. Psykologinen ongelma: Näyttää siltä, ettemme muodosta ulkomaailmaa koskevia uskomuksia päättelemällä mieltä koskevista uskomuksista. Psykologisesti realistisempi kanta: kokemus synnyttää suoraan uskomuksia ulkomaailmasta. Jos on näin, perinteisestä karteesisesta internalismista seuraa, että ulkomaailmaa kóskevat uskomukset eivät ole doksastisesti oikeutettuja eivätkä siis tietoa. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

16 MOderni evidentiaalinen internalismi
Maltillinen (fallibilistinen) fundamentalismi Empiiriset perususkomukset koskevat ulkomaailmaa eli aineellisia esineitä ja niiden ominaisuuksia. Ts. kokemusta koskeva evidenssi oikeuttaa suoraan ulkomaailmaa koskevia uskomuksia. Fallibilismi: Oikeutus (evidenssi) ei takaa totuutta. Perususkomukset voivat olla epätosia. Koska perususkomukset eivät aina ole tosia, meillä voi olla evidenssiä niiden totuutta vastaan. Tällöin niiden oikeutus kumoutuu. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

17 Prima facie –oikeutus ja kumoutuvuus
Jos evidenssi e oikeuttaa S:n uskomaan että p, niin toinen evidenssi d kumoaa tämän oikeutuksen, jos ja vain jos e ja d yhdessä eivät oikeuta S:ä uskomaan että p. d voi olla peruste uskoa, että p on epätosi tai että e ei ole luotettavaa evidenssiä p:lle. d = psykologinen kumoaja (defeater) S:llä on prima facie –oikeutus uskoa jotakin, joj tälle oikeutukselle voi olla kumoajia. Muita ilmauksia: pro tanto –oikeutus, ceteris paribus –oikeutus, other things being equal –oikeutus. Tällainen oikeutus ottaa huomioon vain osan S:n evidenssistä. S:llä on ultima facie –oikeutus uskoa jotakin, joj tälle oikeutukselle ei ole kumoajia. Tällainen oikeutus ottaa huomioon kaiken S:n evidenssin. Evidenssi kokonaisuudessaan oikeuttaa uskomaan että p. Empiirinen evidenssi on fallibilismin mukaan aina kumoutuvaa siinä mielessä, että vaikka evidenssini oikeuttaisi minut uskomaan jotakin, niin uuden evidenssin hankkiminen voi kumota tämän oikeutuksen. Voimme määritellä oikeutuksen kumoutumisen seuraavasti. Lisäevidenssi d on siis oikeutuksen kumoaja. Jos minulla on tällainen kumoaja, uskomukseni että p ei ole oikeutettu ja minun pitäisi luopua siitä. Kumoutuvuusehto voidaan muotoille eri tavoin riippuen siitä, miten oikeutus ymmärretään. Oletetaan, että oikeutus riippuu evidenssistä. Esim. muistiuskomus, että jääkaapissa on olutta. Havaintouskomus, että jääkaappi on tyhjä, kumoaa muistiuskomuksen oikeutuksen. Esim. uskomus, että huoneessa on värivalot, on kumoaja uskomukselleni, että pöytä on punainen. p voi olla perususkomus tai uskomus, jonka oikeutus perustuu päättelyyn. Maltillinen fundamentalismi, jonka mukaan uskomusten oikeutus voi kumoutua, voi sallia enemmän oikeutettuja uskomuksia kuin radikaali fundamentalismi. Sen mukaan tutkimus ei ole vain uusien uskomusten muodostamista vaan vaatii joskus myös aikaisempien hylkäämistä. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

18 Fenomenaalinen konservatismi
Michael Huemer, Skepticism and the Veil of Perception (2001) Fenomenaalinen konservatismi: Jos minusta näyttää siltä että p, olen prima facie –oikeutettu uskomaan että p. Ts. Jos minusta näyttää siltä että p eikä minulla ole kumoajia p:lle (perusteita epäillä p:tä), olen (ultima facie) oikeutettu uskomaan että p. Perusteluja: p:n uskominen tuntuu tällaisessa tilanteessa järkevämmältä kuin ~p:n uskominen tai uskomuksista pidättäytyminen. Luonteva selitys perustavista oikeutuslähteistä, kuten havainto, muisti ja (apriorinen) intuitio. Antaa kannattajien mielestä uskottavan vastauksen niin pyrrhonistiseen kuin karteesiseen skeptisismiin. Ajatus on se, että on järkevää ajatella, että asiat ovat niin, kuin ne näyttävät olevan. Näyttäminen on evidenssiä. James Pryor kutsuu vastaavanlaista havaintouskomusten oikeutusta koskevaa kantaa dogmatismiksi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

19 Näyttäminen (seeming)
Näyttäminen on eri asia kuin uskominen. Havaintovirheet: Veteen työnnetty kynä näyttää taipuneelta, vaikken usko, että se on taipunut. Näyttäminen ei ole sama kuin taipumus uskoa. Keppi näyttää taipuneelta, vaikkei minulle olisi minkäänlaista taipumusta uskoa sen olevan taipunut. Toisaalta voin olla, esim. toiveajattelun takia, taipuvainen uskomaan jotakin, mikä ei näytä todelta. Näyttäminen selittää taipumuksen uskoa. Näyttämisellä on assertiivinen fenomenaalinen luonne: näyttäminen esittää proposition totena. Se muistuttaa tässä suhteessa uskomuksia. Tämä fenomenaalinen luonne näyttää antavan sille oikeuttavaa voimaa. Nämä näyttämisen piirteet auttavat vastaamaan Sellarsin dilemmaan ja regeressio-ongelmaan. Yleinen kritiikki on, että näyttäminen ei ole muuta kuin taipumus uskoa. Jos on näin, näyttäisi siltä, että kaikista uskomuksista tulee oikeutettuja. Jos uskon jotakin, minulla on varmasti myös taipumus uskoa niin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

20 Sellarsin dilemma Wilfrid Sellars (1912-1989)
Jos kokemuksilla ei ole propositionaalista sisältöä, ne eivät kykene oikeuttamaan uskomuksia. D. Davidson: Aistikokemukset voivat kausaalisesti aiheuttaa uskomuksia mutteivat oikeuttaa niitä. Jos kokemuksilla on propositionaalinen sisältö, ne vaativat itse oikeutuksen. Fenomenaalinen konservatismi hylkää 2. haaran: Koska kokemus esittää asioiden olevan jollakin tavalla, se oikeuttaa meidät uskomaan, että asiat ovat tällä tavalla. Mutta jos kokemuksella on assertiivinen propositionaalinen sisältö, miksei sille itselleen tarvita oikeutusta kuten uskomuksille? Klassinen karteesinen fundamentalismi kielsi 1:n. Sen mukaan tietoisuus aistikokemuksista on ei-propositionaalista - tuttuustietoa - ja tämä tietoisuus oikeuttaa niitä koskevat uskomukset. Tietoisuus punaisesta sense-datumista tai ideasta oikeuttaa uskomuksen, että tuo sense-datum tai idea on punainen. Sellars ei ymmärrä, miten jokin, jolla ei ole propositionaallista sisältöä (tietoisuus) voi oikeuttaa jotakin, jolla on, uskomuksen. Nykyisen evidentialismin mukaan aistikokemus oikeuttaa suoraan uskomukset ulkomaailmasta. Nyt voi olla vaikeampi nähdä, miten aistikokemus voisi oikeuttaa uskomuksen, jollei sillä ole propositionaalista sisältöä. Aistikokemus ja uskomus ovat kaksi eri asiaa, joilla ei ole mitään sisällöllistä yhteyttä toisiinsa. Miksi siis jokin tietty aistikokemus oikeuttaisi jonkin tietyn ulkomaailmaa koskevan uskomuksen jonkun toisen sijasta. Davidson näyttäisi olevan oikeassa sanoessaan, että aistikokemukset voivat vain kausaalisesti aiheuttaa uskomuksia eivätkä oikeuttaa niitä. Ne ovat uskomusten syitä, eivät perusteita. Fenomenaalinen konservatismi kiistää dilemman 2. haara. Jos kokemuksilla on propositionaalinen sisältö, ne näyttäisivät voivan toimia perusteena uskomukselle, jolla myös on propositionaalinen sisältö. Ne voivat olla loogisessa suhteessa toisiinsa. Niillä voi olla jopa identtinen propositionaalinen sisältö. Kokemus, että tuo pöytä on ruskea, oikeuttaa uskomuksen, että tuo pöytä on ruskea. Mutta jos on näin, miksei tuo kokemus tarvitse itse oikeutusta. Sen sisältö voi olla epätosi. Huoneessa voi olla värivalot. Huemer vetoaa siihen, ettei kokemusten oikeutuksesta ole mielekästä puhua. Kokemuksilta ei normaalisti vaadita oikeutusta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

21 Kognitiivinen penetraatio
Muut mielentilat vaikuttavat (tunkeutuvat) siihen, miltä jokin näyttää. Esim. mieliala, uskomukset, halut ja luonteenlaatu. Peter Markie, “The Mystery of Perceptual Justification” (2005) Kultahippu-tapaus Susanna Siegel, ”Cognitive Penetrability and Perceptual Justification” (2012) Esim. Liisa uskoo ilman perusteita, että Matti on hänelle vihainen, minkä takia Matti näyttää hänestä vihaiselta. Kehäisyys: epäoikeutettu uskomus → näyttäminen → oikeutettu uskomus Intuitio: Epäoikeutettu uskomus ei voi tulla tällä tavalla oikeutetuksi, kuten fenomenaalinen konservatismi sanoo. Peter Markie esittää tämän vastaesimerkin Huemerin fenomenaalista konservatismia vastaan: Olen Lemmenjoella huuhtomassa kultaa, ja vaskooliin jää jotain kiiltävää. Toivon sen niin kovasti olevan kultaa, että se näyttää minusta kullalta. Näytän sitä kokeneelle kullankaivajalle, joka sanoo sen todella olevan kultaa. Fen. konservatismin mukaan olemme yhtä oikeutettuja uskomaan, että hippu on kultaa, vaikka oma kokemukseni perustuu osittain toiveajatteluun. Markien esimerkki koskee psykologista ilmiötä, jota kutsutaan kognitiiviseksi penetraatioksi. Muut henkilön mielentilat voivat vaikuttaa siihen, miltä jokin näyttää, esim. halut (toiveajattelu) ja muut uskomukset. Jos uskon (väärin perustein), että Liisa on vihainen, hän saattaa näyttää minusta vihaiselta. Koska tällainen kognitiivinen penetraatio voi tehdä uskomuksen syntytavasta epäluotettavan, erityisesti reliabilistit ovat esittäneet tällaisia vastaväitteitä Huemer kiistää ongelman: Jos minusta todella näyttää siltä että p, olen (prima facie) oikeutettu uskomaan että p, olipa tämä näyttäminen syntynyt miten tahansa. Jos minulla ei ole perusteita uskoa, että kokemukseni on syntynyt epäluotettavalla tavalla, se oikeuttaa havaintouskomukseni. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

22 introspektio Mikä oikeuttaa introspektiiviset perususkomukset? Esim. uskomukseni, että minulla on päänsärky, ja uskomukseni, että ajattelen Wieniä. Goldmanin kritiikki: Fenomenaalinen konservatismi ei sovellu tähän klassiseen perususkomusten tyyppiin. Sen mukaan pitäisi olla jotain sellaista kuin introspektiivinen näyttäminen, mutta tällaista mielentilaa ei ole. Huemerin ehdotus: Mielentila (päänsärky, uskomukseni, että ajattelen Wieniä) = näyttämistila Goldman: Tämä ei käy, koska näyttäminen on assertiivinen propositionaalinen asenne. Päänsärky ei ole propositionaalinen asenne ollenkaan. Halut, toiveet ja intentiot ovat ei-assertiivisia propositionaalisia asenteita. Eri sopimisen suunta: Uskomusten ja näyttämistilojen pitäisi sopia maailmaan. Maailman taas pitäisi sopia haluihin, toiveisiin ja intentioihin. Klassisella tuttuusteorialla ei ole tätä ongelmaa: introspektiivisen uskomuksen oikeuttaa tietoisuus mielentilasta. Tietoisuus ei ole propositionaalinen asenne. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

23 Helpon tiedon ongelma (sulkuperiaate)
Stewart Cohen, “Basic Knowledge and the Problem of Easy Knowledge” (2002) Fenomenaalisesta konservatismista seuraa, että seuraava päättely voi antaa tietoa ja oikeutettuja uskomuksia (liian helposti). Tämä pöytä on punainen. (perseptuaalinen näyttäminen) Jos tämä pöytä on punainen, se ei ole valkoinen pöytä, joka näyttää punaisessa valossa punaiselta. (apriorinen intuitio eli näyttäminen) Siis tämä pöytä ei ole valkoinen pöytä, joka näyttää punaisessa valossa punaiselta. Intuitio: Pelkästään se, että pöytä näyttää punaiselta, ei oikeuta uskomaan, että se ei ole valkoinen pöytä, joka näyttää punaisessa valossa punaiselta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

24 Myös skeptisismin torjuminen liian helppoa
Fenomenaalisesta konservatismista seuraa, että seuraava uusmoorelainen päättely oikeuttaa johtopäätöksen: Minulla on kädet. (perseptuaalinen näyttäminen) Jos minulla on kädet, en ole kädettömät aivot, joista näyttää, että niillä on kädet. (apriorinen intuitio eli näyttäminen) Siis en ole kädettömät aivot, joista näyttää, että niillä on kädet. Intuitio: Pelkästään se, että minusta näyttää, että minulla on kädet, ei oikeuta uskomaan, etten ole kädettömät aivot, joista näyttää, että niillä on kädet. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

25 lintuharrastajat Kokenut harrastaja: ”Tuo on metsäkirvinen.”
Aloittelija: ”Tuo on metsäkirvinen.” Oletetaan, että molemmilla on täsmälleen sama näkökokemus eli molemmista näyttää samalta. Kokeneen harrastajan uskomus on oikeutettu, mutta aloittelijan uskomus ei ole. Goldmanin mukaan fenomenaalinen konservatismi ei pysty selittämään tätä eroa. Hänen selityksensä on tämä: Kokeneella harrastajalla on muistissaan metsäkirviselle tunnusomaisia piirteitä, joita hän vertaa kokemukseensa. Aloittelija vain arvaa, että lintu on metsäkirvinen. Kokeneen harrastajan käyttämä kognitiivinen prosessi on luotettava, kun aloittelijan prosessi on epäluotettava. Sama selitys soveltuu kognitiiivisen penetraation tapauksiin. Pahoissa kognitiivisen penetraation tapauksissa uskomus synnyttänyt prosessi on epäluotettava. reliabilismi Tieto-oppi / Markus Lammenranta