Evidentiaalinen eksternalismi

Esitys aiheesta: "Evidentiaalinen eksternalismi"— Esityksen transkriptio:

1 Evidentiaalinen eksternalismi
Tosiasiat uskomisen perusteena Kuva tv-sarjasta “13 Reasons Why”. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

2 Perusteet metaetiikassa
Perustefundamentalismi: Perusteet ovat perustavia normatiivisia seikkoja (”Perusteet ensin!”). Minun pitäisi tehdä jotakin, joj minulla on riittävät perusteet tehdä niin. x on arvokas, joj on perusteita ottaa x:ään myönteinen asenne. Derek Parfit, Tim Scanlon, Mark Schroeder ja John Skorupski Tieto-oppi / Markus Lammenranta

3 toiminnan ja Uskomisen perusteet
Normatiiviset (hyvät) perusteet ovat seikkoja, jotka puhuvat jonkin teon tai uskomuksen puolesta. Objektiiviset perusteet: perusteet, jotka ovat olemassa. Se, että rakennuksessa on pommi, on hyvä peruste poistua rakennuksesta. Subjektiiviset perusteet: perusteet, jotka henkilöllä ovat hallussaan. Jos henkilö ei ole tietoinen siitä, että rakennuksessa on pommi, tämä ei voi olla hänen perusteensa poistua rakennuksesta. Ainostaan subjektiiviset normatiiviset perusteet voivat oikeuttaa teon tai uskomuksen. Motivoivat perusteet ovat perusteita, joiden takia henkilö toimii jollakin tavalla tai uskoo jotakin. Motivoivat perusteet eivät ole aina hyviä (normatiivisia) perusteita, eivätkä normatiiviset (hyvät) perusteet ole aina motivoivia. Huonot perusteet voivat motivoida ja hyvät perusteet jäädä huomiotta. Selittävät perusteet ovat tekijöitä, jotka selittävät, miksi henkilö toimi jollakin tavalla tai uskoi jotakin. Kaikki motivoivat perusteet ovat selittäviä, mutta kaikki selittävät perusteet eivät ole motivoivia. Motivoivat perusteet antavat rationaalisen selityksen teolle tai uskomukselle. Esim. se, että olen unohtanut itse juoneeni ginin, selittää, miksi uskon, että asunnossani on käyty, mutta se ei ole motivoiva perusteeni uskoa niin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

4 Tiedollinen normatiivisuus
Propositionaalinen oikeutus: S on oikeutettu uskomaan että p, joj S:llä on riittävät perusteet uskoa että p. Subjektiiviset (hänen hallussaan olevat) normatiiviset perusteet Doksastinen oikeutus: S:n uskomus että p on oikeutettu, joj (1) S:llä on riittävät perusteet uskoa että p ja (2) S uskoo että p noiden perusteiden takia (koska hänellä on nuo perusteet). Motivoivat subjektiiviset normatiiviset perusteet Evidentialismi: Vain tiedolliset perusteet (eli evidenssi) voivat oikeuttaa uskomuksen. Tiedolliset perusteet ovat perusteita, jotka puhuvat uskomuksen tai proposition totuuden puolesta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

5 Perusteiden (evidens-sin) ontologia
Evidenssi = hyvät tiedolliset perusteet. Mentalismi. Perusteet ovat (ei-faktiivisia) mielentiloja (kokemuksia, uskomuksia). Alston, Conee & Feldman, Davidson, Doroughty & Rysiew, Pryor, Swain, Turri McDowell (faktiivisia mielentiloja) Propositionalismi eli abstraktivismi . Perusteet ovat propositioita (mielentilojen sisältöjä). Comesaña, Fantl, McGrath, Millar, Schroeder Faktualismi eli evidentiaalinen eksternalismi. Perusteet ovat tosiasioita tai tosia propositioita. Hyman, Littlejohn, Unger, Williamson Millaiset asiat voivat olla evidenssiä tai perusteita? Tieto-oppi / Markus Lammenranta

6 Perusteiden halussaolo (having reasons)
Perusteet oikeuttavat uskomuksen, vain jos ne ovat uskojan hallussa. Mentalismi: Henkilön mielentilat ovat automaattisesti hänen hallussaan. Mistä hänen mielentiloistaan hänen evidenssinsä muodostuu? Kaikista vai joistakin? Propositionalismi: Perusteet ovat propositioita, jotka voivat olla epätosia. Millainen asenne propositioon henkilöllä täytyy olla, jotta se olisi hänen hallussaan? Uskomus: Epäoikeutettu uskomus ei anna hyvää perustetta uskoa. Oikeutettu uskomus: kehäisyys. Ei-inferentiaalinen oikeutus: Ei-inferentiaalinen oikeutus ei tällöin voi riippua perusteista. Mistä se muodostuu? Faktualismi: Perusteet ovat tosiasioita tai tosia propositioita. Henkilön perusteet muodostuvat propositioista, jotka hän tietää. Objektiiviset perusteet ovat tosiasioita. Subjeltiiviset perusteet ovat objektiivisia perusteita, jotka henkilöllä on (hallussaan) eli jotka hän tietää. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

7 T. Williamson: Tieto oikeuttaa uskomuksen
EV: e on S:lle evidenssiä h:lle, joj S:n evidenssi sisältää e:n ja P(h|e) > P(h). Evidenssi = tieto: S:n evidenssi sisältää e:n, joj S tietää e:n. Evidentiaalinen eksternalismi: e voi muodostua ei-mentaalisia tosiasioita. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

8 TW:N Argumentti e=T:n puolesta
Evidenssi = tieto: S:n evidenssi sisältää e:n, joj S tietää e:n. Kaikki evidenssi on propositionaalista. Kaikki propositionaalinen evidenssi on tietoa. Kaikki tieto on evidenssiä. Siis kaikki tieto ja vain tieto on evidenssiä. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

9 1. Kaikki evidenssi on propositionaalista.
Evidenssin rooli päättelyssä vaatii, että evidenssi on propositionaalista. Evidenssi on jotakin, minkä hypoteesi selittää. Se, minkä hypoteesi selittää, on propositionaalista. Siis evidenssi on propositionaalista. E koska H. (Kielioppi vaatii, että E ja H ovat väitelauseita.) Evidenssi sulkee pois hypoteeseja siinä mielessä, että se on ristiriidassa näiden kanssa, mutta vain propositiot voivat olla keskenään ristiriidassa. P(e |h) = 0,8 (Vain propositiolla on todennäköisyys.) Havaintokokemus antaa evidenssiä, mutta evidenssin ei tarvitse muodostua kokemuksesta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

10 2. Kaikki propositionaalinen evidenssi on tietoa.
Havainnoistani, että pallot 1 – n olivat punaisia, päättelen induktiivisesti, että pallo n+1 on punainen. H1: Pallot 1 – n olivat punaisia, pallo n+1 on musta. H2: Pallo 1 oli musta, pallot 2 – n+1 ovat punaisia. H1 sopii yhteen evidenssin kanssa, H2 ei sovi. (Evidenssi sopii yhteen sen kanssa, että pallo n+1 on musta, muttei sen kanssa, että pallo 1 on musta.) Siis propositio, että pallo n+1 on punainen, ei ole osa evidenssiäni. Miksei? Koska en tiedä, että pallo n+1 oli punainen. Tosi ja oikeutettu uskomus ei riitä tekemään propositiosta evidenssiä. Ongelma: Jos voin tietää induktiivisen päättelyn perusteella, että pallo n+1 on punainen, siitä tulee Williamsonin teorian mukaan osa evidenssiäni. Tällöin kumpikaan hypoteesi ei sovi yhteen evidenssini kanssa. Ichikawa: Evidenssini muodostuu propositioista, jotka tiedän suoraan. Goldman: Evidenssini muodostuu propositioista, joille minulla on ei-inferentiaalinen oikeutus. Jos kaikki propositionaalinen evidenssi on tietoa, evidenssi sisältää vain tosia propositioita. Tämä on hyvä, koska jos evidenssi sisältäisi epätosia propositioita, se sulkisi pois joitakin tosia hypoteeseja. Goldman: On olemassa harhaanjohtavaa evidenssiä (evidenssiä jollekin, mikä on epätotta). Jos kaikki propositionaalinen evidenssi on totta, uskomisen sovittaminen evidenssiin on järkevää. Tämä auttaa totuuden löytämisessä. Havaintovirheissä evidenssi muodostuu esim. todesta propositiosta, että keppi näyttää taipuneelta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

11 3. Kaikki tieto on evidenssiä.
Kokonaisevidenssin vaatimus: Hypoteesin todennäköisyyttä on arvioitava suhteessa kaikkeen saatavilla olevaan evidenssiin. Jos henkilö tietää jonkin e:n, joka vaikuttaa hypoteesin todennäköisyyteen, e:tä on pidettävä osana hänen evidenssiään. Muuten rikotaan kokonaisevidenssin vaatimusta. Ketjureaktion ongelma: Päättely kasvattaa evidenssiä. e → T1 → T2 → T3 → . . . Ongelma vältetään, jos vain suora tieto (e) lasketaan evidenssiksi. Ketjureaktion ongelma: Päättely kasvattaa evidenssiä. Ongelma vältetään, jos vain suora tieto (e) lasketaan evidenssiksi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

12 Faktualismin ongelmia
McCain (2014): Gettier-tapaus Latokulissit: (1) Epäonninen Henri katsoo latoa latokulissiseudulla. Hänellä on tosi ja oikeutettu uskomus, että pellolla on lato. Mikä evidenssi oikeuttaa Henrin uskomuksen? Se ei voi olla tosiasia, että pellolla on lato, koska Henri ei tiedä sitä. (2) Onnekas Henri katsoo latoa seudulla, jossa ei ole kulisseja. Hän tietää, että pellolla on lato, mikä on osa hänen evidenssiään. Hänellä on siis vahvempaa evidenssiä sen puolesta, että pellolla on lato, kuin epäonnisella Henrillä. Intuitio: Molempien evidenssi on yhtä vahvaa. J. Comesaña & M. McGrath, ”Having False Reasons” (2014) Janoinen Pena: Pena näkee tiskillä lasin gin&tonicia ja pullon belgialaista olutta. Hän valitsee gin&tonicin, koska on aiemmein saanut paikassa erinomaista gin&tonicia. Pettynyt Pena: Kaikki on kuten edellä, mutta lasissa on pelkkää tonicia. Intuitio: Molempien on yhtä järkevää tarttua lasiin. Faktualismin mukaan Janoisella Penalla on kuitenkin paljon parempi peruste tehdä niin, koska hänen perusteensa on se, että lasissa on gin&tonicia. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

13 propositionalismi J. Comesaña & M. McGrath, ”Having False Reasons” (2014), “Perceptual Reasons” (2016) Evidenssi muodostuu propositioista, jotka voivat olla epätosia. Epäonnisella ja onnekkaalla Henrillä on sama peruste uskoa, että pellolla on lato, nimittäin propositio, että tuo näyttää ladolta. Propositio <tuo näyttää ladolta> on demonstratiivinen aineellista esinettä koskeva propositio. Janoisella ja pettyneellä Penalla on sama peruste tarttua lasiin, nimittäin propositio, että lasissa on gin&tonicia. Pettyneen Penan tapauksessa tämä propositio vain on epätosi. Mutta mitä vaatii se, että peruste on näissä tapauksissa henkilön hallussa? Se ei voi olla tieto, kuten Williamson ajattelee. Ei-inferentiaalinen oikeutus? Tieto-oppi / Markus Lammenranta

14 Mentalistien Vas-taus williamsonille
E. Conee & R. Feldman, ”Evidence” (2008) K. McCain, Evidentialism and Epistemic Justification (2014) Evidenssi rooli selittävässä ja induktiivisessa päättelyssä. Vaikka selittävä päättely esitetään propositioilla, se, mikä selitetään ei ole propositio vaan proposition esittämä ilmiö tai tapahtuma. Tämä tuntuu olevan vallitseva näkemys tieteenfilosofiassa. Esim. hypoteesi selittää, miksi I maailmansota syttyi. Se selittää tapahtuman, maailmansodan syttymisen. Vaikka evidenssi muodostuu mielentiloista, voimme silti puhua evidenssin loogisista ja probabilistisista suhteista propositioihin: Sillä, että evidenssi esiintyy tai että sillä on tiettyjä piirteitä, voi olla tietty todennäköisyys. Se voi myös olla ristiriidassa hypoteesin kanssa. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

15 Mentalismi (evidenti-aalinen internalismi)
Henkilön uskomusten (doksastisten asenteiden) oikeutus riippuu (strongly supervenes on) hänen (ei-faktiivisista) mielentiloistaan. Jos kahdella henkilöllä on täysin samat (ei-faktiiviset) mielentilat, heillä on myös samat oikeutetut uskomukset. Evidenssi muodostuu (ei-faktiivisista) mielentiloista. Uusi ilkeän demonin intuitio tukee mentalismia. Koska ilkeän demonin uhrilla on samat ei-faktiiviset mielentilat kuin minulla, hänen uskomuksensa ovat yhtä oikeutettuja kuin minun. Mentalismi selittää helposti sen, miten uskomus voi kausaalisesti perustua evidenssiin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

16 Uusi ilkeän demonin ongelma
Sami ja Pami ovat sisäisiä kaksoisolentoja: molemmilla on täsmälleen samat ei-faktiiviset mielentilat. Pam on kuitenkin ilkeän demonin huijaama, ja hänen uskomuksensa ulkomaailmasta – toisin kuin Samin – ovat epätosia. Intuitio: Samin ja Pamin uskomukset ovat yhtä oikeutettuja. Esim. Samin uskomus, että hänellä on kädet, on yhtä oikeutettu kuin Pamin vastaava uskomus. Molempien pitäisi siis olla yhtä vakuuttuneita uskomuksissaan. Mentalismi: Koska molemmilla on samat ei-faktiiviset mielentilat ja sama evidenssi. Propositionalismi: Koska molempien peruste uskomukselleen on propositio, että nuo näyttävät käsiltä (Comesana & McGrath). Miten eksternalismi pystyy selittämään tämän intuition? Eksternalismista näyttää seuraavan, että vain Samin uskomus on oikeutettu tai ainakin oikeutetumpi kuin Pamin. Reliabilismi: Vain Samin uskomus on syntynyt luotettavalla tavalla. Faktualismi: Kun Samin peruste (evidenssi) uskomukselleen muodostuu tosiasiasta, että hänellä on kädet, Pamin peruste muodostuu pelkästään tosiasiasta, että hänestä näyttää, että hänellä on kädet. Koska Samin peruste on vahvempi kuin Pamin, hänen pitäisi olla vakuuttuneempi asiasta kuin Pami, mikä on epäintuitiivista. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

17 Eksternalisia ratkaisuja
Goldman: heikko ja vahva oikeutus Samin uskomuksella on vahva oikeutus (luotettavasti muodostettu). Pamin uskomuksella vain heikko oikeutus (moitteettomuus). Ongelma: Pamin oikeutus on vahvempaa kuin pelkkä moitteettomuus. Littlejohn: oikeutettu ja rationaalinen uskomus. Molempien uskomukset ovat yhtä rationaalisia. Vain Samin uskomus on oikeutettu. Ongelma: Miten rationaalinen uskomus eroaa oikeutetusta? Williamson: Samin evidenssi muodostuu tosiasiasta, että hänellä on kädet. Pamin evidenssi muodostuu tosiasiasta, että hänestä näyttää, että hänellä on kädet. Ongelma: Koska Samin evidenssi on vahvempaa kuin Pamin, molemmat eivät näyttäisi olevan yhtä oikeutettuja uskomuksissaan. TW: Molemmat ovat uskomuksissaan yhtä moitteettomia (anteeksi annettavia), mutta selittääkö tämä intuitiomme? Eksternalistien tyypillinen reaktio on ollut erottaa toisistaan kaksi tiedollista tai normatiivista ominaisuutta. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

18 vanha ilkeän demonin ongelma
Kuvitellaan kaksi tilannetta, joissa minulla on täsmälleen samat kokemukset ja uskomukset: Hyvä tilanne: Minulla todella on kädet, ja minusta myös näyttää, että minulla kädet. Paha tilanne: Olen kädettömät aivot, ja minusta pelkästään näyttää, että minulla on kädet. Mistä tiedän, etten ole pahassa tilanteessa? Internalismin ongelma: Koska minulla on sama evidenssi molemmissa tilanteissa, miten se voi oikeuttaa minut uskomaan, että olen hyvässä tilanteessa ennemmin kuin pahassa tilanteessa? Faktualismin mukaan minulla on hyvässä tilanteessa faktuaalista evidenssiä, joka sulkee pois mahdollisuuden, että olisin pahassa tilanteessa. Se siis oikeuttaa minut uskomaan, että olen hyvässä tilanteessa. Kun faktualismilla on ongelmia pahan tilanteen selittämisessä, internalismilla on ongelmia hyvän tilanteen selittämisessä. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

19 Evidentiaalinen kontekstualismi
Se, mikä lasketaan henkilön evidenssiksi, riippuu kontekstista. Tieto ensin –kontekstualismi: a) Evidenssi = tieto, b) Sana ”tietää” on kontekstisidonnainen. Arkikontekstissa evidenssiksi lasketaan maailmalliset tosiasiat, skeptisessä kontekstissa vain mentaaliset tosiasiat. Arkikontekstissa tiedän sekä sen, että minulla on kädet, että sen, etten ole kädettömät aivot Uudessa ilkeän demonin ongelmassa konteksti on skeptinen. Siksi Samin ja Pamin evidenssiksi lasketaan vain tosiasia, että molemmista näyttää, että heillä on kädet. Dialektinen kontekstualismi: S:n uskomus on oikeutettu, joj S pystyy puolustamaan uskomustaan asianmukaisia haasteita vastaan. Haasteiden asianmukaisuus riippuu kontekstista. Asianmukaisia haasteita ovat ne vaihtoehdot, jotka sopivat yhteen kontekstin ennakko-oletusten kanssa. Arkikontekstissa nämä sulkevat pois skeptiset vaihtoehdot, minkä takia nämä eivät ole asianmukaisia. Skeptisessä kontekstissa arkikontekstin ennakko-oletukset asetetaan kyseenalaisiksi, minkä takia skeptisistisistä vaihtoehdoista tulee asianmukaisia haasteita. Arkikontekstissa evidenssiksi lasketaan maailmalliset tosiasiat, skeptisessä kontekstissa vain mentaaliset tosiasiat. Tieto-oppi / Markus Lammenranta

20 Oikeutus ja haasteet – Täällä satoi viime yönä lunta. – Mistä tiedät?
– Maa on uuden lumen peitossa. – Seison ikkunassa ja näen, että se on. Arkikontekstissa perustelu riittää, koska pidämme molemmat itsestään selvänä, että näkökykyni ja havainto-olosuhteet ovat hyvät. Skeptikko huomaa, että arkisissa oikeutuskäytännöissä oletetaan ilman perusteita, että älylliset kykymme ovat luotettavia, ja vaatii tälle oletukselle perusteita. Pyrrhonistisen skeptikon mukaan tätä vaatimusta ei voida täyttää ajautumatta äärettöämään regressioon, kehään tai perustelemattomaan oletukseen. Karteesinen skeptikko asettaa näkemiseni ja havaintokykyni luotettavuuden kyseenalaiseksi tuomalla esiin erehtymisen mahdollisuuksia (unihypoteesi ja aivot altaassa –hypoteesi). Molemmat skeptiset haasteet ovat täysin asianmukaisia, koska myös arkikontekstissa voidaan esittää samankaltaisia haasteita: – Onko näkökykysi riittävän hyvä? Oletko likinäköinen? – Mistä tiedät, että lumi ei ole edellisenä päivänä satanutta lunta? Arkikontekstissa, jossa sen ennakko-oletuksista pidetään kiinni, voidaan vedota faktiivisiin perusteisiin ja vastata kaikkiin asianmukaisiin haasteisiin. Skeptisessä kontekstissa älyllisten kykyjemme luotettavuutta ei pidetä itsestään selvänä. Jos kaikkien kykyjemme luotettavuus on epäilyksen alla, ajaudumme pyrrhonisteen skeptisismiin. Jos vain havaintokykymme luotettavuus on epäiltävänä ajaudumme karteesiseen skeptisismiin. Tieto-oppi / Markus Lammenranta