Onko vakaumus kompetenssia? Uskonnonopettajan ammatillinen kehityskaari SUOL kevätseminaari 12.4.2008 Martin Ubani FT, TM Uskonnon didaktiikan lehtori (mvs.) Soveltavan kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto

Dispositio Taustaa Uskonnonopettajuus, professio ja rooliodotukset Opettajan ammatillinen kehitys ja asiantuntijuus Mitä on kompetenssi? Uskonnonopettajaksi opiskelevat ja kompetenssi Vakaumus ja kompetenssi martin.ubani@helsinki.fi

Uskonnonopettajuus ja vakaumus? TAUSTAA Oppiaineen erityisluonne –vrt. muut oppiaineet Huoli indoktrinaatiosta yksinkertaistava, yksisuuntainen ja piilovaikutteinen opetustapa, jossa opettaja käyttää auktoriteettiasemaansa väärin saadakseen oppilaansa vakuuttuneeksi asioista tavalla, joka ei kehitä oppilaan valmiuksia tulla tietämään ja ymmärtämään käsiteltävät asiat eikä edistä oppilaan tiedollisten valmiuksien ja niiden perustana olevien henkisten valmiuksien kehittymistä (Puolimatka 1997) Kyseessä opettajan ammattietiikka, ei oppiaineen haaste Uskonnossa tavoitteet OPS:ssa Opettajan vakaumuksen ja OPS:n ristiriita martin.ubani@helsinki.fi

Uskonnonopettajuus ja professio Professio: Aluksi yhteiskuntatieteellinen näkökulma, Suomessa 1990-luvun opettajuustutkimus ”Professio” eli ammattikunnan ”julkinen julistaminen”, vrt. elinkeino (occupation) Esim. yhteiskunnallisen opetuksen ja kasvatuksen alue on tietyn ammattiryhmän hallinnassa ja vastuulla papin, lääkärin, juristin, upseerin ja opettajan ammattikunnat Yhteiskunnallinen tunnustettu erityistehtävä Harjoittajan autonomia Ammattietiikka Rajattu jäsenyys (esim. Lieberman 1956) martin.ubani@helsinki.fi

Uskonnonopettajuus ja professio Uskonnonopettajuuden taustalla kaksi vahvaa professiota: papin ja opettajan Perinteisesti pappisprofessio ja teologia on ollut opetusmyönteinen Kirkon perinteinen yhteiskunnallinen tehtävä 1850-l. asti oppikoulun opettajat pappeja 1850-l. uskonnonopettajan ammatti eriytyi kirkon pappisvirasta: ”Teologiprofessiot” (Innanen 2003) Yhteinen peruskoulutus ja valikoituminen teologian opintojen aikana (HKI) rinnalla myös humanistisen peruskoulutuksen omaavat opettajat martin.ubani@helsinki.fi

Professioon liittyvät rooliodotukset Haluan lisätä aina nopeasti, että olen kyllä ateisti. Olimme baarin wc:ssä humaltuneina ja hoilasimme: ’Olen uskonnonopettaja, olen uskonnonopettaja!’ Vaikea uskoa, että teimme niin. Mutta joskus toisten ihmisten odotukset liittyen siihen, että sinusta tulee uskonnonopettaja, vain saavat sinut toimimaan sillä tavoin. Jos olet opettaja ja vielä uskonnonopettaja, saavat ihmisten käsitykset sinusta kaksinkertaisen ’annoksen’. (Tulevat uskonnonopettajat, Sikes & Everington 2004) martin.ubani@helsinki.fi

Opettajan ammatillinen kehitys ja asiantuntijuus martin.ubani@helsinki.fi

Opettajuus ja kutsumus Ammattiin hakeutumisen syyt (Tusin 1999): Interpersoonalliset Palveleminen, moraalisesti arvokas tehtävä Kiintymys kouluun Materiaaliset syyt ja arvostus Työajan yhteensopivuus perheen kanssa Lukion opettajat Kiinnostus omaan oppiaineeseen Roolimallina oleminen Halu innostaa kehittymään kiinnostusalueissa Yläkoulun opettajat tietoisuus ikäluokan haasteellisuudesta erityinen halu tukea oppilaita heidän kasvussaan martin.ubani@helsinki.fi

Uskonnonopettajat ja kutsumus Maallinen (inhimillinen) kutsumus Hengellinen kutsumus Peruskuvaus Kutsumuksessa keskeistä on oman itsensä mahdollinen toteuttaminen ja oma kokemus soveltuvuudesta tietylle alalle. Kutsumus on Jumalalta saatu tehtävä. Kutsumuksen kohde Ammatti, johon yksilö kokee soveltuvansa ja joka kiinnostaa. Usein hengellinen työtehtävä tai ala, voi kohdistua myös koulutusalalle vailla selkeää ammatillista kohdetta. Kutsumuksen sisältö Ihmisten auttaminen eri tavoin. Ihmisten auttaminen Jumalan luo. Kutsumuksen määrä Yksilö kokee usein, ettei hänelle ole kutsumusta (siinä merkityksessä kuin se usein ymmärretään). Kutsumus voidaan myös kokea vahvana. Usein suuri, voi olla myös niin suuri, että yksilö kokee kutsumuksensa vastentahtoisena. Niemelä (1999) martin.ubani@helsinki.fi

Ammatillisen uran kehitysvaiheet Uran aloitus: Tunnustelun kausi career entry, exploratory phase 4-6 v. Vakiintumisen kausi stabilisation phase 7-25 v. Eriytymisen kausi Uudelleen arvioinnin kausi experimentation and diversification reassessment 26-33 v. Seesteisyyden ja etäisyyden kausi Vanhoillisuuden kausi serenity and relational distance conservatism and complaints 34-40 v. Irrottautumisen kausi disengagement Huberman (1993) martin.ubani@helsinki.fi

Asiantuntijuus ja kompetenssi Expertus (lat.) viittaa yrittämiseen, kokeilemiseen ja kokemukseen empiiriset tutkimustulokset tukevat asiantuntijuuden ja kokemuksen välistä yhteyttä suurin ero eksperttien ja noviisien välillä perustuu kokemuksen ja motivaation määrään (Berliner 1991; Pikers & Paas 2005) pedagoginen eksperttiys on erityistä tietoa ja tietämistä, jonka saavuttaminen ja hallitseminen on vaikeaa (Berliner 1991). Dreyfus ja Dreyfus (1986) Asiantuntijuuden kehittyminen: noviisi (novice), edistynyt aloittelija (advanced beginner), kompetentti (competent), etevä (proficient) ja ekspertti (expert) martin.ubani@helsinki.fi

Asiantuntijuus ja kompetenssi Kompetenssi = ”Ongelmanratkaisussa käytettävän tiedon, taitojen ja asenteiden yhdistelmä, joka ilmenee tietyssä ammatissa tai tehtävässä.” (Baartman et al., 2008) martin.ubani@helsinki.fi

Opettajan kompetenssialueet (ks. Eraut 1994) Vuorovaikutustaidot Ihmistuntemus Tilanteenlukutaito Metakognitiiviset taidot Prosessitieto suunnitelmallinen päätöksenteko ja käytännön järjestelykyky Kontrollitieto metakognitiivinen toiminta ja itsesäätely Pedagoginen osaaminen Kasvatuskäytäntöjen tuntemus Propositionaalinen kasvatustieteellinen tieto Oppiainespesifi osaaminen Teologis-uskontotieteellinen, psykologinen, kontekstitieto martin.ubani@helsinki.fi

Tutkimustehtävä Mitä kompetenssialueita uskonnonopettajiksi opiskelevat pitävät tärkeinä uskonnonopettajan työssä? martin.ubani@helsinki.fi

Uskonnonopettaja ja kompetenssi Osallistujat: Uskonnon aineenopettajaksi opiskelevat N = 44 (32/12) Helsingin yliopisto SYKSY 2007 Laadullinen: Avoimet kysymykset Määrällinen: Kyselylomake 56 väittämää (Eraut 1994) martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: yksittäiset väittämät peop_1 ”Tietää oppilaidensa nimet” (M = 4.523, SD = 0.731) proc_2: ”Pystyy arvioimaan saamaansa tietoa kriittisesti” (M = 4.545, SD = 0.627) theo_5: ”Pystyy lukemaan Raamattua alkukielillä.” (M = 1.409, SD = 0.658) theo_7: ”Tunnistaa jumalanpalveluksen liturgian eri-osiot ja niiden symbolisen merkityksen.” (M = 2.363, SD = 0.917) prop_7: ”Pystyy kuvailemaan opetustapahtumaa asianmukaisesti teoreettisella käsitteistöllä” (M = 2.455, SD = 0.848) ctrl_5_neg: ”Perustaa opetustyönsä tilannekohtaiseen luovuuteen ennalta asetettujen tarkkojen tavoitteiden sijaan” (M = 2.477, SD = 1.000) martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: Tärkeät kompetenssialueet prosessitieto (M = 4.197, SD = 0.330) tilanteenlukutaito (M = 4.120, SD = 0.343) psykologinen tieto (M = 4.098, SD = 0.356) kontekstitieto (M = 4.083, SD = 0.349) martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: Ei yhtä tärkeät kompetenssialueet propositionaalinen tieto (M = 3.584, SD = 0.378) ihmistuntemus (M = 3.595, SD = 0.497) teologinen tieto (M = 3.532, SD = 0.444) martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: Naisopiskelijat ja miesopiskelijat Tilastollisesti merkitsevät erot naisopiskelijoiden eduksi: ihmistuntemus (u = 88.0, p < .05) tilannetaju (u = 98.5, p < .05) kontekstitieto (u = 105.0, p < .05). Miehillä alhaisemmat keskiarvot Mutta: teologinen tieto ja metakognitiivinen kontrollitieto martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: Kompetenssialueiden väliset korrelaatiot martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: Avoimet vastaukset Tärkeimmät kompetenssialueet f Aineenhallinta Empatia Vuorovaikutustaidot Pedagogiset taidot Didaktiset taidot Tilannetaju Sosiaaliset taidot Motivointi Oppilaantuntemus Esiintymistaidot Luovuus Pedagogiset tiedot 33 18 13 9 7 6 5 4 3 martin.ubani@helsinki.fi

Tulokset: Tärkeimmät kompetenssialueet Persoonallisuuteen liittyvät (person-related) Opettajan tehtävään liittyvät (task-related) Metakognitiiviset taidot (process-related) Ei viittauksia vakaumukseen tai uskoon martin.ubani@helsinki.fi

Millainen vakaumus on ”hyvää vakaumusta”? Onko vakaumus kompetenssia? Millainen vakaumus on ”hyvää vakaumusta”? martin.ubani@helsinki.fi

Vakaumus ja uskonnonopetus Opettajan suhde käsiteltävään sisältöön Opettajan suhde uskontoon (ilmiöön) Kriteerit? Opetussuunnitelma? Kelpoisuusasetukset? Mutta: vakaumus näkyy opettajan toiminnassa: esim. opettajat eivät erota ammattirooliaan omasta moraalisesta luonteestaan (Tirri 1999) Mutta: opettajien valikoituminen 3 Näkökulmaa Pätevällä uskonnonopettajalla pitää olla tietty vakaumus. Pätevällä uskonnonopettajalla pitää olla jokin vakaumus. Pätevällä uskonnonopettajalla ei saa olla vakaumusta. Mutta: Vakaumus ei itsessään tuota kompetenssia vaan harrastuneisuutta martin.ubani@helsinki.fi

Valistunut vakaumus ja uskonnonopettajan kompetenssi Ammatillinen kompetenssi määräytyy tehtävästä suoriutumisesta käsin (koulun kasvatustehtävä) Vakaumusta arvioitava funktionaalisesta, ei substantiaalisesta näkökulmasta Uskonnonopetuksella eri aikakausina erilaiset vaatimukset ja tehtävät Eri ammatillisen uran vaiheessa olevat opettajat hahmottavat suhteensa vakaumukseensa eri tavoin erot uskonnollisuudessa erot koulutuksessa ja koulutuspolitiikassa erot kokemuksessa: esim. seesteisyyden kausi jne. martin.ubani@helsinki.fi

Valistunut vakaumus ja uskonnonopettajan kompetenssi Valistunut vakaumus (ks. Cox 1983) Valistuneen vakaumuksen ominaispiirteet: opettajalla on riittävästi tietoa uskonnoista ja vakaumuksista arvostaa uskonnon ja vakaumusten roolia ja funktiota ihmisen elämässä, kulttuurissa ja yhteiskunnassa. on arvostelukykyinen ja kykenee tekemään uskonnollisista uskomuksista ja käytännöistä johtopäätöksiä, jotka perustuvat perusteltuihin kriteereihin On vakaumustietoinen eli tietoinen siitä, mihin hän itse uskoo ja mitkä perusteet hänellä on uskomuksilleen martin.ubani@helsinki.fi