Ainedidaktiikka 1 Uskonto

Esitys aiheesta: "Ainedidaktiikka 1 Uskonto"— Esityksen transkriptio:

1 Ainedidaktiikka 1 Uskonto
LUENTO 4: Hyvä uskonnonopettaja Martin Ubani, FT, TM Uskonnon didaktiikan yliopistonlehtori SOKLA

2 Alkutehtävä Millaisia uskonnonopettajaan kohdistuvia rooliodotuksia tunnistat? Listaa paperille.

3 Alkutehtävä Vertailkaa lähiryhmissä listojanne uskonnonopettajan rooliodotuksista Pohtikaa ryhmissä esim. -Mistä rooliodotukset johtuvat? -Missä määrin arvelette rooliodotusten täyttyvän nykyään? -Missä määrin rooliodotukset ovat yleisesti opettajuuteen (= myös muut opettajat) liitettäviä?

4 Dispositio Uskonnonopettajuus ja professio Opettajan kutsumus
Vakaumus ja uskonnonopettaja

5 Uskonnonopettajuus ja professio
Professio: Aluksi yhteiskuntatieteellinen näkökulma, Suomessa 1990-luvun opettajuustutkimus ”Professio” eli ammattikunnan ”julkinen julistaminen”, vrt. elinkeino (occupation) Esim. yhteiskunnallisen opetuksen ja kasvatuksen alue on tietyn ammattiryhmän hallinnassa ja vastuulla papin, lääkärin, juristin, upseerin ja opettajan ammattikunnat Yhteiskunnallinen tunnustettu erityistehtävä Harjoittajan autonomia Ammattietiikka Rajattu jäsenyys (esim. Lieberman 1956)

6 Uskonnonopettajuus ja professio
Uskonnonopettajuuden taustalla kaksi vahvaa professiota: papin ja opettajan Perinteisesti pappisprofessio ja teologia on ollut opetusmyönteinen Kirkon perinteinen yhteiskunnallinen tehtävä 1850-l. asti oppikoulun opettajat pappeja 1850-l. uskonnonopettajan ammatti eriytyi kirkon pappisvirasta: ”Teologiprofessiot” (Innanen 2003) Yhteinen peruskoulutus ja valikoituminen teologian opintojen aikana (HKI) rinnalla myös humanistisen peruskoulutuksen omaavat opettajat

7 Professioon liittyvät rooliodotukset
Professioihin liittyy rooliodotuksia Rooliodotukset heijastelevat ammattikunnan erityistehtävän erityispiirteitä Käyttäytyminen? Moraali ja arvovalinnat? Ulkoasu ja –näkö? Merkittävä tekijä ammatti-identiteetin jäsentymisessä ammattiuran aikana Ammattiin valikoitumisessa läsnä

8 Professioon liittyvät rooliodotukset
Haluan lisätä aina nopeasti, että olen kyllä ateisti. Olimme baarin wc:ssä humaltuneina ja hoilasimme: ’Olen uskonnonopettaja, olen uskonnonopettaja!’ Vaikea uskoa, että teimme niin. Mutta joskus toisten ihmisten odotukset liittyen siihen, että sinusta tulee uskonnonopettaja, vain saavat sinut toimimaan sillä tavoin. Jos olet opettaja ja vielä uskonnonopettaja, saavat ihmisten käsitykset sinusta kaksinkertaisen ’annoksen’. (Tulevat uskonnonopettajat, Sikes & Everington 2004)

9 Mitä suomalaiset vanhemmat odottavat uskonnonopettajalta
Mitä suomalaiset vanhemmat odottavat uskonnonopettajalta? (Räsänen 2006) Hyvä aineenhallinta eri uskontojen asiantuntijuus ja kyky jakaa tärkeää tietoa oppilaille Oppilaskeskeisyys Ei uskonkysymysten tai perinteen auktoriteetti Elämänkysymyksissä opastaminen, kuuntelu ja keskustelu Mutta pedagoginen käsittely, ei terapeutti

10 Opettajan kutsumus 1990-luvun opettajuustutkimus (Hansen 1995)
Yksilö kokee kutsumuksen henkilökohtaisesti merkittäväksi Toteuttaminen tuottaa täyttymyksen tunteen Se kattaa yksilön ammatinharjoittamiseen suuntautuvan sisäisen motivaation ja siihen liittyvät pyrkimykset Kutsumuksella on sosiaalista arvoa ja kutsumus konkretisoituu yhteisöön suuntautuvana toimintana.

11 Opettajan kutsumuksen erityispiirteet
Kutsumusta toteutetaan pitkällä aikavälillä kultivoituu ajan kuluessa yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa ja ammatinharjoittamisen yhteydessä Kutsumus on yhteiskunnallisesti arvostettua Yhteisölliset eettiset arvot ja ideaalit henkilöityvät Kutsumus ei ole epäitsekästä omistautumista yhteydessä yksilön persoonaan ja sen aktualisaatioon Kutsumuksella on enemmin yhteisöllinen kuin pelkästään psykologinen alkuperä sisältyy yksilön tunne-elämää koskettava toivon ulottuvuus sekä tarve antaa yksilöllinen panos maailmaan Mutta yhteisön antama ”tila” mahdollistaa Kutsumus erottuu muista aktiviteeteista autonomisuuden ja henkilökohtaisen merkityksen osalta Vrt. ammatti ja kutsumus

12 Opettajuus ja kutsumus
Ammattiin hakeutumisen syyt (Tusin 1999): Interpersoonalliset Palveleminen, moraalisesti arvokas tehtävä Kiintymys kouluun Materiaaliset syyt ja arvostus Työajan yhteensopivuus perheen kanssa Lukion opettajat Kiinnostus omaan oppiaineeseen Roolimallina oleminen Halu innostaa kehittymään kiinnostusalueissa Yläkoulun opettajat tietoisuus ikäluokan haasteellisuudesta erityinen halu tukea oppilaita heidän kasvussaan

13 Uskonnonopettajat ja kutsumus
Maallinen (inhimillinen) kutsumus Hengellinen kutsumus Peruskuvaus Kutsumuksessa keskeistä on oman itsensä mahdollinen toteuttaminen ja oma kokemus soveltuvuudesta tietylle alalle. Kutsumus on Jumalalta saatu tehtävä. Kutsumuksen kohde Ammatti, johon yksilö kokee soveltuvansa ja joka kiinnostaa. Usein hengellinen työtehtävä tai ala, voi kohdistua myös koulutusalalle vailla selkeää ammatillista kohdetta. Kutsumuksen sisältö Ihmisten auttaminen eri tavoin. Ihmisten auttaminen Jumalan luo. Kutsumuksen määrä Yksilö kokee usein, ettei hänelle ole kutsumusta (siinä merkityksessä kuin se usein ymmärretään). Kutsumus voidaan myös kokea vahvana. Usein suuri, voi olla myös niin suuri, että yksilö kokee kutsumuksensa vastentahtoisena. Niemelä (1999)

14 Uskonnonopettajan ammattikuva
Orientaatioero ryhmien välillä (Niemelä 1999) Kallioniemi (1997): uskonnonopettajien ammattikuva tärkeimmät ammattiroolit ovat järjestyksessä: kulttuuriperinteen opettaja, teologinen asiantuntija sekä kollega työyhteisössä. Vähemmän tärkeät ammattiroolit: hengellinen työntekijä, virkamiesopettaja Kutsumuksen merkitys? Korostuu, jos vahva uskonnollinen vakaumus uskonnolliset uskonnonopettajat ovat lähempänä hengellisen kutsumuksen tyyppiä (Niemelä 1999: ei kovin yleinen)

15 Uskonnonopettajuus ja vakaumus?
TAUSTAA Oppiaineen erityisluonne –vrt. muut oppiaineet Huoli indoktrinaatiosta yksinkertaistava, yksisuuntainen ja piilovaikutteinen opetustapa, jossa opettaja käyttää auktoriteettiasemaansa väärin saadakseen oppilaansa vakuuttuneeksi asioista tavalla, joka ei kehitä oppilaan valmiuksia tulla tietämään ja ymmärtämään käsiteltävät asiat eikä edistä oppilaan tiedollisten valmiuksien ja niiden perustana olevien henkisten valmiuksien kehittymistä (Puolimatka 1997) Kyseessä opettajan ammattietiikka, ei oppiaineen haaste Uskonnossa tavoitteet OPS:ssa Opettajan vakaumuksen ja OPS:n ristiriita

16 Vakaumus ja uskonnonopetus
Opettajan suhde käsiteltävään sisältöön Opettajan suhde uskontoon (ilmiöön) Kriteerit? Opetussuunnitelma? Kelpoisuusasetukset? Mutta: vakaumus näkyy opettajan toiminnassa: esim. opettajat eivät erota ammattirooliaan omasta moraalisesta luonteestaan (Tirri 1999) Mutta: opettajien valikoituminen 3 Näkökulmaa Pätevällä uskonnonopettajalla pitää olla tietty vakaumus. Pätevällä uskonnonopettajalla pitää olla jokin vakaumus. Pätevällä uskonnonopettajalla ei saa olla vakaumusta. Mutta: Vakaumus ei itsessään tuota kompetenssia vaan harrastuneisuutta

17 Valistunut vakaumus ja uskonnonopettajan kompetenssi
Ammatillinen kompetenssi määräytyy tehtävästä suoriutumisesta käsin (koulun kasvatustehtävä) Vakaumusta arvioitava funktionaalisesta, ei substantiaalisesta näkökulmasta Uskonnonopetuksella eri aikakausina erilaiset vaatimukset ja tehtävät Eri ammatillisen uran vaiheessa olevat opettajat hahmottavat suhteensa vakaumukseensa eri tavoin erot uskonnollisuudessa erot koulutuksessa ja koulutuspolitiikassa erot kokemuksessa: esim. seesteisyyden kausi jne.

18 Valistunut vakaumus ja uskonnonopettajan kompetenssi
Valistunut vakaumus (ks. Cox 1983) Valistuneen vakaumuksen ominaispiirteet: opettajalla on riittävästi tietoa uskonnoista ja vakaumuksista arvostaa uskonnon ja vakaumusten roolia ja funktiota ihmisen elämässä, kulttuurissa ja yhteiskunnassa. on arvostelukykyinen ja kykenee tekemään uskonnollisista uskomuksista ja käytännöistä johtopäätöksiä, jotka perustuvat perusteltuihin kriteereihin On vakaumustietoinen eli tietoinen siitä, mihin hän itse uskoo ja mitkä perusteet hänellä on uskomuksilleen

19