Tieto-oppi Tieto ja Tiedollinen normatiivisuus FILK-229, FILM-310, FTE-120, FTE340.1e Markus Lammenranta Kurssi korvaa opintojaksot FILK-229, FTE-220, FILM-310 ja FTE340.1e. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Kurssisivut Korvaavuus: FILK-229, FTE-220, FILM-310 ja FTE340.1e Powerpoint-materiaali Pakollinen ja suositeltu oheiskirjallisuus Videot Kurssi suorittaminen: loppukoe 27.2. + n. 1500 sanan essee (deadline 20.3.) Kurssi muodostuu luennoista ja näihin liittyvästä taustamateriaalista. On erittäin suositeltavaa lukea etukäteen kuhunkin luentoon liittyvä pakollinen materiaali ja mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan myös suositeltua materiaalia. Molempia voi sitten käyttää lyhyen esseen (n. 1500 sanaa) kirjoittamiseen. Kurssi suoritetaan läpäisemällä 27.2. pidettävä loppukoe sekä jättämällä essee tarkastettavaksi 20.3. mennessä. Materiaalit ja ohjeet löytyvät kurssisivuilta. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Kurssin sisältö A. TIETO JA TIETOVÄITTEET Kolme tieto-opin ongelmaa: Tiedon luonne, arvo ja mahdollisuus Hyvetieto-oppi ja tiedolliset hyveet Kontektualismi ja pragmaattinen (intressirelatiivinen) invariantismi Tieto ensin B. TIEDOLLINEN OIKEUTUS JA RATIONAALISUUS Evidentiaalinen internalismi Reliabilistinen eksternalismi Evidentiaalinen eksternalismi (faktualismi) Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Kolme tieto-opin ongelmaa Mitä on tieto? Platonin Theaitetos-dialogin ongelma: Miten tieto eroaa todesta uskomuksesta? Gettier-ongelma Arpajaisongelma Miksi tieto on arvokasta? Platonin Menon-dialogin ongelma: Miksi tieto on arvokkaampaa kuin tosi uskomus? Miten tieto on mahdollista? Agrippan ongelma eli regressio-ongelma (pyrrhonistinen skeptisismi): Mikä oikeuttaa uskomukseksemme? Miten perusteiden regressio voidaan katkaista? Descartesin ongelma (karteesinen skeptisismi): Miten tieto ulkomaailmasta on mahdollista? Tietoteorian tai tiedon analyysin pitäisi pystyä vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Karteesinen tieto-oppi: tieto on varmaa S tietää että p, jos ja vain jos p on tosi, S uskoo että p ja S on oikeutettu uskomaan että p. Oikeutus = hyvät tiedolliset perusteet = evidenssi Internalismi: Oikeutus muodostuu S:n sisäisistä (ei-faktiivisista) mielentiloista (kokemuksista, uskomuksista, intuitioista) tai näitä koskevista tosiasioista. Infallibilismi: Oikeutus (perusteet, evidenssi) takaa totuuden, eli oikeutettu uskomus ei voi olla epätosi. S:n evidenssi e sulkee pois kaikki p:n vaihtoehdot eli erehtymismahdollisuudet. p seuraa loogisesti evidenssistä e. P(p | e) = 1 (p:n todennäköisyys suhteessa evidenssiin e on 1) 2 ja 3 edellyttävät, että evidenssi muodostuu tosista propositioista (tosiasioista). 16.1. - 1.3.2017 Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 5

Karteesinen skeptisismi Tieto ulkomaailmasta on mahdotonta. Perustuu skeptisiin hypoteeseihin, jotka kuvaavat erehtymisen mahdollisuuksia, joita evidenssimme ei sulje pois. Unihypoteesi ja ilkeä demoni -hypoteesi Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Aivot altaassa Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Hyvä ja paha tilanne Kuvitellaan kaksi tilannetta, joissa minulla on täsmälleen samat kokemukset ja uskomukset: Hyvä tilanne: Minusta näyttää, että minulla kädet, ja minulla myös todella on kädet. Paha tilanne: Olen kädettömät aivot, ja minusta pelkästään näyttää, että minulla on kädet. Internalismi: Minulla on hyvässä ja pahassa tilanteessa sama evidenssi. (Evidenssi muodostuu tai riippuu ei-faktiivisista mielentiloista.) Evidenssini ei sulje pois mahdollisuutta, että olen pahassa tilanteessa. Se ei sulje pois skeptisiä vaihtoehtoja, eikä siis takaa ulkomaailmaa koskevien uskomusteni totuutta. Infallibilismi: Tieto vaatii evidenssiä, joka sulkee pois kaikki vaihtoehdot (erehtymismahdollisuudet) eli takaa totuuden. Infallibilismi ja internalismi johtaa karteesiseen skeptisismiin: Tieto ulkomaailmasta on mahdotonta. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Reaktioita karteesi-seen skeptisismiin Fallibilismi Evidentialinen internalismi: Oikeutus riippuu sisäisistä mielentiloista, mutta sen ei tarvitse taata totuutta. Voin tietää, että minulla on kädet, vaikkei evidenssini sulje pois sitä, että olen kädettömät aivot. Reliabilismi: Tieto on tosi ja luotettavalla tavalla syntynyt uskomus. 100 %:n luotettavuutta ei tarvita. Hyvässä tilanteessa voin tietää, että minulla on kädet, koska uskomukseni, että minulla on, on syntynyt luotettavalla tavalla. Infallibilismi Evidentiaalinen eksternalismi: Hyvässä tilanteessa evidenssini muodostuu tosiasiasta, että minulla on kädet, tai tosiasta, että näen, että minulla on kädet. Pahassa tilanteessa se muodostuu tosiasiasta, että minusta näyttää siltä, että minulla on kädet. (tieto-opillinen disjunktivismi) Hyvässä tilanteessa olen oikeutettu uskomaan, että minulla on kädet, koska evidenssini takaa sen, että minulla on. Luonnollisesti myös tiedän, että minulla on kädet. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Fallibilismin ongelmia Epäintuitiivisuus. Arpajaisongelma. Kynnysongelma. Sulkuperiaatteen hylkääminen Sulkuperiaatteeseen nojaava karteesinen skeptisismi Gettier-ongelma Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

1. Fallibilismin epäintuitiivisuus David Lewis, “Elusive Knowledge” (1996) Fallibilismi: a) S voi tietää että p, vaikkei S:n evidenssi takaa p:n totuutta. b) S voi tietää että p, vaikkei S:n uskomus että p ole syntynyt täysin luotettavalla tavalla. Jos fallibilismi pitäisi paikkansa, seuraavien lauseiden pitäisi tuntua hyväksyttäviltä, miltä ne eivät kuitenkaan tunnu: ”Tiedän että p, mutta p voi olla epätosi.” ”Tiedän että p, mutta on mahdollista että q” (q:sta seuraa ei-p). Infallibilismin mukaan ne eivät tunnu hyväksyttäviltä, koska ne ovat epätosia ja sisäisesti ristiriitaisia. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

2. Arpajaisongelma Falliblismi: S voi tietää että p, vaikka P(p | e) ˂ 1. 10 000 arpaa. Vain yksi arpa voittaa. Todennäköisyys, että arpani ei voita, on 0,9999. Intuitio: En tiedä, että arpani ei voita. Jos tietäisin tämän, tietäisin saman jokaisesta muusta arvasta, joka ei voita. Näitä arpoja koskevasta tiedosta voisin sitten päätellä deduktiivisesti, että jäljellä oleva arpa voittaa, ja tietää tämän, mikä on absurdia. Koska tietoon että p ei riitä, että P(p | e) ˂ 1, fallibilismi on väärässä. Ongelma koskee myös reliabilismia, koska siinä p:n todennäköisyys riippuu evidenssin sijasta prosessin luotettavuudesta. Jos luotettavuus ˂ 100%, p:n todennäköisyys ˂ 1. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

3. Kynnysongelma Kuinka vahvaa evidenssiä (tai luotettavuutta) tieto vaatii asteikolla 0 - 1? Mikä tahansa aste alle 1:n tuntuu mielivaltaiselta. Jos 0,95 on kynnysarvo, joka riittää tietoon, miksei 0,94 riitä? Kontektualismi ja pragmaattinen invariantismi: Kynnysarvo riippuu käytännöllisistä panoksista eli siitä kuinka tärkeää kyseisessä kontekstissa on olla oikeassa. Tämän mukaan tiedon vaatimukset vaihtelevat siis kontekstista toiseen. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

4. Sulkuperiaate Tieto on tiedettyihin loogisiin seurauksiin nähden suljettu. Yhden premissin sulkuperiaate: Jos S tietää että p ja että p:stä seuraa q, niin S kykenee tietämään että q. Usean premissin sulkuperiaate: Jos S tietää että p ja että q ja että p:stä ja q:sta seuraa r, niin S kykenee tietämään että r. Sovelsimme arpajaisongelmassa tätä periaatetta fallibilismia vastaan. Itse asiassa fallibilismista seuraa, että periaate on epätosi. Ol. P(p) = 0,9, P(q) = 0,9 (P(p) ja P(q) ovat toisistaan riippumattomia.) Tällöin P(p & q) = 0,81 Jos tietoon riittävän todennäköisyyden kynnys on 0,85, S tietää että p ja että q muttei tiedä että p & q. Molemmat periaatteet ovat kuitenkin hyvin uskottavia. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

5. Sulkuperiaate ja skeptisismi Jos tiedän, että minulla on kädet, tiedän myös, etten ole kädettömät aivot. En tiedä, etten ole kädettömät aivot. En siis tiedä, että minulla on kädet. 1. premissi perustuu infallibilismin sijasta (yhden premissin) sulkuperiaatteeseen. Voimme olettaa, että tiedän, että siitä, että minulla on kädet, seuraa, etten ole kädettömät aivot. Myös 2. premissi on intuitiivisesti uskottava. Jos minulla on sama evidenssi sekä hyvässä että pahassa tilanteessa (internalismi), on vaikea nähdä, miten voisin evidenssin perusteella tietää, etten ole pahassa tilanteessa (kädettömät aivot), vaikka fallibilismi pitäisi paikkansa. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Sulkuperiaatteeseen nojaa-va skeptinen paradoksi Jos tiedän, että minulla on kädet, tiedän myös, etten ole kädettömät aivot. En tiedä, etten ole kädettömät aivot. (~J) Tiedän, että minulla on kädet. Skeptikko: 1, 2, J Moore: 1, ~2, ~J Dretske, Nozick: ~1, 2, ~J Cohen, DeRose, Lewis: Jossain kontekstissa skeptikko on oikeassa, jossain taas Moore (kontektualismi). 16.1. - 1.3.2017 Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

6. Gettier-ongelma Fallibilismi: Oikeutettu uskomus voi olla epätosi. Tieto = tosi ja oikeutettu (tai luotettavalla tavalla syntynyt) uskomus. Gettier-vastaesimerkit ovat kuviteltuja tapauksia, joissa henkilöllä on tosi ja oikeutettu uskomus, joka ei ole tietoa. Nämä ovat tapauksia, joissa oikeutettu uskomus on tosi hyvän onnen tai sattuman takia. Infallibilismilla ei ole Gettier-ongelmaa. Jos oikeutus takaa totuuden, ei ole sattumaa, että oikeutettu uskomus on tosi. Gettier-tapauksissa henkilön uskomus ei infallibilismin mukaan ole oikeutettu, mikä voi kuitenkin tuntua epäintuitiivista. 16.1. - 1.3.2017 Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

Gettier-vastaesimerkki: ford S tietää että p, jos ja vain jos (1) p on tosi, (2) S uskoo että p ja (3) S on oikeutettu uskomaan että p. (q) Hra Nogot työskentelee toimistossani ja omistaa Fordin. (p) Joku toimistossani omistaa Fordin. Olen oikeutettu uskomaan q:hun. p seuraa loogisesti q:sta. Päättelen p:n q:sta, ja olen oikeutettu uskomaan myös p:hen. q on epätosi, ja p on tosi.  En tiedä, että p. 16.1. - 1.3.2018 Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

Gettierin opetus Linda Zagzebski, ”The Inescapability of Gettier Problems” (1994) Gettier-resepti: Kuvittele oikeutettu epätosi uskomus. Muuta tilannetta niin, että uskomus on onnekkaasti tosi. Gettier-tapaukset ovat huonon onnen ja hyvän onnen yhdistelmiä: Huonoksi onnekseni kello on pysähtynyt. Hyväksi onneksi se sattuu näyttämään oikeaa aikaa. Oikeutettu uskomus, joka on onnekkaasti tai sattumalta tosi, ei voi olla tietoa. Opetus: Ehdon, joka tekee todesta uskomuksesta tietoa, täytyy taata uskomuksen totuus. Tämän ei tarvitse kuitenkaan olla oikeutusehto. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Miksi tieto on arvokasta? Tiedolla on arvoa, koska tosilla uskomuksilla on arvoa. Tosilla uskomuksilla on välinearvoa: ne auttavat saavuttamaan muita arvokkaita asioita. Tosilla uskomuksilla on itseisarvoa. Ongelma: Kaikilla tosilla uskomuksilla ei näytä olevan arvoa. Miksi tiedolla on enemmän arvoa kuin todella uskomuksella? Sokrates Platonin Menon-dialogissa: tosi uskomus oikeasta tiestä Larissaan näyttää vievän yhtä varmasti perille kuin tieto oikeasta tiestä. Sokrateen vertaus Daidaloksen patsaista, jotka pitää sitoa kiinni, etteivät ne karkaisi. Tieto on stabiilimpaa kuin tosi uskomus, koska sitä pitävät kiinni perusteet. Tämä näyttää merkitsevän sitä, että tiedolla on kuitenkin enemmän välinearvoa kuin todella uskomuksella: Se, joka tietää, löytää varmemmin perille, koska hän ei luovu niin helposti uskomuksestaan, että tie vie perille, vaikka se veisi välillä väärään suuntaan. Ongelma: Ei ole selvää, että tieto olisi aina pysyvämpää kuin tosi uskomus. Harhaanjohtava evidenssi voi saada molemmat katoamaan. Myös tieto katoaa mielestä (unohtuu) – usein hyvin nopeasti. Vaikka tieto ja todet uskomukset eivät aina olisi kokonaisuudessaan arvokkaita (kun kaikki näkökohdat otetaan huomioon), niillä voi silti olla aina omanlaistaan arvoa – tiedollista arvoa. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Tiedollinen arvo Tieto-oppi on normatiivinen tutkimusala (kritiikin alue), jolla on omat erityiset arvonsa ja norminsa, kuten moraalissa, taiteessa ja urheilussa. Tiedollinen arvomonismi I: Tosi uskomus on ainoa perustava tiedollinen arvo (tiedollinen itseisarvo). Oikeutuksella ja luotettavuudella on tiedollista välinearvoa, koska ne auttavat muodostamaan tosia uskomuksia. Tiedollinen arvomonismi II: Tieto on ainoa perustava tiedollinen arvo. Tieto ensin -lähestymistapa Tiedollinen arvomonismi III: Oikeutus on ainoa perustava tiedollinen arvo. Richard Feldman, Mark Kaplan Tiedollinen arvopluralismi: On useita perustavia tiedollisia arvoja, kuten tosi uskomus, tieto, oikeutus, ymmärrys ja viisaus. Miksi tiedolla on enemmän tiedollista arvoa kuin todella uskomuksella? Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Uusi Menon-ongelma Epäluotettava Tosi uskomus prosessi Luotettava Kahvi on molemmissa kupeissa täysin yhtä hyvää. Miten se, että toisen kupin kahvi tulee paremmasta kahvikoneesta, tekisi siitä yhtään parempaa. Kahvikoneella ei itsessään ole kulinaarista arvoa. Tämä arvo tulee täysin sen kyvystä tuottaa hyvää kahvia. Sama koskee kognitiivisia prosesseja: luotettavuudella ei ole itsessään tiedollista arvoa, vaan prosessin luotettavuus riippuu sen tuottamien tosien uskomusten arvosta. Jos meillä jo on loistava tuote, tämä ei saa lisäarvoa siitä, sen on tuottanut prosessi, joka saa luotettavasti aikaan tällaisia tuotteita. Arvomonismi I on epätosi. Epäluotettava prosessi Tosi uskomus Luotettava prosessi Tosi uskomus Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

Hyvetieto-oppi ratkaisee tiedon arvon ongelman Linda Zagzebski, 2009.  On Epistemology, luku 5, “The Nature of Knowledge”, Wadsworth. Yksinkertainen reliabilismi: Tietoa on tosi uskomus, joka on luotettavan kognitiivisen prosessin tuottama. Prosessi ei lisää tuotteen (toden uskomuksen arvoa). Se saa itse kaiken arvonsa tuotteelta. Vrt. kahvikone! Funktionaalinen reliabilismi: Tietoa on tosi uskomus, joka on oikein toimivien älyllisten kykyjen tuottama (nämä toimivat oikein, kun ne toimivat totuuteen tähtäävän tehtävänsä tai suunnitelmansa mukaisesti asianmukaisessa ympäristössä). Se, että kahvikone toimii suunnitellusti eli tarkoituksensa mukaisesti, tekee siitä hyvän kahvikoneen, mutta sen hyvyys on jotakin tuotetun kahvin ulkopuolista eikä lisää tämän hyvyyttä. Hyvetieto-oppi: Tieto on uskomus, joka on tosi, uskojan hyveiden ansiosta. Agentin hyvyys voi lisätä hänen tekonsa hyvyyttä. Kun toden uskomuksen lähde on uskojan älyllisissä hyveissä, se saa tästä lisäarvoa. Se on arvokkaampi kuin uskomus, joka on tosi hyvän onnen tai sattuman takia. Koska hyve-ehto (tosi koska hyveellinen) takaa totuuden, se ratkaisee myös Gettier-ongelman. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017

ratkaisuehdotuksia Tieto = tosi uskomus + X X:n pitää taata uskomuksen totuus, koska muuten vastassa on Gettier-tapauksia. X:n pitää selittää, miksi tieto on arvokkaampaa kuin tosi uskomus. X:n pitää selittää, miten tieto on mahdollista (miksi skeptiset argumentit epäonnistuvat) X = oikeutus + ei kumoajia (+ - ?) X = herkkyys (Jos p olisi epätosi, S ei uskoisi että p.) (+ - -) (arpajaisongelma +) X = turvallisuus (Jos S uskoisi että p, p olisi tosi.) (+ - ?) (arpajaisongelma +) X = relevanttien vaihtoehtojen poissulkeminen (+ - -) (arpajaisongelma +) A2 Sosan hyvetieto-oppi: X = tosi koska kompetentti (+ + ?) A3 Kontekstualismi ja intressirelatiivnen invariantismi: Tieto-lauseiden totuusehdot tai tiedon ehdot vaihtelevat kontekstista toiseen. (? ? +) (kynnysongelma +) A4 Tieto ensin: Tieto on primitiivinen peruskäsite (-ominaisuus), jonka avulla määritellään mm. uskominen, väittäminen, oikeutus, rationaalisuus jne. (+ + ?) Tieto-oppi/ Markus Lammenranta 16.1. - 1.3.2017