Ernest Sosa ja suoritusnormatiivisuus

Esitys aiheesta: "Ernest Sosa ja suoritusnormatiivisuus"— Esityksen transkriptio:

1 Ernest Sosa ja suoritusnormatiivisuus
Hyvetieto-oppi Ernest Sosa ja suoritusnormatiivisuus Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

2 Mitä on hyvetieto-oppi?
Hyvetieto-oppi näkee tieto-opin normatiivisena tutkimusalana, joka tutkii henkilön tai agentin hyviä tiedollisia ominaisuuksia eli älyllisiä hyveitä. Tutkimuksen tarkoituksena on joko analysoida uskomusten tiedollisia ominaisuuksia, kuten tieto ja oikeutus, hyveiden avulla tai ymmärtää älyllisten hyveiden arvoa ja merkitystä elämässä yleisemmin. Älylliset hyveet edistävät totuuden tai tiedon saavuttamista tai ovat osa hyvää elämää ylipäänsä. Esikuvana on ollut hyve-etiikka, jossa tekojen moraaliset ominaisuudet selitetään tekijän moraalisten ominaisuuksien perusteella: ”Toimi, kuten hyveellinen henkilö toimisi sinun tilanteessasi!” Hyvetietoteoria tutkii henkilön tiedollisia ominaisuuksia eli älyllisiä hyveitä. Joko niitä pidetään perustavina tiedollisina ominaisuuksina, joiden avulla muut tiedolliset ominaisuudet, kuten tieto ja oikeutus, selitetään, tai niiden tutkimusta pidetään jostakin muusta syystä tärkeänä. Luennolla keskitytään siihen, voidaanko tiedon käsite määritellä tai analysoida hyveen käsitteen avulla eli ratkaiseeko tällainen analyysi em. perinteiset tieto-opin ongelmat. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

3 Älylliset hyveet Ernest Sosa, ”The Raft and the Pyramid: Coherence versus Foundations in the Theory of Knowledge” (1980) Ernest Sosa, Virtue Epistemology (Oxford 2007) Älylliset hyveet ovat luotettavia uskomuksen muodostamisen kykyjä (taitoja, kompetensseja). Kuten havainto, introspektio, järki, muisti ja päättely. John Greco, Alvin Plantinga, Duncan Pritchard, Sosa Älylliset hyveet ovat hankittuja luonteenpiirteitä. Kuten totuuden rakkaus, avoimuus uusille ideoille, puolueettomuus, uteliaisuus, älyllinen rohkeus, älyllinen nöyryys, tarkkuus, huolellisuus, sitkeys jne. Lorraine Code, Chris Hookway, James Montmarquet, Zagzebski Hyvetietoteoria on saanut vaikutteita monilta filosofian historian tärkeimmiltä hahmoilta, kuten Platonilta, Aristoteleelta, Tuomas Akvinolaiselta, Thomas Reidiltä, Kierkegaardilta ja Charles Peirceltä. Nykyfilosofiassa hyvetietoteorian pani kuitenkin alulle Ernest Sosa, joka artikkelissaan ”The Raft and the Pyramid” päätyi siihen, että älyllisen hyveen käsite voisi ratkaista kiistan fundamentalismin ja koherentismin välillä. Mitä älylliset hyveet ovat? Sosa ymmärsi älylliset hyveet luotettaviksi uskomuksen muodostamisen taipumuksiksi tai kyvyiksi, sellaisiksi, jotka tuottavat suhteellisen suuren määrän tosia uskomuksia. Kilpailevan näkemyksen mukaan älylliset hyveet muistuttavat (Aristoteleen) moraalisia hyveitä. Ne ovat hankittuja luonteenpiirteitä, kuteen totuuden rakkaus, avoimuus, puolueettomuus ja älyllinen rohkeus. Totuuden rakkaus on keskeisin ja perustavin, koska muut hyveet ovat sellaisia, jotka totuutta rakastava tutkija haluaa hankkia itselleen. Hyveelliselle tutkijalle on siis olennaista tietty motivaatio eli halu uskoa siihen, mikä on totta, ja välttää uskomasta siihen, mikä on epätotta. Tämä halu ohjaa hänen kaikkea uskomuksen muodostamistaan. Hyveellisyys on tämän näkemyksen mukaan tiedollista vastuullisuutta, kun se edellisen mukaan on luotettavuutta. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

4 Kaksi hyveteoriaa Tietää = uskoa totuudellisesti älyllisten hyveiden ansiosta. S tietää että p, joj S:llä on tosi uskomus että p ällyllisen kompetenssinsa ansiosta. Älyllinen kompetenssi (hyve) on kyky (taipumus) muodostaa tosia uskomuksia. Ernest Sosa: Tieto vaatii luotettavia kykyjä. S tietää että p, joj S:n uskomus että p perustuu älyllisesti hyveellisiin tekoihin. Älyllisesti hyveellisillä teoilla on älyllisesti hyveellinen motivaatio ja ne onnistuvat saavuttamaan päämäärän (totuuden), johon motivaatio kohdistuu. Perustava motiivi on totuuden rakkaus. Esim. älyllisesti rohkean henkilön motiivi pitää kiinni epäsuositusta uskomuksestaan perustuu viime kädessä totuuden rakkauteen. Linda Zagzebski: Tieto vaatii vastuullista toimintaa. Vaatiiko tieto hyveellisiä motiiveja? (ks. Current Debates in Epistemology) Sosalle hyveet ovat älyllisiä kykyjä, kuten havainto, muisti, järki, jne. Zagzebskille hyveet ovat luonteenpiirteitä, kuten totuuden rakkaus, älyllinen rohkeus, avoimuus muiden näkemyksille. Koska Sosan näkemys sopii paremmin yhteen yksinkertaisen tiedon, kuten havainto- ja muistitiedon kanssa, keskitymme hänen näkemyksiinsä. Sosa on myös yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä tietoteoreetikoista. Contemproary Debates in Epistemology kirjassa on Zagzebskin ja Jason Baehrin kiista siitä, vaatiiko tieto hyveellisiä motiiveja, kuten Zagzebski sanoo. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

5 Sosan Suoritusnor-matiivisuus
Suorituksilla, joilla on päämäärä, on normatiivinen AAA-rakenne. Niillä on kolme onnistumisen (hyvyyden) tasoa. Esim. jousiampuja laukaisee jousen ja saa napakympin. Tarkka tai onnistunut (accurate): Laukaus saavuttaa päämääränsä eli osuu kymppiin. Taitava (androit): Laukaus on taitava eli ampujan kompetenssin ilmentymä (manifestaatio). Osuva (apt): Tarkka koska taitava, eli sen tarkkuus on kompetenssin ilmentymä Laukaus voi olla taitava ilman, että se on osuva. Esim. tuulen puuska voi työntää nuolen radaltaan, mutta toinen puuska työntää sen takaisin radalleen. Sosa ymmärtää suoritukset laajasti. Jousiammunta. Taideteokset ovat taitelijan suorituksia. Ne voivat onnistua saavuttamaan päämääränsä, ne voivat ilmentää taitelijan taitoa, ja ne voivat onnistua hänen taitonsa ansiosta. Sama pätee kaikkiin tekoihin. Teoilla on essentiaalisesti intentio eli pääräärä. Sama pätee laitteisiin, joilla on funktio. Esim. kahvikoneen funktio on tuottaa maistuvaa kahvia. Tämä koskee myös organismin elimiä: sydämen tehtävä on pumpata verta. Olennaista on se, että tällainen normatiivisuus koskee myös uskomuksia ja joitakin muita mielentiloja, kuten havaintokokemuksia. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

6 Tiedollisen normatiivi-suuden AAA-rakenne
Uskomukset ovat suorituksia, joiden päämäärä on totuus. Tarkka tai onnistunut (accurate) uskomus = tosi uskomus. Taitava tai kompetentti (android) uskomus = uskomus, joka on uskojan älyllisen kompetenssin eli hyveen ilmentymä (manifestaatio). Osuva (apt) uskomus = uskomus, joka on tosi koska kompetentti (sen totuus on älyllisen kompetenssin ilmentymä). Oikeutettu uskomus = kompetentti uskomus. Tieto = osuva uskomus. Ts. uskomuksen totuus on uskojan kompetenssin ansiota (osuva uskomus) Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

7 Prosessi- ja Hyvereliabilismi
Prosessireliabilismi: S tietää että p, jos ja vain jos S:llä on tosi uskomus että p, joka on luotettavien kognitiivisten prosessien synnyttämä (ja ylläpitämä). Gettier-ongelma Tiedon arvon ongelma: Miksi tieto on arvokkaampaa kuin tosi uskomus? Hyvereliabilismi: S tietää että p, jos ja vain jos S:llä on tosi uskomus että p, koska se on luotettavien älyllisten hyveiden (kompetenssin) synnyttämä (ja ylläpitämä). On hyvä verrata hyvereliabilismia Goldmanin prosessireliabilismiin. Prosessireliabilismi ei ratkaise Gettier-ongelmaa, koska Gettier-tapauksissa uskomus on syntynyt luotettavalla tavalla. Se on siis sekä tosi että luotettavalla tavalla syntynyt muttei kuitenkaan tietoa. Se ei myöskään ratkaise tiedon arvon ongelmaa: se kaatuu Zagzebskin kahvikoneongelmaan. Hyvereliabilismi ratkaisee ongelman yksinkertaisesti lisäämällä analyysiiin sanan ”koska” sekä korvaamalla prosessit hyveillä. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

8 ratkaisu Gettier-ongelmaan
Prosessireliabilismi ei ratkaise Gettier-ongelmaa, koska siinä tosi uskomukseni on syntynyt luotettavalla tavalla eikä kuitenkaan ole tietoa. Sosan hyvereliabilismi antaa oikean tuloksen, koska uskomukseni totuus ei Gettier-tapauksessa ole kompetenssini ansiota vaan johtuu onnesta tai sattumasta. Uskomus ei ole osuva (tosi koska kompetentti). Gettier-tapaukset koskevat suorituksia yleisemmin. Kompetentti laukaus, jonka yksi tuulenpuuska siirtää radalta ja toinen palauttaa sille, osuu maaliin hyvän onnen eikä kompetenssin ansiosta. Se ei ole osuva (apt) Tietoon ei riitä, että henkilöllä luotettavalla tavalla syntynyt tosi uskomus. Uskomuksen täytyy olla tosi, koska se on luotettavalla tavalla syntynyt. Ts. uskomuksen täytyy olla tosi henkilön luotettavien kykyjen ansiosta. Gettier-tapauksissa näin ei ole, mikä selittää sen, miksi kyseessä ei ole tieto. Näyttää siltä, että hyve-ehto sulkee pois onnekkuuden ja pystyy siksi selittämään, miksi Gettier-tapauksissa ei ole kyse tiedosta, toisin kuin tavanomainen luotettavuusehto, joka ei sulje pois onnekkuutta. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

9 Tiedon arvon ongelma Miksi tieto on arvokkaampaa kuin tosi uskomus?
Jos meillä jo on tosi uskomus, sen arvoa ei lisää se, että se on luotettavalla tavalla muodostettu. Prosessireliabilismi ei selitä tiedon arvoa. Hyvä kahvikaan ei saa lisäarvoa siitä, että se tulee luotettavasta kahvikoneesta. Jos kahdessa kupissa on (sisäisiltä ominaisuuksiltaan) täsmälleen samanlaista kahvia, kahvi kummassakin kupissa on yhtä hyvää (arvokasta), vaikka toinen olisi peräisen luotettavasta ja toinen epäluotettavasta koneesta. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

10 Aristoteleen Ratkaisu
Aristoteles erottaa Nichomakhoksen etiikassa kahdenlaisia tekoja: a) ne, jotka onnistuvat saavuttamaan päämääränsä onnen tai sattuman takia, ja b) ne, jotka saavuttavat päämääränsä tekijän kykyjen (hyveiden) ansiosta. Ainoastaan jälkimmäiset teot ovat itsessään arvokkaita ja osa hyvää elämää. Aristoteles Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

11 Saavutukset ovat itsessään arvokkaita
D. Pritchard, “Apt Performance and Epistemic Value” (2009) Pritchard kutsuu osuvia suorituksia saavutuksiksi. Ne onnistuvat tekijän kompetenssin ansiosta. Arvostamme saavutuksia enemmän kuin hyvään onneen perustuvia onnistumisia. Onnistunut kori, joka perustuu taitoon vs. onnistunut kori, joka muuttaa suuntaa vastustajan kädestä mutta kimpoaa toisen vastustajan päästä koriin. Tieto on älyllinen saavutus, joka on arvokkaampi kuin onnekkaasti tosi uskomus. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

12 Hyveteorian dilemma Duncan Pritchard, “Apt Performance and Epistemic Value” (2009) On älyllisiä saavutuksia (osuvia uskomuksia), jotka eivät ole tietoa. Goldmanin latokulissit On tietoa, joka ei ole älyllinen saavutus (osuva uskomus). Lackeyn pilvenpiirtäjä (The Sears Tower, Chicago) Hyveteorian mukaan tieto on siis samaa kuin älyllinen saavutus (henkilö muodostaa toden uskomuksen älyllisten kykyjensä ansiosta). Tälle analyysille on kuitenkin kaksi vakavaa vastaesimerkkiä, jotka yhdessä muodostavat dilemman. Ensimmäinen muistuttaa alkuperäisiä Gettier-tapauksia siinä, että kyseessä on tosi ja oikeutettu (tai luotettavasti muodostettu) uskomus, joka ei ole tietoa. Se on vastaesimerkki myös hyveteorialle, koska Henrin uskomus, että kyseessä on lato, on tosi, koska se on luotettavasti muodostettu. Se on tosi Henrin luotettavan näkökyvyn ansiosta. Jos hyveteoreetikko haluaa kiistää sen, että kyseessä on älyllinen saavutus, koska se perustuu hyvään onneen, voimme verrata sitä kiistattomaan tapaukseen saavutuksesta. Duncan Pritchard esittää version jousiammunnasta: Oletetaan, että ampuja valitsee maalitaulun muiden joukosta ja ampuu taitonsa ansiosta napakympin. Oletetaan, että kaikkien muiden maalitaulujen kohdalla on voimakas magneettikenttä, joka olisi vetänyt nuolen radaltaan, jos ampuja olisi yrittänyt osua niihin. Ampujalla oli siis hyvää onnea siinä, että hän valitsi juuri sen taulun, jonka edessä ei ollut magneettikenttää. Silti ihailemme ampujan suoritusta saavutuksena. Saavutukset eivät siis sulje kokonaan pois onnen osuutta. Myös Henrin uskomus on saavutus, vaikka se ei sulje pois onnen osuutta. Juuri tämä onnekkuuden takia, se ei kuitenkaan ole tietoa. Jennifer Lackey esittää esimerkin, jossa on kyse tiedosta, vaikka uskomuksen totuus ei ole uskojan itsensä ansiota. Hra Morris saapuu junalla Chicagoon ja haluaa vierailla tunnetussa pilvenpiirtäjässä, the Sears Towerissä. Hän kysyy tietä sinne ensimmäiseltä aikuiselta vastaantulijalta. Tämä sattuu asumaan Chicagossa ja tuntee siksi kaupungin erittäin hyvin. Hän siis saa vastaantulijalta hyvät ohjeet paikalle. Tuntuu selvältä, että Morris tietää nyt, missä the Sears Tower on, vaikka hänen uskomuksensa totuus ei ole hänen omien kykyjensä ansiota. Se on ennemminkin vastaantulijan älyllisten kykyjen ansiota. Hyveteorian puolustaja voisi yrittää väittää, että uskomuksen totuus on ainakin osittain myös Morrisin omien kykyjen ansiota. Hän valitsi vastaantulijan hyvin eikä esim. kysynyt lapselta tai humalaiselta. Mutta jos riittää, että uskomuksen totuus on vain osittain uskojan ansiota, meidän on lato-tapauksessa hyväksyttävä sama. Hyveteoria ajautuu siis dilemmaan: (1) Jos ansiokkuudelle asetetaan tiukat vaatimuksen, hra Morris ei tiedä, mikä on vastoin intuitioita. (2) Jos taas ansiokkuudelle asetetaan löysät vaatimukset Morris tietää mutta myös Henri tietää lato-tapauksessa, mikä on myös vastoin intuitioita. Siis suo siellä, vetelä täällä. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

13 Turvallisuus (safety)
Onnenvastainen hyveteoria (anti-luck virtue epistemology): Tieto = osuva (tai kompetentti) ja turvallinen uskomus. Pritchard, Sosa (aiemmin) Turvallisuus: S ei helposti erehtyisi uskomuksessaan että p. S uskoisi että p, vain jos p olisi tosi. Jos S uskoisi että p, p olisi tosi. Aktuaalista maailmaa lähellä olevissa mahdollisissa maailmoissa, joissa S uskoo että p, p on tosi. Kaikissa, melkein kaikissa, melkein kaikissa ja kaikissa kaikkein läheisimmissä (Pritchard)? arpajaisongelma , Duncan Pritchard ehdottaa, että hyve-ehdon lisäksi analyysiin on lisättävä erillinen modaalinen ehto, jonka on tarkoitus sulkea pois onnekkuus. Myös Sosa kannatti aiemmin tämänkaltaista näkemystä. Sosa muotoili ehdon kontrafaktuaalisesti. Pritchard muotoilee ehdon viittaamalla mahdollisiin maailmoihin suurin piirtein tähän tapaan. Tämä ehto ei täyty latotapauksessa, mikä selittää sen, miksi Henri ei tiedä. Sekä hyve- että turvallisuusehto täyttyvät Lackeyn pilvenpiirtäjä-tapauksessa, mikä selittää sen, miksi hra Morris tietää, missä pilvenpiirtäjä on. Teoria ei ole yhtä elegantti, koska se sisältää kaksi toisistaan riippumatonta ehtoa. Koska se hylkää sen, että tieto on aina saavutus, se ei myöskään pysty antamaan samaa selitystä tiedon arvolle. Pritchard hyväksyy johtopäätöksen, että tiedolla ei ole (tiedollista) itseisarvoa (finaalista arvoa), koska tieto ei aina ole saavutus. Tällaista arvoa on sen sijaan ymmärryksellä, joka on aina saavutus. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

14 Moore ja skeptisismi Skeptikko:
(1) Jos tiedän, että minulla on kädet, tiedän myös, etten ole kädettömät aivot. (2) En tiedä, etten ole kädettömät aivot. (J) En tiedä, että minulla on kädet. G. E. Moore: Jos tiedän, että minulla on kädet, tiedän myös, etten ole kädettömät aivot. (~J) Tiedän, että minulla on kädet. (~2) Tiedän, etten ole kädettömät aivot. Uusmoorelaisen tiedon analyysin pitäisi selittää, miksi Mooren premissit ja johtopäätös toisin kuin skeptikon ovat tosia ja miksi skeptikon premissit ainakin näyttävät intuitiivisilta. On selvää, että tämä skeptinen argumentti on loogisesti pätevä. Pätevä argumentti sanoo kuitenkin vain sen, että jos premissit ovat tosia, niin johtopäätös on tosi. Tämä on loogisesti välttämätöntä. Olisi loogisesti ristiriitaista hyväksyä premissit ja hylätä johtopäätös. Mikään ei kuitenkaan estä hylkäämästä jompaa kumpaa premissiä. Skeptisismiltä putoaa pohja, jos johtopäätöksen hyväksymisen sijasta on järkevämpää hylätä jompi kumpi premisseistä. G. E. Moore on todennut, että hän on paljon varmempi siitä, että skeptisen argumentin johtopäätös on epätosi, kuin siitä, että sen premissit olisivat molemmat tosia. Hän kääntää skeptisen argumentin reduktio absurdum - argumentiksi sen premisseja vastaan. Jos pätevän argumentin johtopäätös on absurdi, tämä osoittaa, että sen premisseissä täytyy olla jotakin vikaa. Mooren mukaan vika on toisessa premississä. Sitä vastaan voidaan myös antaa argumentti, joka näyttää yhtä hyvältä kuin skeptikon argumentti. Mooren vastaus jää kuitenkin vajaaksi. Skeptisen paradoksin kolmesta uskottavasta propositiosta hän vain hylkää sen, josta hän on vähiten vakuuttunut. Hän ei pysty selittämään, mistä hän tietää, että hän ei ole kädettömät aivot, eikä sitä, miksi tällainen tieto tuntuu intuitiivisesti epäuskottavalta. Hän vain hylkää jotakin, joka on intuitiivisesti uskottavaa. Hän lopettaa siihen, mistä varsinainen tietoteoreettinen työ alkaa. Tietoteorioita, jotka puolustavat hänen vaihtoehtoaan ja pyrkivät selittämään sen, minkä hän jättää selittämättä, kutsutaan uusmoorelaisiksi. Hänen vastauksensa tuntuu myös dogmaattiselta. Hän vain kieltää sen, minkä skeptikko myöntää. Miksi hänen argumenttinsa olisi parempi kuin skeptikon? Ongelma on siis pikemminkin se, että meillä on paradoksi: uskottavat premissit johtavat epäuskottavaan johtopäätökseen. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

15 Modaalinen tieto-oppi
Tieto on herkkä/turvallinen uskomus. Herkkyys: ~p □→ ~Up Jos p olisi epätosi, S ei uskoisi että p. Turvallisuus: Up □→ p Jos S uskoisi että p, p olisi tosi. S uskoisi että p, vain jos p olisi tosi. Ongelma: Uskomukseni, että tunnen kipua, ei ole turvallinen. Esim. minua on lyöty lujaa, ja tunnen kovaa kipua. Isku olisi kuitenkin voinut helposti mennä osittain ohi ja aiheuttaa vain kihelmöintiä iholla. Olisin silti uskonut tuntevani kipua. Perustarelatiivisissa versioissa oletetaan, että uskomuksella on sama perusta niin aktuaalisessa kuin mahdollisissa tilanteissa. Perustarelatiivinen herkkyys: Jos p olisi epätosi, S ei uskoisi samalla perusteella että p. Perustarelatiivinen turvallisuus: S uskoisi samalla perusteella että p, vain jos p olisi tosi. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

16 Sosan varhainen reaktio skeptisismiin
Paha tilanne: Olen kädettömät aivot, ja minusta pelkästään näyttää siltä, että minulla on kädet. Hyvä tilanne: Minulla on kädet, ja minusta myös näyttää, että minulla on kädet. Molemmissa tilanteissa uskomuksellani, että minulla on kädet on sama perusta: minusta näyttää, että minulla on kädet. Skeptikko nojaa herkkyyteen: En tiedä edes hyvässä tilanteessa, että minulla on kädet. Sama pätee uskomukseen, etten ole kädettömät aivot. Jos minulla ei olisi käsiä, uskoisin silti, että minulla on kädet, sillä perusteella, että minusta näyttää siltä, että minulla on. Uusmoorelainen vetoaa turvallisuuteen: Jos uskoisin, että minulla on kädet, sillä perusteella, että minusta näyttää siltä, uskomukseni olisi tosi. Sama pätee uskomukseeni, etten ole kädettömät aivot. En helposti erehtyisi tässä. Paha tilanne on hyvin etäinen mahdollisuus. Arkiajattelun ja terveen järjen mukaan tieto vaatii turvallisuutta. Koska herkkyys ja turvallisuus ovat toistensa kontrapositioita, ne on helppo sekoittaa toisiinsa. Siksi skeptikon erehdys on ymmärrettävä. Herkkyys selittää skeptisen argumentin toisen premissin ja johtopäätöksen. Uskomukseni, etten ole kädettömät aivot, ja uskomukseni, että minulla on kädet, ei ole herkkiä. Turvallisuus selittää Mooren argumentin toisen premissin ja johtopäätöksen. Uskomukseni, että minulla on kädet, ja uskomukseni, etten ole kädettömät aivot ovat molemmat turvallisia. Uusmoorelainen voi siis vedota turvallisuuteen puolustaessaan tervettä järkeä skeptisismiä vastaan. Skeptikko sekoittaa turvallisuuden herkkyyteen. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

17 unihypoteesi Unihypoteesi toisin kuin aivot altaassa -hypoteesi kuvaa läheistä mahdollisuutta. Se osoittaa, että havaintouskomuksemme eivät ole turvallisia eivätkä tietoa, jos turvallisuus on tiedon välttämätön ehto. Esim. uskomukseni, että tässä on pöytä. Jos olisin unessa ja uskoisin (samalla perusteella), että tässä on pöytä, uskomukseni olisi epätosi. Vakiintunut näkemys unista: Unessa meillä on aitoja kokemuksia ja uskomuksia. Sosan vaihtoehtoinen uniteoria: Unessa ainoastaan kuvittelemme, että meillä on uskomuksia. Unihypoteesi ei kuvaa aitoa mahdollisuutta, minkä takia havaintouskomuksemme ovat yleensä turvallisia. Sosan kysymys: Pystyykö hyveteoria vastaamaan skeptisismiin, jos oletamme vakiintuneen uniteorian? Sosan nykyisessa hyveteoriassa ei turvallisuusehtoa tarvita. Sosan mukaan puhdas hyveteoria pystyy puolustamaan moorelaista tervettä järkeä, vaikka vakiintunut uniteoria olisi tosi. Unitutkija Antti Revonsuo puolustaa vakiintunutta uniteoriaa. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

18 Puhdas hyvetieto-oppi
Sosa hylkää turvallisuusehdon. Osuvuus ilman turvallisuutta: Jousiampuja olisi voinut helposti nauttia lääkettä, joka olisi alentanut hänen kompetenssiaan niin, että hän olisi ampunut ohi. Tuuli olisi voinut yltyä ja vaikuttaa nuoleen niin, että se menee ohi. Vaikka laukaus ei näissä tapauksissa ole turvallinen, se on osuva: tarkka koska kompetentti. Koska tosiasiassa ampuja ei ole nauttinut lääkettä eikä tuuli ollut yltynyt, onnistunut (tarkka) laukaus on ampujan kompetenssin ansiota. Turvallisuus ilman osuvuutta. Suojelusenkeli käyttää tuulikonetta ja ohjaa nuolen maaliin. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

19 Vastaus uniskeptisismiin
Normaalit havaintouskomukset eivät ole turvallisia, koska olisimme hyvin helposti voineet olla unessa ja erehtyä. Sosan mukaan unien mahdollisuus asettaa vaaraan kaksi asiaa: Havaintokompetenssimme: Unessa emme ole kompetentteja muodostamaan tosia havaintouskomuksia. Havainto-olosuhteiden normaaliuden: Unessa havainto-olosuhteet ovat epänormaalit. Nämä mahdollisuudet vaarantavat kuitenkin vain havaintouskomusten turvallisuuden, ei niiden osuvuutta. Koska havaintokompetenssimme ja havainto-olosuhteet ovat tosiasiassa koskemattomat, havaitsijan tosi uskomus on hänen havaintokompetenssinsa ansiota. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

20 Ongelmia: kaleidoskooppi ja latokulissit
Kaleidoskooppinen seinä: Vitsailija kontrolloi seinän väriä ja siihen osuvaa valoa. Kaksi vaihtoehtoa ovat yhtä todennäköisiä: punainen seinä valkoisessa valossa ja valkoinen seinä punaisessa valossa. Latokulissit: Seudulla on aidon näköisiä latokulisseja ja vain yksi aito lato. Intuitio: Henkilö ei tiedä, että seinä on punainen tai että kohde on lato. Sosan vastauksesta uniskeptisismiin seuraa kuitenkin, että henkilö tietää myös näissä tapauksissa. Sosan ratkaisu: Näissä tapauksissa henkilöllä on eläintietoa muttei reflektiivistä tietoa. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

21 Eläintieto, reflektiivinen tieto ja täydellinen tieto
Metsästäjä Diana ampuu jousella kauriin. Laukaus on osuva (apt), joj sen onnistuminen (tarkkuus) on tekijän ensimmäisen asteen kompetenssin ansiota. Laukaus on metaosuva (meta-apt), joj se on hyvin valittu eli tekijän maalin ja laukauksen valintaa koskevan kompetenssin ansiota (tekijän ottama epäonnistumisen riski on asianmukainen). Kompetenssin kolme osatekijää: taito (skill, seat), tila (shape) ja tilanne (situation). Nämä otetaan huomioon epäonnistumisen riskin arvioinnissa. Laukaus on täysin osuva (fully apt), joj se on osuva koska metaosuva eli sen osuvuus on metaosuvuuden ansiota. Onko arkikielessä kaikki nämä tiedon lajit edustettuna? Sillä ei ehkä ole väliä. Sosan analyysi on metafyysinen. Tähän riittää, että tällaisia tiedon muotoja on todella olemassa. Vrt. autolla ajo –kompetenssi: taito (skill, seat) säilyy humalassa ja liukkaalla jääpinnalla. Täysi kompetenssi kuitenkin puuttuu. Uskomukset ovat suorituksia, joiden päämäärä on totuus. Eläintieto (animal knowledge) = osuva uskomus. Reflektiivinen tieto (reflective knowledge) = osuva ja metaosuva uskomus = osuva uskomus, jonka subjekti uskoo osuvasti olevan osuva Täydellinen tieto (knowing full well) = täysin osuva uskomus = osuva koska metaosuva Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

22 Sosan ratkaisu ongelmatapauksiin
Normaali havaitsija muodostaa toden uskomuksen, että hänen edessään on pöytä Kaleidoskooppinen havaitsija muodostaa toden uskomuksen, että seinä on punainen. Latobongari muodostaa toden uskomuksen, että kohde on lato. Kaikilla kolmella on eläintietoa, koska he muodostavat toden uskomuksen kompetenssinsa ansiosta. Ainoastaan normaalilla havaitsijalla on reflektiivistä tietoa. Se, että kaleidoskooppisella havaitsijalla ja latobongarilla ei ole reflektiivistä tietoa, selittää intuitiomme, että he eivät tiedä. Hra Morris tietää, missä pilvenpiirtäjä on, koska hänen uskomuksensa totuus on osittain hänen kompetenssinsa ansiota. Testimoniatapauksessa uskomuksen totuus on usean henkilön kompetenssin (sosiaalisen kompetenssin) ansiota. Pritchardin mukaan intuitiomme selittää se, että kaleidoskooppisen havaitsija ja latobongarin uskomukset eivät ole turvallisia. Sosan mukaan ongelma tässä on se, ettei myöskään normaalin havaitsijan uskomus ole turvallinen. Hra Morrisilla on sekä eläintietoa että reflektiivistä tietoa. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

23 Metakompetenssi E. Sosa, ”How Competence Matters in Epistemology” (2010) Havainnon tapauksessa metakompetenssi vaatii, että henkilö tajuaa kompetentisti, että hänen havaintouskomuksensa on tai olisi kompetentti. Tämä metakompetenssi voi muodostua pelkästään siitä, että henkilö olettaa, että hänen havaintokompetenssinsa on kunnossa, jollei merkkejä mistään muusta ole. Hänen siis täytyy suhtautua epäillen merkkeihin kompetenssin puutteesta ja luottaa kompetenssiinsa niiden puuttuessa. Metakompetenssi vaatii tilannetta, jossa merkkejä havaintokompetenssin puutteesta tulisi esiin, jos tämä kompetenssi puuttuisi. Kaleidoskooppinen havaitsija ja latobongari eivät ole tällaisessa tilanteessa. Heiltä siis puuttuu metakompetenssi ja reflektiivinen tieto. Normaali havaitsija on tällaisessa tilanteessa. Jos hän olisi unessa ja häneltä puuttuisi havaintokompetenssi, hän saisi merkkejä tämän puuttumisesta. Austin, Descartes: Unet ovat epäkoherentteja ja unenkaltaisia. Sosan diagnoosi kaleidoskooppitapauksesta on uskottavampi kuin latotapauksesta. Edellisessä havaintokompetenssi puuttuu, jos valo on punainen. Havaitsija ei saa tästä kuitenkaan merkkejä. Latotapauksessa tämä ei päde. Esim. Lauri Markkasen heitto voi olla täysin osuva, vaikka joku yleisössä heittää häntä kohti tomaatilla, jonka toinen pelaaja saa lennossa kiinni. Suomalainen unitutkija Antti Revonsuo tuntuu olevan eri mieltä: unet eivät ole unenkaltaisia, vaan valvetilan kaltaisia. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta

24 kritiikkiä Sosan diagnoosi lato- ja kaleidoskooppitapauksista ei ole uskottava, koska niissä ei ole kysymys minkäänlaisesta tiedosta (Cohen, Greco, Pritchard). Tulemme toimeen ilman eläintiedon ja reflektiivisen tiedon erottelua. Reflektiivinen tieto ei ole eläintietoa luotettavampaa eikä arvokkaampaa (Cohen, Greco, Pritchard, Kornblith) Sosan vastaus skeptisismiin on eksternalistinen vastaus, joka ei pysty selittämään skeptisten argumenttien vetovoimaa (internalistit, kontekstualistit). Sosan suoritusnormatiivisuus ei selitä kaikkea tiedollista normatiivisuutta (Grimm, Engel). Tiedollinen normatiivisuus (oikeutus, rationaalisuus) koskee sitä, mitä henkilön pitäisi uskoa, tai mitä perusteita henkilöllä on uskoa jotakin. Perusteet tulevat ennen kompetenssia. Kontekstualismi tekee oikeutta skeptisille argumenteille. Tieto ensin –lähestymistapaus välttää Gettier-tapaukset ynnä muut vastaesimerkit tiedonanalyyseille. Evidentialismi vastaa pitäisi-kysymykseen. Keskeinen peluri saa tietysti kritiikkiä monelta taholta, mutta tarjoavatko nämä parempia vastauksia tieto-opin ongelmiin. Tieto-oppi/ Markus Lammenranta