Opetusmenetelmät Mitä opetusmenetelmillä tarkoitetaan Opetusmenetelmät Mitä opetusmenetelmillä tarkoitetaan? Mosstonin opetustyylien spektri Tämän luennon tavoitteena on hahmotella erilaisia opetustyylejä, joita voidaan käyttää liikuntatunnilla.

Mitä opetusmenetelmillä tarkoitetaan? Opetusmenetelmät ovat työtapoja, joiden kautta oppilaille konkretisoituu viesti siitä, mihin opetuksessa pyritään Huomioi sekä opettajan että oppilaan toiminnot Niiden avulla edistetään oppilaan oppimista, aktivointia ja motivointia Opetusmenetelmän valintaan vaikuttavat esim. tavoitteet, opettajan opetustaidot, opetettava aihe ja oppilaiden taso Opetusmenetelmiä on lukuisia Esim. luento, oppimispäiväkirjat, aivoriihi, ongelmaperustainen oppiminen

Opetusmenetelmät liikunnanopetuksessa Strukturoitu opetus soveltuu hyvin soveltavan liikunnan ohjaukseen Selkeä rakenne jäsentää oppimista, suuntaa tarkkaavaisuutta ja auttaa havainnoimaan oleelliset asiat Monikanavainen opetusviestintä Opettajajohtoiset vai oppilasjohtoiset työtavat? Erilaisia opetusmenetelmäluokituksia Mosstonin opetusmenetelmien luokitus tunnetuin Monikanavaisessa opetusviestinnässä hyödynnetään useita aisteja ja apuna voidaan käyttää esim. kuvia, piirroksia, ääntä, suorituksen näyttämistä tai erilaisia välineitä. Liikunnanopetus vaatii usein muista oppiaineista poikkeavat opetusmenetelmät sen luonteen vuoksi. Eroavia piirteitä ovat mm. vaihtelevat olosuhteet, fyysisyys ja lajisisältöjen kirjo. Liikunnanopetuksessa tulisi hyödyntää sekä opettaja- että oppilasjohtoisia työtapoja. Oppilasjohtoiset työtavat tukevat taitojen itsenäistä opettelua ja hallintaa. Uusien asioiden opetteluun sopii usein opettajajohtoiset työtavat. Mosstonin opetusmenetelmien luokitus sisältää 11 opetustyyliä (A–K). Luokitusta tarkastellaan tarkemmin seuraavilla dioilla.

Mosstonin opetustyylien spektri Ohjattu oivaltaminen Ongelman ratkaisu Erilaisten ratkaisujen tuottaminen Yksilöllinen harjoitusohjelma Yksilöllinen opetusohjelma Itseopetus Komentotyylinen opetus Tehtäväopetus Pariohjaus Itsearviointi Eriytyvä opetus Mosstonin opetusmenetelmien luokitus sisältää 11 opetustyyliä (A–K), jotka voidaan ryhmitellä kahteen pääluokkaan. Työtavat A–E ovat sellaisia, joissa harjoitellaan tiettyjä taitoja ja toistetaan tiettyjä malleja lähinnä opettajajohtoisesti. Opettaja selittää tehtävät suullisesti tai tehtäväkorttien avulla. Työtapojen F–K avulla pyritään etsimään kullekin oppilaalle sopiva tapa oppia luovuutta korostaen ja nämä tyylit ovat enemmän oppilasjohtoisia. Oppilailta vaaditaan näissä aktiivisempaa roolia. Opetustyylejä tulee käyttää joustavasti ja on muistettava, että yksi tyyli ei välttämättä ole parempi kuin toinen. Erilaiset tehtävät ja ryhmät vaativat erilaiset opetusmenetelmät.

A – Komentotyylinen opetus Opettajalla päätösvalta Kaikille oppilaille samat tehtävät Oppilaat tekevät suorituksia opettajan komennossa Opettaja ohjaa ja antaa palautetta Helppo arvioida Esim. pari- ja kansantanssit tai alkulämmittely Komentotyyliä pidetään perinteisenä opetustyylinä, joka sopii suurten ryhmien opetukseen. Selkeät rakenteet ja rajat voivat olla hyödyllisiä henkilöille, joilla on esimerkiksi käytöshäiriö. Opetustyyliä pidetään rajoittavana, sillä se ei huomioi yksilöllisiä tarpeita, kuten hitaampaa oppimisnopeutta.

B – Tehtäväopetus Opettaja antaa tehtävät eri suorituspaikoille Oppilaat harjoittelevat itsenäisesti, opettajalla mahdollisuus havainnointiin Oppilaat voivat päättää suorituksen aloituksen ja lopetuksen sekä suoritusnopeuden Opettaja antaa palautetta Esim. circuit tai telinerata kiertoharjoituksena Tehtävänantotyyli on edelleen opettajajohtoinen, mutta mahdollistaa myös oppilaan itsenäisen työskentelyn. Huomio on tehtävässä (liikuntasuorituksessa), jonka opettaja valitsee ja ohjeistaa. Apuna suorituspaikoilla voidaan käyttää myös tehtäväkortteja, joissa on ohjeet suoritustekniikoista. Opetustyyli sopii harjoitteluun pienissä ryhmissä.

C – Pariohjaus Oppilaat tekevät pareittain opettajan antamia tehtäviä Oppilaat tarkkailevat toistensa suorituksia ja antavat palautetta Opettaja valitsee liikkeet ja antaa kriteerit arviointia varten Välitön palaute ja sosiaalinen vuorovaikutus Tämän tyylin keskeinen ajatus on se, että oppilas antaa palautetta toiselle oppilaalle, joka suorittaa opettajan antamaa tehtävää. Pariohjaus edistää oppilaiden sosiaalisia taitoja. Opettaja valitsee suoritettavat liikkeet ja voi antaa myös tehtäväkortteja, joissa kuvataan suoritettava liike.

D – Itsearviointi Opettaja suunnittelee tehtävät ja antaa arviointikriteerit Oppilas arvioi omaa suoritustaan kriteerien mukaisesti Riippuvuus opettajan palautteesta ja arvioinnista vähenee Oppilas oppii työskentelemään yksin ja arvioimaan suoritustaan Itsearvioinnissa tarkoituksena on oppia työskentelemään yksin annetun tehtävän parissa sekä oppia arvioimaan omaa suoritusta. Opettaja voi valmistaa tehtäväkortit, joista oppilas voi tarkistaa mitä suorituksessa tulee huomioida sekä arviointikriteerit. Opettajan tehtävänä korostuu tällöin oppilaan ohjaaminen oman suorituksen arvioinnissa.

E – Eriytyvä opetus Opettaja suunnittelee eritasoisia tehtäviä, joista oppilas valitsee taitotasolleen sopivat tehtävät Oppilas arvioi suoritustaan suhteessa tavoitetasoonsa Jokainen voi osallistua edellytystensä mukaisesti Esim. miltä etäisyydeltä pallo yritetään potkaista maaliin Edellä mainituissa neljässä opetusmenetelmässä oppiaines on ollut sama kaikille, kun taas eriytyvässä opetuksessa oppilas voi valita taitotasolleen sopivia tehtäviä. Oppilas oppii arvioimaan taitojaan ja jokainen voi saada onnistumisen kokemuksia. Tämä tyyli mahdollistaa kaikkien menestymisen huomioimalla yksilölliset erot taidoissa.

F – Ohjattu oivaltaminen Opettaja antaa tehtävän, johon oppilaat etsivät oikeaa ratkaisua Opettaja auttaa vihjein ja kysymyksin sekä antaa välitöntä palautetta Opettajan on mietittävä huolella annettavat vihjeet ja kysymykset Kehittää johdonmukaista ajattelua Esim. miten puolustajan tulee sijoittua vastustajaan nähden koripallossa Tässä opetusmenetelmässä opetettava asia valitaan niin, että tehtävänannossa oppiaineksen rakenne jää avoimeksi. Opetusmenetelmä on edellä mainittuja menetelmiä luovempi ja avoimempi. Opettajan rooli on aiempaa vähäisempi, sillä tyylissä painottuu oppilaan oppiminen ja osallistuminen. Oppilaiden ratkaisuyritykset ovat riippuvaisia opettajan vihjeistä ja kysymyksistä, joten opettajan tulee etukäteen miettiä huolella näiden sisältöä ja sanallista muotoa.

G – Ongelman ratkaisu Oppilas yrittää ratkaista annetun tehtävän itsenäisesti Opettaja tarkkailee sivusta Oppilaat arvioivat ratkaisuaan, opettaja auttaa tarvittaessa Esim. millä keinoin tasapaino on helpoin säilyttää? Opettajan antaman tehtävän voi ratkaista yksin tai pienissä ryhmissä. Tällöin yksilölliset erot eivät korostu ja jokainen voi ratkoa tehtävää omien edellytystensä mukaisesti.

H – Erilaisten ratkaisujen tuottaminen Opettaja antaa oppilaille ratkaistavaksi tehtävän, johon on useita ratkaisuja Tarkoituksena tuottaa erilaisia ratkaisuja yhteen tehtävään Opettaja havainnoi ja auttaa tarvittaessa ratkaisujen tuottamisessa Oppilaat arvioivat itse ratkaisujaan Esim. Miten luistimilla voi liukua eri tavoin?

I – Yksilöllinen harjoitusohjelma Opettaja antaa tietyn teeman Oppilas suunnittelee oman ohjelman teeman mukaisesti Harjoitellaan itsenäistä työskentelyä tuetusti Opettaja ohjaa ja antaa palautetta tarvittaessa Esim. ponnistusvoiman kehittäminen Tämä tyyli voi olla haastava toteuttaa koulun liikunnanopetuksessa, sillä oppilailla on oltava riittävät tiedot ja taidot tällaiseen työskentelyyn.

J – Yksilöllinen opetusohjelma Oppilas suunnittelee oman ohjelman Oppilas valitsee opetusmenetelmän, jolla toteuttaa ohjelmansa Opettaja ohjaa ja antaa palautetta tarvittaessa Itsenäinen työskentely lisääminen Edellisiin opetusmenetelmiin nähden erona on se, että oppilas voi vaikuttaa myös opetusmenetelmän valintaan.

K - Itseopetus Oppilas tekee kaikki päätökset koskien opetus-oppimisprosessia Asettaa tavoitteet, valitsee ohjelman sisällön ja opetusmenetelmän sekä arvioi tavoitteiden toteutumista Itsenäinen työskentely Opettaja on oppilaan käytettävissä ja auttaa tarvittaessa

Lähteet Rintala, P., Huovinen, T. & Niemelä, S. (2012): Soveltava liikunta. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 168. Varstala, V. 1996. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. Jyväskylän yliopisto. Studies in sport, physical education and health 45. Varstala, V. 2007. Liikunnanopettajan toiminta eri työtavoissa. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.): Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 125–139. Muita lähteitä Mosstonin spektriin liittyen: Mosston, M. & Ashworth, S. (1986) Teaching Physical Education, 3. painos. Merrill Publishing Company.