Kokeellinen kerronta/ elokuva Kokeellinen elokuva pakenee määritelmiä. “Kokeellinen elokuva voi olla lähes mitä tahansa”, sanoo AV-arkin levityspäällikkö Hanna Maria Anttila. Kokeellisen, draamaelokuvan ja dokumentin rajat ovat usein liukuvia.

Vielä viime kerrasta ja kokeellisesta dokumentista Katso täältä lisää Dokumenttielokuvien luonteista / dokumentin lajityyppeistä.Dokumenttielokuvien luonteista Esim. poeettiset dokumenttielokuvat luovat tunnelmia ja mielikuvia ja hyödyntävät usein mm. Sergei Eisensteinin ja Dziga Vertovin kehittämää montaasiajattelua. Poeettiset dokumenttielokuvat lähestyvät usein kokeellista elokuvaa. Dokumentin alalaji “essee–elokuvat” pohjautuvat kirjalliseen tai suulliseen tekstiin. Tekijöitä mm. Agnes Varda, Alain Resnais, Chris Marker, Derek Jarman … Jaakko Pallasvuo (jotain vaikuttumista essee-elokuvista).… Jaakko Pallasvuo

Kokeellisen historiaa Kokeellisen elokuvan historiallisia huippukausia ajatellaan usein olevan kaksi, ensin eurooppalaisen avantgarde-elokuvan kausi 1920-luvulla, sitten amerikkalaisen kokeellisen elokuvan kausi 1940-luvulta eteenpäin. Ranskassa mm. impressionistista elokuvaa, Abel Gance: Roue/Pyörä (1922)Roue/Pyörä Fernard Léger: Ballet Mécanique (1924)Ballet Mécanique Futurismin henkeen koneita ja mekaanisuutta. Huomaa toiston käyttö. Marcel Duchamp: Anémic Cinéma (1926)Anémic Cinéma Dadahenki syntyi Euroopassa 1. maailmansodan jälkeen, kun järki ei enää riittänyt. Dadan jälkeen tuli surrealismi. Dada- ja muu kokeellinen elokuva Euroopassa, esim. espanjalaisen Luis Buñuelin ja Salvador Dalin Ranskassa tuotettu elokuva, jonka alussa mies silpoo naisen silmän partaveitsellä ja sitä seuraa joukko surrealistisia kohtauksia Un chien andalou / Andalusialainen koira (1929)Un chien andalou / Andalusialainen koira

Kokeellisen historiaa Kokeellisen elokuvan huippukausia ajatellaan usein olevan kaksi, ensin eurooppalaisen avantgarde-elokuvan kausi 1920-luvulla, sitten amerikkalaisen kokeellisen elokuvan kausi 1940-luvulta eteenpäin. Maya Derenin elokuvarunot Meshes of the Afternoon (1943)Meshes of the Afternoon Nämä elokuvarunot perustuivat usien uniin, runoon tai tanssiin ja mahdollisen päähenkilön subjektiivisiin tuntemuksiin. Kenneth Anger, Andy Warhol (esim. Sleep), Stan Brakhage/ Mothlight (1963)Stan Brakhage

KAVIlla (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) on hyvää materiaalia elokuvakasvatukseen: Elokuvapolku Elokuvapolku Alla otteita Elokuvapolun osiostaKokeellinen elokuva ja videotaide (tuottanut AV-arkki).Kokeellinen elokuva ja videotaide Kokeellinen elokuva ei ole välttämättä sidottu mihinkään elokuvakerronnan perinteisiin (esimerkiksi dokumentti-elokuva, draama, lyhytelokuva) tai tapoihin tehdä elokuvaa, vaan pyrkii ensisijaisesti kyseenalaistamaan ja etsimään erilaisia tapoja. Sille on myös tyypillistä omaehtoisuus ja ei-kaupallisuus. Kokeelliset elokuvat ja videotaiteen teokset ovat usein yhden tekijän tai pienen työryhmän tuottamia, mutta myös isommat tuotannot ovat mahdollisia. Esimerkkejä suomalaisesta kokeellisesta elokuvasta Kokeellisen elokuvan ja videotaiteen historia

Kokeellinen elokuva, mediataide, videotaide Audiovisuaalisen taiteen kenttä laajenee koko ajan verkkojakelun ja digitaalisten tuotantovälineiden myötä. Tämän vuoksi elokuvan, videotaiteen ja mediataiteen välillä ei aina ole selkeää rajaa. Kokeellisen elokuvan vaikutteita voidaan nähdä perinteisissä teatterielokuvissa, musiikkivideoissa ja mainoksissa. Yhä useammat elokuvafestivaalit ovat alkaneet esittää media- ja videotaidetta osana ohjelmistoaan. Tampereen lyhytelokuvafestivaalin alle 30-minuuttisten lyhytelokuvien sarjan voitti vuonna 2015 Risto-Pekka Blom kokeellisella teoksellaan Teemapuisto. Kokeellisen elokuvan tekijät eivät Suomessa useinkaan ole elokuva- alan koulutuksen saaneita tekijöitä vaan he tulevat muiden visuaalisten taiteenalojen parista.

Kokeellinen elokuva, mediataide, videotaide Kokeellisen elokuvan kentässä videotaide kiinnittyy nimensä mukaisesti ensisijaisesti nykytaiteeseen elokuvan sijaan. Videotaide on kokeellisen elokuvan muoto, joka syntyi videolaitteiden tultua markkinoille 1960-luvulla. Kokeellisessa elokuvassa ja videotaiteessa yhdistyvät sekä elokuvan että taiteen traditiot ja käytännöt. Nykyisin videotaide on osa mediataiteen kenttää, jossa eri mediat eli viestintävälineet ovat keskeisessä roolissa. Mediataiteen kenttä kehittyy ja muuttuu yhdessä teknologian kehittyessä. Mediataide usein peilaa ja kritisoi ympäröivää mediaympäristöä ja sen ilmiöitä eri mediateknologioiden avulla.

Kokeellisesta elokuvasta kohti videoinstallaatioita Esityspaikkana onkin yleisimmin taidegalleria tai taidemuseo, mutta teoksia voidaan myös nähdä elokuvateattereissa, festivaaleilla, televisiossa, julkisissa tiloissa tai internetissä. Kokeellisia elokuvia ja videotaidetta voidaan esittää myös installaatiomuodossa: teoksia voidaan esimerkiksi heijastaa lattiaan, kattoon, esineisiin, veistoksiin tai jopa esittää keinotodellisuuslasien (virtual reality) kautta. Teoksiin voi liittyä elävän kuvan lisäksi myös muita esineitä, lavasteita tai esitys. Suomalaisen media- ja videotaiteen merkittävimpiä järjestöjä ovat v toimintansa aloittanut suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki ja v perustettu etujärjestö MUU ry.

Esimerkkejä kokeellisista: YLEn Uusi kino: Kevään 2016 ohjelmaKevään 2016 ohjelma Santra ja puhuvat puut (ohjaus Miia Tervo, 2013) Santra ja puhuvat puut Las Palmas_trailer (Sota)valokuvaaja Seamus Murphyn videot PJ Harveyn albumille AV-arkin sivuilta löytyy paljon hyviä esimerkkejä: Salla Tykkä: Giant Erkka Nissisen videot Maija Blåfield: Kulta-aika Azar Sajyar: Primus Tempus Hanna Saarikoski: See Paris and Die