ICF moniammatillisena arviointimenetelmänä Tapani Kallanranta 4.4.2006 ICF moniammatillisena arviointimenetelmänä Yhteenvetoa 4.4.2006 teemasta kuntoutustyöntekijöiden / kuntoutujien näkökulmasta
ICF-luokituksen kuntoutuksen rakenteen etuja moniammatillisuus lähtökohtana ja yläkäsitteenä terveys / terveydentila tähdentää kuntoutuksen / kuntoutumisen tukeutumista terveisiin alueisiin ei ”pelkkä” vajaakuntoisuuden kompensaatio ehkäisevä / varhaiskuntoutuksen merkitys toiminnallisen terveydentilan käsite - sisältää moniammatillisuuden
ICF –luokituksen tavoitetason etuja avaa kuntoutuksen prosessinomaisuuden esille avaa kuntoutuksen tavoitteet laajemmiksi ja pidemmälle antaa yhtenäistä pohjaa työnjakokeskusteluille korostaa vuorovaikutuksen merkitystä eri toimijoiden välillä arviointi- ja kuntoutuksen toteutustapojen erilaisuus, mutta samanarvoisuus eri vaiheessa korostuu Kuntoutuspalvelujen järjestäminen
ICF / tutkijoiden näkemyksiä ICF-mallin käyttö Mallia käytetään tutkimusrungon viitekehyksenä, johon ”sijoitetaan” käytetyt mittarit / tutkitut kokonaisuudet Mallin eri osien sisäinen vertailu on avoin. (suhteet verrattuna ”lopputulemaan”) Eri arviointimenetelmien rinnakkainen / peräkkäinen käyttö (vrt. puheterapian hyödyllisyys / kommunikaation parantuminen)
ICF-luokitus kuntoutustyössä (Prepilotointi / M. M-S) Konkretisoi ja jäsentää asiakkaan itsearviointia ohjaa työryhmää puhumaan samoilla käsitteillä antaa strukturoidun käsitteistön; ei arviointimenetelmiä nostaa kykyjen arvioinnin esille nostaa esille palvelutarpeita elinympäristössä ja lainsäädännössä
Lopuksi Strukturoitu malli toimintakykykäsitteistöön Vuorovaikutus eri toimijoiden välillä Potilaan subjektius ja kokemus omasta tilanteestaan korostuu Kontekstuaalisuus mukana toimintakyvyn arviossa Koulutusta ja pilotointia tarvitaan 21.12.2005 Tomi Niinivirta, psykologi