Elokuva ja muut taiteet kevät 2010 Elokuva ja krijallisuus

Carolyn Andersonin mukaan noin 30 %:a amerikkalaisista elokuvista perustuu romaaneihin. vuosina 1930–1980 noin 80 % amerikkalaisista bestsellereistä filmatisoitiin 3/4 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saaneista elokuvista on ollut filmatisointeja. 3/4 edellisistä on ollut romaani- tai novellisovituksia

Franz-Josef Albersmeierin tilastoja Georges Bernanosin Papin päiväkirjan myynti melkein kaksinkertaistui Bressonin elokuvan ensiesitystä (1951) seuranneen yhdeksän kuukauden aikana. Ennen Viscontin filmatisointia Thomas Mannin novellia Kuolema Venetsiassa myytiin ’vain’ noin kappaletta vuodessa; ensi-illan jälkeen vuonna 1971 yllettiin kappaleeseen. Alice Walkerin romaania Häivähdys purppuraa oli myyty kahden vuoden aikana noin kappaletta mutta Steven Spielbergin elokuvan (1985) myötä myynti nousi kappaleeseen

John Ellisin näkemys filmatisoinneista Filmatisointi hyödyntää romaanin muistoa, joka voi juontua omasta lukemisesta tai sitten kollektiivisesti kierrätetyistä klassikkoihin liitetyistä mielikuvista. Sovitus pyrkii imaisemaan alkuperäisen teoksen itseensä korvatakseen sen oman kuvastonsa läsnäololla. Filmatisointi on menestyksekäs, jos se kykenee korvaamaan romaanin muiston elokuvallisen tai televisuaalisen representaation kautta Sovitus on uskollinen siinä määrin kuin se kykenee uudistamaan ja korvaamaan muistojamme (kurs.HB) Sovittamisessa ”olemassa oleva kirjallinen teos redusoidaan tiettyjen funktioiden – henkilöt, paikat, toiminnat ja kerronnan langat – sarjaksi 

Dudley Andrewin vertailu Yleisesti ottaen elokuva etenee havainnosta merkitykseen, ulkoisesta sisäisiin motivaatioihin ja seurauksiin; siitä, että maailma on meille annettu, tarinan merkitykseen, joka kohoaa esiin tuosta maailmasta. Kirjallinen fiktio toimii päinvastoin. Se alkaa merkeistä (kirjaimista ja sanoista) jotka kasvavat havaitsemistamme ohjaaviksi propositioiksi. Inhimillisen kielen tuotteena se luonnollisesti käsittelee ihmisen motivaatioita ja arvoja, pyrkien projisoimaan ne ulkoiseen maailmaan, kehittäen tarinasta kokonaisen maailman

Kellogg ja Scholes elokuvan romaaninkaltaisuudesta Että elokuva on muodoltaan ensisijaisesti kertova eikä dramaattinen ei ehkä ole ilman muuta selvää. Katsomme kuitenkin sen olevan kertova pikemminkin kuin esittävä muoto koska se ei esitä tarinaa suoraan, ilman kerrontaa, vaan aina hallitun näkökulman, kameran silmän kautta, joka tarkentaa tai sumentaa terävyyttä, liikkuu kohti tai poispäin, antaa kuvalle värin ja sävyt, sekä tarjoaa synkronoidun ääniraidan kautta jatkuvan sanojen, musiikin, melun tai hiljaisuuden kommentaarin, yhdessä tarinan henkilöiden äänien kanssa

Jay Gould Bouym ja ”pätevä luenta” Odotamme kunnon luennan ottavan huomioon teoksen rakenteen tietyt piirteet, odotamme sen sisällyttävän tulkintaansa teoksen keskeiset kudokset, sen näkökulman ja genren. Tähän liittyy myös eräs tärkeä oletus: että kullakin kirjallisella teoksella on oma orgaaninen ykseytensä jonka kautta kaikki sen osat palvelevat kokonaisuutta ja sen synnyttämää vaikutelmaa... Kaiken kaikkiaan, pätevällä luennalla on oma koherenssinsa ja sisäinen johdonmukaisuutensa. [Elokuvaa] voidaan pitää uskollisena lähteelleen siinä määrin kuin sen implisiittinen luenta on pysynyt teoksen tulkinnallisten mahdollisuuksien puitteissa eikä ole rikkonut tai typistänyt niitä.

Filmatisoinnin kategoriat Andrew mukaan transformaation uskollisuus (fidelity of transforming) lainaaminen (borrowing) risteyttäminen (intersecting)

Henry James: Wings of the Dove Myöhemmin hän yrittäisi – turhaan – muistaa mikä hänen puheenpätkänsä tai vaikenemisensa, mikä silmien luonnollinen merkki tai satunnainen käden kosketus, oli saanut kaiken tämän keskellä tytössä aikaan niin äkillisen, erilaisen impulssin. Hän oli noussut satunnaisesti ylös, kuin rikkoakseen lumouksen. Mutta Merton ei ollut tietoinen mitä oli tehnyt juuri silloin muuttaakseen lumouksen vaaralliseksi. Katen suunnitelma oli jotakin niin suurenmoisen erikoista Katelle, että Densher tunsi kutistuvansa sen arvostelemiseen liittyvien komplikaatioiden edessä. Olla antamatta pois rakastamaansa naista, mutta tukea häntä hänen virheissään – kun ne kerran olivat ohittaneet tietyn pisteen – ehkä se oli suurin rakkauteen kuuluvien nöyryytysten joukossa. Lojaalisuus oli tietysti suvereniteettia, ja sen luonteen määritteli Katen minkä tahansa suunnitelman, vaikka kuinka kiemuraisen, pyrkimys saada aikaan pelkkää hyvää.