VV4 Draamakasvatus (4 op, lu 4 h, harj. 8 h) Katri Karasma

Sinivuori, Päivi ja Timo. 2001. Esiripusta aplodeihin Sinivuori, Päivi ja Timo. 2001. Esiripusta aplodeihin. Opas harrastajateatteriohjaajille ja ilmaisukasvattajille. Heikkinen, Hannu. 2005. Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! *Riihimäki, Riikka. 1995. Tekstistä esitykseen. Prinsessa Ruusunen draamaprosessina. Äidinkielen Opetustieteen Seuran Tutkimuksia 12. Toivanen, Tapio. 2002. “Mä en ois kyllä ikinä uskonu ittestäni sellasta” Peruskoulun viides- ja kuudesluokkalaisten kokemuksia teatterityöstä. Helsingin teatterikorkeakoulu. Acta Scenica 9.

Draama on äidinkielen opetustieteen osa-alue Äidinkielen opetustieteen muita osa-alueita ovat lukeminen, kirjoittaminen kirjallisuuden opetus lukuharrastus puhuminen ja kuunteleminen media

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2004) Vuosiluokat 1—2 Vuorovaikutustaidot suullista ja kirjallista ilmaisua erilaisissa koulun vuorovaikutustilanteissa, pari-, pienryhmä- ja luokkakeskusteluja keskittyvää, tarkkaa ja päättelevää kuuntelemista kuullun, nähdyn, koetun ja luetun työstämistä improvisoinnin, kerronnan, leikin ja draaman avulla, myös muihin taideaineisiin integroiden

Vuosiluokat 3—5 TAVOITTEET Oppilaan vuorovaikutustaidot karttuvat Oppilas oppii erilaisissa viestintätilanteissa aktiivisen kuuntelijan ja viestijän taitoja; hän rohkaistuu osallistumaan keskusteluihin ja pyrkii ottamaan vastaanottajaa huomioon omassa viestinnässään kehittää omaa kerrontaansa ja kokonaisilmaisuaan

KESKEISET SISÄLLÖT Vuorovaikutustaidot viestinnän perustekijöihin tutustumista, vuorovaikutuksen havainnointia kertomista ja selostamista, oman mielipiteen esittämistä, asiointia, kysymysten tekoa ja keskustelupuheenvuoroja sekä aktiivisen kuuntelun opettelua ilmaisuharjoituksia

Oppilaiden tulisi peruskoulussa oppia työstämään kuulemaansa, näkemäänsä, lukemaansa ja koke- maansa puheen, leikin, improvisaa- tion, draaman ja teatterin keinoin (Toivanen, T. Lentoon! Draama ja teatteri koulussa 2007)

Draama-sana pohjautuu kreikan verbiin drao 'teen, kamppailen'. Draaman ydin on vastakohtien luomassa jännityksessä ja siitä aiheutuvassa toiminnassa. Teatteri tulee kreikankielisestä sanasta thea ’katsella*. Sana theatron merkitsi katsomoa.

Keskeisiä käsitteitä Brian Way (1967) teki selvän eron teatterin ja draaman välillä. Teatteri keskittyy näyttelijöiden ja yleisön väliseen vuorovaikutukseen. Draama keskittyy siihen osallistuvien elämyksiin eikä pyri vaikuttamaan yleisöön. Teatteri sopii joillekin yksilöille, draama (luova toiminta) sopii puolestaan kaikille ja se suuntautuu koko persoonallisuuden kehittämiseen.

GENRET . O’Toole (1992, 2 – 3) erotti pedagogisen draaman, työpajateatterin, katuteatterin ja yleisöteatterin

Anna-Lena Østern (2000) 1) prosessidraama, pretekstin pohjalta rakennettu tutkiva draamajakso, jonka päämääränä on jonkin asian ymmärtäminen. 2) Teatteri opetuksessa (TIE eli Theatre in education) kehitetty Englannissa. Siinä tutkitaan ongelmaa, ideaa tai käsitystä ja tehdään se näkyväksi (esim. päihderiippuvuus, väkivalta, ystävyys ym.). Pohjana voi olla valmis teksti, mutta yhtä hyvin ryhmä voi työstää sen itse. 3) Improvisaatioteatterissa luodaan fiktiivisiä kohtauksia yleisön avulla.

4) Tarinateatterissa (playback theatre) ohjaaja kerää tarinoita yleisöltä. Hän haastattelee tarinankertojaa, ja näyttelijät esittävät ydintapahtumat. 5) Roolileikki voi olla tulevan ammatin harjoittelua, miten opettaja puhuu oppilaasta vanhempien kanssa arviointikeskustelussa (vrt. sosiodraama).

6) Storylinessa luodaan kertomuksen tai teeman avulla yhteinen kuvitteellinen maailma. Siinä oppilaat työstävät omaa todellisuuttaan. Opetus etenee avainkysymysten kautta ja laajentaa oppilaiden ymmärrystä maailmasta. Oppilaat voivat kokea, että ”heidän oma ja argumentoiva ajattelunsa on arvokasta”.

7) Tarinankerronta, voidaan rakentaa monologina tai yhdessä ryhmän kanssa. 8) Draamaleikki. 9) Foorumiteatterissa ryhmä tekee sorretun ihmisen konfliktista näytelmän, joka päättyy onnettomasti. Jokeri keskustelee siitä yleisön kanssa ja pyytää apua. Kohtaus näytellään uudelleen yleisön korjaavien ehdotusten mukaan.

10) Yhteisöteatterissa tai –draamassa voidaan rakentaa esitys oman ryhmän tilanteesta (esim. vankila, työttömien ryhmä, vanhainkoti, nuorisotila). 11) Ideasta esitykseen, pohjautuu improvisointiin. Perusideasta tuotetaan valmis esitys. 12) Teatteriesityksen valmistaminen tekstin pohjalta. 13) Performanssi. 14) Digitaalinen draamapedagogiikka. 15) Draamatekstin kirjoittaminen

Hannu Heikkinen (2005) 1) Osallistavassa draamassa tutkitaan ”draamallisen fiktion avulla ja sen kautta jotain asiaa, teemaa tai ilmiötä”. Sen alalajeja ovat draamaleikki, tarinankerronta ja prosessidraama. Niissä luodaan fiktiivinen maailma, jonka sisällä työskennellään yhdessä osallistujien kanssa. ”Asioita tutkitaan, niillä leikitään, etsitään merkityksiä ja luodaan uusia. Yleisöä ei ajatella ulkopuolisena vaan osana ryhmää. Tavoitteena on oppia ottamaan rooli, heittäytyä toimintaan siinä ’toimimalla ajatellen’, sekä oppia lukemaan draamallista tekstiä ja myös analysoimaan sitä.”

2) Esittävä draama tehdään katsottavaksi 2) Esittävä draama tehdään katsottavaksi. Niissä voi olla valmis teksti (näytelmä, novelli, satu ym.), josta työstetään esitys tai esitys voidaan luoda ideasta. 3) Soveltavan draaman alalajeja ovat foorumiteatteri (esitetään sortotilanteita ja etsitään ratkaisu sorretun näkökulmasta) ja työpajateatteri (TIE, Theatre in Education). Jälkimmäisessä koulun ongelmatilanteita (koulukiusaaminen, päihteet, väkivalta ym.) työstetään teatteriesityksen kautta