Pentti Hakkarainen Kajaanin yliopistokeskus Oulun yliopisto LEIKISSÄ OPPIMINEN Pentti Hakkarainen Kajaanin yliopistokeskus Oulun yliopisto

MITÄ TUTKIMME? Kehittävän opetuksen ja oppimisen tutkimusyksikkö http://kajaaninkampus.oulu.fi ”Luovan leikin kerho 3 - 6 v (0 - 3v)” ”Viides dimensio” -juonelliset ongelmanratkaisuympäristöt ”Oppimisen potentiaali juonellisessa ympäristössä”

MITÄ ON LAPSEN OPPIMINEN? Kouluoppimisen idea on riittämätön so tietojen, taitojen ja sääntöjen omaksuminen ei ole keskeistä Keskeinen oppimisen kohde on lapsi itse so miten lapsi oppii tiedostamaan itsensä ja muuttamaan itseään Kokonaisvaltainen eläytyminen ja kokeminen (synkretismi) Onko analyyttinen ympäristön hahmottaminen niin keskeinen oppimisen osoitus, että siihen pitää pyrkiä mahdollisimman varhain?

MITÄ ONLAPSEN OPPIMINEN? Bruner: juonellisuus on jo hyvin varhain näkyvissä äidin ja lapsen keskinäisessä vuorovaikutuksessa MIELEKKYYTTÄ LUODAAN JÄRJESTELEMÄLLÄ TAPAHTUMIA TARINOIKSI MINÄN JA SUHTEIDEN MUOKKAAMINEN TARINOISSA ”TARINA TARJOAA MAHDOLLISTEN ROOLIEN JA MAAILMOJEN KARTAN, JOSSA TOIMINTA, AJATUKSET JA ITSEN MÄÄRITTELY ON MAHDOLLISTA” (BRUNER 1986, 66) ”ILMAN LASTEN TARINOITA, JOTKA OSOITTAVAT KUVITTELUN JA TARKOITUKSET EN PÄÄSE SELVILLE MIKÄ ON HEILLE TODELLISTA” (PALEY, 1990, 4) SIKSI TARINAT OSOITTAVAT MITÄ KYSYMYKSIÄ ON SYYTÄ TEHDÄ OPPIMISEN EDISTÄMISEKSI

MIELEKÄS OPPIMINEN TARINAN AVULLA TARINAN RAKENTAMINEN PÄÄSSÄ ON MERKITYSTEN MUODOSTAMISEN PERUSTYÖKALU KAIKESSA OPPIMISESSA TARINAN KERTOMINEN TOISILLE ON TEHOKKAIN TAPA VÄLITTÄÄ OMA TULKINTA TAPAHTUMISTA TOISILLE YHTEINEN YMMÄRRYS SYNTYY PARHAITEN OSAPUOLTEN TARINOIDEN AVULLA

MIELEKÄS OPPIMINEN TARINOIDEN AVULLA TARINOITA PIDETÄÄN USEIN PRIMITIIVISENÄ OPPIMISEN MUOTONA, JONKA YLI ON PÄÄSTÄVÄ ”OIKEAAN OPPIMISEEN” JA SAMALLA MENETETÄÄN OPPIMISEN MIELEKKYYS NARRATIIVINEN TIETO ON KULTTUURISTA JA KOKEMUKSELLISTA JA SE ON LAPSEN TEHOKKAIN TAPA JÄRJESTÄÄ KOKEMUSTAAN JA MUODOSTAA MIELEKKYYTTÄ

LEIKKI OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ Avaintekijänä ontoiminnan ja ympäristön mielekkyys, jota esineet eivät määrää Oppimisympäristön psykologinen laatu on oleellisempaa kuin fyysiset tekijät -sosiaalisen vuorovaikutuksen laatu -emotionaalinen viritys -juonellisuus ja mielikuvitus

LAPSI TUOLI JUNA

LEIKISSÄ OPPIMISEN PERUSMEKANISMI (VYGOTSKY) Kuvitellun tilanteen luominen Roolihahmot ja niiden toiminnan säännöt (esim. äidin roolia leikissä ei voi toteuttaa täysin mielivaltaisesti) Reaaliminän ja rooliminän suhteuttaminen toisiinsa Eri lasten roolien suhteuttaminen toisiinsa Vastavuoroisuus, näkökulmien vertailu

MITÄ LEIKISSÄ OPITAAN? Minäkeskeisyyden ylittäminen: lapsi ei pysty ymmärtämään, että toiset näkevät tilanteen toisin kuin hän itse Aikuista lapsi toistaa mekaanisesti pystymättä yhdistämään siihen omaa näkökulmaansa. Aikuinen ei voi auttaa Oppimiseen tarvitaan toinen egosentrikko ja näkökulmien erilaisuus

MITÄ LEIKISSÄ OPITAAN? Mestarileikkijät vs eri näkökulmia selvittävät leikkijät Asioiden ja ilmiöiden mielekkyys vs faktojen ja toisasioiden oppiminen Motivaatio, haluaminen, tahtominen ja aito tunnekokemus Ajattelutaidot, refleksio

MITÄ LEIKISSÄ OPITTIIN? Esimerkki ”Kaalimäen puput” Kolmen lapsen kuusi vuotta jatkunut leikki Käynnistyi lomamatkalla hankituista kolmesta leikkipupusta 4-6 vuoden iässä ja pupujen suku kasvoi yli 70 ”Ydinperhe” käsitti 3 aikuista ja 14 pupulasta

MITÄ LEIKISSÄ OPITTIIN? Aatu on usein tiukka isä, eikä hän vielä neljäntoistakaan perillisen jälkeen osaa suhtautua muihin kuin pikkulapsiin. Hän saattaa olla aika vähäpuheinen ja vetäytyä intohimonsa, metsästyksen pariin. Aatu ei suo erityisen paljon rakkautta muille lapsilleen kuin kolmosille, ja on usein liian ankara. Hänellä on Omenan tavoin pientä taipumusta fanaattisuuteen.

MITÄ LEIKISSÄ OPITTIIN? Omenalla on jatkuvasti päällä tasapainoilu kunnon kasvatuksen ja sallivuuden välillä. Hän näyttää lapsille eniten tiukkaa puoltaan ja äityy välillä riehumaan turhankin kanssa. Toisinaan hän päästää itsensä valloilleen ja on hassu, ja se tarkoittaa todella hassua, jopa kummallista ja outoa. Omena on hieman epävakaa persoona.

MITÄ LEIKISTÄ ON JULKAISTU? Hakkarainen, P. Motivaatio, leikki ja toiminnan kohteellisuus 1990 Hakkarainen, P. & Veresov, N. Leikki, mielekkyys ja lapsen kehitys Kasvatus 1999, 5, 452-462 Hakkkarainen, P. Leikki ja kehitys. Teoksessa Karila, K. Kinos, J., Virtanen. J. Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. PS.Kustannus 2000

MITÄ LEIKISTÄ ON JULKAISTU? Hakkarainen, P. Kehittävä esiopetus ja oppiminen 2002 Hakkarainen, P. Leikki lasten toimintana. Leikin käsikirja WSOY 2004 Hakkarainen, P. Pitäisikö leikkiä kehittää? Pikkuväki 1/2004