LAPSILÄHTÖINEN PEDAGOGIIKKA KESTÄVÄ JOHTAJUUS VARHAISKASVATUKSESSA SEMINAARIN TAMPEREELLE TI 8.11.2016. Jarmo Kinos Professori (ma) Turun yliopisto - Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle!

LAPSILÄHTÖISEN PEDAGOGIIKAN KÄSITTEEN KÄYTTÖÖNOTTO JA PAIKANTAMINEN Eeva Hujala 1989 Jarmo Kinos 1990-luvun alusta lähtien Vaihe 1993–2002. Orientaatio ja teoreettinen perustan lasku Vaihe 2003–2012. Toimintakulttuuri ja teoreettinen kiteytys Vaihe 2013 – Kansainväistyminen ja teorian kehittäminen (CIEG): Jarmo Kinos, Leena Robertson, Maarika Pukk, Nancy Barbour, Leif Rosqvist ja Annika Jyrs Myös tutkijat, kuten esimerkiksi Niikko & Korhonen (2014), Onnismaa (2010), Niikko (2009), Brotherus, Hytönen & Krokfors (2002) ja Karlsson (2000). Näillä tutkijoilla ei kuitenkaan ole yhtenäistä määritelmää käsitteelle, eivätkä he anna sille samanlaista asemaa ja merkitystä. Eron teko lapsikeskeisyyteen: Tarkkaan määrätty struktuuri – joustava struktuuri – ei struktuuria Suora ohjaus aikuislähtöisyys lapsikeskeisyys lapsilähtöisyys vapaa kasvatus

Keskeisiä periaatteita ja lähtökohtia Toiminnan perustelu lapsilähtöisyyden kautta alkoi takavuosina muodostua eräänlaiseksi yleislausumaksi, jolloin lapsilähtöisyys käsitteenä näytti vesittyneen hokeman tasolle. Pedagoginen prosessi on jatkuvaa edestakaista liikettä aikuisten ja lasten maailmojen välillä (dialogisuus), jolloin opettajien ja kasvattajien tehtävänä on tulkita ja tehdä näkyväksi lasten kiinnostuksen kohteita kasvatuksen ja opetuksen sisältöjen määräytymiseksi. Tärkeimpiä ammatillisia taitoja ovatkin lasten havainnointi, havaintoihin pohjaavan laadullisen aineiston kerääminen sekä aineiston analyysi ja tulkinta. Kehkeytyvä opetussuunnitelma (emergent curriculum) syntyy prosessin myötä integroiden lasten intressit toimintayksikön, kunnan ja valtion ennalta laadittuihin opetussuunnitelmiin; etukäteen kirjoitettu ja toteutunut opetussuunnitelma. Huom. Etukäteen kirjoitettu ja toteutunut opetussuunnitelma.

jatkuu 5. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys tukevat ja edellyttävät toisiaan kaikessa toiminnassa. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat lapsilähtöisessä pedagogiikassa toisiinsa nivoutuneita ja yhdessä esiintyviä. Yhteen kuuluvina ja toisistaan erottamattomina ilmiöinä sekä yhtä aikaa kehittyvinä lasten ”ominaisuuksina”. 6. Kontekstuaalisuus, jossa varhaiskasvatus linkittyy aina perheeseen, lähiyhteisöihin, elämänkulkuun, historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan monimutkaisella tavalla. Lapsuus on sosiaalinen konstruktio, mikä edellyttää lapsuuden ja lapsuuden instituutioiden historiallista ja monikulttuurista tutkimusta. 7. Tiedon rakentuminen: Tieto rakentuu ihmisten välisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa - siis myös aikuisten ja lasten vuorovaikutuksessa. Näistä syistä pedagogista teoriaa ja pedagogisia käytäntöjä täytyy aina jokaisen sukupolven päivittää! 8. Kulttuurisidonnaisuus: Jokaisessa lastentarhassa, koulussa ja maassa tehdään oma tulkinta ja sovellus teoreettisista ja pedagogisista aineksista kunkin maan historian ja yhteiskunnallisen tilanteen pohjalta.

jatkuu 9. Lapsilähtöinen pedagogiikka on yhteiskunnallisesti aktiivista. Sen tavoitteena on kehittää yhteiskunnallisia oloja avoimen, osallistavan ja deliberatiivisen demokratian suuntaan. Näin lapsilähtöisessä kasvatuksessa asetetaan erityisiä vaatimuksia pedagogiselle käytännölle. 10. Lapsilähtöisen kasvatuksen tiedonintressi on emansipatorinen, pyrkien lapsiyhteiskuntaluokan vapauttamiseen pakottavan holhouksen ikeestä. Näin lapsilähtöisessä kasvatuksessa asetetaan erityisiä vaatimuksia pedagogiselle käytännölle. 11. Tiedostavaa kasvatusta: Opettajien ja kasvattajien on tiedostettava selkeästi oman toimintansa ja omien valintojensa yhteiskunnalliset seuraukset ja reflektoitava jatkuvasti lapsiryhmässä toteutuvia käytäntöjä. Lapsilähtöinen pedagogiikka kytkeytyy läheisesti vaihtoehtopedagogiikan, progressiivisen pedagogiikan ja kriittisen pedagogiikan traditioon. 12. Lapsilähtöisen kasvatuksen käytäntö muovautuu lasten ominaisista tavoista toimia [leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ilmaisu ja tutkiminen], jotka toteutuvat erilaisissa projekteissa, arjen toimissa sekä kokoryhmä että pienryhmä muodoissa.

LAPSILÄHTÖISEN PEDAGOGIIKAN JALKAUTTAMINEN, PEDAGOGINEN KÄYTÄNTÖ – toimintakulttuuri (Kinos 2010) Toimintakulttuuri muodostuu ja rakentuu kaikkien niiden ihmisten kautta, jotka tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän, suoraan tai epäsuorasti ovat tai ovat olleet tekemisissä päiväkodin piirissä. Toimintakulttuuri on ihmisten toiminnan tulos. Toimintakulttuuri koostuu sekä aikuisten että lasten osuudesta. Aikuisten osuutta voidaan kuvata käsitteellä pedagoginen kulttuuri. Pedagoginen kulttuuri syntyy käytännön kasvatus- ja opetustoiminnan historiallisen kehityksen muovaamana. Lasten itsensä luoma kulttuuri syntyy ja muovautuu arjen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa päiväkotipäivän yhteydessä. Näin myös lasten kulttuurilla on yhteiskunnallis-historiallinen taustansa. Oleellista on ymmärtää aikuisten ja lasten maailmojen sisäinen sekä niiden välinen prosessi- ja vuorovaikutusluonne. Tarve kehittää toimintakulttuuria nousee yhteiskunnallisesta muutoksesta lapsilähtöisen pedagogiikan reformatiivisesta ja transformatiivisesta luonteesta.

jatkuu Toimintakulttuurin kehittämisen keskeisenä tavoitteena on luoda mikrorakenteilta ja pedagogisia käytänteitä, jotka mahdollistavat lapsilähtöisen toiminnan ja jotka parhaalla mahdollisella tavalla vastaisivat tietoisen aatteellisen tulevaisuuden rakentamisesta. Lasten ja aikuisten maailman suhdetta on havainnoitava ja arvioitava jatkuvasti, jotta voidaan olla varmoja siitä millaisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ideaaleja havaittu suhde edustaa? Vastaako tämä suhde ihanteitamme ja arvojamme (vrt. seuraava kalvo)?

Demokratia Deliberatiivinen demokratia eli neuvotteleva demokratia (Maija Setälä, Ty, valtio-oppi): Kansalaisraati ja sen pedagoginen sovellus, emergent curriculum (Jones & Nimmo) – toteutunut opetussuunnitelma Avoin ja osallistava demokratia: lapsen osallisuus ja aktiivinen toimijuus Edustuksellinen demokratia ja pedagogiikka – etukäteen laadittu opetussuunnitelma / tarkoitettu opetussuunnitelma Demokratia ja opettajankoulutus (OKM 2014) Opetussuunnitelmat: Esiopetussuunnitelman perusteet (2014), Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016)

Yksi tapa arvioida onko toimintakulttuuri lapsilähtöinen Toimintakulttuurin analyysin tulokset pitää heijastaa lapsilähtöisen pedagogiikan arvoihin ja perusperiaatteisiin. Näitä ovat esimerkiksi YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen artiklat 12–17, joita voidaan luonnehtia lapsen kansalaisoikeuksiksi. Pitää kysyä esimerkiksi: Ovatko lapset saaneet tänään sanoa oman mielipiteensä? Ovatko lapset tänään saaneet kokoontua vapaasti suunnitellakseen päiväänsä? Onko lapsilla ollut mahdollista osallistua päätöksentekoon?

Toimintakulttuurin kehittämistä tarvitaan, 1) Koska habitus on hidas (Bourdieu 1995) ja näin täytyy tehdä habitukseen sisältyvät tavat, asenteet ja uskomukset näkyväksi. (2) Avoin ja osallistava demokratia vaatii tiedostavaa reflektiota ja kulttuurishistoriallista analyysiä (Engeström 1995; 2005) habituksen dispositiosta… Keinoja toimintakulttuurin kehittämiseen Sosianalyysi (Bourdieu 1995) Kehittävän työntutkimus (Engeström 1995; 2005)

Lopuksi Lapsilähtöinen pedagogiikka pyrkii maksimoimaan lasten aloitteet (intressit) eri toiminnoissa, aktiviteeteissä. Lapsilähtöinen suuntaus perustuu kehkeytyvään opetussuunnitelmaan, jossa ennalta määritellyt sisällöt ja tavoitteet muokkautuvat prosessissa, jossa lapsen intressit kytkeytyvät aikuisen intresseihin pedagogisen prosessin aikana Lapsilähtöinen pedagoginen käytäntö on kontekstispesifi määräytyen kunkin toimintayksikön historiallisesti määräytyneen toimintakulttuurin kautta. Lapsilähtöisyys on reformatiivista säädellen toimintayksikön toimintakulttuuria Lapsilähtöisyyttä ei määrittele sisältö eikä mikään yksittäinen toimintamuoto tai työtapa Aikuiset ovat aktiivisia, mutta vastavuoroisessa roolissa lasten kanssa Keskilinjan yhteisöllisyys estää sekä ”pakottavan” yhdenmukaisuuden että mielivaltaisuuden Osallistava ja deliberatiivinen demokratia ovat lapsilähtöisen pedagogiikan yhteiskunnallisia arvoja ja päämääriä