Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Osan II kuvat

Kuva II-1. SHJI:n jakaumat kaikkien vastaajien osalta sekä eri yrityskokoluokissa

Taulukko II-2. Hyvinvoinnin strategisen perustan osa- alueiden pistekeskiarvot vuosina 2009–14

Kuva II-2. Strategisen hyvinvoinnin johtaminen on painottunut yhä enemmän kustannussäästöjen johtamiseen

Kuva II-3. Strategisen hyvinvoinnin investointien keskiarvot ovat laskeneet monella osa-alueella viime mittauksissa

Taulukko II-3. Strategisen hyvinvoinnin investointien keskiarvot henkeä kohden eri toimialoilla

Kuva II-4. Raportointi, tavoitteet ja mittarit kulkevat käsi kädessä. Jos ei oli tavoitteita tai mittareita, ei raportoidakaan

Kuva II-5. Strategisen hyvinvoinnin kehittämisen vaiheistus, sovellettu rationaalisen päätöksenteon mallista (Simon 1976)

Taulukko II-4. Johdon toimintojen tulosten yhteenveto vuosina 2009–14

Kuva II-6. Eniten tavoitteita asetetaan sairauspoissaolojen vähentämiseen sekä ilmapiirin ja yhteistyön kehittämiseen. Tavoitteita on asettanut 34–43 prosenttia organisaatioista.

Kuva II-7. Kun johto on kiinnostunut työhyvinvoinnista ja tekee sen eteen töitä, se näkyy tuloksissa

Kuva II-8. Kun kehityskeskusteluissa kiinnitetään huomiota työhyvinvointiin, se näkyy sekä taloudellisissa tuloksissa, ilmapiirissä, työkyvyssä ja osaamisessa

Taulukko II-5. HR-prosessien työhyvinvointipainotusten tulokset vuosina 2009–14

Taulukko II-5. Esimiesten työhyvinvointivastuun tulokset vuosina 2009–14

Kuva II-9. Työn ja perheen yhteensovittaminen työhyvinvoinnin prosessin osana vaikuttaa sekä ilmapiiriin että yrityskuvaan

Kuva II-10. Työhyvinvoinnin huomioon ottaminen esimiesten koulutuksessa heijastuu strategisen hyvinvoinnin tuloksina monella alueella

Kuva II-11. Esimiesten toiminnan järjestelmällisyys ja työterveyshuollon toiminnan riittävyys työhön paluun tuessa koko vuosien 2011–14 aineistossa

Taulukko II-6. Työhyvinvoinnin tukitoimintojen pistekeskiarvot vuosina 2009–14

Kuva II-12. Parhaat tulokset työterveyshuollon ”riittävyydestä” saadaan kohdennettujen terveystarkastusten ja työpaikka- selvitysten suhteen. Terveyden edistäminen jää vielä heikoksi

Kuva II-13. Henkisen työsuojelun suunnitelman tehneiden organisaatioiden prosenttiosuudet SHJ:n osa-alueiden tasoluokkien organisaatioissa

Kuva II-14. Kun strategista hyvinvointia ei suunnitella ja organisoida, käytetään enemmän rahaa juhliin?