ASIANTUNTIJUUS (Hakkarainen, Palonen, Paavola 2002) ASIANTUNTIJUUS TIEDONHANKINTANA (mielensisäinen näkökulma) ASIANTUNTIJUUS KULTTUURIIN OSALLISTUMISENA (osallistumisnäkökulma) ASIANTUNTIJUUS TIEDONLUOMISENA (luomisnäkökulma)
ASIANTUNTIJUUS (Hakkarainen, Palonen, Paavola 2002) ASIANTUNTIJUUS TIEDONHANKINTA- JA KÄSITTELYPROSESSINA –asiantuntijuus nähdään kognitiivisena yksilötason ilmiönä –muodollinen tieto sisäistyy korkeamman asteen käsitteelliseksi tiedoksi ja muuntuu asiantuntijan joustavaksi tiedoksi ongelmanratkaisun kautta –systeeminen tieto olennaista (tietää miten jonkin systeemi toimii), ei niinkään toiminnallinen tieto (tietää mitä pitää tehdä)
ASIANTUNTIJUUS (Hakkarainen, Palonen, Paavola 2002) ASIANTUNTIJUUS KULTTUURIIN OSALLISTUMISEN PROSESSINA –asiantuntijaksi tuleminen on sosiaalinen ilmiö ja edellyttää osallistumista eksperttikulttuuriin ASIANTUNTIJUUS TIEDONLUOMISEN PROSESSINA –uuden tiedon luomista ja vallitsevien käytäntöjen murtamista –ongelmien ratkaiseminen ei johda rutinoitumiseen vaan uusien ongelmien asettamiseen –yhteisöllistä tiedon luomista
ASIANTUNTIJUUS (Hakkarainen, Palonen, Paavola 2002) Asiantuntija yksilö, joka ymmärtää asioiden periaatteita, johtaa niiden avulla vastauksia kohtaamiinsa ongelmiin ja tarvittaessa pystyy luomaan yhteisönsä kanssa uutta ongelmanratkaisussa tarvittavaa tietoa. Asiantuntija käyttää tukena verkostoyhteyksiä muihin asiantuntijoihin. Työelämän asiantuntijuutta ei voi määritellä yksilön prosessina vaan oleellista on se, että yksilö osaa suhteuttaa oman osaamisensa yhteisön muiden jäsenten osaamiseen ja muiden yhteisöjen osaamiseen Yksilön osaaminen ei kehity vain vertikaalisesti aloittelijasta asiantuntijaksi vaan siihen sisältyy eri alojen ammattilaisten horisontaalista oppimista ja yhteisöllisen kognition muotojen kehittymistä.