Uskonnon ainedidaktiikan lähtökohdat ja oppiainetraditio -aluksi haasteita ja mahdollisuuksia Arto Kallioniemi

YHTEISKUNNAN MUUTOSPROSESSEJA 1. Integraatio ja alueellistuminen 2. Ongelmien globaalisuus 3. Tasa-arvon vähentyminen ja lisääntyminen 4. Arvoristiriidat 5. Postmodernismi ja sen seuraukset sekä sille vastakkaiset voimat 6. Informaatioteknologian nopea kehitys 7. Muutosten kohtaaminen

kaikkiin murrosprosesseihin sisältyy elementtejä, jotka asettavat uskonnonopetukselle haasteita. uskonnonopetuksessa huomioitava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen murros

Yhdentyvän Euroopan haasteet ja mahdollisuudet uskonnonopetukselle opetuksen merkitsevyys a. persoonallisen ja b. yhteiskunnallisen relevanssin näkökulmasta. A. Persoonallinen: konstruktivismi – opetuksen liityttävä mielekkäällä tavalla oppilaiden sisäisiin skeemoihin ja konstruktioihin - opetuksen oltava kognitiivisesti korkeatasoista - opetuksessa oltava esillä jokin oppilaita henkilökohtaisesti kiinnostava elementti

B. Yhteiskunnallinen: vuorovaikutus moniuskontoisessa Euroopassa uskonnon merkitys EU:ssa korostuu -oppilaiden saatava edellytyksiä elää ja työskennellä moniuskontoisissa ryhmissä

2. tehtävät 2. 1. Oman identiteetin syventäminen esim. A) Kuka minä olen? - mitä asioita arvostan ja miksi - mikä on kansallisuuteni ja rotuni - mikä on uskontoni?

B) Mistä minä tulen? - mikä on sukuni, mitkä perinteet haluan säilyttää, mitkä muuttaa - miten yhteisöni perinteet näkyvät ja vaikuttavat minun elämässäni? - mitkä asiat koskettavat minua? C) Mihin haluan olla menossa - miten näen mahdollisuuteni tulevassa - miten haluan vaikuttaa elämääni - miten haluan suhtautua toisin ajatteleviin tai muuten erilaisiin ihmisiin?

D) Mistä saan tukea - miten oma traditio vaikutta elämäntulkintaani - miten uskonnot, joiden parissa olen elänyt vaikuttavat elämän tulkintaani? ¤ itseymmärryksen kasvu

2. 2. Euroopan historian ja uskontojen tuntemus - tunnettava Euroopan uskonnollinen tilanne ja todellisuus - yleissivistys: prosessimaisuus ja dynaamisuus - moderni käsitys symbolien lukutaidosta - kyky keskustella erilaisten aatteiden, erilaisen historian ja erilaisen elämänkatsomuksen omaavien ihmisten kanssa .

- kyky pohtia erilaisuutta ja erilaisuuden itsessään synnyttämiä kysymyksiä - kyky reflektoida sekä tehdä johtopäätöksiä eri aatteista, historian vaiheista, katsomuksista ja uskonnoista. Sekä arvostaa aatteiden ja katsomusten merkitystä yksilöiden elämässä ja yhteiskunnassa

- opetus monesti jäänyt vuosilukukeskeiseen ajatteluun tai stereotyyppisten mallien esittämiseen, ulkolukutiedoksi - pelkistyksien taakse meneminen: ymmärtämään mitä merkitsee käytännössä olla esimerkiksi katolinen tai pohjoismaisen sosiaalivaltion jäsen. - on ymmärrettävä näkemään elämänolosuhteiden, poliittisten järjestelmien sekä myös uskontojen ja katsomusten suuri merkitys elämänolosuhteiden ja yhteiskuntien muovaajana

esim. - binaaristen oppositioparien taakse meneminen - dikotomioiden taakse - myös kyky kriittisesti tarkastella niitä syitä ja eroja, jotka ovat aiheuttaneet ristiriitaisuuksia tai eroja aatteiden ja uskomusten välille ja miten niistä annetut tulkinnat vaikuttavat eurooppalaisissa

2.3. Moniarvoistuminen - arvojen pluralisaatio, postmodernin aiheuttama sukkuloituminen, sekä että eetos, ei monoliittista identiteettiä - korkeatasoinen arvojen pohdinta ja arvojen selkeyttäminen ja arvojen merkitys - historiallinen tausta arvoille - sietokyvyn kasvu: erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen - Yhdentyminen yksi mahdollisuus matkalla kohti luomakunnan eheyttä, ykseyttä ja toivoa, jotka ekumeenisen keskustelun avainkäsitteitä -eettisesti korkeatasoisemman ihmisen kasvattaminen

Parityö 1. Minkälaisena itse näette uskonnonopetuksen haasteet tämän päivän yhteiskunnassa? 2. Miten näihin haasteisiin tulisi vastata?

Uskonnonopetuksen kolme tulkintaa Hull: kolme lähestymistapaa uskonnonopetukseen: (1) oppia uskonto (learning religion), (2) oppia uskontoa (learning about religion) ja (3) oppia uskonnosta (learning from religion

oppia uskonto’ – koulun uskonnonopetus perustuu yhden uskonnollisen tradition tarkastelulle. Uskonnonopettaja on itse kyseisen uskonnon edustaja. Opetuksen tavoitteena on oppilaiden sitoutuminen omaan uskonnolliseen traditioon tai tehdä heistä kyseisen uskonnon kannattajia. Ominaista lähestymistavalla on, että uskonnon edustajat kontrolloivat uskonnonopetuksen opetussuunnitelmaa, oppimateriaaleja ja opetusmenetelmiä. Tällainen malli oli Suomessa vallalla ennen peruskoulua. (esim. Evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen oppiennätykset 1966)

’oppia uskontoa’ lähestymistavassa uskontoa opetetaan ulkopäin: opetuksen perspektiivi on ei- uskonnollinen. Lähestymistapa perustuu monesti antropologiaan tai etnografiaan. Uskonnonopetus perustuu usein yhdelle tai useammalle uskontotieteen osa-alueelle. Keskipisteenä opetuksessa on uskonnon sisältö

’oppia uskonnosta’ lähestymistapa perustuu ajatukseen, jonka mukaan oppilaat osallistuvat käsittelen kohteena olevan uskonnon uskomusten ja toteutumismuotojen tarkasteluun. opetuksen keskuksena on oppilaiden elämys- ja kokemusmaailma. Näkökulma perustuu kasvatustieteelliseen tutkimukseen. tavoitteena on tukea oppilaan ihmiseksi kasvua etsimällä uskonnonopetukseen ainesta, jolla merkitystä oppilaan moraaliselle ja spirituaaliselle kehitykselle. Opetuksen keskiössä on oppilas oppijana.

Uskonnonopetuksessa kasvatuksellinen lähtökohta suomalaissa uskonnon opetussuunnitelmissa painopiste vaihdellut eri aikoina näiden välillä oppiaineen tehtävänä antaa valmiuksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen painopiste siirtynyt: omaan uskontoon sitoutumisesta uskonnon merkityksen tarkasteluksi opetuksessa selvä kasvatuksellinen lähtökohta

Uskonnonopetuksen kriteerit Schweitzerin nimeämät viisi uskonnonopetuksen kansainvälistä kriteeriä ovat seuraavat: 1. uskontoa tulee opettaa yleisten kasvatusperiaatteiden mukaan, 2. uskonnonopetuksella on yhteiskunnallinen merkitys ja oppiainetta tulee opettaa tästä lähtökohdasta käsin, 3. uskonnonopetukseen tulee sisältyä uskontokuntarajoja rikkovaa ainesta, 4. uskonnonopetuksen tulee perustua lapsen oikeuteen uskontoon ja oikeuteen saada uskonnonopetusta ja 5. uskonnonopettajien tulee saavuttaa sellainen itse-reflektion taso, joka mahdollistaa kriittisen suhtautumisen omaan uskonnolliseen elämänkertaan.