Kirjallisuuden tulkinta, 2007 Epiikka Kirjallisuuden tulkinta, 2007

Epiikan lajit 1) eepos: laajahko, kertova, juonella tärkeä asema Kansalliseepos: anonyymi tekijä, syntynyt suullisen tradition piirissä, kertoo jumalista ja taruaiheista, yliluonnolliset tapahtumat, traagisuus Taide-eepos: tekijä tunnetaan, ylevyys, traagisuus, esim. Danten Jumalainen näytelmä

2) romaani syntynyt Ranskassa myöhäiskeskiajalla roman tarkoitti kansankielistä kertomusta päätyypit: juoniromaani, henkilöromaani ja elämänpiiriromaani Muita tyyppejä: tajunnanvirtaromaani, kehitysromaani, veijariromaani, kirjeromaani, avainromaani, historiallinen, porvarillinen, kokeellinen, psykologinen, sosiaalinen tai objektiivinen romaani…

3) novelli keskitettyä kerrontaa edustava pienepiikan laji lähtökohta boccacciolainen novelli suppea ja tiivis novellityypit: boccacciolainen novelli eli juoninovelli: tapahtumat etenevät kronologisesti, yllättävä käännekohta ja lasku, välissä kliimaksi eli huipentuma, painopiste toiminnassa tsehovilainen eli draamallinen novelli: rakennetta määrää tunnelma ja sisäinen rakentuminen, juoni epäoleellinen, tärkeintä ihmissuhteet ja niiden väliset jännitteet

4) kertomus 5) satu 6) legenda

Mitä proosasta tutkitaan? 1) juoni Koossa pitävä elementti, teosta jäsentävä struktuuri Se, mitä tapahtuu, tapahtumaketju Perinteinen aristoteelinen jaottelu: alku, keskikohta ja loppu kliimaksi = kertomuksen huippukohta, jossa konflikti eli ristiriita saa ratkaisunsa; teoksen avainkohta, josta käsin aiemmin tapahtunut saa merkityksensä ja tulkintansa

2) Teema keskeinen ajatussisältö, johtava ajatus 3) Motiivi toistuva tai merkitsevä tilanne tai elementti teemaa pienempi ja konkreettisempi elementti, ei kata koko tekstiä toisin kuin teema päämotiivi ja sivumotiivi 4) Miljöö ympäristö, kertomuksen fyysinen tausta

5) Topos kiinteämuotoinen ajatus- ja ilmaisukaava, klisee, joka toistuu kirjallisuudessa esim. romantiikassa idyllinen maisema 6) Henkilökuvaus suora henkilökuvaus epäsuora henkilökuvaus pää- ja sivuhenkilöt Allegorinen henkilö, karikatyyri ja tyyppi vs. kompleksinen henkilö Henkilö kehittyy vs. henkilö ei kehity Läpinäkymättömät henkilökuvat vs. läpinäkyvät henkilökuvat

7) Aika lineaarinen aika on fysikaalinen ja konkreettinen: kello, kalenteri psykologinen aika on tajunnassa koettu aika biologinen aika eli ihmisen elinikä historiallinen aika syklinen aika takautuma: kerrotaan jokin tarinan tapahtuma vasta sen jälkeen, kun sitä ajallisesti myöhemmät tapahtumat on jo kerrottu ennakointi: kerrotaan jokin tapahtuma etukäteen Kuinka paljon tekstiä tietyn tapahtuman kertomiseen käytetään? Kuinka usein jokin tapahtuma kerrotaan?

Kerrontateoriat Kertomisen muodot: suora kerronta kuvaus eli kuvaileva esitys dialogi eli keskustelu, vuoropuhelu kuva eli eeppinen tilanne kohtaus tajunnanvirtatekniikka eläytymisesitys

Kertoja ja kerronnan näkökulma 1600-luvulle saakka yksi kertoja, joka kertoo lukijoille 1700-luvulla kirjeromaanit: kirjoittajan ja lukijan välistä kommunikaatiota 1800- ja 1900-luku: kertojan asema heikkenee, tajunnanvirtatekniikka, minä-kertoja vaihtuvat kerronnan näkökulmat

Näkökulma kertojan suhde kerrottavaansa paikka, josta käsin kertomus kerrotaan tajunta, josta käsin kerrotaan kerronnan polttopiste

Kertojan suhde teoksen henkilöihin tai tapahtumiin kaikkitietävä, kaikkialla läsnä oleva rekisteröi ja toistaa kuin behavioristinen tarkkailija tai filmikamera minä-romaani

Kertojan asema teoksessa päähenkilö kertoo oman tarinansa kertoja on ulkopuolinen tarkkailija, mutta osallistuu jonkin verran teoksen tapahtumiin tarkkailija-kertoja, 3. persoona kaikkitietävä kertoja, joka analysoi henkilöiden mielenliikkeitä ja tunteita