Romaani (mielen) peilinä ja (maailman) ikkunana

Esitys aiheesta: "Romaani (mielen) peilinä ja (maailman) ikkunana"— Esityksen transkriptio:

1 Romaani (mielen) peilinä ja (maailman) ikkunana
Fiktion totuus Romaani (mielen) peilinä ja (maailman) ikkunana

2 Yksi vai monta perspektiiviä? Kertomuksen rakenteen suhde sen sisältöön
Flaubertin ”Jumala”: näkymätön, mutta kaikkialla läsnä; puolueeton / arvoneutraali suhteessa eri henkilöhahmojen totuuksiin Eeppinen vs. draamallinen kerronta? Camusin Putoaminen ja Hamidin The Reluctant Fundamentalist jäsentyvät kertojan ”tunnustuksesta” vastaanottajahahmo(i)lle; monologissa / dialogissa voi piillä objektiivisuuden harha (kertojan ”exit” näennäistä) kuten kaikkitietävässä kerronnassa, toisaalta minäkertojan subjektiivisuus voi aiheuttaa harhan tekijän suhteesta tekstin konstruoimaan todellisuuteen: kertoja voi olla väärässä, vaikkei hänen ”yläpuolellaan” olisi toista kertojaa, sillä kaikki kertojat ovat lopulta kirjailijan luomuksia. Kertoja (narrator) ei ole tekijä (author) eikä kertojan kertomuksen vastaanottava yleisöpositio (narratee) ole lukija (reader)! Kuvan lähde: fundamentalist-2v.jpg

3 Narratologia = traumatologia
Narratologia = traumatologia? Kun mieli järkkyy, kieli järkkyy; kun todellisuus pirstoutuu, kertomus pirstoutuu? Jumalan kuolema = kirjailijan kuolema? Onko tarinallistaminen eettistä? Maria Mäkelän tutkimus on viime aikoina kyseenalaistanut ”narratiivin” kaikkivallan fiktion ulkopuolella, mutta myös fiktion tarinallistamista / juonellistamista on kyseenalaistettu: uusi romaani, ”anti-romaani”; toisaalta eksistentialistit käyttävät juonta eettisten valintojen mallintamisena: mutta onko tieteellinen ja filosofinen mallintaminen kyseenalaista? Taide tieteen vastalääkkeenä teknokraattiseen ja positivistiseen krapulaan? ”Loppuratkaisu” romaaniin= Hitlerin ”viimeinen ratkaisu” juutalaisiin? Toisaalta, Rashomon-elokuvassakin totuus selviää lopulta, ja lähimmäisenrakkaus tuottaa toivoa (elokuvassa symbolisen) Hiroshiman raunioillakin…Paraabelin ”norsu” on olemassa, vaikka sitä lähestyisi eri ruumiinosien kautta ja sokkona. Kuvan lähde: app6891/95/rashomon-effect jpg?cb=

4 Muodon politiikka ”uusi romaani” toisen maailmansodan jälkeisessä Ranskassa: epäluottamus viralliseen kieleen ja realistiseen (ja juuri siksi epätotuudelliseen!) kerrontaan balzacilaisittain Sartren ja eksistentialismin kyseenalaistaminen: Sartren mielestä muoto palvelee sisältöä, ”uusien” (Sarraute, Robbe-Grillet, Simon, Butor, Sollers,rajatapauksena Duras) mielestä muotoa ei voi erottaa sisällöstä Kuvan lähde: fc6aa72c8630e65aa7/f302544c92206aa7900bd4518bdbc3cc.jpeg