Sijoitetun lapsen oikeuksista ja velvollisuuksista Jari Sinkkonen LT, lastenpsykiatrian dosentti Pelastakaa Lapset ry Turun yliopisto

Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen Keskustelu lapsen tai nuoren oikeuksista ja velvollisuuksista ei voi olla mielekästä, ennen kuin pohditaan seuraavia kysymyksiä: 1) lapsen ikä ja kehitystaso 2) hänen sijoitusta edeltävät kokemuksensa 3) mahdolliset käsittelemättä jääneet traumat ja menetykset 4) oireiden ”viesti”: miten niitä voidaan ymmärtää; mitä lapsi pyrkii saavuttamaan niiden avulla 5) tämä kaikki edellyttää aikuisten omaa psyykkistä työtä ja vaivannäköä. Muussa tapauksessa tehdään hätiköityjä ja virheellisiä ratkaisuja

Mitä mentalisaatio on Ajattelua ja oman ajattelun pohdintaa Kykyä pitää toisen mieli omassa mielessä Halua nähdä ilmikäyttäytymisen taakse Halua etsiä vaihtoehtoisia selityksiä jollekin käyttäytymiselle Painopiste siirtyy käyttäytymisestä kokemukseen Ponnistellaan toisen ihmisen kokemusten, toiveiden, halujen ja ajatusten ymmärtämiseksi Psyykkistä ”ongella olemista”

Määritelmiä Mentalisoiminen on sellaisten psykologisten valmiuksien joukko, jotka auttavat ymmärtämään oman ja toisten ihmisten käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja sekä näiden mielentilojen ja näkyvän käyttäytymisen välisiä yhteyksiä Mentalisoiminen on spontaania, intuitiivista, ja suureksi osaksi tiedostamatonta mentalisaatio on kykyä yrittää kuvitella, mitä toiset ajattelevat, tuntevat tai uskovat ja kykyä antaa arvoa tälle ponnistelulle

Mentalisaation kehittyminen I Kyky kehittyy lapsen ollessa 4-6 vuoden ikäinen On kyettävä sekä pohtimaan omia tunnetiloja että jakamaan niitä ja sisäisiä kokemuksia toisten ihmisten kanssa Mentalisaatio kehittyy vähitellen mutkikkaammaksi vuorovaikutussuhteissa Kehitys käynnistyy, kun vauva on sellaisen hoivaavan aikuisen lähellä, joka auttaa peilaavan vuorovaikutuksen avulla luomaan mielentilojen symbolisen representaatiojärjestelmän (sorry!)

Mentalisaation kehittyminen II Lapsen on saatava kokea, että hänen oma mielensä on hoivaajan mielessä Hoivaaja reflektoi lapsen tunteita ja pyrkimyksiä (eli ”on ongella”) Hoivaaja ei ole enempää liian tunkeutuva kuin passiivinenkaan Laiminlyödyillä lapsilla ei ole tällaisia kokemuksia

Mentalisaation estymisestä Hoivaajan vakava mielenterveyshäiriö, päihdeongelma tai omat, käsittelemättä jääneet traumat ja menetykset estävät eläytymistä vauvan maailmaan Päihteiden käyttö vaikuttaa niin, että vauvalle ei synny hallinnan tunnetta (”kun minä, niin äiti”). Päihteet säätelevät vanhemman tunnetiloja, ei lapsen käytös Lapseen sijoitetaan aikuisen omista traumaattisista ym. kokemuksista peräisin olevia representaatioita ja eläydytään lapseen kuin nuo vääristymät olisivat oikeasti osa häntä

Seuraukset lapselle Jos vanhempi on pelokas, pelottava tai vuorotellen kumpaakin, lapsen mahdollisuudet mentalisaatioon heikkenevät dramaattisesti  yhteys ns. organisoitumattomaan kiintymyssuhteeseen Hoivaajan tuhoavuus on lapsesta niin ahdistavaa, että hän lakkaa mentalisoimasta Tästä voi olla seurauksena esim. erittäin patologisen vanhemman sitkeä idealisointi ja vaikeus nähdä asioiden todellista tilaa Mentalisaatiosta luopuminen jättää lapsen alttiiksi väkivallalle, koska hän ei ”tajua” toisen pyrkimyksiä

Kiintymyssuhde (attachment) Voimakas, spesifinen tunneside lapsen ja hoivaajan välillä Sukua eläinten leimautumiselle Välttämätön, mutta ei riittävä henkiin jäämisen edellytys Kiintymyssuhdemallit muodostuvat 12 ensimmäisen kuukauden aikana ”Esiviritetty” suhde (vrt. tietokone) Vauvan suuri kysymys: miten saan äidin lähelle?

Kiintymyssuhde perustuu kognitioihin (”tieto”) ja affekteihin (”tunteet”) Kognitio: syitä ja seurauksia, järjestystä, ennakoitavuutta; A:ta seuraa B, B:tä C Säännöllisyyden, rutiinien, samana pysymisen merkitys Affektit; tilannesidonnaisia aistiärsykkeitä, joiden perusteella arvioidaan ympäristön turvallisuutta Kovat äänet, pimeys, yksinolo ahdistavat Toisen ihmisen läheisyys, silittely, tuudittelu rauhoittavat

Turvallinen kiintymyssuhde Lapsi elää loogisessa, ennakoitavassa maailmassa Asiat selitetään ja perustellaan rehellisesti Voimakkaat tunteet – myös kielteiset – lähentävät lasta hoivaajaan Lapsi oppii käyttämään vuorovaikutuksessa sekä älyä että tunnetta Elämän ”valttikortti”: suuri etu oppimisen, sosiaalisten suhteiden ym. Kannalta (mutta ilmankin voi pärjätä…)

Välttelevä kiintymyssuhde Lapsi oppii estämään kielteisten ja vihamielisten tunteiden ilmaisemista Asiallinen, järkevä, reipas: ”kuinka voisin palvella?” Tarve miellyttää aikuisia ja olla riippumaton; omat tunteet ja tarpeet jäävät taka-alalle Lievänä normatiivinen, ”suomalainen” Vaikeissa muodoissa ulkoapäin ohjautuvuutta, tahdotonta mukautumista; yhteys omiin tunteisiin on katkennut kokonaan

Ristiriitainen kiintymyssuhde Hoivaaja on epäjohdonmukainen ja vaikeasti ennakoitavissa Lapsi elää arvaamattomassa maailmassa, jonka vaaroja vastaan hänellä ei ole suojautumiskeinoja Siksi hän käyttäytyy tunnepitoisesti, provokatiivisesti ja manipulatiivisesti Kokee, ettei pysy aikuisen mielessä, vaan sinne pitää tunkeutua Vihamielis-riippuvaisia suhteita; persoonallisuuden kehityksen ongelmia

”Organisoitumaton” kiintymyssuhde Hoivaaja on ollut joko pelokas, pelottava tai molempia Enempää välttelevä kuin ristiriitainenkaan strategia ei ole tuonut turvaa Voi näyttää ulospäin yllättävän normaalilta; kuitenkin outoa käytöstä, jähmettymistä, irvistyksiä, pään hakkaamista Krooninen stressi, voimien rajoilla olemista Lapsi on kokenut toistuvia traumoja ja menetyksiä

Trauma ja stressi Trauma: ihminen traumatisoituu, kun hän itse tai joku hänen läheisensä on vakavassa vaarassa ilman, että tilanteesta voi paeta tai että tapahtumien kulkuun voi mitenkään vaikuttaa Stressi: haasteet ovat suurempia kuin voimavarat Lyhytkestoinen stressi voi parantaa suoritusta, pitkäkestoinen stressi on vahingollista

Traumojen ja kroonisen stressin haittoja Pitkäkestoinen stressi/toistuvat traumat voivat aiheuttaa keskushermoston kehityshäiriön ilman ulkoista traumaa solukatoa ja vajaakehitystä mm. tunneaivoissa, muistikeskuksissa, aivojen etuotsalohkossa (oman toiminnan ohjauksen keskus)

Edellisistä seuraa… Vaikeuksia omien ja toisten tunteiden ymmärtämisessä Äärimmäistä haavoittuvuutta, paniikkialttiutta, räjähdysherkkyyttä (”nahkamuna”) Vääriä tulkintoja toisten ilmeistä ja aikeista Muistikatkoksia, ajantajun heikkoutta Stressiherkkyyttä, sympaattisen hermoston yliaktiivisuutta

Lapsen oikeudet, velvollisuudet ja kiintymyssuhde I Turvallisesti kiintynyt lapsi ymmärtää rajoitukset, joskin voi purnata niitä vastaan Hän myös tietää oikeutensa eikä anna kenen tahansa loukata niitä Välttelevästi kiintynyt lapsi tarvitsee rohkaisua jotta osaa pitää puoliaan Jotkut välttelevästi kiintyneet lapset ovat niin latistettuja, että heillä ei ole tunnistettavaa omaa ”minuutta”, vaan he antavat itsensä rajattomasti toisten käyttöön  hyväksikäytön riski

Lapsen oikeudet, velvollisuudet ja kiintymyssuhde II Ristiriitaisesti kiintyneet lapset ovat joutuneet ottamaan vallan perheessä, jonka aikuisista ei ole ollut vanhemmiksi Vallankäyttö on turvallisuusstrategia, josta luopuminen voi kestää kauan Strategiasta luopuminen edellyttää kokemusta siitä, että aikuisiin voi luottaa, ja että he eivät hylkää Ennakoitavuudella, rakenteilla ja rajoilla on suuri terapeuttinen merkitys

Lapsen oikeudet, velvollisuudet ja kiintymyssuhde III Traumatisoitunut, organisoitumattomasti kiintynyt lapsi tarvitsee ”vakauttamista” Elämän tulisi olla mahdollisimman rauhallista ja häiriötöntä Stressitekijöitä pitäisi karsia niin paljon kuin mahdollista Koettujen traumojen ja menetysten käsittely voi alkaa vasta, kun lapsi kokee olonsa riittävän turvalliseksi Motto: ”ei ole mitään hätää!”

Lastensuojelun tehtävä Tukea lapsen mahdollisuutta saada edes yksi riittävän turvallinen kiintymyssuhde On samantekevää, keiden välille po. suhde muodostuu Bioperheestä etsitään kaikki myönteiset voimavarat Keskeinen kysymys on, näkevätkö biovanhemmat omassa käytöksessään korjaamisen varaa, ja onko muutos mahdollinen

Työntekijän rooli Tärkeää on olla luotettava, ennakoitava ja rehellinen Rajat ovat välttämättömiä sekä perhetyössä että yksilökeskeisessä työssä Kaikille tunteille on oltava tilaa, mutta impulsseja ei voi toteuttaa ”käytännössä” Työntekijä ei voi eikä hänen tarvitse aina olla kiltti eikä miellyttävä: realiteetti loukkaa toisinaan!

Perhehoitajan rooli I Olla lapselle ”uusi objekti”, joka tarjoaa mahdollisuuden toisenlaiseen vuorovaikutukseen kuin mihin hänellä on aikaisemmin ollut mahdollisuus Turvallinen k-suhde: luotettavuus, ennakoitavuus, tunnesäiliö kaikille tunteille (Bionin ”container”) Tärkein tehtävä: lapsen mentalisaation parantaminen

Perhehoitajan rooli II Mentalisoiva aikuinen on samalla terapeuttinen ja strukturoiva Kysyvä ei eksy tieltä: aidosti tasa-arvoinen vuorovaikutus ei voi vahingoittaa; ei tarvitse pelätä että ylittää rajansa ”ymmärsinkö minä nyt oikein…” ”tarkoititko että…” ”no olisko sun mielestä sitten parasta että…” ”en tajua, mitä pitäisi tehdä: jos teen näin, tapahtuu sitä, jos taas toisella tavalla, tapahtuu tätä…”

Hyvän hoitajuuden edellytyksiä Ei ole itse enempää liian välttelevä kuin tunnepitoinenkaan Ei tarvitse lasta itseään varten Uskaltaa silti kiintyä Tunnistaa jossain määrin omia motiivejaan Pystyy työskentelemään käyttäen apuna omia vastatunteitaan Tunnistaa kielteiset tunteet ja ymmärtää niiden heijastavan lapsen problematiikkaa