Lasten ja aikuisten oikeuksista ja velvollisuuksista sijaishuollossa APKL:n liittokokouspäivät 19.-20.3.2013 Eva Gottberg OTT, dosentti Turun yliopisto

Lasten aseman peruseroista I Huostaanotetun lapsen asioista päättää viime kädessä sosiaaliviranomainen huoltajan sijasta LSL 45 §: ”Kun lapsi on otettu huostaan, sosiaa-lihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kas-vatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuk-sesta ja terveydenhuollosta.” Huom. kuitenkin yhteistoimintavelvoite huoltajan kanssa

Lasten aseman peruseroista II Avohuollossa – myös avohuollon sijoituksessa – huoltajat (ja myös lapsi itse, 12 ja 15 v. ikärajat) päättävät asioista. Avohuollon sijoitus on milloin tahansa kat-kaistavissa, jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai huoltajat näin haluavat. Avohuollossa ei voida käyttää mitään LSL:n mukaisia rajoitustoimia edes laitosluvalla toimivassa laitoksessa. Sama vapaaehtoisuus koskee myös kaikkea jälkihuoltoa lapsen iästä riippumatta

Lasten aseman peruseroista III Kun lapsi on huostaanotettuna ja sijaishuollossa laitoksessa, LSL 62-74 §:n rajoitustoimet ovat käytettävissä. Huostaanotettuun lapseen voidaan muussakin kuin laitoshuollossa (ainoana varsinaisena rajoitustoimena) soveltaa LSL 62 §:ssä säädettyä yhteydenpidon rajoittamista. Päätöksen tästä tekee tällöin sosiaalihuollon johtava viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian.

Yhteistyövelvoite ja huoltajien asema LSL 45.3 §: lasta koskevassa päätöksenteossa ja yhteyden-pitoasioissa pyrittävä yhteistoimintaan lapsen, vanhemman ja huoltajan kanssa ja ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. LSL 50 §: sijaishuoltopaikan valinnassa otettava huomioon mm. ihmissuhteiden ylläpitäminen ja lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. LSL 52 §: sosiaalitoimen yhteistyövelvoite vanhempien ja sijaishuoltopaikan kanssa LSL 54 §: yhteydenpito; sosiaaliviranomaisen ja sijaishuoltopaikan velvollisuus tukea ja edistää lapsen ja läheisten yhteydenpitoa LSL 30.3 §: huostaanotetun lapsen vanhempien oma asiakassuunnitelma LSL 47 §: huostassapidon jatkamisen edellytykset arvioitava asiakas-suunnitelman tarkistamisen yhteydessä, kun lapsi tai huoltaja hakee huostassapidon lopettamista tai jos arviointi muutoin tarpeen.

Tiedonkulku I Keskeinen perusasia on muistaa, että salassapito on säädetty sen tai niiden ihmisten suojaami-seksi, joiden asioista on kysymys. Yleensä henkilön oma suostumus (tai pienen lapsen osalta hänen laillisen edustajansa suos-tumus) oikeuttaa yhteistyöhön ja tiedonkulkuun salassapitovelvollisuuden estämättä. Huom. Varttuneemman lapsen oma oikeus tietyin edellytyksin kieltää antamasta omia salassapidet-täviä tietojaan huoltajalle; AsL 11.3 §; PotilasL 9 §.

Tiedonkulku II Jos asiakas ei suostu tiedonkulkuun, sosiaaliviranomaisella on tehtäviensä suorittamiseksi erittäin laajat oikeudet saada tietoja eri viranomaisilta, laitoksilta ja yksityisiltä ammatinharjoittajilta (Sosiaalihuollon asiakaslaki, 20 §) Vastaavasti sosiaaliviranomaisella on asian niin vaatiessa varsin laajat oikeudet myös antaa salassapidettäviä tietoja mm. toiselle viranomaiselle, jos tämä on tarpeen asiakkaan hoidon, huollon tai koulutuksen järjestämiseksi tai toteuttamiseksi (AsL 17 §). Koulu, terveydenhuolto ym. Edellytyksenä tiedon antamiselle on lisäksi, että hoito tai huolto on ilmeisen tarpeellista ja tiedon antaminen välttämätöntä hoidon tai huollon toimenpiteiden toteuttamiseksi, tai tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi.

Perhehoitajien oikeus tietoihin LSL 31 §:n neuvottelu asiakkaan asioissa: osallistua voivat lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän harkinnan mukaan mm. lapsen huolenpitoon osallistuvat henkilöt ja muut yhteistyötahot (esim. perhehoitoa harkitsevat); tällöin tiedonsaanti AsL 17 §:n mukainen. AsL 17 §:n perusteella sosiaaliviranomainen voi antaa tehtävän hoitamisen kannalta välttämät-tömiä tietoja myös sosiaaliviranomaisen toimek-siannosta sosiaalihuollon tehtäviä suorittavalle henkilölle => mm. perhehoitajat.

Lapsen oikeudet lastensuojelussa Lapsen edun kriteerit määritelty laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta – samojen tekijöiden huomioi-mista edellytetään lastensuojelutoimissa (LSL 4 §) LSL 5 § - lapsen oma mielipide ja toivomukset LSL 20 § - lapsen mielipiteen selvittäminen LSL 29 § - lapsen tapaaminen (lapsi ei huostassa) LSL 53 § - tietojen antaminen lapselle ja mahdollisuus keskusteluun (lapsi huostassa) Huostaanotetulla lapsella on LSL 53 §:n mukaan nimen-omainen oikeus tavata sosiaalityöntekijää muiden läsnä olematta – koskee siis myös vanhempia, näiden tuki-henkilöitä ym. tahoja.

Lapsen iän vaikutus hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa 12 vuotta Oma puhevalta lastensuojeluasioissa huoltajan ohella Nimenmuutos, huolto- ja tapaamisoikeuden täytäntöön-pano, uskontokuntaan liittyminen, ottolapsisuhde 15 vuotta Rikosoikeudellinen vastuunalaisuus Yleinen asianosaiskelpoisuus (todistaja oikeudessa, rinnak-kainen puhevalta huoltajan kanssa henkilöä koskevissa asioissa) Ilman kiinteää ikärajaa (”ymmärryksen mukaan”) mm. vahingonkorvausvelvollisuus, oikeus päättää terveyden-hoidosta, oikeus kieltää sosiaalitoimen asiakkuustietoihin liittyvien asioiden kertominen huoltajalle

Ikärajat sijaishuollossa Lastensuojelulain näkökulmasta kiinteät ikärajat eivät merkitse kovin paljoa – poikkeuksena oman puhevallan lapselle lastensuojeluasiassa antava 12 vuotta. Muut ikärajasääntelyt jäävät suurelta osin sijaishuoltoon liittyvien asioiden ulkopuolelle (itsenäistymisvarojen kertymisestä lapsi kuitenkin on oikeutettu saamaan omasta pyynnöstään sijoituksen aikana selvitystä vasta 15 vuotta täytettyään; LSL 7.4 §). Jopa laitoshuollossa rajoitukset ovat sinänsä riippumat-tomia lapsen iästä. Lapsen varttuminen toki lisää hänen tosiasiallisia valmiuk-siaan vastuuseen ja laajempaan omaan päätäntävaltaan (kotiintuloajat, seurustelu).

Lapsen velvollisuudet? Tavanomaisen kotikasvatuksen ja rajoitustoimien rajanveto on jopa laitoksissa muodostunut ongel-malliseksi perus- ja vapausoikeuksien valossa – miten sitten perhehoidossa rajoitusoikeuksien puuttuessa? Millaisia ”yleisiä sääntöjä” saa olla? Pukeutuminen, lävistykset, värjäykset Kotiintuloajat, seurustelu Puhelimen ja netin käyttö / yhteydenpidon rajoittamista vai arjen sääntöjä? Sopimus vai rangaistus? Rajoitus ei ole ”rangaistus” Ovatko perheen omat lapset eri asemassa?

Raha ja vahingonkorvaukset Vahingonkorvausvelvollisuus ei ole ikärajaan sidottu. Alaikäinen on kuitenkin vahingonkorvauslain 2:2 §:n mukaan lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan vain olosuhteisiin nähden kohtuullisen summan. LSL 55 §:n mukaisia käyttövaroja ei voida periä vahingonkorvauk-seksi sijoituspaikan ”päätöksin” edes lapsen suostumuksella. Eduskunnan oikeusasiamies on kantelun johdosta katsonut, ettei lapsen kanssa voida pätevästi sopia vahingon korvaamisesta, koska sopimusasetelma ei ole tasa-arvoinen. Tarvitaan vähintäänkin lapsen edunvalvojan (tavallisesti huoltaja on myös edunvalvoja) suostumus sopimukseen. Lapsen ikä ei vaikuta. Ellei sopimusta synny, oikea tapa lienee ilmoittaa asia lapsen sosiaalityöntekijän välityksellä tuomioistuinsovitteluun. Tällä tavoin saadaan objektiivisesti ”oikea” korvaussumma. Laitoksia varten asiassa on tulossa ohjeistus v. 2013

Kenellä lopullinen päätäntävalta? Huostaanotetun lapsen osalta viimesijainen päätäntävalta ja vastuu sosiaalitoimella => ristiriitatilanteessa huoltajan / vanhemman kanta väistyy. Huoltaja ei voi missään tilanteessa ”sallia” lapselle laissa kiellettyä toimintaa (tupakka, päihteet tms.) edes avo-huollossa. Tällaisessa ristiriitatilanteessa lapsi viime kädessä tulee kotiuttaa. Jos huostaanotettu lapsi (tai huoltajansa) katsoo kiellon tai rajoituksen lain vastaiseksi, hänellä on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen (liiallinen yhteydenpidon rajoitus, perhehoidossa luvattomaksi katsottava ”rajoitustoimi”). Kuitenkaan lain tarkoituksena ei ole voinut olla, että tavan-omaisen kasvatusvastuun rajat vetää hallinto-oikeus!

Biologisten vanhempien oikeudet ja velvollisuudet sijaishuollon aikana Lapsen sosiaalityöntekijän rooli on keskeinen vanhemman ja sijoitusperheen suhteen määrittämisessä. Sijoitusperheellä on oikeus edellyttää vahvistettuja pelisääntöjä ja niiden noudattamista (mm. yhteydenpito). Sijoitusperheen tulee saada vanhemmasta lapsen turval-lisuuden ja hyvinvoinnin kannalta olennainen tieto. Vanhempien, tukihenkilöiden ja sidosryhmien suorista kontakteista sijoitusperheeseen on selkeästi sovittava. Myöhempi ”sujuvuus” tulee jos on tullakseen. Lapsi ei ole vanhempansa eikä lapsen sijoitusperhe lapsen vanhemman terapeutti; vanhemman tukeminen vanhemmuudessaan on eri asia kuin vanhemman ”hoitaminen”.

Sijaiskoti on kotirauha-aluetta Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yllättäville ”tarkastuskäynneille” tai vastaaville ei tarvitse yksityiskotiin päästää ketään (laitos on eri asia). Sosiaalityöntekijän ym. kotikäynneistä tulee sopia ennalta. Perhehoitajilla on myös lähtökohtainen oikeus päättää siitä, ketkä saavat tulla kodissa pidettäviin palavereihin => ei tarvitse hyväksyä ketä tahansa osallistujaa, kunhan on perustelu. Kodin alueelle (sisätilat, välitön pihapiiri) voi vastoin kieltoa tulla vain poliisin virka-avulla (=> välittömän vaaran uhka). Lapsen olinpaikan ilmaisematta jättäminen (LSL 62 §), lähestymiskielto (L lähestymiskiellosta 898/1998)

Keskustelukysymyksiä Itsetuhoinen lapsi – hoitotakuu – lopullinen vastuu? Lapsi karkumatkalla – lapsen ja aikuisten asema Lapsen yksityisyys – saako lasta esimerkiksi kuvata sijoitusperheessä? Sosiaalitoimen ja sijoitusperheen yhteistyön ongelmat

Lopuksi ”Lapsi on kasvatettava jumalanpelkoon, hyviin avuihin ja siveyteen, niin myös taivutettava sellaisiin harjoituksiin ja toimiin, kuin sen sääty, tila ja taipumukset vaativat.” Tämä vuoden 1898 holhouslain 33.2 §:n säännös kumottiin 1.1.1984 lukien, kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tuli voimaan. Mikä mahtaisi olla nykykäsityksiä vastaava kasva-tuksen tavoite, jos lainsäätäjä olisi katsonut tar-peelliseksi sellaisen lakiin sisällyttää?