Käyttäytymisen ja oppimisen haasteet Iltapäivätoiminnan ohjaus 21.9.2010 Eeva Willberg

Virittäytymistä päivän teemaan Pohdi omien kokemustesi pohjalta ja keskustele parisi kanssa seuraavista teemoista: Minkälaisia kokemuksia sinulla on oppimisen ja käyttäytymisen ongelmista ja niiden kohtaamisesta? Minkälainen on turvallinen iltapäivätoiminta?

Työtä ohjaavat säädökset Perusopetuslain 1998 mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus avustaja- ja muihin tukipalveluihin, laki määrittää minkälaista opetusta oppilaille annetaan Palvelut ja tukitoimet: henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen, avustajapalvelut Perusopetuslaissa määritelty iltapäivätoiminnan ohjaajan pätevyys (amk, opisto, ammattiopisto, yliopiston koulutus joka antaa pätevyyden) Uusi laki syksystä 2011 alkaen merkitsee sitä, että varhaisten tukitoimien ja pedagogisen toiminnan merkitys tulee korostumaan, lähikouluperiaate eli inklusiivinen kasvatus)

Iltapäivätoiminnan perusperiaatteita Oppilaan tukeminen siten, että oppilaan omatoimisuus ja itsenäisyys säilyvät. Lapsilähtöiset toimintatavat ja luovuuden edistäminen Toiminnalliset työtavat ja harrastustoiminnan ohjaaminen, yksilöllisyyden huomioiminen ja ryhmässä toimimisen taidot ohjatut tuokiot, kuten liikuntaleikit, askartelutuokiot, lukupiiri jne Muuttuvat toimintaympäristöt velvoittavat kehittämään työnkuvaa (esimerkiksi muuttuva perusopetuksen lainsäädäntö, monikulttuurisuus, lakimuutokset) Perusopetuksen uudessa laissa 2011 painotetaan varhaisen tuen merkitystä ja ennaltaehkäisevää toimintaa (ei tarvita enää diagnoosia oppilaan tukemiseksi, kaikkia lapsia voidaan tarvittaessa tukea, pedagoginen suunnitelma, nivelvaiheet otetaan huomioon)

Turvallisen toiminnan periaatteita: tunne-elämä ja sosiaalinen kasvatus Yhteisten sääntöjen ja rajojen tarkoituksena on antaa lapselle ja nuorelle kokemus turvallisuudesta ja välittämisestä. Yhdessä tehtyjen sopimusten avulla lapsella on mahdollisuus oppia hallitsemaan tunteitaan sekä hyväksymään myös toisten oikeudet. Lapsen tulee saada itse osallistua yhteisten sääntöjen ja sopimusten oman ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti Tavoitteena on löytää persoonallisuuden kasvua tukevia vapaa-ajan harrastuksia. Itsetunnon kehityksen kannalta on tärkeää, että osallistumisen iloa ja onnistumisen kokemuksia korostetaan. Lapsen ja nuoren perusteltu rohkaisu ja kiittäminen tukee itsetunnon kehitystä ja luottamuksen syntymistä omiin taitoihin.

Työskentelyperiaatteita iltapäivätoiminnassa Erityistä hoitoa tarvitsevien lasten kasvatuksessa on usein tarvetta tehdä yhteistyötä opettajan, erityisopettajan/koulupsykologin ja oppilashuoltoryhmän kanssa Kotien ja koulujen välinen yhteistyö on keskeinen asia (nykyinen laki (tullut voimaan syksyllä 2010) velvoittaa salassapitosopimusten noudattamiseen ja tietojen siirtämisestä on neuvoteltava erikseen, laaditaan sopimus huoltajien kanssa) Ohjaaja voi olla mukana esi- ja alkuopetuksen välillä käytävissä siirtoneuvotteluissa iltapäiväkerhoon tulevien lasten osalta, silloin kun siihen on huoltajan lupa. Yhteistyössä opetustoimen kanssa sovitaan erityistä hoitoa tarvitsevien lasten avustajien järjestämisestä. Koulunkäyntiavustajien työaika voidaan suunnitella siten, että avustaja on lapsen kanssa aamupäivän koulussa ja iltapäivän iltapäivätoiminnassa. Kustannukset jaetaan hallintokuntien kesken käytetyn työajan mukaan.

Turvallisen ja tarkoituksenmukaisen toiminnan järjestämisen periaatteet Lapselle ja nuorelle tulee antaa mahdollisuus itse osallistua toiminnan suunnitteluun sekä tulla kuulluksi. Toiminnassa tulee luoda tilanteita, jotka lisäävät lapsen ja nuoren osallisuuden kokemuksia. Tärkeää on edistää kaikkien lasten tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista tukea ja ohjausta. Toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa tyttöjen ja poikien kehityksen erot ja erilaiset tarpeet otetaan huomioon. Osallisuus ja tasa-arvo ennaltaehkäisevät syrjäytymistä. Tavoitteena on, että syrjäytymisvaara havaitaan mahdollisimman varhain ja että lapsen ja nuoren tukeminen tapahtuu (mm. pedagoginen suunnitelma uudessa perusopetuslaissa, joka tulee voimaan 2011) Eri kulttuureista ja taustoista tulevien lasten ja nuorten osallisuus toteutuu (kuuluminen ryhmään, turvallisuus ryhmän toiminnassa)

Keskustelua pareittain Minkälaisia kokemuksia minulla on lapsista, joilla on käyttäytymisen/oppimisen ongelmia? Miten ongelmat ilmenevät? Miten ongelmatilanteita yleensä ratkaistaan, mikäli oppilaalla/lapsilla on oppimisen ja osallistumisen esteitä? Miten voidaan menestyksellisesti kohdata oppilaiden/lasten erilaisia ongelmia ja tukea oppilasta?

Käyttäytymisen haasteet – perinteinen näkökulma poikkeavuuteen Vanhempi terminologia eli käsitteistö: Perinteisesti puhutaan oppilaan ongelmista, joita luokitellaan: esimerkiksi tarkkaavuuden häiriöt MBD-oireyhtymä (nykyään ADHD). Näkökulma on ollut yksilön poikkeavuudessa. Tukitoimet kohdistetaan oppilaaseen sen sijaan, että oppimisympäristöä pyrittäisiin järjestämään sellaiseksi, että erilaiset oppilaat voisivat olla osallisia siinä Perinteinen näkökulma on puhunut käyttäytymisen häiriöistä (pedagoginen termi, jonka alla on erilaisia psykiatrisia luokitteluja, kuten käytöshäiriöt ). Ongelma on poikkeavassa oppilaassa

Uudempi näkökulma poikkeavuuteen Kaikki oppijat ovat erilaisia Kaikkien oppijoitten oppimista voidaan tukea myönteisesti tehokkaan opetusprosessin ohjaamisen avulla (ei pelkästään niitä, joilla on oppimisen ja osallistumisen esteitä) Erilaisuus on luonnollinen lähtökohta, joka tulee ottaa ohjauksessa huomioon. Toiminta suunnitellaan alusta asti kaikille soveltuvaksi. Pedagogiset järjestelyt perustuvat siihen, että erityisopetuksen ja yleisopetuksen resurssit yhdistyvät eivätkä toimi erillään, niin kuin perinteisessä opetuksessa Tuki tuodaan toimintaan: inkluusiolla ei tarkoiteta paikkaa vaan ajattelutapaa, jonka mukaan tukea voidaan antaa pedagogisten järjestelyjen avulla. Inkluusio: Koulunkäyntiavustajat yleisopetuksen luokissa ja koululaisten iltapäivätoiminnassatukemassa oppilaita

Inklusiivinen kasvatus Pääpaino opetuksessa ja oppimisympäristössä sekä näiden pedagogisissa järjestelyissä (miten ohjata heterogeenistä oppijaryhmää), ei yksittäisessä oppijassa, jolla on ”erityisen tuen tarpeita” oppilaiden välinen yhteistoiminnallisuus ja henkilökunnan yhteistoiminnalliset työtavat opetuksessa ovat keskeisiä kysymyksiä (ohjaaja ja avustaja toimivat yhteistyössä keskenään) tavoitteena on kaikkien oppijoiden välinen tasa-arvo ja toiminta ryhmässä siten, että oppilaiden yksilöllisyys ja vahvuudet ovat toiminnan lähtökohtia. myönteisen ilmapiirin ja -yhteisön luominen (oppilaan tukemisessa otetaan keskeisesti huomioon sosiaaliset ja emotionaaliset kasvatustavoitteet kognitiivisten kasvatustavoitteiden ohella).

Oppimisympäristöjen muuttaminen ja pedagogiikan kehittäminen Inkluusion taustalla vaikuttaa sosiaalinen malli poikkeavuuteen. Sosiaalinen malli korostaa opetussuunnitelman ja oppimisympäristöjen muuttamista ja pedagogisia järjestelyjä siten, että kaikkien oppijoiden yksilöllisyys nousee keskeiseen asemaan (Booth, Ainscow, Black-Hawkins, Vaughan & Shaw 2000, 13). Sosiaalinen malli edustaa vastakkaista lähestymistapaa lääketieteelliselle mallille, joka pyrkii keskittymään oppilaan patologiaan ja tämän korjaamiseen (Saloviita, Lehtinen & Pirttimaa 1997, 148, 157).

Oppimisvaikeudet Oppimisvaikeudet ovat vakava riski lapsen/nuoren kehitykselle Mitä oppimisvaikeus tarkoittaa? Lapsella on erilaisia vaikeuksia kuten esimerkiksi kuuntelu-, puhe-, luku-, kirjoitus-, päättely- ja matemaattiset taidot Laajempi määritelmä sisältää myös kehitysvammat ja autismin

Käytöshäiriöistä Käytöshäiriöitä esiintyy noin 4-12 % kaikista oppilaista, Kouluikäisten nuorten tavallisin psyykkisen kehityksen vaikeus Ilmenee: epäsosiaalisuus, hyökkäävä tai uhkaava käyttäytyminen (toistuvasti ja pysyvästi) Riitely, kiukkukohtaukset, vihaisuus, kiusaaminen, kostonhaluisuus, tappelut, pinnaaminen koulusta ja julmuus toisia oppilaita kohtaan, karkaaminen

Sosiaalis-emotionaaliset ongelmat ja tarkkaavuuden ongelmat Depressiot heikentävät muistia, keskittymiskykyä ja elämänhalua Passiivisuus tai ylivilkkaus voivat vaihdella ADHD: tarkkaavuuden häiriöitä ja ylivilkkaus (huolimattomuus, epäsosiaalisuus, huomion hakeminen, ahdistuminen, ADD: tarkkaamattomuus Ongelmien päällekkäisyys (tarkkaavuuden häiriöt liittyvät usein oppimisen ongelmiin, joskus myös käytöshäiriöihin, masennukseen, yökasteluun sekä kypsymättömään tunne-elämään)

Riskitekijöitä kotona ja koulussa Epäjohdonmukaiset kasvatustyylit kotona Turvallisuutta luovien rutiineiden puuttuminen Vanhempien omat ongelmat (masennus, alkoholismi, työttömyys) Lapsi joutuu liian varhain itsenäistymään tai huolehtimaan vanhemmistaan Aggressiivisuus lapsena ennakoi aggressiivisuutta myöhemmällä iällä Ongelmia kotona ja koulussa (huono koulumenestys, ongelmien kasautuminen Häiriintynyt kehitys (ei ole normaali ikään kuuluva kehityskriisi)

Häiriintyneen kehityksen tunnusmerkkejä Lapsi tai nuori lakkaa äkillisesti käymässä koulussa Lapsi tai nuori taantuu, kehitys jatkuu useita kuukausia Yökastelu! Lapsen on vaikea ymmärtää toisten ihmisten tunteita ja hän nauttii siitä, että toiset kärsivät Mielialat vaihtuvat äkillisesti, negatiiviset tunteet pinnalla (viha, julmuus tai itsetuhoisuus) Uhmakkuus, sääntöjen rikkominen, splitting

Miten tunnistaa oppimisvaikeudet Motoriikan ja aistitoiminnan häiriöt on helpompi tunnistaa varhain (esim. motoriset vaikeudet voidaan luotettavasti löytää jo 5-vuotiailla) Motoriikan alueen ongelmat esiintyvät yleensä muillakin oppimisen alueilla eli ovat päällekkäisiä (matematiikka, lukeminen) Sosiaaliset, kielelliset ja kognitiivisen kehityksen ongelmat paljastuvat yleensä vähitellen, kun lapsi ei saavuta ikään liittyviä tavoitteita Joskus lukemaan oppiminen voi viivästyä ilman että lapsella on oppimisvaikeus Ongelmat yleensä melko pysyviä ja jatkuvat aikuisuuteen saakka Ongelmat ovat usein perinnöllisiä, riskitekijöitä aivovauriot

Häiriöt motoriikan kehityksessä Motoristen toimintojen suunnittelu ja ohjaus on vaikeaa Lapsen on vaikea oppia uusia motorisia taitoja (esimerkiksi liikesarjoja) Ongelmat ilmenevät sekä karkeamotoriikassa (heikko kehon hallinta, liikkuminen) että hienomotoriikassa (pallon ottaminen kiinni vaikeaa, huono käsiala ja kynän käyttö heikkoa) kirjoituksen tuottaminen vaikeaa tai hidasta: Voi neuvoa oikean kynäotteen ja harjoitella kirjoittamista (esim. yksittäiset kirjaimet) Anna riittävän tarkkaa palautetta: mitä lapsen pitää osata, jossa tehtävä onnistuu! Toiminnan suunnittelu! Kuntoutuksessa tärkeää on visuaalinen malli sekä kielellinen ohjaus Taitojen karttuessa ei saa avustaa liikaa (nuori oppii seuraamaan ja tarkistamaan oman toimintansa tuloksia)

Hahmotusvaikeudet Lasten hahmotusvaikeudet ilmenevät yleensä usealla eri toiminnan alueella (laaja-alaisuus): piirtäminen on hidasta tai kömpelöä, palapelien kokoaminen on vaikeaa Aistitoiminnan häiriöt (esim. aistimusten erottelun vaikeudet) lapsi eksyy helposti (ei hahmota hyvin tilaa, ei muista kirjaimien tai numeroiden suuntaa) Ei erota helposti eroja tai samankaltaisuuksia kuvioiden välillä , voi olla vaikeuksia tunnistaa esineitä Sosiaalinen havaitseminen on vaikeaa, psyykkiset ongelmat yleisiä (ei ymmärrä ilmeiden ja eleiden tulkintaa) Lapsen on vaikea ratkaista ongelmia tai käsitellä monipuolista tietoa (syy-seuraussuhteet)

Lukivaikeudet Lukivaikeus on kehityksellinen ongelma, jonka syytausta ajoittuu varhaiseen sikiöaikaiseen kehitykseen Käytännössä lukivaikeus ilmenee tarkan tai sujuvan lukutaidon oppimisen pulmana tai kokoavan lukutaidon hallinnassa ongelmia voi olla sanantunnistuksessa, fonologinen tietoisuus on heikosti kehittynyt (lapsi ei ymmärrä äänteen ja kirjaimen vastaavuutta), oikeinkirjoitus on vaikeaa, lukeminen on hidasta tai virheellistä vaikeus voi ilmetä luetun ymmärtämisessä

Kielelliset vaikeudet Kielellisen vaikeuden tunnusmerkkejä ovat: Lapsi ei tunnu ymmärtävän kielellisiä ohjeita tai ei noudata niitä Ei harrasta kirjojen lukemista Kielellisen tuottamisen ja/tai ymmärtämisen vaikeudet Erityisiä kielihäiriöitä on noin 3-7 % lapsista Kielellisten vaikeuksien perinnöllisyys (dysleksiasuvut) Puhuminen ja lukeminen vaikeaa, puhe voi olla epäselvää Dysleksia, dysfasia Lukemisessa ilmenee katkoja, virheitä, rivien yli hyppäämistä Sosiaaliset vaikeudet yleisiä

Miten tukea oppilasta, jolla on kielellisiä vaikeuksia Puhu riittävän hitaasti ja selkeästi Käytä selkokieltä (lyhyet lauseet, helpot ja tutut sanat) ja selkokielistä aineistoa Ole avoin, rohkaiseva ja nuorta arvostava Anna myönteistä palautetta! Rauhoita oppimisympäristö Tee tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä Kiinnitä huomiota olennaisiin asioihin Pidä selviä taukoja puheen lomassa Havainnollista puhettasi kuvien, esineiden tai tekstien avulla Etene asioiden käsittelyssä järjestelmällisesti (esim. tapahtumajärjestys) Opeta strategioita (katso otsikot, lue sanat, tee tehtävät jne)

Miten voi auttaa oppilasta, jolla on lukivaikeus Oppilaalle tulee varata riittävästi aikaa oppimiseen Käytä tavu- tai sanalukemista Vuorolukeminen (oppilas ja ohjaaja lukevat vuorotellen) Käytä äänikirjoja (monia oppikirjoja on mahdollista saada) Käytä hyväksi oppilaan kiinnostuksen kohteita valitessasi lukumateriaalia: mistä oppilas tykkää? Anna tekstejä ennakolta Käytä tiivistelmiä, tekstin sisältöä voi käydä etukäteen sisällöllisesti läpi Vältä ääneen lukemista luokassa/ tai ryhmässä, jos se tuntuu oppilaasta ahdistavalta

Oppilaan toive tulla autetuksi Akateemiset taidot ovat usein yhteydessä emootioihin. Jos henkilö voi esimerkiksi psyykkisesti huonosti, hän ei pysty saavuttamaan oppimisessaan samoja tavoitteita, mitä saavuttaisi hyvin voidessaan. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 50 % oppimistuloksista selittyy sillä, että henkilö pystyy hallitsemaan tunneälyn voimalla omat emootionsa (Goleman 1995). Ohjaajan voi olla joskus vaikea asettua sellaisen oppilaan asemaan, joka voi huonosti. Kun oppilas käyttäytyy huonosti tai haastaa ohjaajan tai koulunkäyntiavustajan on taustalla usein oppilaan hätähuuto ja alitajuinen toive tulla autetuksi. Jos ohjaaja hylkää oppilaan, voi oppilaan olotila heiketä entisestään.

Oppimisen ohjaaminen Toimivan ryhmän ohjauksen periaatteita: Avoimen ja hyväksyvän ilmapiirin rakentaminen, kaikki kuuluvat joukkoon, turvallinen ryhmä, suvaitsevaisuus ryhmän sisällä Kognitiivisten kasvatustavoitteiden ohella tärkeitä ovat sosiaaliset ja emotionaaliset kasvatustavoitteet (oppimisyhteisön rakentaminen = learning community) ryhmän tavoitteista keskustellaan yhdessä ja luodaan yhteiset pelisäännöt, oppilaat aktiivisesti mukana, myös tuutoreina ryhmän jäsenet tuntevat roolinsa ja heillä on oma vastuu ryhmässä (vahvuusalueiden tunnistaminen tärkeää, onnistumisen elämysten mahdollistaminen)

Ohjaamisen periaatteita Kaikki ovat hyväksyttyjä ryhmässä, jokaisella omat vahvuusalueensa, joita hyödynnetään ryhmän toiminnassa, mikä puolestaan lisää yksilöiden itseluottamusta ja parantaa sekä ryhmän että yksilön suorituskykyä. Mukaan kuuluminen omana itsenään on tärkeää jokaiselle oppilaalle ja tunne siitä, että on hyväksytty. Kaikilla on oikeus osallistua, erilaisuus on rikkaus, kaikille avoimet ovet. Toimitaan itse samoilla periaatteilla joista saarnataan (toiminnan sisäistäminen tärkeää käytännössä) Ystävällisen ja turvallisen toiminnan turvaaminen Ristiriidat käsitellään rakentavalla tavalla ja ongelmiin puututaan ajoissa. Välittäminen on tärkeää kaikille oppilaille. Se lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta kaikkia ihmisiä kohtaan. Oppilas luottaa turvalliseen aikuiseen!

Oppilaan tuntemus tärkeää Oppilaan tuntemus lisääntyy yleensä vapaammissa toimintaympäristöissä (yhteiset leirit, retket tärkeitä, jaettu yhteinen kokemus), arjen toiminnot! Kysy oppilaalta tavanomaisia kysymyksiä (saat oppilasta hyödyttävää tietoa enemmän kun oppilas ei epäile omia tavoitteitasi): mitä tykkäät tehdä kotona, miten vietät vapaa-aikaasi, mitä harrastat, miten opit parhaiten, mistä et pidä ja miksi jne (tavoitteenasi on edistää kaikkien oppilaiden oppimista) Toimi luottamuksen arvoisesti: älä koskaan hylkää oppilasta ongelmien ilmetessä vaan kulje rinnalla, ole aidosti lojaali ja halua oppilaallesi aina parasta Puhtaan pöydän periaate! Usko muutokseen! Ole itse rohkea ja usko omaan taitoosi ja vaikutusvaltaasi! Tutkimusten mukaan vaikuttava ohjaaja osaa ja uskaltaa toimia, minkä vuoksi ryhmän hallinta myös toimii.

Pedagogisesti mielekäs oppiminen Oppilaan sijasta päähuomio on oppimisprosessin ohjaamisessa: suunnittelu, toteutus ja arviointi → opetuksen jatkuva kehittäminen Oppija ottaa vastuun omasta oppimisestaan ohjauksen tuella. Oppija ei ole patologinen tapaus, vaan yksilö, jolla on mahdollisuus kehittää itseään. Lähtökohdat oppimiselle ovat erilaisia, mutta se on luonnollista. Kaikilla oppilailla on vahvuuksia, joita voidaan käyttää ryhmässä hyväksi. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä kaikille oppijoille. Patologisen lapsen myytti on vahingollinen. Mikäli oppilas, jolla on toiminnallisia/psyykkisiä esteitä, menestyy, voidaan se nähdä poikkeuksellisena sankaritarinana.

Innovatiivinen kasvuympäristö Kuvio 1: INNOVATIIVINEN KASVUYMPÄRISTÖ Emotionaalinen ympäristö Sosiaalinen Fyysinen Kognitiivinen

Yhteistoiminnallisuus kouluyhteisössä Miten iltapäivätoiminnassa voidaan tehdä yhteistyötä? Miksi yhteistyö ohjaajien välillä on tärkeää? Oppilaat oppivat toimimaan ryhmässä mallien avulla (yhteistoiminnalliset työtavat), ja oppivat paremmin aktiivisesti keskustellen toistensa kanssa (monen eri aistikanavan käyttö hyödyllistä)

Yhteistyö on voimaa Duken, Showerin ja Imberin (1980) mukaa ohjaavien henkilöiden välinen yhteistyö lisää hyvinvointia ja jaksamista Yhteistyö luokkahuoneessa ja kouluyhteisössä lisää opettajien erilaisia taitoja ja osaamista. Opettajilla on mahdollisuus käyttää opetuksessaan uudempia lähestymistapoja sekä kohdata opetuksen erilaisia haasteita (Thousand ym. 1987; Johnson & Johnson 1997.) Käyttäytymisen haasteita voi olla helpompi käsitellä kahden ohjaajan luokissa. Yhdessä opettamisesta ja ohjaamisesta hyötyvät kaikki oppilaat, kuten esimerkiksi lahjakkaat ja ne oppilaat, joilla on erilaisia oppimisen ja osallistumisen esteitä (Cook & Friend 2004). Lisäksi oppilaat, joilla on oppimisen ja osallistumisen esteitä, viihtyvät paremmin yhdessä opettamisen luokissa kuin niissä yleisopetuksen luokissa, joissa on vain yksi opettaja/ohjaaja (Walsh & Jones 2004, 19).

Yhdessä ohjaamisen malleja Tukevassa opetusmallissa toinen ohjaaja ottaa päävastuun ohjauksesta, kun taas toinen ohjaaja/avustaja kiertää luokkahuoneessa opastamassa oppilaita. Tukevaa opetusmallia sovelletaan usein silloin, kun samanaikaisopetus on melko uusi asia. Kiertävä ohjaaja tarkkailee oppilaita ja kuuntelee oppilaiden keskinäistä työskentelyä. Tarvittaessa hän voi opastaa oppilaita yksittäin samaan aikaan, kun toinen opettaja ohjaa opetustapahtumaa luokkahuoneessa. Rinnakkaisessa opetusmallissa ohjaajat työskentelevät samassa tilassa eri oppilaiden kanssa eri paikassa. Ohjaajat voivat kiertää luokassa ja välillä osa oppilaista voi työskennellä ilman ohjaajan tukea. Tätä opetusmallia soveltavat yleensä ohjaajat, jotka eivät ole vielä kauan työskennelleet yhdessä ohjaamisen keinoin.

Yhdessä ohjaamisen eri malleja Täydentävässä ohjausmallissa toinen ohjaaja täydentää toisen ohjaajan toimintaa. Esimerkiksi toinen ohjaaja voi täydentää toisen ohjaajan puhetta tai mallittaa muistiinpanojen tekemistä. Tiimiohjausmallissa ohjaajat tekevät kaiken yhdessä kasvatus- ja ohjaustapahtuman suunnittelusta arviointiin. Ohjaajat jakavat vastuuta ja johtavat ryhmää yhdessä. Toisen ohjaajan esitellessä tieteellisen kokeen eri askelia, toinen opettaja voi mallittaa tulosten tallentamista ja havainnollistamista

Opi tuntemaan yhteistyökumppanisi ) Ryhmän hallinta ja käsitykset oppilaista: keskeiset pelisäännöt, miten käyttäytymisen ongelmia käsitellään, miten tuetaan lasten prososiaalisia taitoja, miten muodostetaan myönteinen oppimisilmapiiri, sääntöjen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaiset menettelytavat 2) käsitykset oppilaista ja tehokkaasta opettamisesta: oppilaiden arviointi, toimivat strategiat ja lähestymistavat opetuksessa 3) Tutustuminen partneriin käsitykset ohjaamisesta, kommunikoinnista ja yhteistyöstä → arvot, jotka ohjaavat toimintaa keskeisen tärkeitä (käsitys opetustapahtuman luonteesta ja siitä, mikä on ihmiselle tärkeää =ihmiskäsitys)

Ohjaaja/koulunkäyntiavustaja oppilaan tukena Perinteisesti koulunkäyntiavustaja on avustanut yksittäisiä oppilaita luokkahuoneessa Ongelmia voi seurata, mikäli erityisoppilas eristäytyy muista oppilaista tai mikäli oppilasta avustetaan liikaa Oppilas ja avustaja voivat muodostaa oman ryhmän isomman ryhmän sisälle Koulunkäyntiavustaja voi toimia menestyksellisesti koko ryhmän tukena ja parhaimmillaan tukea oppilasta siten, että tämä pystyy aktiivisesti kehittämään omaa työskentelyään. Oppilaan motivointi! Koulunkäyntiavustaja/ ohjaaja tukee oppimista (esim. läksyjen luku) tai toimintaa iltapäivätoiminnassa avustaen tarvittaessa

Oppilaiden erilaiset oppimistyylit Oppilaiden ja opettajien erilaisia oppimistyylejä voidaan luokitella monella eri tavalla. Gardnerin (alla) monen älykkyyden mallin mukaan oppilaat jaetaan erilaisiin ”lahjakkuuslajeihin”. Oppilaat oppivat helpommin, jos heitä opettaa heidän omalla oppimistyylillään. Erilaisia oppimistyylejä ja näitä koskevia suosituksia opetuksesta: 1) Verbaalis-kielellinen: suulliset esitelmät, puheet, puhutut kirjat, lehdet, kirjat) 2) Loogis-matemaattinen: laskimet ja muu tekniikka, aikataulut, yhteenvedot, palapelit, lomakkeet, matemaattiset pelit

Oppimistyylit 3) visuaalis-spatiaalinen: graafiset esitykset, käsitekartat, videot, power pointit, kamerat, julisteet, sarjakuvat 4) Kehollis-kinesteettinen: käsin kosketeltavaa ja konkreettista opetusmateriaalia, monen aistin oppimista, roolipelit, näytteleminen, yhteistoiminnallinen oppiminen, urheilu ja pelit 5) Musikaalis-rytminen: Laulut ja teokset eri maista, historiasta ja ihmisistä, rapit, riimit, runous, tanssi 6) Interpersonaalinen: Ajattele-pari-kerro, yhteistoiminnallinen oppiminen, roolipelit, väittelyt, yhdessä opettaminen, roolipeli 7) Intrapersonaalinen: sanomalehdet, päiväkirjat, projektimateriaalit, materiaalia itseopiskelun edistämiseksi

Suositeltavia lähteitä Aro, T., Siiskonen, T. & Ahonen, T. 2007. Ymmärisinkö oikein? Kielelliset vaikeudet nuoruusiässä. Jyväskylä: PS-kustannus. Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena. Toim. T. Ahonen & T. Aro. 1999. Jyväskylä: PS-viestintä. Hiltunen, V., Hyytiäinen, M., Lindroos, S. & Matero, M. 2008. Ohjaan ja avustan. Koulunkäyntiavustajan käsikirja. Helsinki: Wsoy.