Postmoderni – mistä olikaan kysymys? jälkiteollisen yhteiskunnan kulttuurisia muutoksia koskeva yläkäsite käsite laajempaan käyttöön 1970-l:lla (huom! löytyy myös näkemyksiä, joiden mukaan olemme jo ohittaneet postmodernin ajan ja toisaalta, joiden näkemysten mukaan emme ole edes vielä astuneet pm-aikaan) modernismin kumoutumisen toteaminen ja modernismin kritiikki uudelleenarvioi ja kyseenalaistaa valistuksen ajan olettamuksen edistyksestä: kyseenalaistaminen on tie kasvuun ja kehitykseen suurten kertomusten ja yhden totuuden kiistäminen; sekä-että –maailma joko-tai –maailman sijaan tieto on todellisuuden representaatio tai yksilöiden/ryhmien jakamana sosiaalisesti rakentunut tulkinta menneisyys ja nykyisyys huomion kohteena tulevaisuuden sijaan: ”menneisyys heijastuu nykyisyydessä” yhtenäisen tyylin puuttuminen taiteissa; monimuotoisuus, pluralismi, monikulttuurisuus taide kulttuurisen tuotannon muotona, joka on riippuvainen kulttuurisista olosuhteista ja heijastaa niitä kulttuurisessa ajattelussa ja tuotteissa läsnä ironia, kyseenalaistaminen mutta myös toiveikkuus ja leikki (Efland & al. 1998; Sederholm, 2000.)

Postmoderni? ”…postmoderni ajattelu on muuttanut näkemyksiä tietoisuuden muokkautumisesta, siitä, millä tavalla subjektius ja identiteetti muodostuvat. Näyttäisi siltä, että elämme merkkimaailman varassa, mitään alkuperäisiä merkityksiä ei ole. Kirjallisuus yhtä lailla kuin kuvataidekin on erilaisten tekstien kohtauspaikka, teoksilla ei ole kiinteitä merkityksiä. Merkitykset muuttuvat yhtä hyvin sen mukaan kuka lukee tai katsoo. Yleisellä ajattelutapojen muutoksella on väistämättä ollut vaikutuksensa myös taiteeseen ja sen tekemiseen.” (Sakari 2000, 254.)

Modernista postmoderniin taidekasvatukseen? Pitkään vallinneen modernistisen ajattelun mukaan taide on käsitetty autonomiseksi ilmiöksi: taide ei sitoudu alueellisiin, paikallisiin tai poliittisiin ilmiöihin, intressittömyys ~”taidetta taiteen vuoksi” heijastuminen taidekasvatuksen käytänteisiin! (Kts. mm. Rantala, Kati 2001.) Nykyisen taiteentutkimuksen ja postmodernin taidekasvatusajattelun myötä taiteen, ympäristön ja yhteisön sidos on otettu tarkastelun kohteeksi ja korostettu taiteen yhteyttä ihmisen arjen toimintoihin ja elämään. Hiltunen, M. & Jokela, T. 2001: Täälläkö taidetta?

Postmoderni taide eli postmodernismi näkee taiteen merkitysten tuottajana – ympäröivää yhteiskuntaa kommentoivana ja siihen osallistuvana ilmiönä hyväksyy pinnan, lainailun, toiston, intertekstuaalisuuden ja kitsin hyväksyy myös epämukavan taiteen nostaa esiin monikulttuurisia teemoja ei noudata yhtenäistä tyyliä leikkii prosessinomaisuudella, koristeellisuudella, rituaaleilla asettaa katsojalleen kysymyksiä taiteen olemuksesta ja sen merkityksestä ihmiselle tässä ajassa nostaa esiin pienet tarinat sekä tiettyyn aikaan ja paikkaan sitoutuneet kertomukset ottaa arjen sosiaalisine konteksteineen ja mediamaailmoineen aiheekseen ja materiaalikseen

Postmodernin taidekasvatuksen lähtökohdat? Useiden rinnakkaisten kertomisen tapojen ja taidemuotojen (mm. poikkitaiteellisuus) edistäminen Tietämisen ja vallan suhteen tiedostaminen (esim. taidekäsitykset, ”korkea & matala taide”), tieto on sosiaalisesti rakennettua. Taidekritiikki ja kielen - hyväksyttyjen diskurssien, representaatioiden - merkitys esteettisten arvojen muodostumisessa  kriittinen ja kyseenalaistava lukutaito, lähdekritiikki Ristiriidan periaatteen hyväksyminen taiteen sisällöissä ja avoimen tulkinnan asettaminen kritiikin normiksi. Formalististen ja ekspressionististen taidekasvatusnäkemysten sijaan sosiaalisia merkityksiä painottavat lähestymistavat; eklektinen yhdistelmä itseilmaisun ja tiedonalapohjaista taideopetusta Tietoiseksi tuleminen useista eri tulkintakerroksista (ironia, lainailut, metaforat, intertekstuaalisuus jne.) ns. kaksoiskoodauksesta (kts. Charles Jencks) ja jatkuvan muutosvirran vaikutuksesta ymmärtämiseen. Kontekstin vaikutuksen ymmärtäminen oman itsen kehityksessä  erilaisuuden ymmärtäminen & hyväksyminen. (Efland & al. 1998)

Postmoderni taidekasvatus Mikä on taiteen tarkoitus ja taidekasvatuksen merkitys postmodernina aikana?

Postmoderni aika ja taide? ”Yksi vastustettava asia tämän hetken maailmassa on varmasti ihmisen vieraantuminen elämästään ja itsestään. Nykytekniikan mahdollistama korvikemaailma, jota muun muassa markkinatalouden luomat mielikuvat hyvästä elämästä ylläpitävät määrittelee ihmisen tarpeita. Elämän sisällöksi muodostuu ”omien” tarpeiden tyydyttäminen. Kykeneekö taide vastustamaan tätä näennäisen merkityksellistä tieto- ja elämystulvaa, vai muodostuuko siitä vain yksi tarve lisää hedonistisessa kuluttamisessa?” (Sakari 2000, 255.)

Taide postmodernissa ajassa? ”Taiteen tarkoitus on koko ihmisen kulttuurihistorian ajan ollut ja on edelleenkin ”todellisuuden rakentamisen” tehtävä. Postmoderni tila ei ole muuttanut tätä tarkoitusta. Taiteilla on merkittävä osa yhteiskuntamme ajankohtaisessa keskustelussa. Keskustelu edellyttää puhujia ja kuuntelijoita, ja jos oppilaiden on määrä osallistua keskusteluun, heidän täytyy hallita kieli. Postmodernin taideopetuksen tehtävä on osaltaan antaa eväitä niiden sosiaalisten ja kulttuuristen maisemien ymmärtämiseksi, joista yksilöt keskusteluun osallistuvat. Taiteen arvoksi muodostuu sen kyky edistää sosiaalisen ja kulttuurisen alueen, niiden elämismaailmojen syvempää ymmärtämistä. Ymmärtääkseen taideteosta on nähtävä sen esteettiset aspektit, mutta koska taideteokset käsittelevät myös kokemuksia, edellyttää kestävä tulkinta aina myös ympäröivän kontekstin ymmärtämistä.” (Efland & al. 1998)

Lähteet ja kirjallisuus Efland, D. Arthur; Freedman, Kerry & Sthur, Patricia 1998. Postmoderni taidekasvatus. Eräs lähestymistapa opetussuunnitelmaan. Hiltunen,Mirja & Jokela, Timo 2001. Täälläkö taidetta? Rantala, Kati. 2001. ”Ite pitää keksii se juttu” Tutkimus kuvataidekasvatuksen ja kasvatettavan kohtaamisesta. Sakari, Marja 2000. Käsitetaiteen etiikkaa.