historiassa oikein on sitä mikroa? Historiateorian luentosarja Kl 2014 Matti Peltonen, Helsingin yliopisto Mikä mikro- historiassa oikein on sitä mikroa? Lähtökohtia mikro-makro-linkin käsittämisestä

Mikrohistoria ja johtolankaparadigma Lähtökohtana (jälleen) Carlo Ginzburgin artikkeli Johtolankoja (1978) Mallina Giovanni Morelli, Sherlock Holmes ja Sigmund Freud elämän arkinen ja vähäpätöinen taso onkin tärkeää tietoteoreettinen mullistus ihmistieteissä 1800/1900-lukujen vaihteessa

Mutta mistä Ginzburgin artikkeli ei sitten kertonutkaan? Ei käytä termiä mikrohistoria eikä puhu mikro-makro-erottelusta (mutta otti asiat esille samanaikaisesti toisessa artikkelissa!); Keskittyy ”johtolankojen” tulkitsemiseen, mutta mikrohistorian muut aspektit jäävät sivuun (erit. tarkastelun kohdentaminen pieneen ”mittakaavaan” [tai skaalaan] – jota Giovanni Levi korostaa); Mistä termit mikro ja makro sekä mittakaava (skaala) oikein tulivat mikrohistorian metodologiseen arsenaaliin?

Miten mikro-makro erottelu keksittiin yhteiskuntatieteissä? Yleisenä ja yhteisenä mallina kansantaloustieteen metodologisen terminologian muutos 1940-1950-lukujen vaihteessa (varsinaisena lähtökohta mikroteorian ja makroteorian erottelu); Mikro taloustieteessä= yksilö (kuluttaja, työnhakija), yksittäinen yritys; Myöhemmin, 1960-luvulla myös sosiologia kiinnostui mikrotasosta (henkilökohtaisesta vuorovaikutuksesta), mutta yleisesti sielläkin seurataan taloustieteen esimerkkiä (eli yksilö hahmotetaan mikrona).

Yhteiskuntatieteiden metodologisia ongelmia mikro-makro-suhteen hahmottamisessa Kansantaloustiede: miten muodostaa makrosuureet mikrosuureista (ns. aggregointiongelma) – jos vain samanlaisia voidaan laskea yhteen, niin mitä tehdä heterogeeniselle todellisuudelle? Ja tuottaako pelkkä aggregointi uutta tietoa? Sosiologian piirissä metodologisen individualismin ongelma samanlainen; mikrotason pitää olla yhdenmukainen makrotason kanssa (reduktiivisuus); tai sitten jompikumpi sivuutetaan kokonaan.

Uusi mikrohistoria tarkastelun mittakaavan (”skaalan”) pienentämisenä Mielikuva ei ole omaksuttu kansan-taloustieteestä tai sosiologiasta, vaan antropologiasta; Antropologiassa puhuttu ”skaalasta” tietyssä merkityksessä ainakin 1940-luvulta lähtien; Se ei ole kartantekijän mittakaava, vaan yhteisön ominaisuus (väen pienempi määrä, keskinäisten suhteiden intensiivisyys).

Onko biografia mikrohistoriaa? Antropologia: emme tutki kyliä vaan kylissä! (ts. kylä ei ole sinänsä mikroa); toistuuko tämä tunnetuissa mikro-historioissa (joissa ei ole kysymys elämänkerrasta eikä paikallishistoriasta)?; Onkin alettu kysyä voiko mikrohistoria muuttaa/uudistaaa biografian käsitettä? esimerkkejä…

Mikrohistoria on tutkimuksen strategia,joka antaa muutamia käsitteellisiä työkaluja (ei muuta)! Tämä tulee hyvin esille Ginzburgin alussa mainitussa artikkelissa: se ei ole toimintateoria tai yhteiskuntamalli, vaan uusi tietoteoreettinen paradigma; tutkimuksellinen ote; Tämä on myös uuden mikrohistorian olennainen piirre; Giovanni Levi puhuukin toistuvasti “tarkastelun mittakaavan supistamisesta kokeellisessa tarkoituksessa”; Historiantutkimuksen ja muiden ytheiskuntatieteiden mikro-makro erottelun erilaisuus kannattaa panna merkille.  

Luennolla käytettyä kirjallisuutta: Matti Peltonen: Carlo Ginzburg and the New Microhistory. Suomen antropologi/Antropologi I Finland 20, 1995:1, 2-11; Matti Peltonen: Clues, Margins and Monads. The Micro-Macro Lind in Historical Research. History and Theory 40, 2001:3, 347-359. Matti Peltonen: Mikrohistorian lajit. Muistitietotutkimus : metodologisia kysymyksiä /toim. Outi Fingerroos et al.. - Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006 (Tietolipas 214), 145–171.