1900-luvun jälkipuolen tutkimus

Esitys aiheesta: "1900-luvun jälkipuolen tutkimus"— Esityksen transkriptio:

1 1900-luvun jälkipuolen tutkimus
Uudet historiat

2 Peter Burke: New History (1991)
Perinteinen käsitys: historia poliittista historiaa; valtio ja instituutiot. Uusi historia käsittelee kaikkea inhimillistä toimintaa. Metodologisena lähtökohtana on ajatus todellisuuden sosiaalisesta/kulttuurisesta rakentumisesta. Perinteinen käsitys: tapahtumien kuvaamista. Uusi historia keskittyy rakenteisiin ja niiden analyysiin. Nyttemmin uusi kiinnostus tapahtumiin ja toimijoihin, kulttuurihistoriallinen käänne.

3 Uusi historia Perinteinen käsitys: ”from above”. Uuden historian katse tavoittaa myös yhteiskunnan alemmat tasot/ryhmät. Myös aatehistoriassa havaittavissa siirtymiä. Perinteinen käsitys: tutkimus perustuu virallisiin dokumentteihin. Uusi historia hyödyntää kaikkea mahdollista aineistoa. Uudessa historiassa selittäminen perustuu moniin eri näkökulmiin (ympäristö, talous, mentaliteetit jne.)

4 Uusi historia Perinteinen käsitys: historia on objektiivista kertoessaan, miten asiat tapahtuivat. Uusi historia on relatiivista, tapahtumien/ilmiöiden tarkasteleminen eri näkökulmista. ”We have moved from the ideal of the Voice of History to that of… ’varied and and opposing voices’. ” Perinteinen käsitys: historia kuuluu historian ammattilaisille. Uusi historia on poikkitieteellistä ja tunnustaa ei-ammattilaisten roolin.

5 Uusi historia Uudet historiat –käsite ilmaantui keskusteluun –luvuilla: mikrohistoria, arkipäivän historia, naishistoria… Burke yhdistää uuden historian annalisteihin Vastaavaa kehitystä Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa (Lamprecht) James Harvey Robinson 1912: The New History. ”History includes every trace and vestige of everything that man has done or thought since first he appeared on the earth.”

6 Uusi historia Mikäli uusi historia ymmärretään poliittisen tapahtumahistorian kritiikiksi, sen juuret ulottuvat vähintään kauemmaksi: Burckhardt 1860, valistuksen ajan kiinnostus globaalihistoriaan jne. Haasteita: määrittelyjen vaikeus (arkipäivä, tavalliset ihmiset, jne.?); lähteiden loputtomuus ja metodologioiden kehittäminen; historiallisen selittämisen pirstaloituminen (esim. psykohistorian anakronismit?); synteesien vaikeus

7 Uuden historian näkökulmia: mikro, arki, mentaliteetti
II m-sodan jälkeen rakenteisiin keskittyneen yhteiskuntahistorian voimistuminen: annalistit; marxilaiset suuntaukset; Saksan Liittotasavallan Gesellschaftsgeschichte (Social Science History) Gesellschaftsgeschichte: historiantutkimus historiallista yhteiskuntatiedettä (historismin kritiikki); yhteiskunnalliset (muutos)prosessit ja poliittis- taloudellis-sosiaaliset rakenteet; modernin yhteiskunnan tutkimus Vähitellen rakenteiden tarkastelusta yksilöiden kokemuksiin ja arkeen; mentaliteetteihin ja mikrohistoriaan (nk. kulttuurinen käänne, jossa antropologisen näkemyksen vaikutus merkittävä) Arjen historian tutkimus kehittyi Ranskassa 1980-luvulla erityisesti kolmannen polven annalistien parissa (Philippe Ariés, Georges Duby) Saksassa Alltagsgeschichte, Englannissa ”history from below” Osana arjen historiaa / mentaliteettihistoriaa ihmisten tarkastelu pienyhteisöissään: perhehistoria, jossa painopiste perherakenteista esim. perheenjäsenten asemaan; Emmanuel Le Roy Ladurie: Montaillou 1975; Karnevaalit 1980

8 Mikrohistoriallinen tutkimus
Matti Peltosen mukaan ”mentaliteettien tai arkipäivän historiassa tuodaan esiin uudella tavalla määritelty tutkimuskohde, kun taas mikrohistoria on tutkimuksen yleistä strategiaa valaiseva termi.” Ensimmäinen kuuluisa ”uusi mikrohistoria” oli Ladurien Montaillou 1991 Oxfordin yliopiston professori John H. Elliott varoitti Ferdinand Braudelin ja Carlo Ginzburgin tutkimuksista. Braudel ei tunnustanut ”politiikan ensisijaisuutta” ja tapahtumien historia ”sivuutettiin ylenkatsoen” aina viimeiseen osaan

9 Mikrohistoriallinen tutkimus
Ginzburgin Juusto ja madot (1976) nosti Elliottin mukaan epätyypillisen henkilön: ”Miten tuolla tavalla paljastettu yksityinen maailma voi kertoa yhteiskunnan tai sosiaaliluokan laajemmasta mentaalisesta maailmasta?” Kritiikkiä myös Liittotasavallan sosiaalihistorioitsijoilta, kriittistä keskustelua myös Suomessa: mikä on ”tärkeää” ja ”varsinaista” historiaa? Jörn Rüsenin mukaan mikrohistoriassa kyse ”esteettisestä lohdutuksesta” niille, ”jotka pelkäävät edistyksen tuottamia kriisejä ja katastrofeja”.

10 Mikrohistoriallinen tutkimus
Miksi kritiikkiä? Peltonen: (1) historiallisen ajan käsitteen monimuotoisuus (2) alimpien luokkien rationaalinen käyttäytyminen (3) historiallisen kertomuksen rakentamisen kokeellisuus Kritiikkiä myös edustavuuden ja laajojen kokonaisuuksien puutteesta Natalie Zemon Davis Daniel Rodgersiin viitaten: ”mikrohistoria voi olla avain tiettyyn aikakauteen olematta kuitenkaan edustava.” Mikrohistoriaa on totuttu tarkastelemaan spatiaalisesta näkökulmasta: pieni mittakaava. Giovanni Levi: mikrohistoria merkitsee ”tarkastelumittakaavan pienimuotoisuutta kokeellisia tarkoituksia silmälläpitäen.” Matti Peltonen: ”Mikrohistorioitsijat yrittävät siis itse asiassa selvittää todella suuria asioita mikroskooppeineen ja suurennuslaseineen”.