Leena Kakkori & Rauno Huttunen FENOMENOLOGIAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

FENOMENOLOGIA - Fenomenologian varsinaisena isänä voidaan pitää filosofi Edmund Husserlia (1859 – 1938) - Amadeo Giorgi, Donald Polkinghorne ja Max van Manen toivat empiirisen fenomenologisen tutkimusmetodin psykologiaan ja kasvatustieteeseen Suomeksi: - Husserl (1995): Fenomenologian idea – viisi luentoa Juntunen (1986): Edmund Husserlin filosofia Backman & Himanka: Fenomenologia, http://filosofia.fi/node/2712 Varto (1992): Fenomenologinen tieteen kritiikki Kakkori (2009): Hermeneutiikka ja fenomenologia – Hermeneuttis-fenomenologisen tutkimusotteen sisäinen problematiikka, Aikuiskasvatus 2009/2010 Perttula (1995): Kokemus psykologisena tutkimuskohteena: johdatus fenomenologiseen psykologiaan

FENOMENOLOGIA Fenomenologia-sana tulee kreikan sanoista fainomenon ja logos ja kirjaimellisesti fenomenologia voisi tarkoittaa tiedettä ilmenevästä. Husserl oli erityisesti kiinnostunut siitä, miten asiat ilmenevät tietoisuudelle ja mitä tämä tietoisuus on. Yleisesti kuvaten Husserlilaista fenomenologiaa voisi sanoa, että se on filosofian tutkimussuuntaus ja oppi, joka pyrkii tutkimaan tietoisuuden rakenteita havaintokokemuksessa. Husserlin kuuluisan sloganin mukaan meidän on palattava ”asioihin itseensä”, ”Zu den Sachen selbst”. Slogan viittaa Husserlin pyrkimykseen ottaa uusi lähestymistapa konkreetisti koettuun ilmiöön, lähestymistapa, joka on mahdollisimman vapaa käsitteellisistä ennakkoluuloista ja asenteista.

FENOMENOLOGIA Reduktio on fenomenologinen väline, joka pitää olla hallussa, ennekuin voidaan tehdä Husserlin tarkoittamaa fenomenologiaa. Lyhyesti sanottuna reduktio tarkoittaa muutosta tavallisesta yksinkertaisesta asenteesta eli luonnollisesta asenteesta maailman ja siinä kohdattavien objektien suhteen reflektiiviseen asenteeseen. Husserl ei luonnollisestikaan epäillyt itse maailman olemassaolo, mutta reduktiossa maailman olemassaolo sulkeistetaan pois käännytään tietoisuuteen ja siihen miten asiat ilmenevät meille tietoisuudessa. Kaikki maailmaa koskevat ennakko-oletukset ikään kuin unohdetaan ja käännytään itse tietoisuuteen ja tiedostamisprosessiin.

FENOMENOLOGIA Reduktioista voidaan puhua kolmella tasolla, joita kaikkia voi kutsua fenomenologisiksi reduktioiksi. Erityisesti kuitenkin fenomenologisella reduktiolla tarkoitetaan ensimmäistä maailman pois sulkeistavaa reduktiota. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mitä kohtaamme tulevat ilmiöksi, jotka tiedetään ja kohdataan tietoisuudessa. Käännytään pois maailmasta siihen, mitä tietoisuudelle siintyy. Toinen reduktio on eideettinen reduktio, jossa tietoisuus erilaisten toimien kautta saavuttaa olemuksen eli eidoksen. Tässä vaiheessa tietoisuus muodostaa siitä moneudesta, mitä on annettu tietoisuudelle ykseyden. Ykseys on se, mikä on kohteessa muuttumatonta. Esimerkiksi, sen mikä tekee puusta puun, sen muuttumattoman puumaisuuden, puun eidoksen. Kolmas reduktio on transsendentaalinen reduktio, jonka kautta meillä on pääsy niin sanottuun tietoisuuteen, jolle kaikki mitä on, on objektina. Fenomenologian tehtäväksi tulee kuvata ja tutkia miten tämä puhdas tietoisuus tosiasiallisesti toimii.

FENOMENOLOGIA Husserl otti käyttöön käsitteen elämismaailman (Lebeswelt) käsitteen teoksessaan Die Krisis der Europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie. Elämismaailman käsite jää Husserlilla epäselväksi. Husserlin fenomenologian päätehtävä oli tähän saakka ollut ylittää reduktioilla niin sanottu ”luonnollinen asenne”, joka esti pääsemästä asioihin itseensä. Nyt kuitenkin kaiken lähtökohdaksi tulee elämismaailma eli tietyssä mielessä ”luonnollinen asenne”? Kysymys onkin, kuinka elämismaailma ja luon-nollinen asenne suhtautuvat toisiinsa? Monet pitävätkin elämismaailman käsitettä sovittamattoman aikaisempaan Husserlin filosofiaan nähden. Elämismaailmalla tarkoitetaan yleisellä tasolla jonkinlaista suoraa ja välitöntä suhdetta maa-ilmaan erotettuna tieteellisestä objektivoivasta suhteesta maailmaan.