Katsomusopetus Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Katsomusaineen käsite Katsomusaine = aine, jossa oppilaan identiteetti (tai sen osa, esim. uskonto) määrittää opetuksen tavoitteita ja sisältöä, jopa sitä, mikä on totta. Historiallisesti ja käytännössä: Katsomusaine = uskontoaine(et) + (joskus) uskonnoton rinnakkaisaine → kysymys katsomusaineesta herättää kysymyksen (uskontokunnittain eroavasta) uskonnosta koulussa opetettavana aineena.  Ns. objektiivinen eli kaikille yhteinen uskontotietoaine (esim. Ruotsissa) tai filosofia (esi. Ranskassa) ei tämän määritelmän mukaan ole katsomusaine.

Opetus–opiskelu–oppiminen -prosessin luonne, muut kuin katsomusaineet

Katsomuksen välittäminen Osana minkä tahansa yhteiskunnan jatkuvuutta on sen perinteen välittäminen tarpeellisten tietojen ja taitojen kanssa ja ohella. Kyse on arvojen, normien, asenteiden jne. siirtämisestä tuleville polville Eri yhteiskunnissa tämä toteutuu eri tavoin, nykyaikaisessa yhteiskunnassa asian hoitaa yleinen koululaitos. Haasteena yhteiskuntien monikulttuuristuminen, kuinka yksi koululaitos voi välittää monta eri perinnettä? kansainvälisesti yleisin ratkaisu lienee koulujen erikoistuminen (erilainen omistuspohja ym.) koulutuksellisesta tasa-arvosta tulee ongelma Suomessa eritaustaisille oppilaille eri opetusta, jossa eri ”totuus” (huom. muissa valinnaisissakin aineissa ”totuus” sama)

Kotien katsomukset Suomessa lapsen (ja nuoren) ensisijainen kasvatusvastuu on lainsäädännöllisesti kodeilla. Ongelmia aiheuttaa se, että on eittämätön tosiasia, että työelämän muutoksen, liberalistis-individualistisen aatemaailman ym. syiden takia kodit eivät halua eivätkä usein pysty kasvatusvastuuta hoitamaan Koulun kasvatusvastuu kasvaa tosiasiassa jatkuvasti. POPS:ssa (s. 8) todetaan esim.:” Huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen ja nuoren kasvatuksesta. Koulu tukee kotien kasvatustehtävää…” Myös lapsen ja nuoren uskonnon ja omantunnon vapautta käyttävät ensisijassa huoltajat.

Koulun katsomus Toisaalta varhaiskasvatus ja koulu yhteiskunnan instituutioina edustavat tiettyjä arvoja ja katsomuksia: demokratia, ihmisoikeudet, kestävä kehitys, rauha, suvaitsevaisuus… Jos kotien uskonnot tai katsomukset ovat ristiriidassa näiden kanssa, voi syntyä ongelmia. Olennaista on, että lapsi ei jää myllyyn eri katsomusten väliin, vaan ristiriidat selvitetään aikuisten välillä. Mielenkiintoinen lisäkysymys on, missä määrin steinerkoulun arvot ja katsomukset voivat erota tai tosiasiassa eroavat kunnallisten koulujen vastaavista?

Uusi tuntijakoasetus (422/2012) vaihtoehtokouluista Opetuksen järjestämisluvan mukaan erityiseen maailmankatsomukseen perustuvassa opetuksessa oppilaille annetaan myös opetuksen perustana olevaan maailmankatsomukseen perustuvia arvoja, tietoja, taitoja ja valmiuksia painottavaa opetusta läpäisyperiaatteella. Erityiseen kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvassa opetuksessa käytetään asianomaiseen kasvatusjärjestelmään kuuluvia pedagogisia ratkaisuja. Toiminnan, kasvatuksen ja opetuksen tulee noudattaa perusopetukselle asetettuja yleisiä kasvatustavoitteita ja opetukselle asetettuja tavoitteita, sitouttamatta tiettyyn opetuksen taustalla olevaan maailmankatsomukseen tai kasvatusjärjestelmän taustalla olevaan arvo- tai kasvatusfilosofiseen näkemykseen.

Kolme ratkaisuvaihtoehtoa katsomusopetuksen järjestämiseksi 1. Oman opetuksen malli: eri uskontoryhmille erillistä omaa uskonnonopetusta ja sen rinnalla sekulaaria katsomusopetusta; esim. Suomi. Huom: vain tämä malli on aitoa ”katsomusopetusta” tässä esitetyn määritelmän mukaan. 2. Yhteisen opetuksen malli: kaikille yhteistä katsomusopetusta; esim. Ruotsi. 3. Ei erillistä katsomusopetusta: katsomusopetuksen sisällyttäminen jollain tasolla muuhun opetukseen; esim: eräät entiset sosialistimaat ja USA:n osavaltiot.