Nuorisotutkimuksen tieto (jne.) – kurssin luento / J.Lähteenmaa
esimerkkejä... Nuoriso tutkimus-kohteena varsin LATAUTUNUT. - ”nuorisoon” kohdistuu yhteis- kunnan, ns. aikuisväestön ja (aika- ajoin) myös medioiden suuri huomio
Nuoret ovat aikuisten ”projektiopinta” niin hyvässä kuin pahassa (Juha Siltala) ”nuorisossa on” –ajattelu; kansallisen hyvinvoinnin kannalta nuoret ovat ”sosiaalinen investointi” (Kirsi Eräranta) Nuoret ovat (myös) ”eksoottisia” (Tommi Hoikkala)
…kuten lähes kaikilla ihmis- ja yhteiskuntatieteellisillä tutkijoilla. nuorisotutkimuksen piirissä hanakasti myös kommentoidaan, kritisoidaankin ”toisten” tiedonintressejä. Tämä ymmärrettävää osin edellä kuvaillun valossa -> kun aihe kovin latautunut, vaikeata pysyä kokonaan sivussa intressi-keskusteluista ja/tai – kiistoista
Tekninen (eli hallintaan pyrkivä) Hermeneuttinen (eli ymmärtämään pyrkivä) Emansipatorinen (eli tutkittavat vapauttamaan pyrkivä) - esim. psykoanalyysi; marxilainen ja/tai feministinen tiede…
Sitä on käytetty, ja käytetään, yhteiskuntatieteissä ja varsinkin nuorisotutkimuksessa myös ”lyömäaseena” - koska ”vapauttaminen” ja ”ymmärtäminen” vaikuttavat moraalisesti korkeammilta tavoitteilta kuin ”hallintaan pyrkiminen”, se on (ollut) houkuttelevaa…
Kun taas emansipatorista ja hermeneuttista pidetty ”hyvinä” nuorisotutkimuksen kenttätaisteluissa. Kulttuuritutkimuksen nousun myötä lukujen vaihteessa suomalaisessa nuorisotutkimuksessa kritisoitiin lukujen (pääosin kvantitatiivista) nuorisotutkimusta ”teknisestä tiedonintressistä” ja nuorten ”hallinnointipyrkimyksistä”
Suomessa (ja mm. Britanniassa ja Ruotsissa ) halusivat edustaa hermeneuttista ei YMMÄRTÄVÄÄ tai jopa emansipatorista eli VAPAUTTAVAA tiedonintressiä tutkiessaan nuoria Tätä tutkimusta ei tehty ”suoraan” valtiolle tai kunnille, hallinnoinnin tarpeisiin, eikä se tarjonnut tuloksia LUKUINA vaan ”tulkintoja” ◦ Toisaalta Helsingin kaupunkikin teetti tarpeisiinsa kvalitatiivisen nuorisokulttuuritutkimuksen, jossa oli ”ymmärtävä ote (Lähteenmaa )
Emansipoivan tutkimusotteen ydinajatuksena on, että alistetut pitää auttaa vapautumaan TAI AINAKIN alistavat rakenteet pyritään näyttämään, ”paljastamaan” Paul Willisin ”Koulunpenkiltä palkkatyöhön” – klassikko pyrki paljastamaan luokkarakenteen uusiutumisen logiikan koulu-instituutiossa (Willis ei kuitenkaan tarjonnut ”vapautumisohjelmaa” …)
… Britanniassa pyrki tarjoamaan myös sorrettujen tyttöjen ”vapautumisohjelman” (McRobbie et al. 1976): tyttöjen pitäisi alkaa toimia enemmän poikien tapaan mm. katukulttuurissa Tämä vaikutti pohjoismaisessa katsannossa ylimieliseltä ja tyttöjä vähättelevältä(ks. Topo 1988; Lähteenmaa 1989; 1992; 2000), eikä tällä tavoin tyttöjä ”emansipoivaa” tutkimusta alettu Suomessa (tai muualla Pohjoismaissa) tekemäänkään
Varsinkin nuorten ns. omia kulttuurisia käytäntöjä tutkittaessa – niin Suomessa kuin muuallakin – ns. ymmärtävä, nuorten omia merkityksenantoja tulkitseva ote ollut tyypillisin/ainakin pyrkimyksenä 80-luvun lopulta 2000-luvun alkuun… MUTTA: vaikka tutkimuksessa olisi ko. tiedonintressi, sitä voidaan käyttää myös hallinnointiin tai (medioissa) nuorten leimaamiseenkin VÄLIJOHTOPÄÄTÖS: jokaisessa tiedonintressissä on ongelmansa, ei voi ”pyhittää” yhtä tiedonintressiä toista paremmaksi – vai voiko? (KESKUSTELUA)