Avoketjuisen rakenteen lisäksi monosakkaridit esiintyvät heterosyklisinä rengasrakenteina, joissa karbonyyliryhmän happi on osa rengasrakennetta. Mahdollisista konformaatioisomeereistä pysyvin on tuolimuoto (vertaa sykloheksaanin konformaatiohin). Kuvassa on esitetty glukoosin rengasrakenteen eri muotoja.
Tärkkelys Tärkkelyksen rakenteessa esiintyvä suoraketjuinen amyloosi muodostuu, kun glukoosimolekyylit liittyvät yhteen glykosidisidoksella siten, että sidos muodostuu hiiliatomien 1 ja 4 välille. Haaroittunut glukoosiketju eli tärkkelyksen amylopektiiniosa syntyy, kun glykosidisidoksia muodostuu hiiliatomien 1 ja 6 välillä. Merkinnällä α-kuvataan glykosidisidoksen avaruudellista suuntaa.
Selluloosa Kasvien tukirakenteet koostuvat suoraketjuisesta glukoosipolymeeristä, selluloosasta. Selluloosan kuitumainen rakenne muodostuu, kun pitkät polymeeriketjut liittyvät yhteen vetysidoksilla.
Aminohappoja esiintyy luonnossa useita satoja, mutta valkuaisaineiden eli proteiinien rakenteissa esiintyy vain 20 erilaista aminohappoa. Näistä osa on elämälle välttämättömiä eli essentiellejä aminohappoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiselimistö ei voi syntetisoida niitä, vaan ne on saatava ravinnosta.
Kun aminohapot liittyvät toisiinsa amidiryhmillä eli peptidisidoksilla, syntyy proteiiniketjuja.
Sekundäärirakenteita ovat α-kierteet ja β-laskokset. Proteiinien aminohappojärjestystä kutsutaan proteiinin primäärirakenteeksi. Perintötekijät eli geenit määräävät aminohappojärjestyksen. Sekundäärirakenteita ovat α-kierteet ja β-laskokset.
Tertiäärirakenne syntyy, kun α-kierteitä ja β-laskoksia sisältävä pitkä proteiiniketju taipuu ja laskostuu kullekin proteiinille ominaiseen muotoon. Tertiäärirakenteen pitävät kasassa aminohappojen sivuketjujen väliset heikot ja vahvat sidokset. Kvaternäärirakenne syntyy, kun useita tertiäärirakenteita liittyy yhteen suuremmaksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi hemoglobiini koostuu neljästä samanlaisesta proteiiniyksiköstä. Kussakin yksikössä on happea sitova heemi.
deoksiribonukleiinihappomolekyyli (DNA) ribonukleiinihappomolekyyli (RNA)
Lipidit (kreikk. lipos, rasva) ovat joukko kasveissa ja eläimissä olevia aineita, jotka liukenevat huonosti veteen mutta hyvin orgaanisiin liuottimiin. Huono vesiliukoisuus selittyy lipidien poolittomuudella. Lipidejä ovat esimerkiksi rasvat, kolesteroli, rasvaliukoiset vitamiinit, vahat ja steroidihormonit. Elimistössämme eniten esiintyviä lipidejä ovat rasvat ja kolesteroli.
Rasvoissa esiintyvät rasvahapot voivat olla joko tyydyttyneitä tai tyydyttymättömiä. Tyydyttyneissä rasvahapoissa hiiliatomien välillä on vain yksinkertaisia kovalenttisia sidoksia. Monotyydyttymättömissä (kertatyydyttymättömissä) rasvahapoissa hiiliatomien välillä on vain yksi kaksoissidos. Polytyydyttymättömissä (monityydyttymättömissä) rasvahapoissa hiiliatomien välisiä kaksoissidoksia on kaksi tai useampia.
Rasvahappokoostumuksensa perusteella rasvat luokitellaan pehmeiksi ja koviksi rasvoiksi. Tämä jaottelu viittaa rasvan olomuotoon huoneenlämmössä. Pehmeät rasvat ovat kasveista peräisin olevia rasvoja, niin sanottuja kasviöljyjä, jotka sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Kovat rasvat puolestaan sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja ja ovat lähes aina peräisin eläimistä. Poikkeus on kookosrasva, joka tämän rasvaluokituksen mukaan on kovempaa rasvaa kuin voi. Pehmeät rasvat ovat huoneenlämmössä nesteitä. Kovat rasvat sen sijaan ovat kiinteitä. Rasvojen erilainen olomuoto selittyy rasvojen erilaisella rasvahappokoostumuksella. Mitä enemmän rasvahappomolekyyleissä on hiiliatomien välisiä kaksoissidoksia, sitä taipuneempia rasvahappo-osien hiilivetyketjut ovat. Tämän seurauksena pitkien hiilivetyketjujen välille muodostuu dispersiovoimia pienemmälle alalle kuin tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävien vastaavien osien välille. Samalla rasvan sulamispiste alenee.