Pelien ja pelaamisen näkeminen mahdollisuutena sosiaalityössä PROSOS-hanke 10.3.2017 Ossi Laaksamo (sostt. YTM)

Pro gradu -tutkielman (Verkkoroolipelaaminen ja sosialisaatio – World of Warcraft -pelit osakulttuurisena toimintana sosialisaation näkökulmasta, 2014) tuloksista… vastaajina suomalaisia kiltapelaajia 18-43-v. (n=98) yhteys pelitodellisuuden sosiaalisuudessa reaalimaailman sosiaalisuuteen. Yhteisöt palvelevat yksilöiden sosiaalisia tarpeita, mikä johtaa reaalimaailman ihmissuhteisiin. merkittävin sosiaalinen hyöty heille, jotka kokivat yhteisömuotoisen pelaamisen tärkeäksi harrastukseksi ryhmätoimintataidot koettiin kehittyvän kokemus, että pelaamista ei ymmärretä ja pelaamisen tuottamaa iloa pitää peitellä

Miksi tutkin pelaamista? Miksi olen puhumassa täällä? → minimitaso sosiaalialan ammattilaisille pelien ja pelaamisen osalta on ymmärrys → tietoon pohjautuva ymmärrys mahdollistaa potentiaalin havaitsemisen mutta myös perusteltujen ongelmien. Esimerkkinä gradun tuottamasta tiedosta johdettu näkemys; sosiaaliseen pelaamiseen voisi ohjata, vähemmän merkityksellinen pelaaminen valtavilla tuntimäärillä herättää kysymyksen

Sos. tt:n rooli: arvioitsija, mahdollistaja, palveluohjaaja Sos.tt:n rooli: arvioitsija, mahdollistaja, palveluohjaaja. Ei aktiivinen osapuoli itse pelaamisessa, koska pelaaminen ei ole tässä asiayhteydessä terapiaväline. Kysymys: Miten saavutetaan ammattikuntaan tällainen tiedon taso, joka mahdollistaa ensin ymmärryksen ja siitä pidemmälle etenevän vastuullisen ohjaamisen/puuttumisen???

Onko tiedonhaku ja perehtyminen ilmiöön jokaisen sossun henk. koht Onko tiedonhaku ja perehtyminen ilmiöön jokaisen sossun henk.koht. velvollisuus?  Ei, vastuu on organisaatiotasolla. Tiedon oltava tasalaatuista ja objektiivista. Mistä tähän henkilöt, joilla ymmärrys ja tieto yhtäaikaisesti vahvan ammatillisen kytköksen kanssa?  Vastauksessa on hypättävä yksi taso pelkästä pelaamisen ilmiöstä ylemmälle tasolle.

Nettipoliisi, Marko “Fobba” Forss Kuka on hän? Kuva: Soppakanuuna/Wikimedia Commons Nettipoliisi, Marko “Fobba” Forss

Nettisossut, olisivat etsivän nuorisotyön ja lähityön ajatusta vaalivia digitaaliseen julkiseen tilaan jalkautuneita sosiaalityöntekijöitä. Työn tavoite on kaksisuuntainen: 1) ihmisten kohtaaminen, sosiaalinen tuki, ohjaus, puuttuminen 2) kentältä tiedonkeruu, systematisointi ja välittäminen eteenpäin (sosiaalinen raportointi). Tiedolla vaikuttaminen, ts. organisaation kouluttaja, ohjeistaja, materiaalin laatija. Ehdotuksia tällaisella nimikkeellä on ollut, mutta kyseessä ei ole jalkautuminen vaan pelkkä palveluohjaus ja digitaalinen asiointi. Nuoriin suuntautunut auttamistyö: Sekaisin-chat, Etsivä Nettityö Online, Nuorten Exit.

Mitä sitten tällaiseltä toiminnalta voisi odottaa pitkällä aikavälillä? Hyvällä tiedolla varustetut sos.ammattilaiset pystyisivät tunnistamaan potentiaalit/uhat. Esimerkki: Osattomuus (yksinäisyys) merkittävimpiä sosiaalisia ongelmia (Sosiaalinen raportointi asiakastiedon tuottajana. Esimerkkinä aikuissosiaalityö ja lastensuojelu, Helsingin sote-virasto, 2016). Samalla maailma on verkottuneempi ja mahdollistavampi vuorovaikutukseen matalalla kynnyksellä kuin koskaan ennen.  Sosiaalisia applikaatiota, pelejä, keskusteluryhmiä on pilvin pimein, eivät sisällä ajatusta stigmasta. Infra on siis olemassa yhtälailla kuin tarve aitoon sosiaalisuuteen. Kynnys on matala mutta usein monelle kuitenkin korkea, niinpä tarve olisi “työntöavulle” ja vastuulliselle näkemykselle.

Kiitos!