Henkilökohtainen apu kehitysvammaisten palveluissa Kaakkois-Suomen vammaispalvelutoimistojen työntekijöiden työkokous 26.4.2017 Liisa Murto Kynnys ry

Esityksen sisältö Kehitysvammaisten palvelut Henkilökohtainen apu vammaispalvelulaissa Ajankohtaisia kuulumisia vammaispalvelulain ja itsemääräämisoikeuslain valmistelusta

Kehitysvammaisten palvelut Säädöstaustaa Sosiaalihuoltolaki Vammaispalvelulaki VPL 4 §Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 1 §:ssä tarkoitetulle henkilölle järjestetään kuitenkin hänen vammaisuutensa edellyttämiä palveluja ja tukitoimia ensisijaisesti tämän lain nojalla siltä osin kuin ne ovat hänen palveluntarpeeseensa nähden riittäviä ja sopivia sekä muutoinkin hänen etunsa mukaisia. Kehitysvammalaki

Vammaispalvelulaki Lain tarkoitus 1 § Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Vastuu palveluiden ja tukitoimien järjestämisestä 3 § Tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. Henkilökohtainen apu Oikeus henkilökohtaiseen apuun 8 c § Järjestämistavat 8d §

Henkilökohtainen apu Henkilökohtainen apu on Välttämätöntä toisen ihmisen antamaa apua niissä tavanomaiseen elämään liittyvissä toimissa, jotka henkilö tekisi itse, mutta vamman tai sairauden vuoksi hän ei selviä niistä itse. Itsenäisen elämän mahdollistaja vaikeavammaiselle henkilölle. Vammaispalvelulain mukainen palvelu, johon palvelun myöntämiskriteerit täyttävällä vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus.

KHO 20.6.2012 T 1709 Vuonna 1989 syntyneellä miehellä oli diagnosoitu autismi ja kehitysvamma. Kunta oli myöntänyt henkilölle kehitysvammalain mukaisesti avustajapalveluita 24 tuntia viikossa kehitysvammaisten toimintakeskuksella toteutettuun päivätoimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi kolmena päivänä viikossa. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ei myönnetty kodin ulkopuolisiin toimintoihin. HaO hylkäsi vammaisen henkilön edustajan tekemän valituksen katsoen, että saadusta selvityksestä kävi ilmi, että hakijan avun ja avustamisen tarve perustui pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan eikä henkilöllä ollut vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa. KHO katsoi asiassa selvitetyn, että henkilö tarvitsee avustajan kaikessa kodin ulkopuolisessa liikkumisessa ja asioimisessa, mutta kotona tutussa ympäristössä hän ei tarvitse jatkuvaa valvontaa. Hän osaa lukea ja kirjoittaa ja ymmärtää lukemaansa. Hän käyttää kommunikointiin muutaman sanan lauseita, kirjoittamista joko kynällä tai tietokoneella sekä kuvia. Saadun selvityksen mukaan henkilön ongelmana on ollut muun muassa toisiin kohdistuva aggressiivisuus. Erityisesti voimakkaat äänet ja ympäristön häly voivat aiheuttaa hänessä levottomuutta, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Lääkityksen myötä käytös on kuitenkin tasoittunut huomattavasti ja päivittäiset toimet sujuvat aikaisempaa paremmin. Henkilön motoriikassa ei ole puutteita ja hän harrastaa liikuntaa eri muodoissa. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset ja palautti asian sosiaali- ja terveyslautakunnalle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten. KHO totesi ratkaisun perusteluissa, että vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu edesauttaisi hakijan osallistumista ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan henkilö ilmaisi omaa tahtoaan ja osasi pyytää apua. Selvityksen perusteella KHO päätteli, että henkilöllä oli riittävästi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja sen toteuttamistapa. Se seikka, että henkilölle myönnettiin tukea myös kehitysvammalain nojalla, ei ollut esteenä vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun myöntämiselle, kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännökset vammaispalveluna toteutettavan henkilökohtaisen avun ensisijaisuudesta, riittävyydestä ja soveltumisesta henkilön tarpeisiin.

Henkilökohtaisen avun määrä Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.

Oikeus henkilökohtaiseen apuun Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista Vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä sekä avun sisältö että toteutustavat Avun ja avustamisen tarve ei perustuu pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan Avun tarve ei johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Voimavara Henkilön oma näkemys avun ja tuen tarpeesta Henkilön pystyttävä määrittelemään avuntarve Sekä miten ja millä tavoin apu voidaan järjestää Tuki avun ja tuen tarpeen määrittämiseen Voimavaraedellytyksen tarkoituksena on varmistaa, että henkilön itsemääräämisoikeus ja tahto toteutuvat silloin, kun hän käyttää avustajaa.

KHO 4.2.2015 T 280 B haki tyttärensä A:n edunvalvojana tälle henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa kodin ulkopuolisiin toimiin ja kirjojen ja lehtien lukemiseen. Kunta hylkäsi hakemuksen vedoten sekä siihen, että A:lle oli jo myönnetty kehitysvammalain nojalla riittävät palvelut, että siihen, että A:lla ei ollut riittäviä voimavaroja määritellä avustamisen sisältöä. Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen. Asiassa saadun selvityksen mukaan A pystyi ilmaisemaan itseään omalla tavallaan. Hän käytti kommunikaatiossa eleitä, hymyilyä ja käsien taputtamista. A:n toimintakyvystä ja olosuhteista saadun selvityksen pohjalta hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli riittävästi voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältö ja toteutustapa. A:n tarvitseman avun ei voitu myöskään katsoa perustuvan pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Kunta ei ollut voinut hylätä A:n hakemusta voimavararajaukseen vedoten. KHO pysytti hallinto- oikeuden ratkaisun.

HFD 16.9.2014 L 2751 A haki henkilökohtaista apua 4 452 tuntia vuodessa tai 86,5 tuntia viikossa. Sosiaali- ja terveyslautakunta hylkäsi A:n hakemuksen ja totesi, että A:lla ei ollut omaa aloitekykyä eikä hän pystynyt suunnittelemaan tai saattamaan loppuun toimintoja ilman laajamittaista tukea. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan A kyllä pystyi jossakin määrin ilmaisemaan tunteitaan ja avuntarvettaan jokapäiväisissä toimissaan, mutta hänellä ei ollut aloitekykyä. A:lla ei hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ollut voimavaroja määritellä avustamisensa sisältöä tai toteutustapaa. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n avuntarve rajoittui lähinnä hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset ja palautti asian lautakunnalle uutta käsittelyä varten. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska A pystyi ilmaisemaan avuntarpeensa, hakemusta ei olisi tullut hylätä vedoten voimavarojen puutteeseen. KHO totesi kuitenkin, että koska A:n äiti oli A:n omaishoitaja, A:n avuntarve kotona oli näin täytetty. A:lla oli kuitenkin oikeus henkilökohtaiseen apuun kodin ulkopuolisiin toimintoihin. Korkein hallinto-oikeus lausui vielä, että mikäli A:n omaishoito loppuisi, olisi uudelleen arvioitava, miten henkilökohtainen apu vammaispalvelulain nojalla järjestettäisiin uudessa elämäntilanteessa.

Hoiva hoito ja valvonta Jos kyse pääosin hoivan, hoidon, ohjauksen ja valvonnan tarpeesta ei henkilö ole oikeutettu henkilökohtaiseen apuun Runsaskaan hoivan, hoidon ja valvonnan tarve jokapäiväisissä asioissa ei merkitse sitä, että henkilöllä ei olisi voimavaroja määritellä avun sisältöä ja toteutustapaa. Myöskään henkilön jatkuva ohjauksen tarve kaikissa päivittäisissä toimissa ei ole este henkilökohtaisen avun myöntämiselle. Muilla palveluilla kuten asumispalvelulla tai omaishoidon tuella voidaan tyydyttää perushoidon ja hoivan tarve.

HFD (KHO)2016:7 Keskivaikeasti tai vaikeasti kehitysvammainen nainen oli hakenut henkilökohtaista apua 24 tuntia vuorokaudessa, koska hänen tarkoituksenaan oli muuttaa omaan asuntoon. Hakija tarvitsi apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Hakija pystyi ymmärryskykynsä rajoissa muodostamaan mielipiteensä ja ilmaisemaan eri tavoin kantansa harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyvissä toiminnoissa. Siltä osin kuin hakemus koski henkilökohtaista apua kodin ulkopuolella, hakemusta ei ollut voitu hylätä sillä perustella että henkilöllä ei ollut voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottiin tältä osin ja asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Henkilökohtainen apu on tarkoitettu vaikeavammaisen henkilön omien valintojen ja itsenäiseen elämän tukemiseen. Asiakirjoista ilmeni, että hakija kommunikoi ja että hän pystyi suoriutumiaan osasta kodinhoitotoimista. Avun tarve vaikutti kuitenkin suurelta osin määräytyvän ulkopuolisen toimesta. Kommunikointi koostui suurelta osin siitä, että hakija kertoi, mistä hän pitää. Siltä osin kuin hakemus koski henkilökohtaista apua omassa kodissa asumiseen, hallinto-oikeus oli voinut hylätä hakijan valituksen, koska tältä osin hakijalla ei voitu katsoa olevan voimavaroja määritellä tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisältöä ja toteutustapaa. Siten oli mahdollista katsoa, että hakija täytti vain osin niin sanotun voimavaraedellytyksen.

KHO 29.5.2012 T 1389 Vuonna 1999 syntyneellä pojalla oli diagnosoitu lapsuusiän autismi ja kehitysvamma. Kuntayhtymän perusturvalautakunta hylkäsi hakemuksen saada vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan sillä perusteella, että hakija tarvitsi autisminsa vuoksi erityisosaamista ja runsaasti valvontaa. Hallinto-oikeus hylkäsi vaikeavammaisen henkilön edustajan tekemän valituksen katsoen, että saadusta selvityksestä kävi ilmi, että hakija tarvitsi vahvaa tukea ja ohjausta sekä selkeät raamit kaikkeen toimintaansa. Henkilön vaikeavammaisuudesta saadun selvityksen perusteella hakijalla ei ollut edellytyksiä ja omaehtoista kykyä hallita itseään, tehdä itsenäisiä päätöksiä eikä ymmärtää ratkaisujensa syy-seuraussuhteita siinä määrin kuin vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentissa edellytetään. KHO katsoi asiassa selvitetyn, että henkilö ymmärtää selkokielistä puhetta ja osaa myös itse pyytää haluamiaan asioita puheella. Hän käyttää kommunikointiin myös kuvia ja fasilitointia. Hän käy koulua ja hänelle on järjestetty iltapäivähoito ja iltapäivätoimintaa. Saadun selvityksen mukaan henkilön käyttäytyminen on arvaamatonta ja haasteellista, mutta kuntoutuksena käytetyissä puhe-, ratsastus- ja toimintaterapioissa hänen on todettu olevan hyvin yhteistyökykyinen. Tarkka päiväohjelma on myös hyvin tärkeä. KHO kumosi hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautti asian perusturvalautakunnalle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten. KHO totesi ratkaisun perusteluissa, että henkilökohtaista apua oli haettu harrastuksiin, kuten liikuntaa ja elokuvissa käymistä varten. Esitetyn selvityksen mukaan hakija oli jo aikaisemmin perheensä kanssa harrastanut hakemuksessa tarkoitettuja liikuntamuotoja ja muita vapaa- ajan toimintoja. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu edesauttaisi hakijan osallistumista ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan ja tukisi itsenäisen selviytymisen oppimista. Asiassa saadun selvityksen mukaan henkilö ilmaisee omaa tahtoaan ja osaa pyytää apua omalla tavallaan. Selvityksen perusteella KHO päätteli, että henkilöllä oli riittävästi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja sen toteuttamistapa. Se seikka, että hakija tarvitsi henkilökohtaista apua toteutettaessa myös valvontaa, ei ollut esteenä avun myöntämiselle, kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännökset vammaispalveluna toteutettavan henkilökohtaisen avun soveltumisesta hakijan tarpeisiin.

KHO:2016:109 vuosikirjapäätös haastava käyttäytyminen A, jol­la oli diag­no­soi­tu kes­ki­vai­kea ke­hi­tys­vam­mai­suus ja uu­siu­tu­vat maa­ni­set jak­sot, asui pal­ve­lu­ ko­dis­sa omas­sa asun­nos­sa. Hä­nel­le oli myön­net­ty 20 tun­tia hen­ki­lö­koh­tais­ta apua kuu­kau­des­sa. Kun­tayh­ty­män yk­si­lö­huol­to­jaos­to oli lak­kaut­ta­nut hen­ki­lö­koh­tai­sen avun, kos­ka A oli käyt­täy­ty­nyt haas­ta­vas­ti ja agg­res­sii­vi­ses­ti avus­ta­jaan­sa koh­taan ja oli kar­kail­lut. A:n osal­lis­tu­mi­seen pal­ve­lu­ko­din päi­vä­toi­min­taan oli tar­vit­tu kol­me oh­jaa­jaa. Yk­si­lö­huol­to­jaos­to oli hen­ki­lö­koh­tais­ta apua vas­taa­va­na pal­ve­lu­na tar­jon­nut A:lle ke­hi­tys­vam­mais­ten eri­tyis­huol­los­ta an­ne­tun lain mu­kais­ta tu­ki­hen­ki­lö­pal­ ve­lua. Hal­lin­to-oi­keus ku­mo­si A:n va­li­tuk­ses­ta yk­si­lö­huol­to­jaos­ton pää­tök­sen. Hal­lin­to-oi­keus kat­soi, et­tä A ky­ke­nee muo­dos­ta­maan oman mie­li­pi­teen­sä ja ym­mär­tää asias­sa teh­tä­vän rat­kai­sun mer­ki­tyk­sen ja hä­nel­lä on lais­sa tar­koi­te­tul­la ta­val­la riit­tä­väs­ti voi­ma­va­ro­ja mää­ri­tel­lä tar­vit­se­man­sa avun si­säl­tö ja to­teu­tus­ta­pa. Kor­kein hal­lin­to-oi­keus kat­soi, et­tä vaik­ka A pys­tyi hen­ki­lö­koh­tai­sen avun osal­ta muo­dos­ta­maan oman mie­li­pi­teen­sä, hän ei hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­ta­jaa käyt­täen­kään pys­ty­nyt suo­riu­tu­maan niis­tä toi­min­nois­ta, joi­ta var­ten hen­ki­lö­koh­tais­ta apua oli vaa­dit­tu. Näin ol­len kun­tayh­ty­mäl­lä ei ol­lut vel­ vol­li­suut­ta jär­jes­tää A:lle hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­ta­jaa. A:n pal­ve­lu­tar­pei­siin pys­tyt­tiin pa­rem­min vas­ taa­maan ke­hi­tys­vam­ma­lain mu­kai­sil­la pal­ve­luil­la, joi­ta A:lle oli myös tar­jot­tu. Kor­kein hal­lin­to-oi­keus ku­mo­si yk­si­lö­huol­to­jaos­ton va­li­tuk­ses­ta hal­lin­to-oi­keu­den pää­tök­sen ja saat­toi yk­si­lö­huol­to­jaos­ton pää­tök­sen voi­maan. Päätös tehtiin äänestyksellä 3–2.

Ikääntymiseen liittyvät sairaudet ja toimintarajoitteet säännöksellä ei suljeta ikääntyneitä henkilöitä henkilökohtaisen avun ulkopuolelle, ainoana perusteena palvelun saamiselle on henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuva avun tarve. Merkitystä ei ole sillä, missä elämän vaiheessa henkilö on vammautunut tai sairastunut. Myös ikääntyneillä vaikeavammaisilla henkilöillä sekä ikääntyneenä vaikeasti vammautuneilla on oikeus henkilökohtaiseen apuun samoin perustein kuin muillakin vaikeavammaisilla henkilöillä.

KHO:2016:197 vuosikirja Vuonna 1931 syntynyt A sairasti verenpainetaudin ja muiden perussairauksien lisäksi silmänpohjan kosteaa ikärappeumaa. A:n silmänpohjan ikärappeuma oli todettu vuonna 2011, ja hänen silmiensä näkökyky oli heikentynyt nopeasti vuonna 2012. A:n vasen silmä oli sokea, ja oikealla silmällä hän näki hahmoja. A haki henkilökohtaista apua näkökykynsä heikentymisen takia. A:n hakemus oli hylätty, koska A:n näkökyvyn huononemisessa oli katsottu olevan kysymys ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta aiheutuvasta toimintarajoitteesta. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n henkilökohtaisen avun tarve johtui pääasiassa silmänpohjan kostean ikärappeuman aiheuttamista toimintarajoitteista. Korkein hallinto-oikeus totesi esitetyn selvityksen perusteella, että riski sairastua silmänpohjan rappeumatautiin lisääntyy iän myötä, mutta tautiin sairastumiseen vaikuttavat myös muut riskitekijät eikä taudin aiheuttajaa tunneta. Tautiin voivat sairastua myös nuoret henkilöt. Tämän vuoksi silmänpohjan ikärappeuma ei liittynyt ikääntymiseen sillä tavoin kuin vammaispalvelulaissa ja sen esitöissä asialla tarkoitettiin. A:n silmäsairaus ja vaikea näkövamma eivät siten olleet seurausta ikääntyessä väistämättä tapahtuvasta elimistön heikkenemisestä ja rappeutumisesta, eivätkä silmäsairaus ja näkövamma sekä niistä johtuvat vaikeat toimintarajoitteet liittyneet normaaliin ikääntymiseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaostolle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten.

Avun tarpeen arviointi Asiakkaan asemasta palvelutarpeen arvioinnissa säädetään sosiaalihuoltolain 36 §:ssä Asiakkaan oikeudesta saada tieto toimenpidevaihtoehdoista säädetään asiakaslain 5 §:ssä Asiakkaan itsemääräämisoikeudesta säädetään asiakaslain 8§:ssä ja 9 §:ssä Asiakkaan kuulemisesta säädetään hallintolain 34 §:ssä. Itsemääräämisoikeuden osalta huomioitava myös vammaisyleissopimus Tuki itsemääräämisoikeuden käyttämiseen

Avun järjestämistavat Kunta voi järjestää henkilökohtaista apua työnantajamallilla, palvelusetelimallilla, ostopalvelumallilla tai järjestämällä palvelun itse tai yhteistyösopimuksin muiden kuntien kanssa. Järjestämistapoja voidaan yhdistellä, jotta asiakkaan kannalta tarkoituksenmukainen henkilökohtaisen avun kokonaisuus voidaan toteuttaa. otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Omainen avustajana Vammaispalvelulain 8 d§:n mukaan henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena. Koskee työnantajamallia Erityisiä tilanteita Perheen ulkopuolisen avustajan löytäminen osoittautuu vaikeaksi tai mahdottomaksi Vammaan tai sairauteen liittyvät erityiset syyt esim. toimintakykyyn voimakkaasti vaikuttavissa vammoissa tai sairauksissa, etenevät sairaudet

Itsemääräämisoikeus vammaispalveluissa ja henkilökohtaisessa avussa Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. VPL 1§ Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on esisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakaslaki 8 § Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan. VPL 8 c§