EPIIKKA Proosan analyysia
Kertoja Särmä s. 65 - 67 minäkertoja, hänkertoja ulkopuolinen kertoja – eläytyvä kertoja häivytetty – näkyvä kertoja kaikkitietävä kertoja epäluotettava kertoja objektiivinen – subjektiivinen kertoja fokalisaatio
Kerronta Särmä s. 72 kerronnan keinoja: juoni takauma, ennakointi suora kerronta kuvaus dialogi sisäinen monologi eli eläytymisesitys juoni takauma, ennakointi toisto, nopeutus aikasuhteet, miljöö
Henkilökuvaus Särmä s. 69 - 71 päähenkilö(t) sivuhenkilöt taustahenkilöt Ulkoisen olemuksen, toiminnan ja miljöön kuvaus tukee henkilökuvia, samoin dialogi ja sisäinen monologi.
Tulkinta Särmä s. 75 Aihe: teoksen käsittelemä ilmiö tai asia Teema: teoksen keskeinen idea, perusajatus Motiivi: tekstissä toistuva pieni yksikkö, aihelma; tehtävänä tukea teemaa Myös novellin nimi antaa vihjeitä tulkinnalle. Lukija täyttää tarinassa olevat aukkokohdat.
Rosa Liksom: Hän nauraa usein Kurssivihko s. 31 Millainen kertoja novellissa on, ja mistä näkökulmista hän kertoo novellin tapahtumista? Kuka on novellin päähenkilö, ja mitä hänestä saadaan tietää? Mitä sinun käsityksesi mukaan novellissa tapahtuu? Mikä novellissa muuttuu? Millaisin kielen keinoin muutosta tuetaan? Mitkä ovat novellin teemat?
Juoninovelli eli tarinanovelli, boccacciolainen novelli tavoite onnellinen loppu JÄNNITE eteneminen perääntyminen johdanto avoin vastavoimat traaginen
Tilannenovelli eli avoin novelli tšehovilainen novelli kuvattavana jokin tunnelma, ihmisen sisäinen tapahtuma tai elämäntilanne tiettynä hetkenä tai aikana; läpileikkaus elämän kulku sisäinen eli psykologinen juoni rakenteeltaan avoin
Absurdi novelli eli kafkalainen novelli absurdi = mieletön, järjetön, järjenvastainen ei tiukkaa juonirakennetta monimutkaiset, vaikeaselkoiset syy- ja seuraussuhteet rakenteellinen hajanaisuus unenomaiset, painajaismaiset piirteet, absurdius