Opetuksen arviointi ja kehittäminen, ET ja filosofia: Oppilaitosten arviointi Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos
Hallintokulttuurin muutos On olemassa erilaisia hallintokulttuureja. Suomalaisessa opetustoimessa siirryttiin 1990-luvun alkupuolella byrokraattisesta keskusjohtoisesta kulttuurista tavoite-, talous- ja arviointiohjaukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että keskitetyn ohjeistuksen (esim. oppikirjojen arviointi ja hyväksyminen + KH/AKH/OPH kiertokirjeet) sijaan annetaan opetusuunnitelman perusteet (tavoite), tietty määrä rahaa (oppilaskohtainen korvaus + korvamerkittyjä erityisrahoja) ja lähinnä pistokoetyyppisellä arvioinnilla seurataan, totuteutuvatko tavoitteet (ja riittävätkö rahat). Taustalla toisaalta lama ja hallinnon merkittävä supistaminen, toisaalta liike-elämän johtamisopit.
Merkitys käytännön tasolla Opetuksen järjestäjällä (kunnalla) suuri päätösvalta. Opettajat tekevät OPSit. Oppikirjan rooli tulisi oikaista. Arviointien merkitys?
Arvioinnit Erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä arviointeja. Lippulaivana PISA (=OECD:n oppimistulosten arviointi tietyissä oppiaineissa). Myös kansallisia oppimistulosten arviointeja (esim. UE, UO, ET, tapakasvatus/Rusama, 2002 (kevät 2001)). Arviointien vaikutus ohjaukseen? Perusopetuksessa uusi laaja-alainen laadun arviointi Käytännön arviointeina ranking-listat (yo) ja ruohonjuuri tason Matteus-ilmiöt (Helsinki käyttänyt joskus lääkkeenä ns. positiivista segregaatiota).