Filosofiaa lapsille Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Filosofiaa lapsille Matthew Lipman: Filosofiaa lapsille Lyhenne FILA, Lipmanin alkuperäinen muotoilu P4C (Philosophy for Children, nykyään usein PwC, Philosophy with Children). Taustalla pragmatismi ja amerikkalainen critical thinking – movement (TOK –opetus) Päätavoitteena: ajattelun taitojen kehittäminen (erityisesti etiikassa) ei ristiriitaa kehityspsykologian kanssa

Lipmanilainen FILA Merkittävä kansainvälinen tutkimussuunntaus Lipmanilainen: IAPC, The Institute for The Advancement of Philosophy for Children, valveutuneen demokraattisen kansalaisen kasvun tukeminen lasten kunnioittaminen varteenotettavina keskustelukumppaneina ja itsenäisinä tutkijoina lasten (ja opettajien) oikeus ja velvollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa (mukaan lukien koulu)

Lipmanin lapsifilosofian pedagogiikkaa ja didaktiikkaa selkeä ja johdonmukainen ajattelu kysymisen, tutkimisen älyllisen uteliaisuuden vaaliminen eri näkökulmien ymmärtäminen, toisten kunnioittaminen ja väärinkäsitysten selvittäminen tutkivan yhteisön muodostuminen kommunikointitaitoja: harjaantua toimimaan tutkimusyhteisön jäsenenä ajatteleminen tuodaan julki keskustelussa, jossa kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat ajatusten arviointiin ja jatkokehittelyyn.

Lipmanilainen FILA Suomessa Laaja kytkentä suomalaiseen ET:n opetuksen perinteeseen Organisoitu, 'koulumainen’, yläkouluissa valinnaiskursseja (varsinkin 1994 OPS aikana) Oulun Norssissa FILA-keskus Lipmanin aineistot pääosin suomennettu luvulla (jolloin ajateltu pitkälle ET opetuksen käyttöön, ks alla) Uusia suomennoksia (niin & näin 2008 →)

Ajattelun opettaminen ajattelu on valmius, jota voi sekä harjaannuttaa että opettaa lapset ajattelevat eri lailla kuin aikuiset käsitteet ja sanavaraston laajentaminen ja kielen rakenteiden oppiminen pohdiskeleva suhtautuminen emme voi opettaa ketään ajattelemaan itsenäisesti, mutta voimme luoda ympäristön, jossa on mahdollista oppia itse ajattelemaan itsenäisesti rationaalisuuden, luovuuden ja (uutena) välittämisen yhdistyminen (ajattelusssa)

Lipmanin ”uusi (2003 painos) visio”: multidimensionaalinen ajattelu

FILA-metodi yhteinen kokemus, yleensä tarina oppilaiden omat mieleen tuleva kysymykset (opettajaa varten laajoissa oppaissa) päämetodina keskustelu opetusryhmä tutkivaksi yhteisöksi opettajalta hyvä etukäteissuunnittelu

Arviointia Kritiikkiä (ks. Saranpää M. niin & näin 4/95) valmis ajattelun uoma, opettajalla ristiriitainen rooli (vrt. konstruktivismi) kapea filosofiakuva, ei herätä uusia kysymyksiä Ansioita soveltuu hyvin kouluun, laaja tuki opettajalle sopii kaikille oppijoille

Muuta filosofiaa lapsille Gareth Matthews: Filosofisia keskusteluja lasten kanssa. (suom. Antti Mattila, WSOY, 2003) Hans-Ludwig Freese: Lapset ovat filosofeja (suom. Eira Wiegand, MLL, 1992) Esim: sivustot Sophia – Eusropean Foundation for the Advancement of Doing Philosophy with Children: ICPIC – International Council of Philosophical Inquiry with Children:

Toimintatapa Filosofin ja vapaiden lapsiryhmien keskustelut. Itse kehitellyt keskustelun aiheet (Matthews) tai esim. kirjallisuudesta otetut tarinat (Freese), joiden pohjalta keskustellaan Luottamus lasten filosofisiin kykyihin lasten avoimuus lapsuuden erityiset filosofiset pohdinnat Ei hyväksy kehityspsykologian (Piaget, Kohlberg) väitteitä

Arviointia Kritiikkiä (ks. Saranpää M. niin & näin 4/95) käsitys lapsista saattaa olla sekä perusteeton että heille vaarallinen sopii vain erityislahjakkaille ei sovellu kouluun Ansioita kritiikki saattaa olla suurelta osin perusteetonta aidosti filosofista (kysymykset jäävät auki, ihmisillä kyky filosofiaan)

Uusia avauksia Uusi innostus niin & näin -lehden kautta Sokrates koulussa Kytkentä UNESCON raporttiin filosofian opetuksesta eri maissa Keskusteleva opetus (ranskalainen Oscar Brenifier) Eri oppiaineissa Filosofiset pienoisromaanit (Marie-France Daniel) ja niihin liittyvät opettajan materiaalit Aloite filosofiasta perusopetukseen, kevät 2010 Mahdollisen eri katsomusaineille yhteisen etiikan opetuksen menetelmät