ELOKUVA JA TYYLI

Elokuvan kokonaismuoto Muotojärjestelmä  vuorovaikutus  Tyylijärjestelmä (elokuva & muut taiteet) (erityisesti elokuvallinen) | | Ei-kerronnallinen Kerronnallinen Tietyn kaavan tai kuvion (pattern) Dokumentti Fiktioelokuva mukainen tekniikoiden merkityk- Retorinen muoto Kerronnallinen muoto sellinen käyttö. Kategorinen muoto Kokeellinen elokuvaMise en scène Abstrakti muoto Kuvaus Assosiatiivinen muoto Leikkaus Ääni David Bordwell & Kristin Thompson: Film Art : an Introduction

MISE EN SCÈNE - NÄYTTÄMÖLLEPANO

Mise en scène  Tutuin ja mieleen jäävin piirre elokuvassa; se mitä nähdään.  Mise en scène tarkoittaa kirjajmellisesti "näyttämölle asettamista" tai "näyttämöllepanoa". Voidaan suomentaa myös "ohjaukseksi".  Termi viittaa ohjaajan kontrolliin siitä, mitä valkokankaalla nähdään  Mise-en-scène sisältää kaikki ne elokuvan aspektit, jotka ovat yhteisiä teatterin kanssa: lavastuksen, valaistuksen, puvustuksen ja näyttelijöiden ja muiden hahmojen toiminnan.  Kontrolloidessaan mise-en-scèneä, ohjaaja asettaa tapahtuman "näyttämölle" kameraa varten  Mes on siis kuvattavan kohteen hallintaa

Mise en scène ja todellisuus  Mes materially joka järjestetään kuvattavaksi, ei "todellisuutta", joka "vain" talllennettaisiin.  Tästä syystä realismi ei automaattisesti pätevä kriteeri mes:n arviointiin; parempi lähestymistapa mes:n funktioiden tarkastelu miten motivoitu, miten vaihtelee tai kehittyy, miten toimii suhteessa kerronnallisiin tai ei-kerronnallisiin muotoihin  Mes:n (kuten muidenkin tyylin osa-alueiden) elementtejä tarkasteltava siitä näkökulmasta, miten ne toimivat osana elokuvan kokonaismuota, ei siitä, mitä ne ovat sinällään tai miten "todellisia" ne ovat.

Mise en scènen osa-alueet  lavastus  valaistus  puvustus ja maskeeraus  näyttelijäntyö

Lavastus (setting)  Lavastus kattaa miljöön / tapahtumapaikat ja esineistön  Elokuvassa lavastuksella suurempi merkitys kuin teatterissa; nähdyt paikat voivat saada elokuvassa aktiivisen roolin, joka ylittää henkilöhahmojen roolin

Lavastus (setting) Teatterissa ihminen on keskeinen. Sen sijaan valkokankaalla draama voi toimia ilman näyttelijöitä. Koliseva ovi, tuulessa leijuva lehti, rantaan iskeytyvät aallot voivat voimistaa dramaattista vaikutusta. Joissain elokuvan mestariteoksissa ihminen on vain sivuroolissa, ikään kuin avustajana, vastapainona luonnolle, joka on todellinen pääosanesittäjä. André Bazin Lähikuva revolverista ei ole enää revolveri, se on revolveri-henkilö. Jean Epstein

Lavastus (setting) – erotteluja  valmiit paikat (on location) vs. studiolavastus  valittu vs. rakennettu  autenttinen vs. stilisoitu  runsas vs. riisuttu  värikäs vs. väritön

Maisema hallitsevana elementtinä John Ford: Etsijät

Lavasteet hallitsevat näyttelijää: Robert Wiene: Das Cabinet des Dr. Caligari Saksa 1919/20

Lavasteet hallitsevat näyttelijää: F.W. Murnau: Nosferatu - eine Symphonie des Grauens, Saksa 1921/22

Näyttelijä hallitsee lavasteita: Carl Th. Dreyer: Jeanne D’Arc’in kärsimys Ranska 1928

Runsas lavastus Billy Wilder: Sunset Boulevard (1950)

Niukka lavastus Robert Bresson: Taskuvaras (Pickpocket 1959)

Merkityksellinen esine: prop  Yksittäiset lavastuksen osat (esineet), voivat saada käynnissä olevassa toiminnassa aktiivisen funktion ts. kerrontaa viedään eteenpäin niiden avulla  Tällaisista merkityksellisistä objekteista käytetään englannissa nimitystä prop. Prop on lyhennetty muoto sanasta property, joka tarkoittaa rekvisiittaa tai näyttämötarpeistoa.  Elokuvan kuluessa prop voi muuttua motiiviksi (vrt. kävelykeppi elokuvassa The Wolf Man)  Esimerkkejä paperipaino Wellesin Citizen Kanessa nenälasit Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinissa setelit Bressonin Rahassa haukkapatsas Maltan haukassa

Prop Robert Bresson: Raha (1983)

Prop Orson Welles: Citizen Kane (1941)

Puvut ja maskeeraus  autenttisuus / tyylittely  Puvustus voi olla "prop" : His Girl Friday : Hildyn hattu vaihtuu "naisellisesta", "miehekkääseen" reportterihattuun.  komedia: puku tunnusmerkkinä ja kerronnan elementtinä ("panoply of props") Chaplinin knalli, keppi, kengät  Maskeeraus: alunperin siksi, että filmimateriaali tallentaisi näyttelijöiden kasvot paremmin  funktioita: niukka (Dreyerin Jeanne) -> usk. draama; näköisyys hirviöt, oudot oliot (sci fi, kauhu)

Voimakas ehostus, unissakävelijä ja murhaaja Cesare Robert Wiene:Das Cabinet des Dr. Caligari, Saksa 1919/20

Kerronnalliseksi motiiviksi muuttuva takki Madonnan yllä Susan Seidelman:Desperately seeking Susan (1985)

Valo ja varjo  otoksen kompositio,  katseen ohjaaminen tiettyihin esineisiin ja toimintoihin;  valo voi nostaa esiin, varjo kätkeä ja nostaa jännitystä.  Valo myös nostaa esiin esineiden pinnanmuodon, tekstuurin.  Objektien muovaaminen valon ja varjon avulla.  varjot:  objektiin liittyvät varjot  ojektin heittämät varjot  kuvan tilan muotoutuminen

’Heittyvä’ (cast) varjo. Valonlähde heijastaa varjon kohteen pinnalle

Objektiin liittyvä varjo korostaa muotoa Raoul Walsh: Valkoinen hehku (White heat 1948)

Valon piirteet  Neljä piirrettä: laatu, suunta, lähde, väri 1. Laatu "kova" valo: jyrkät, selkeät varjot "pehmeä" valo: hajavalo, pehmeät ääriviivat 2. Suunta etuvalo sivuvalo takavalo (taustavalo, vastavalo) alavalo ylävalo 3. Lähde Päävalo (key light) Täytevalo (fill light) Hollywoodin kolmipistevalaistus (key, fill, back ) 4. Väri

’Heittyvä’ kalterivarjo Hitchcockin Blackmail-elokuvan alussa (Puhtauden lunnaat, 1929 (mykkä/ääni -versiot)

Uhkaava varjomotiivi toistuu Alicen seuratessa taiteilijaa hänen kotiinsa.

Alice päättää tunnustaa tappaneensa taiteilijan, ikkunan pienat heijastuvat kaltereiksi hänen takanaan.

Alice odottaa poliisiasemalla pääsyä murhaa tutkivan komisarion puheille.

Hollywood-elokuvan perusvalaistus: päävalo (key) valaisee päähenkilön, täytevalo (fill) pehmentää varjoja ja taustavalo (back) tasoittaa päävaloa ja korostaa henkilön ääriviivoja.

Voimakas sivuvalo luo dramaattisia efektejä, samoin kallistettu kamera. Reed: Third man

Valaistus: voimakas taustavalo tuottaa siluettimaisen, kohteen ääriviivoja korostavan vaikutelman. Orson Welles: Citizen Kane

Samoin voimakas alavalo, varsinkin lähikuvissa vääristää kohdetta Reed: Third man

Valaistus: voimakas ylävalo korostaa Marlene Dietrichin poskia ja glamourisoi naistähteä Josef von Sternberg: Shanghai Express, 1932

Väri  Voi olla lavastuksen / puvustuksen, valon tai kuvauksen (suodattimet, filmimateriaali, jälkikäsittely) avulla tuotettua

Katseen ohjaaminen joukkokohtauksissa puvustuksen avulla Roberto Rosselini: Rise of Louis IV, Ranska 1966

Voimakkaat värit voivat tuottaa myös kapean tilan, punaisen sijaan hallitsevana värinä onkin valkoinen. Peter Greenaway: Baby of Macon

Lavastuksen ja pukujen väreillä rinnastetaan toisiinsa koti… Robert Bresson:L’Argent, Ranska 1983

Koulu ja….

..vankila.

Näytteleminen / hahmojen ilmaisu ja liike  Näytteleminen – esielokuvallinen taso  Hahmojen ilmaisu ja liike – elokuvan taso  Elokuvassa esiintyvät hahmot/figuurit voivat olla ihmisiä (näyttelijöitä), mutta myös muita olioita: eläimiä (Lassie, Balthazar), robotteja (R2D2, C3PO; myös HAL9000), hirviöitä (Alien) esineitä, puhtaita muotoja.  MES:n avulla hahmot voivat ilmaista tunteita ja ajatuksia, ja ne voivat myös synnyttää erilaisia liikekuvioita (kinetic patterns)  Näyttelijäntyö elokuvassa: visuaaliset elementit (ilmiasu, eleet, ilmeet) ja äänielementit (puhe, efektit)

Realistinen vai funktionaalinen näyttteleminen?  "Realismi" ei välttämättä hyvä kriteeri onnistuneelle näyttelemiselle, vaan se, miten näyttelemistyyli liittyy muuhun mes:een ja elokuvan kokonaisuuteen.  Hyvän suorituksen kriteeri: näyttelijä käyttäytyy tavalla, joka elokuvan kontekstissa on yhteensopiva hänen esittämänsä henkilöhahmon funktion kanssa - näin riippumatta siitä käyttäytyykö hän samoin kuin todellinen henkilö olisi vastaavassa tilanteessa käyttäytynyt.

Voimakasta ilmaisua Gloria Swanson elokuvassa Sunset Boulevard

Voimakasta ilmaisua James Cagney elokuvassa Valkoinen hehku

Vähäinen näyttelijän ilmaisu Bressonin ”malleja” Taskuvarkaassa

”Näyttelijän” ei tarvitse olla ihminen Aasi päähenkilönä elokuvassa Balthazar (Bresson, 1966)