Konstruktivismi Konstruktivismin keskeisiä periaatteita Konstruktivismi perustuu käsitykselle oppijasta aktiivisena tiedon muokkaajana sekä käsitykselle itse tiedon dynaamisuudesta. Konstruktivistisen käsityksen mukaan tietoa ei voida sellaisenaan välittää oppijalle, vaan oppija on aktiivinen tiedon konstruoija eli tietorakenteiden muodostaja oppimisprosessissa. Oppija tekee informaatiosta oman tulkintansa ja luo tiedon konstruktionsa aikaisempien tietojensa ja kokemustensa pohjalta. Myös oppimistilanteen fyysiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat muodostuvaan konstruktioon. Oppijan ajattelun aktiivisuus, tiedon käsittelytaidot sekä niitä ohjaavat metakognitiiviset taidot ovat konstruktivistisen oppimiskäsityksen avainteemoja.

Konstruktivismi Näkemyksen mukaa oppiminen on merkityksen määrittelyprosessi, eli omien kokemuksien tulkintaa. Erilaiset konstruktiiviset näkemykset eroavat toisistaan todellisuuden luonteen ja kokemuksen roolin merkityksen suhteen.

Konstruktivismin suuntauksia Konstruktivismia ei voida pitää yhtenäisenä oppimista kuvaavana teoriana. Pikemminkin se on ns. "sateenvarjotermi", jonka avulla voidaan koota yhteen useita samansuuntaisia käsityksiä oppimisesta. Radikaalin konstruktivismin keskeinen ajatus on tiedon ainutkertaisuus. Sen mukaan tietoa ei ole olemassa lainkaan yleisellä tasolla, (huom! Ontologia) silla kaikki tieto on yksilöllisesti konstruoituvaa ja siten ainutkertaista.

Sosiaalinen konstruktivismi Näkemyksen mukaan  tieto rakentuu puolestaan dialogiin. Tieto rakentuu, kun ihmiset osallistuvat yhteisiin ongelmiin ja tehtäviin ja keskustelevat niistä. Näkemys soveltuu (Candyn 1991.) mukaan hyvin aikuiskoulutukseen koska se on yhteneväinen itseohjautuvuuden kehittymisen kanssa ja mahdollistaa itsenäisyyden ja yksilöllisyyden osuuden oppimistehtävässä sekä korostaa aktiivista kyselyä ja keskustelua oppimistilanteissa. Korostetaan myöskin kokemuksen merkitystä.

Persoonallinen konstruktivismi lähtee oppimisessa käsityksestä, että se on henkilökohtaista toimintaa, jossa yksilön kognitiiviset skeemat mukautuvat progressiivisesti fyysiseen ympäristöön.

Konstruktivismin suuntauksia Sosiokonstruktiiviset näkemykset korostavat yksilön osuutta tiedon konstruointiprosessissa, mutta pitävät sosiaalista vuorovaikutusta yksilön oppimiselle ja tiedon konstruoinnille välttämättömänä. Sosiokultturaaliset näkemykset (esim. situated cognition-ajattelu) korostavat yhteisöllisyyden ja kulttuurin jatkamisen merkitystä oppimisprosessin päämääränä. Yhteisön vuorovaikutukseen osallistumista pidetään oppimisen keskeisimpänä mekanismina..

Oppijan rooli Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä tiedon muodostumisen nähdään tapahtuvan pääsääntöisesti yksilöllisten tiedonkäsittelyprosessien kautta. Tiedon yksilöllinen konstruointi alkaa jo oppijan havainnoidessa uutta informaatiota valikoiden. Tätä sanotaan valikoivaksi tai konstruktiiviseksi havainnoinniksi, jota ohjaavat oppijan aikaisemmat kokemukset. Tiedon aktiivinen käsittely jatkuu itse havainnon jälkeen: yksilö liittää uuden tiedon aikaisempiin tietorakenteisiinsa, organisoi tietoa ja yhdistelee siihen mielikuvia, ongelmia jne. Myös oppimistilanteen sosiaalinen- ja fyysinen konteksti vaikuttavat oppimisprosessiin. Konstruktioprosessissa syntyvän tietorakenteen jäsentyneisyys ja tietorakenteen monipuolisuus vaikuttaa tiedon käyttöön tulevissa tilanteissa. Opitun tiedon siirtymisestä kontekstista tai tilanteesta toiseen käytetään käsitettä transfer eli siirtovaikutus.

Oppijan rooli Oppijan ajattelun aktiivisuus on erittäin tärkeää laadukkaan oppimisen kannalta. Aktiivisuus oppimisprosesseissa syntyy motivaation, haastavan oppimistehtävän ja yksilön oppimisprosessilleen asettamien tavoitteiden kautta. Laadukkaan tiedonkonstruktioprosessin kannalta ovat merkityksellisiä myös oman oppimisprosessin ohjaamiseen liittyvät taidot, metakognitiiviset taidot. Niitä hallitessaan oppija voi itse reflektoida ja säädellä omaa toimintaansa ja parantaa siten oppimisen laatua.

Opettajan rooli Koska konstruktivismin mukaan oppiminen on yksilöllisen konstruointiprosessin tulos, opettajan tehtävä on luoda puitteet ja edesauttaa oppijan yksilöllisiä oppimisprosesseja. Opettaja on siis yksilön oppimisprosessien ohjaaja ja oman asiantuntijakulttuurinsa välittäjä. Hänen tehtävänsä on: tukea oppijaa tämän omissa pyrkimyksissä edesauttaa metakognitiivisten taitojen kehittymistä suunnitella oppimisympäristö sosiaalisilta ja fyysisiltä komponenteilta oppijan aktiivisuutta tukevaksi. Konstruktivistiseen näkemykseen perustuvia oppijan ohjaamisen muotoja ovat: oppimistehtävän mallittaminen oppijan oikea-aikainen tukeminen (scaffolding) oppijan ajattelun reflektointi.

Konstruktivistinen oppimiskäsitys Intentionaalisuus oppija haluaa tietoisesti oppia jonkin tietyn asian Konstruktiivisuus (sosiaalinen/persoonallinen) oppija rakentaa uutta tietoa aiemmin omaksutun tiedon pohjalta Aktiivisuus oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta Kontekstuaalisuus oppiminen on sidottu mielekkäisiin reaalimaailman tehtäviin / ilmiöihin Konstruktivistinen oppimiskäsitys Siirtovaikutus oppija osaa siirtää oppimansa asiat uusiin tilanteisiin ja hyödyntää opittuja tietoja ja taitoja uuden oppimisessa Yhteistoiminnallisuus sosiaalisella vuorovaikutuksella on keskeinen rooli oppimisessa Reflektiivisyys oppija arvioi oppimaansa ja tarkastelee oppimisprosessin edellyttämiä ajatteluprosesseja ja päätöksiä

Oppijan ja ohjaajan toiminta Itseohjaava 4 Sitoutunut 3 Kiinnostunut 2 Konstruktiiviseen näkemykseen liittyvä oppijan itseohjautuvuuden kehittymisen asteet suhteessa opettajan rooliin. Riippuva 1 1 2 3 4 Ohjaaja Auktoriteetti Motivoija Avustaja Delegoija Konstruktiiviseen näkemykseen liittyvä oppijan itseohjautuvuuden kehittymisen asteet suhteessa opettajan rooliin.