USKONTO PERUSKOULUN OPETETTAVANA AINEENA Markku Salakka KTK 358 markku.salakka@oulu.fi http://cc.oulu.fi/~msalakka

Uskonto ala-asteella opetettavana aineena 2 op JOHDANTO Uskonto ala-asteella opetettavana aineena 2 op

TAVOITTEET kehittää luokan- opettajan peruskou- lun uskonnonopetukseen TIEDOLLINEN KOMETENSSI ELI AMMATTITAITO pyrkimys kehittää luokan- opettajan peruskou- lun uskonnonopetukseen liittyvää ammatillista kompetenssia ASENTEISIIN LIITTYVÄ KOMETENSSI ELI AMMATTITAITO TAIDOLLINEN KOMETENSSI ELI AMMATTITAITO

OPPIMISMUODOT PIENRYHMÄALUSTUKSET 4 hengen ryhmä, joka muodostuu kahdesta työparista Ryhmälle 90 min/45 min/työpari OPPIMISPÄIVÄKIRJA Ei tarvitse palauttaa Taustalla oleva työskentelyväline, jonka avulla voi yhdistää luennoilla ja pienryhmissä tapahtuvaa pohdinta, minkä pitää näkyä esseissä

PIENRYHMÄOPETUS Opetusmenetelmät uskonnonopetuksessa kertova opetus, pantomiimi, varjokuvat, kuva-analyysi, pysäkkityöskentely, yhteistoiminnalliset menetelmät, Oppimateriaaleihin perehtyminen Uskonnollinen oppimisympäristö (kirkkovierailu)

ESSEE aihe liittyy luokanopettajan uskonnon-opetukseen ammatillisena haasteena ja huomioi luokanopettajan ammatillisen kompetenssin uskontoa opettavana opettajana Sisältää aineistoa kirjallisuudesta, luennoista ja pienryhmätyöskentelystä Johdannossa hyvä luonnehtia esseen mahdollista kytkeytymistä kirjoittajan omaan pienryhmäaiheeseen 12 000 merkkiä (myös välilyönnit) viitteet käytettyyn kirjallisuuteen (+ kansilehti, kirjallisuus-luettelo, mahdollinen muu materiaali) Selkeä liittyminen ja keskustelu suhteessa käytettyyn kirjallisuuteen Kansilehdellä; esseen nimi, tekijä, vuosikurssi, jättöpäivämäärä Jätetään liitetiedostona: markku.salakka@oulu.fi

KIRJALLISUUS POPS 2004: www.edu.fi Uskonnonopetus uudella vuosituhan-nella (2005) Toim. A Kallioniemi & J Luodeslampi. Kirjapaja. Helsinki. Opetan uskontoa alakoulussa (2007) Toim. S. J. Luodeslampi &. Nevalainen LK-kirjat, Helsinki. Johdatus kristilliseen kasvatukseen. (2008) Toim. J. Porkka. LK-kirjat. Helsinki. Monikulttuurisuus ja uudistuva katsomusaineiden opetus (2007) Toim. T. Sakaranaho & A. Jamisto. Helsingin yliopisto. Casper –painotalo. Kurikka. Urbaani usko. Nuoret aikuiset, usko ja kirkko (2006) Toim. T. Mikkola & K. Niemelä & J. Petterson.Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 96. Kontaktiopetusta korvaava kirjallisuus soveltuvin osin) Grimmitt M (ed.) 2000. Research and Development Good Pedagogie Practice in RE Watson, B. (2006/1993) The effective teaching of religious education

Mitä opetetaan kun puhutaan uskonnosta ja sen opettamisesta NÄKÖKULMIA USKONTOON Mitä opetetaan kun puhutaan uskonnosta ja sen opettamisesta

YHTEISKUNNALLINEN MUUTOS JA USKONNONOPETUS modernista postmoderniin yhteiskuntaan kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen suhde eurooppalaiseen ja globaaliin aatteelliseen ja uskonnolliseen kenttään kontekstuaalisuuden merkityksen tiedostaminen suhde kansalliseen identiteettiin suhde etnisyyteen ja etniseen identiteettiin moniarvoistuminen maallistuminen (sekularismi ja sekularisaatio)

NÄKÖKULMIA USKONTOON JA SEN OPETTAMISEEN ANTROPOLOGINEN (uskontotiede) Uskonto inhimillisen elämän ilmentymänä KULTTUURI-HISTORIALLINEN (kirkkohistoria, yleinen historia) Uskonto historiallisena prosessina Kirkkohistoria esimerkki uskonnon itseymmärrykselle rakentuvaa historian tulkintaperspektiivistä YHTEISKUNNALLINEN (uskontososiologia) Uskonto yhteiskunnallisena ja poliittisena ilmiönä Uskonnolliset yhteiskunnalliset virtaukset (dynamiikka) Uskonnolliset yhteiskunnalliset makro- ja mikrorakenteet

PSYKOLOGINEN (uskontopsykologia) FIOSOFINEN (uskonnonfilosofia) Mitä uskonto on (ontologia) Millaista on uskonnollinen tieto (epistemologia) EETTINEN Millaista on uskontoperustainen etiikka (kristillinen, islamilainen, hindulainen, samanistinen) etiikka Moraalin perusta (moraalinen motivaatio; miksi olla hyvä/paha?) PSYKOLOGINEN (uskontopsykologia) Uskonnollisen käyttäytymisen psykologiset selitysmallit Uskonnolliset kasvu- ja kehitysteoriat HUMANISTINEN uskonto yleissivistykseen kuuluvana tekijänä sen erottamattomana osana Uskonnollinen humanismi (kristillinen humanismi) Ei-uskonnollinen humanismi

Uskonto ja oppiminen

USKONNOLLINEN ELÄMÄNTAPA JA USKONNON HARJOITTAMINEN Voidaan aistia ja tunnistaa, sen ilmetessä Näkyy käyttäytymisenä ja tapana elää Uskonnollisesti merkitystäyteisenä maailmanku-vana Uskonnollisena kasvatuksena Rukouksena Osallistumisena uskonnollisiin riitteihin ja kulttiin Osallistumisena uskonnolliseen toimintaan Uskonnollisen yhteisön jäsenyytenä

Uskonnollisena puheena (ajatukset, sisäinen ja ulkoinen puhe) Uskonnollisina ja uskontopohjaisina asenteina, arvoina, normeina Uskonnollisina primäärisinä sosiaalisina suhteina, joihin käyttäytymistä säätelevien arvojen ja normien muotoutuminen perustuu Ajankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa Vallankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa Uskonnollisten, henkisten ja aineellisten artifaktien ja kulttuuristen rakenteiden Kenelle se näkyy? (yhteisölle, yhteiskunnal-le, yksilölle, ”Jumalalle”)

Teologinen näkökulma Kysymys “jumalasta”, “jumaluudesta” tai “tuonpuoleisuudesta”, tai “arvopohjasta Monoteismi, polyteismi, panteismi, ateismi, agnostismi Kasvatus toimintana tähtää asetettuihin ihanteisiin, jotka ilmenevät arvoina Arvot suuntaavat käyttäytymistä, yhteiskuntaa ja identiteettiä rakentavaa normistoa ihanteet ovat aina jotain toteutumatonta

PEDAGOGINEN IHMISKUVA Mitä ihmisen ei tule olla? Kasvatuksen rajoittava tehtävä? Epäarvot Mitä ihminen on? Kasatuksen lähtötilana Mitä ihmisen tulee Olla? Kasvatuksen Päämääränä? Arvot

NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN (Hull 2000, 2002) 1. oppia uskonto(on) 2. oppia uskontoa 3. oppia uskonnosta 4. poisoppia uskonto tai uskonnosta ”luopumus” Eri muodot saattavat vaihdella

1. oppia uskonto(on) Oppia ja sisäistää jokin uskonto ja omaksua se omaksi vakaumuksekseen Esim. kasvaa uskontokunnan jäsenyyteen ja sisäistää uskonnollinen identiteetti omakseen Oppia kokemaan uskonnon arvot ja normit omikseen Sisäistää ja alkaa elää kyseisen uskonnon arvojen mukaista elämäntapaa todeksi omassa elämässään Kasvatusympäristönä on tällöin uskonnollinen mikro- ja markoyhteisö ja kulttuurinen muoto, johon oppija on sitoutunut

2. Oppia uskonnosta Oppia tarkastelemaan uskontoa sen ulkopuolelta, Vaihtoehtoisesta uskonnollisesta viitekehyksestä tai perspektiivistä tai ei-uskonnollisesta perspektiivistä Prosessi vaihtelee riippuen siitä onko lähtötilanteena kyseisen uskonnon jäsenyys vai ei Jos kyseessä on jäsenyys – perspektiivi muuttuu ja vaihtuu sisäpuolisesta ulkopuoliseksi Tällöin ulkopuolinen perspektiivi pitää opetella ja oppia uutena Ulkopuolinen perspektiivi voi olla myös valmis, ”annettu” (ateismi, sekularismi)

3. Oppia uskontoa Oppia tapaa eläytyä uskontoon, sen omaan näkökulmaan, kun lähtökohtana on oppijan ulkopuolisuus suhteessa kyseiseen uskontoon kyky ymmärtää toisin, itselle vierasta näkökulmaa tai kulttuuria Kyky eläytyä itselle outoon näkökulmaan Eläytyä ”turistina”, ei pysyvään oppimistulokseen pyrkien Eläytyä pyrkimyksenä sisäistää tuo toinen näkökulma vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi ja osaksi omaa maailmankuvaa

4. Poisoppia uskonnosta Uskonto nähdään kielteisenä ja negatiivisena tekijänä ihmiselle, yhteiskunnalle ja kulttuurille Uskontoa ei opeteta lainkaan Ideologinen poisopettaminen uskonnosta mustamaalaaminen Ideologiset vaihtoehdot; Vaihtoehtoinen uskonnollinen katsomus Ateismi (sekularismi) Agnostismi Kvasiuskonnollisuus ideologioissa

USKONTO, USKONNOT JA MONIKULTTUURISUUS

I N T E G R A O A D P T I O N M I N Z A T O A C E P T N D E F N C D E M. Bennett (1986) Development model of interculutral sensitivity Ethnocentric intercultural sensitivity Ethnorelative intercultural sensitivity I N T E G R A O A D P T I O N M I N Z A T O A C E P T N D E F N C D E N I A L

PERUSKOULUN USKONNONOPETUKSEN REUNAEHTOJA

USKONNONVAPAUS JA USKONNONOPETUS uskonnonvapauslaki (2003) Vapaus uskontoon ja sen harjoittamiseen julkisesti ja yksityisesti Vapaus uskonnosta: uskontoon ei saa pakottaa yksilön vapautta loukkaavalla tai riistävällä tavalla Perheen oikeus lasten kasvattamiseen jokaisella on oikeus oppia ja opettaa omaa uskontoaan ja siihen rinnastettavaa elämänkatsomusta perustuvat em. lisäksi ihmisoikeuksien julistukseen lapsen oikeuksien julistukseen Suomen perustuslakiin koululakiin (peruskoululaki 2003

JÄSENYYSPERIAATE uskonnonopetusta annetaan sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu mainittuun yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen määräytyy vanhempien uskonnon mukaan (äidin uskonto, erityisellä sopimuksella isän uskonto) uskontokuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan ilmoituksesta osallistua em. opetukseen

OPPILAIDEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄ koululla on velvollisuus järjestää uskontokunnan mukainen uskonnonopetus vähintään kolmelle oppilaalle sitä erikseen pyytämättä ev. lut. ja ortodoksisen kirkon jäsenille uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille erikseen pyytämättä elämänkatsomustiedon opetusta muihin uskontokuntiin kuuluville oppilaille erillisestä anomuksesta

OPETTAJA JA USKONTOKUNTA-SIDONNAINEN USKONNONOPETUS opettajalla ei enää jäsenyysvaatimusta eli häneltä ei enää edellytetä evankelisluterilaisen kirkon jäsenyyttä em. uskonnon opetukseen opetus perustuu virkavastuuseen kuten muidenkin oppiaineiden Opettajan pedagoginen ja ammatillinen kompetenssi uskontoa opettavana ammattikasvattajana korostuu

PERUSKOULUN OPS:N TAVOITTEET POPS 2004 http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1521,21829

Uskonnon oppimäärä alakoulussa 12 x 200 x 5 t = 12 000 tuntia (n.) koulussa 13 x 38 = 494 8 x 38 = 304 alakoulussa (+ 6. luokka luokanopettajan antama uskonnonopetus) 1-2 tuntia vuodessa (= 38-76 oppituntia/v) 114 tuntia yläkoulussa (38 oppituntia/v, aineenopettajan antama uskonnonopetus) 8 vuosiviikkotuntia 1 tunti/viikko neljällä vuosiluokalla (n. 38 t/v) 2 tuntia/viikko kahdella vuosiluokalla (n. 76 t/v) tuntien jaksottaminen tasajako koko vuodelle keskittäminen joihinkin jaksoihin vuodessa

PERUSKOULUN USKONNONOPETUKSEN TAVOITTEET ikäkauden ja siihen kytkeytyvän kehitysvaiheen huomioon ottaen edistää: uskonnollista ja katsomuksellista yleissivistystä tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen antaa elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja (sekä asenteita)

KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökul-masta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimillisen kulttuurin vaikuttavana pohjavirtana. Uskonnon opetuksessa koros-tetaan oman uskonnon tuntemista sekä valmiutta koh-data muita uskontoja ja katsomuksia, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavia katsomusperinteitä. Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Opetus antaa valmiuksia kohdata uskonnollinen ja eettinen ulottuvuus omassa ja yhteisön elämässä. Opetuksen tavoite on uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys.

KUVAUS OPPILAAN HYVÄSTÄ OSAAMISESTA 5. LUOKAN PÄÄTTYESSÄ Oppilas tuntee keskeiset asiat Raamatusta ja Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja osaa käyttää oppimaansa lisätiedon hankkimiseen Oppilas tuntee Raamatun keskeisiä kertomuksia tuntee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon peruspiirteet ja oman alueensa seurakunnan tietää Suomen evankelis-luterilainen kirkon kuuluvan kirkkojen suureen perheeseen ja tuntee myös muita kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä.

Oppilas hahmottaa uskontoa ilmiönä ymmärtää uskonnollisen kielenkäytön luonnetta tunnistaa uskonnollisia symboleja, käsitteitä ja kielikuvia näkee uskonnon vaikutuksia omassa elämässään ja lähiympäristössään. Oppilas osaa käyttää uskonnollista tietoa hahmottaa alustavasti uskon ja tiedon perusluonnetta osaa tarkastella itselleen läheisiä elämänkysymyksiä pystyy ikäkauttansa vastaavasti hahmottamaan omaa maailmankatsomustaan.

Oppilas osaa toimia eettisesti vastuullisella tavalla • kykenee eettiseen pohdintaan • tunnistaa moraaliseen päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä ja ottaa niitä huomioon omassa elämässään.

ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa ja muiden elämässä (spiritualiteetti, kasvatus ja uskonnonopetus) Pyhän ulottuvuus kytkeytyy läheisesti yhteen spiritualiteetin kanssa

Muut uskonnot Adventistinen uskonto Bahá´í-uskonto Buddhalainen uskonto Herran kansa ry:n uskonto Islam uskonto Juutalainen uskonto Katolinen uskonto Kristinyhteisön uskonto Myöhenpien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonto Vapaakirkollinen uskonto

SPIRITUALITEETTI

SPIRITUALITEETTI, EETTISYYS JA USKONNOLLISUUS spiritualiteetti on laajempi käsite kuin eettisyys tai uskonto uskonto ja eettisyys ovat spiritualiteetin ilmenemismuotoja, mutta eivät kattavasti Hay: ”spiritualiteetti on tietoisuutta siitä, että on olemassa muutakin kuin arkitodellisuus spiritualiteetti on yhteydessä ihmisen kuvittelukykyyn, kykyyn ylittää välitön kokemus

SPIRITUALITEETIN ILMENEMINEN arvokkuus ja arvostaminen herkistyminen kokemuksen intensiivisyys ja kokonaisvaltaisuus merkitystäyteisyys, joka ei ole välttämättä sanoitettavissa eettisen tietoisuuden herääminen

KUUSI HERKKYYSALUETTA elämän mysteereille jatkuvalle muutokselle ihmisen suhteelle ja riippuvuudelle luonnollisesta järjestyksestä kaiken järjestelmällisyydelle toisen ihmisen tiedostamiselle ja kunnioittamiselle oikealle ja väärälle

Identiteetti ja sen muotoutuminen uskonnon opet uksessa

IDENTITEETTIÄ KOSKETTAVANA (IDENTITEETTITEOREETTINEN) Millaisena ihminen (yksilö, yhteisö) näkee itsensä Millaiseksi se tunnustaa itsensä Millaisena se tunnistaa itsensä Miten muut hänet näkevät Kuka määrittää hänet Keneksi hänet määritetään Kuinka pysyviä nämä määritykset ovat Millaisista tekijöistä ne riippuvat Monikulttuurinen identiteetti Identiteettineuvottelu Kulttuurienvälinen vuorovaikutus neuvottelutilanteessa Kulttuurienvälinen herkkyys

Nykyilmisen identiteetit PYHIINVAELTAJAIHMINEN länsimaisen nykyihmisen edeltäjä ja arkkityyppi MODERNI- JA POSTMODERNI IDENTTEETTI ’’KULJEKSIA (STROLLER TURISTI (TOURIST) KULKURI (VAGABOND) (PELUR)

MODERNI IDENTITEETTI identiteetti on modernin ajan tuote ja keksintö identiteetin luominen ja rakentaminen merkityksen antamisprosessi, rakentamis-prosessi identiteetin pitäminen yhtenäisenä matka kohti päämäärää kehitys on jatkumo perustuu valintoihin, joiden seurauksena jäävät jäljet

POSTMODERNI IDENTITEETTI ongelmana identiteetin säilyttäminen maailmassa tapahtumien kulku ”kokoelma sattumuksia” menneisyys kielletään kestämättömänä tulevaisuus halutaan pitää avoinna elämä on episodeja ei pysyviä kehyksiä identiteetille