Elämänkatsomustiedon työtavoista Eero Salmenkivi HY, opettajankoulutuslaitos

Lähtökohtana oppilas itse lähteminen kotien katsomuksesta ei ole käytännössä mahdollista, koska uskontokuntiin kuulumattomuus ei ole katsomus  ei ’oman perinteen’ mukaista opetusta vaan oman katsomuksen opetusta lähdetään lapsen maailmasta ja otetaan ikäkausi ja kehitystaso huomioon käsillä olevat asiat kokemukset, tapahtumat, tarinat

Lähtökohtana oppilas itse oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään käsitystään maailmasta  oppilaan maailmankuvan jäsentyminen (ei: jonkin maailmankuvan omaksuminen; tosin 6.–9:llä lisäksi perustietoja katsomuksista). oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään suhdettaan itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja ympäristöön sekä yhteiskuntaan  oppilaan identiteetin rakentaminen (ei: jonkin Identiteetin omaksuminen; tosin 6.–9:llä perusorientaatio kansalaisen identiteettiin).  ET on avoin oppilaiden itsensä kokemille ongelmille  niiden tutkimiseen varataan paljon aikaa.

Katsomuksellinen kyvykkyys tavoitteena Ymmärtää oman katsomuksensa sitoumuksineen ja jännitteineen identiteetin rakentaminen pohdinnan herättäminen Itsekritiikki Tuntee muita ajattelutapoja katsomuksellinen yleissivistys moninaisuuden hyväksyminen  suvaitsevaisuus Oppilaan tavoitteena: Herätä huomaamaan ja kysymään ajattelun ja asenteiden rakenteita. Tunnistaa ja hyväksyä erilaisuutta (Toiseutta).

Opetuksen tavoitteet Oppimistavoitteet ovat yksilöllisiä ja pitkälle henkilökohtaisia  opetuksen tavoitteet esteiden poistamista ja rakennustelineiden tarjoamista: tiedolliset esteet taidolliset esteet asenteelliset esteet toiminnalliset esteet

Tiedot 7–12 -vuotias lapsi omaksuu informaatiota varsin tehokkaasti (”imee tietoa”/”oppi ulkoa”). ET:ssä ei informaation määrän suhteen kovin haastavia tiedollisia tavoitteita, ongelmat toisaalla: Eri lähteistä saatu disinformaatio (esim. muunmaalaisia ja maahan muuttajia tai muita vähemmistöjä koskevat stereotypiat). Tiedon rooli eettisessä ja asennekasvatuksessa (onko esim. evoluutioteoria tai kasvihuoneilmiö totuus vai yksi hypoteesi muiden joukossa).

Tiedon rooli ET-opetuksessa 1.–6. -oppilaan (ja usean aikuisenkin!) on erittäin vaikea erottaa ’mutu’-mielipiteitä, perusteltuja näkemyksiä ja ”riittävän varmoja” totuuksia. Filosofisessa mielessä erottelu voidaan kyseenalaistaa, mutta usein itse kyseenalaistus on kyseenalainen. OPS-perusteet tarjoaa jälleen opettajalle käytännössä toimivan mittatikun. Huom: opettajan ei tarvitse tietää kaikkea vaan hän voi selvittää asiat seuraavaksi kerraksi, vielä parempi on, jos asiat voidaan selvittää yhdessä.

Opettajan käsitykset OPS on tosiseikkojen mittari ja ’mutu’-mielipiteet eivät saa vaikuttaa opetukseen. Käytännössä vaikeus voi koskea opettajan perusteltuja (katsomuksellisia) mielipiteitä. Oppilaiden tiedollinen auktoriteetti koulussa on opettaja, siksi heidän ei voi edellyttää kykenevän erottamaan opettajan mielipiteitä ja tosiseikkoja.

Tiedollisten vaihtoehtojen esittäminen Esim. evoluutioteoriasta, ihmisoikeuksista ja kestävästä kehityksestä on olemassa ”OPS-totuus”; ts. nämä ovat hyviä ja tosia asioita ja merkitsevät suurin piirtein sitä, mitä OPS sanoo → opetetaan totena (kuten Helsinki on Suomen pääkaupunki). Jos asiasta ei ole olemassa OPS-totuutta kannattaa yleensä esittää kaksi vastakkaista peruskantaa; esim: kapitalismi tällä hetkellä parhaiten menestyneenä ja eniten hyvinvointia tuottavana yhteiskuntajärjestelmänä vs. arvojen yksiulotteistuminen kaiken määräytyessä rahalla ja lähtökohtien epätasa-arvoisuus

Katsomusvaihtoehdot Katsomuksellisista kysymyksistä (esim. maailman synty) kannattaa yleensä ottaa vähintään kolme kantaa: Tieteellinen (Big Bang) Kristillinen (luominen) Joku muu, usein muinaissuomalainen on käyttökelpoinen & neutraali (Sotkan muna) Mikä tämä kolmas on ja onko neljäs, viides jne. riippuu opettajan osaamisesta ja tunnin tavoitteista Käsitykset esitetään tarinoina ja vaihtoehtoina, mutta yleensä niiden totuusarvon vertaileminen ei ole tarpeen, jolleivät oppilaat ota asiaa esiin. Niiden tunteminen on katsomuksellista yleissivistystä, mutta niiden totuuden pohdinnan on syytä lähteä oppilaista.

Taidot ET-taidot: kyky identiteetin ja elämänkatsomuksen kehittämiseen ja itseilmaisuun, arvostelukyky, kyky hahmottaa kokonaisuuksia, kyky kohdata epävarmuutta, kyky myötäelämiseen ja eettiseen ajatteluun ja toimintaan sekä kyky oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä, yhteisöstä ja luonnosta. Näihin taitoiin liittyy paljon mystiikkaa, jonka mukaan ne eivät ole opetettavissa. Tämä on väärä käsitys. Ne ovat opetettavissa, tätä opettamista on usein perusteltua kutsua kasvatukseksi ja se tarkoittaa oppimisen esteiden poistamista. Näitä asioita ei voi siirtää, mutta nykykäsityksen mukaan ei mitään muutakaan voi. (Toki näiden taitojen kehittäminen on vaikeaa .) Luonne ja muut synnynnäiset tai muut koulun ulkopuoliset tekijät määräävät näiden oppimista, mutta niin kaikkien muidenkin asioiden.

Taitojen oppiminen Taitoja opitaan harjoittelun kautta. Kasvatuspsykologian tutkimus (esim. soitin- ja urheiluvalmennus): asiantuntijan (mestarin) kouluttamisen ensimmäinen lähtökohta on 10 000 tuntia harjoittelua. ET:ssä harjoituskeino on pääasiassa keskustelu: SOKRATES Tällaiset mielipiteet ovat aluksi hänen mielessään sekavina, mutta jos häneltä kysytään samaa asiaa moneen kertaan ja monella tavoin, hän loppujen lopuksi tietää sen yhtä tarkoin kuin kuka tahansa. (Platon, Menon 85c-d, Teokset II). ET taidot harjoittuvat muuallakin kuin tunnilla (muuten vaadittaisiin 300 vuoden ET-opinnot).

Taitojen luokittelu Myötäelämisen taito (tunnetaidot). samaistuminen (itseys ja toiseus) tunteen ilmaisu (sen hyväksyminen ja keinojen skaalan laajentaminen) Ajattelun taidot (asennetaidot). ks. erillinen moniste + käsitteen didaktiikka (peruskurssilta) Vastuunoton taito (asenne- ja toimintataidot). Näistä osista rakentuvat kokonaistaidot (arvostelukyky, epävarmuuden sieto jne.)

Asenteet Asenteiden operationalisointi vaikeaa käyttäytymis-tieteellisessä tutkimuksessa → asennekasvatuksen tiedot vähäisempiä kuin tietojen ja taitojen osalta. Asennekasvatus myös osittain uusi asia, koska monokulttuurisessa ympäristössä asennekasvatus on pääosin ”automaattista”. Asenteiden opettamisessa indoktrinaation ja ”nahan alle menemisen” vaara on suuri, mutta OPS:ssa on selkeitä asennetavoitteita (”sisäistää ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, maailman laajuisen oikeuden-mukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita” ja ”oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä, yhteiskunnasta ja luonnosta”).

Toiminta Hyve = opittu toimintavalmius, joka edistää inhimillistä hyvää. Tietojen, taitojen ja asenteiden lisäksi toimintavalmius vaatii aloitteellisuutta. Sitä voi edistää mallioppimisen keinoin järjestämällä toiminnallisia hankkeita.

Käytännön ratkaisuja Keskustelu tärkeimpänä opetusmuotona (erilaisia keskustelumuotoja, pari-, ryhmä, valmisteltu jne. keskustelut) Monipuoliset työmuodot Oppimaan oppimisen painottaminen: keskustelu- ja opiskelutaidot, esim. mind mapit sekä: Yhteinen oppimisen arviointi Riittävä ja huolellistesti järjestetty tila Opettajalla pitkän aikavälin suunnitteluun perustuvat materiaalit (netistä ym., kirjoja väheksymättä, jos niitä on) Oppilailla vihot

Vihko Oppilaalla tulee olla ET-vihko, johon voidaan Tehdä muistiinpanoja yhteisesti opiskellusta (oppikirja materiaali ei riitä alkuunkaan kaikkien asioiden käsittelyyn). Liimata tiedollisia monisteita (sama syy kuin yllä, mutta huom. kestävän kehityksen (ja koulun talouden) vaatimukset). Kirjoittaa omia pohdintoja. Piirtää kuvia, ajatuskarttoja ja muuta tarpeellista. ET-vihkon kulkeminen mukana näyttää vaativan erityistä huomiota.