KUVAN TARKASTELUN MONET TAVAT Kuvia – taidekuvia, valokuvia, mainoskuvia yms. – voidaan tarkastella neljällä eri tavalla: kuvaillen, analysoiden, tulkiten ja arvottaen. Tarkastelun tavat valitaan sen mukaan, mitä asioita kuvasta halutaan tutkia.

KUVAILU Teoksen muodon ja sisällön esittelyä sanallisesti. Kuvailemalla kerrotaan, mitä asioita teoksessa on, millaisia ne ovat ja missä ne sijaitsevat.

ANALYSOINTI Kuvan muodon ja sisällön erittelyä ja osatekijöiden määrittämistä. Analysoimalla pohditaan teoksen osien vaikutusta, funktiota ja suhdetta toisiinsa.

TULKINTA Teoksen sisältöjen ja muotojen merkityksen pohtimista ja ymmärtämistä. Teoksella voi olla useita sisällön tasoja, kullakin oma merkityksensä.

ARVOTTAMINEN Taideteoksen merkityksen pohtimista suhteessa muihin teoksiin tai siihen kulttuuriseen viitekehykseen, johon teos sijoittuu. Taideteos voidaan arvottaa eri tavoin eri aikoina, eri kulttuureissa ja eri näkökulmista.

Kuvan tutkimisen menetelmiä Erilaisia lähestymistapoja, joita voidaan käyttää yhdessä tai erikseen. Analysointitavan valinta riippuu kuvasta itsestään, analysoijan tavoitteista ja kiinnostuksen kohteista.

FORMALISTINEN ANALYYSI Kohdistuu taideteoksen muoto-ominaisuuksiin. Tutkitaan teoksen kuvallisia muuttujia: kuvallisten elementtien kokoa, sijaintia, suuntaa ja välimatkaa. Tutkitaan näitä yhdessä, eli sommittelua. Tarkastellaan myös teoksen värejä ja ilmaisun tekniikkaa.

RESEPTIOKESKEINEN ANALYYSI Päähuomio kohdistuu kuvan vastaanottajaan ja hänen kuvasta saamiinsa elämyksiin. Ihmiset kokevat, tulkitsevat ja ymmärtävät kuvia eri tavoin. Edellyttää omien subjektiivisten kokemusten tiedostamista ja sanallistamista sekä tulkintojen perustelemista. Lat. receptio, engl. reception = vastaanotto

AATEKRIITTINEN TARKASTELU Käytetään tutkittaessa kuvaa poliittisten tai ideologisten mielipiteiden välittäjänä. Kuvan ilmeisten ja piilotettujen (propagandististen) sanomien tarkastelua. Kuva visuaalisena vaikuttajana, kuvan valta. Esim. mainonnan kuvien analysointi. Mainoskuvan todellisuus

SEMIOTIIKKA Tutkii merkkejä, niiden tuottamista ja käyttöä. Merkillä tarkoitetaan symbolia tai asiaa, joka edustaa jotain muuta. syntagma = tapa, jolla merkit ovat suhteessa toisiinsa (sommittelu) paradigma = kuvien ja aiheiden mahdollinen “varasto”, josta taiteilija on valinnut juuri tietyt sisällöt omaan työhönsä. Mahdolliset käytettävissä olevat merkit, sisällöt, elementit. Läheisesti semiotiikkaan liittyvät myös analyysimallit, joissa taideteosta tarkastellaan suhteessa muihin teoksiin ja pohditaan teosten vaikutusta toisiinsa.

IKONOLOGIA Erittelee ja tutkii teoksen esittämää aihetta ja aihepiiriä, sen vertauskuvallisia merkityksiä. Tulkitsija tarvitsee laajaa filosofian, kirjallisuuden, uskonnon, politiikan ja muuta kulttuurista tuntemusta voidakseen ymmärtää teoksessa näkyvien symbolien merkityksen. Intertekstuaalisuus

Analyysi-esimerkki 1 Jan van Eyck: Arnolfinien kihlaus (1434) Myös nimillä Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa tai Arnolfinin häät.

IKONOLOGINEN ANALYYSI Maalauksen arvellaan olevan muotokuva Giovanni Arnolfinista ja hänen vaimostaan, mahdollisesti kuvattuna heidän kotonaan Bruggessa. Arnolfinin puoliso maalauksessa olisi parikymmenvuotiaana 1433 kuollut Costanza Trenta, tai Arnolfinin mahdollinen toinen vaimo, jota asiakirjat eivät kuitenkaan vahvista. Edellisessä tapauksessa kaksoismuotokuvassa olisi kyse vuotta aiemmin kuolleen vaimon muistoksi tehdystä maalauksesta.

FORMALISTINEN / SEMIOOTTINEN ANALYYSI Maalauksessa on tarkasti kuvattuja yksityiskohtia, kuten kuusihaarainen kynttiläkruunu koristeltu peili Peilin yläpuolella on kirjoitus ”Johannes de Eyck fuit hic” (Jan van Eyck oli täällä) ja vuosiluku 1434. Peilistä heijastuu selin oleva pariskunta sekä heidän välissään kolmas henkilö.

VERTAUSKUVIA: Pyhä Margareeta tuolin selkämyksessä on raskauden ja synnytyksen suojelija. Pieni koira kuvaa eri tulkintojen mukaan joko uskollisuutta, onnellista avioliittoa tai intohimoa, joka osoittaa pariskunnan halua saada lapsi. Naisen valkea päähine on puhtauden vertauskuva. Joidenkin tulkintojen mukaan sandaalit lattialla kuvaavat tilanteen arvokkuutta: jalkineiden ottaminen pois on merkinnyt paikan kunnioittamista.

VERTAUSKUVIA: Pariskunnan asema maalauksessa näyttää heijastavan aikansa sukupuolirooleja. Vaimo on kuvattu maalauksen kodinpuoleisella sivustalla ja mies lähellä ulkopuoliseen maailmaan avautuvaa ikkunaa. Giovanni katsoo eteenpäin ja hänen vaimonsa kuuliaisesti miestään.

TULKINTOJA: Kihlaus (yleisin tulkinta). Arnolfini nostaa kättään: kihlavalaan tai tervehdykseen (peilistä näkyisi vieraita). Mahdollisesti lahja Arnolfinin perheelle Italiaan, joka osoittaisi lahjan antajan vaurautta (kalliit talvivaatteet). Taidehistorioitsija Erwin Panofsky (1934): salainen avioliitto. Todistajana olisi ollut taustan peilistä heijastuva taiteilija, jota ei ole kuvattu maalaamassa. Siksi taiteilijan signeeraus olisi juuri taulun keskellä. Muistomaalaus.

TULKINTOJA: Margaret Koster: Muistomaalaus kuolleesta vaimosta, joka on mahdollisesti menehtynyt lapsivuoteeseen. Perusteluja: Ajan hautamuistomerkeissä on kuvattuna vastaavanlaisia pariskuntia elämänsä tärkeimmässä tilanteessa. Ajalta tunnetaan naisten hautamuistomerkkejä, joissa on kohteen kokonaisuudessaan esittävä muotokuva ja hänen jaloissaan koira ikään kuin seuralaisena ikuisuudessa. Giovanni on mustassa suruasussa ilman koristeita, kun taas hänen vaimonsa on kuvattu valossa.

Analyysiesimerkki 2: Sisältö sommittelussa. Kuvan osatekijöillä on kullakin oma merkityksensä. Jos sisällössä on vahvasti latautuneita osatekijöitä, niiden merkitys saattaa muuttaa sommittelun ajateltua rakennetta. Jeff Curtisin Smirnoff-mainos on vuodelta 1990. Pullo on mainoksen kookkain elementti ja sijoitettu etualalle. World Trade Centerin torneja kohdannut tragedia kiinnittää kuitenkin katsojan huomion torneihin. Kuvan muuttunut sisällöllinen painopiste alistaa sommittelun toisarvoikseksi. - Alkuperäinen katseenvangitsija vs. muuttuneen sisällön katseenvangitsija. Jeff Curtis: Smirnoff-mainos, 1990

Alkuperäinen sommittelu: TAKA-ALA Kuvan osatekijöillä on kullakin oma merkityksensä. Jos sisällössä on vahvasti latautuneita osatekijöitä, niiden merkitys saattaa muuttaa sommittelun ajateltua rakennetta. Jeff Curtisin Smirnoff-mainos on vuodelta 1990. Pullo on mainoksen kookkain elementti ja sijoitettu etualalle. World Trade Centerin torneja kohdannut tragedia kiinnittää kuitenkin katsojan huomion torneihin. Kuvan muuttunut sisällöllinen painopiste alistaa sommittelun toisarvoikseksi. - Alkuperäinen katseenvangitsija vs. muuttuneen sisällön katseenvangitsija. ETUALA

Sisältöjen merkitys muuttuu: Kuvan osatekijöillä on kullakin oma merkityksensä. Jos sisällössä on vahvasti latautuneita osatekijöitä, niiden merkitys saattaa muuttaa sommittelun ajateltua rakennetta. Jeff Curtisin Smirnoff-mainos on vuodelta 1990. Pullo on mainoksen kookkain elementti ja sijoitettu etualalle. World Trade Centerin torneja kohdannut tragedia kiinnittää kuitenkin katsojan huomion torneihin. Kuvan muuttunut sisällöllinen painopiste alistaa sommittelun toisarvoikseksi. - Alkuperäinen katseenvangitsija vs. muuttuneen sisällön katseenvangitsija.

Sisältö muuttaa sommittelua! Kuvan osatekijöillä on kullakin oma merkityksensä. Jos sisällössä on vahvasti latautuneita osatekijöitä, niiden merkitys saattaa muuttaa sommittelun ajateltua rakennetta. Jeff Curtisin Smirnoff-mainos on vuodelta 1990. Pullo on mainoksen kookkain elementti ja sijoitettu etualalle. World Trade Centerin torneja kohdannut tragedia kiinnittää kuitenkin katsojan huomion torneihin. Kuvan muuttunut sisällöllinen painopiste alistaa sommittelun toisarvoikseksi. - Alkuperäinen katseenvangitsija vs. muuttuneen sisällön katseenvangitsija.

Tehtävä: kuva-analyysi Valitse tutkittavaksesi jokin aiemmin tällä kurssilla käyttämäsi taide- tai median kuva. Käytä hyväksesi kaikkea aiempaa kurssilla jaettua tietoa. Liimaa kuva vihkoosi ja kirjoita (vihkoon tai tietokoneella, n. 1 liuska, 11 pt): Kuvan tekijä, kuvan nimi, tekniikka, vuosi, sekä analyysi käyttäen formalistista + yhtä vapaavalintaista muuta tarkastelutapaa. FORMALISTINEN (muodollinen) ANALYYSI Mikä on kuvan aihe? Millä tekniikalla ja mistä materiaaleista alkuperäinen teos on tehty? Millaiset värit kuvassa on? Mitä ja millaisia kuvaelementtejä teoksessa on? Mitkä niistä ovat tärkeimpiä ja miksi? Miten kuvan eri elementit on sommiteltu kuva-alaan (eli missä kohtaa kuvaa mitäkin on)? Mitä sommittelun suuntia kuvassa on? Mitkä asiat luovat suuntia? Onko jokin niistä hallitseva? (vaaka/ pysty/ vino) Onko kuvassa jännitteitä, millaisia? Onko sommittelu tasapainoinen? (Dynaaminen/ staattinen?) Onko kuvassa liikettä? Entä rytmiä? Miten niitä ilmaistaan?

RESEPTIOKESKEINEN ANALYYSI Millainen on kuvan luoma tunnelma ja millä se on saatu aikaan? Miten tulkitset kuvan sanomaa? Mitä kuva sinulle kertoo? AATEKRIITTINEN ANALYYSI Miten kuvalla on pyritty vaikuttamaan, mitä vaikuttamisen keinoja on käytetty? Mikä on kuvan tarkoitus, ts. miksi se on tehty? Onko kuva saavuttanut tarkoituksensa – mikä on kuvan lopullinen vaikutus? SEMIOOTTINEN ANALYYSI Millaisia tunnistettavia symboleja tai merkkejä kuva sisältää? Miten merkit/symbolit vaikuttavat toisiinsa ja toimivat yhdessä (syntagma)? Millaisista kuvastoista merkit on valittu, mitä muita mahdollisia merkkejä kuvaan olisi voitu ottaa (paradigma)? IKONOLOGINEN ANALYYSI Mitkä ovat teoksen taustat? (Aikakausi, tekijä, kulttuuri, viitteet muihin teoksiin.) Miten teoksen aihe liittyy muihin teoksiin, yhteiskuntaan, kulttuuriin, historiaan? Mitä teos kertoo meille em. asioista? KS. Kuvataide s. 202-211