TUKIVIITTOMAT JA KUVAT KOMMUNNIKOINNIN TUKENA

Puhetta korvaavalla kommunikoinnilla tarkoitetaan viestintää, joka tapahtuu puheen sijaan ELI AAC (Augmentative and Alternative Communication)

Tapahtuu… tukiviittomilla  kuvilla blisskielellä 

Samoin kuin kaikessa kommunikaatiossa, myös puhetta korvaavassa kommunikoinnissa viestintää tapahtuu myös eleiden ja kehonkielen kautta Näiden sanattomien ilmaisukeinojen merkitys voi jopa korostua, ja joillekin ne ovat ainoat toimivat kommunikointikeinot

Kuvat kommunikoinnissa Kuvakommunikointi tarkoittaa kuvasymbolien käyttöä ilmaisun ja ymmärtämisen välineenä silloin, kun viestintä puhuen tai kirjoittamalla ei onnistu.

Kuvien käyttö ilmaisun ja ymmärtämisen välineenä edellyttää, että henkilö ymmärtää kuvan ja sitä esittävän asian yhteyden: tällä kuvalla voin kertoa tästä asiasta. Keskustelukumppanilta kuvakommunikointi puolestaan edellyttää tarkentavia kysymyksiä sekä kuvaviestin sanoittamista ääneen.

Kuvien käyttö ilmaisun välineenä vaatii harjoittelua, toistoa ja paljon luonnollisia käyttötilanteita Lähi-ihmisten näyttämä esimerkki kuvien käytöstä kommunikoinnissa on ratkaisevan tärkeää Lähi-ihmisten malli, jatkuva arjen kielikylpy, on kuvilla kommunikoimaan opettelevalle henkilölle yhtä tärkeä asia kuin puheen kuuleminen puhumaan opettelevalle

Kuvien avulla kommunikointi ei saavuta samaa kerronnan vapautta ja tarkkuutta kuin puheella, kirjoittaen, blisskielellä tai viittomakielellä kommunikointi Silti kuvat mahdollistavat ilmaisun, vaikka henkilön kielellisissä taidoissa olisi suuriakin puutteita.

Viestintä voi tapahtua yhdellä tai useammalla kuvalla. Mitä useammalla kuvalla henkilö viestinsä ilmaisee, sitä yksiselitteisemmin viestin voi ymmärtää. Mitä epätarkempi ilmaisu on, sitä enemmän tarkentavia kysymyksiä tarvitaan.

Kuvakommunikointi voi perustua avainsanojen käyttöön: yhdellä kuvalla ilmaistaan asia, johon viesti liittyy Arjen tilanteissa viestintä tapahtuu usein yksittäisillä kuvilla.

TUKIVIITTOMAT Tukiviittomat ovat viittomakielen viittomia, joita käytetään puheen rinnalla ja täydentämässä puhetta Tukiviittominen soveltuu varhaiseksi kommunikointikeinoksi eriasteisissa puheen ja kielenkehityksen häiriöissä.

Tukiviittomat tulisi sisällyttää kommunikointiin aina, kun varhaislapsuudessa on merkkejä puheen kehityksen viivästymisestä Jos puheen ja kielen erityisvaikeudet ovat laajat, viittomista voi tulla myös pysyvä kielellinen kommunikointikeino.

Tukiviittomien omaksuminen kommunikointikeinoksi tapahtuu mallioppimisena samaan tapaan kuin puheen tai minkä tahansa muun kommunikointikeinon omaksuminen.

Viittomien oppimisen vaiheet Viittomien oppiminen etenee samaan tapaan kuin minkä tahansa kielen, eli omaksumalla sen toisilta ihmisiltä. Kun lapselle aletaan opettaa tukiviittomia, lapsen vanhemmat ja lähi-ihmiset ovat tärkeimmässä asemassa Lasten vanhemmille järjestetään tukiviittomaohjausta ja -opetusta, jossa viittomia opetetaan kunkin perheen sanastotarpeiden mukaan.

Viittomien oppiminen etenee vaiheittain Viittomilla kommunikoinnista voidaan puhua vasta, kun tukiviittomavarasto on laaja, ja niitä käytetään automaattisesti puheen rinnalla. Lähi-ihmiset oppivat käyttämään viittomia tyypillisesti seuraavien vaiheiden kautta. Vaiheet etenevät suhteessa ilmaisun tarkkuuteen ja sanavaraston laajuuteen sekä siihen, millaisissa tilanteissa niitä käytetään.

1. vaiheessa lähi-ihminen käyttää yksittäisiä viittomia esimerkiksi lapsen toiminnan ohjaukseen tai päiväohjelman jäsentämiseen (strukturointi). Esimerkiksi pukeutumistilanteessa viitotaan sanat ”TAKKI, KENGÄT, PIPO”. Ne voidaan ilmaista myös esittävillä eleillä.

2. vaiheessa lähi-ihminen ilmaisee valintatilanteisiin liittyvät vaihtoehdot viittoen. Esimerkiksi ruokaillessa ”Otatko MAITOA vai VETTÄ?”

3. vaiheessa lähi-ihminen viittoo asiasta ne sanat, joita hän haluaa korostaa (avainsanat). Avainsanoilla ilmaistaan yleensä verbejä ja substantiiveja. Esimerkiksi ”ISI meni tänään töihin AUTOlla. Isi TULEE kohta.

4. vaiheessa lähi-ihminen pyrkii lausetasoiseen viittomiseen eli käytännössä viittoo usein toistuvia fraaseja. Esimerkiksi: ”MITÄ HALUAisit TEHDÄ VIIKONLOPPUna?” Sen lisäksi hän voi käyttää kysymyssanoja kuten KUKA?, MILLAINEN?, MIKSI? sekä adjektiiveja kuten HAUSKA, TYLSÄ, VANHA, UUSI.

5. vaiheessa lähi-ihmisellä on kyky viittoa lauseesta lähes kaikki sanat, ja viittominen on automaattista Tässä vaiheessa viittominen lähenee viitottua puhetta.

Viittoman rakenne Viittomat vastaavat puhutun kielen sanoja. Sanojen tapaan myös viittomat voidaan jakaa pienempiin osiin. Viittomat rakentuvat käsimuodosta, paikasta, liikkeestä sekä kämmenen tai sormien suunnasta (orientaatiosta).

Käsimuodolla tarkoitetaan sormien asentoa viittoman aikana Käsimuodolla tarkoitetaan sormien asentoa viittoman aikana. Käsimuoto voi olla koko viittoman ajan sama, tai viittoma voi alkaa ja päättyä eri käsimuotoon. Esimerkkejä suomalaisten viittomien käsimuodoista.

Viittoman paikka voi olla joko viittojan keholla (koskettaa kehoa) tai viittojan edessä.

Viittoman liikkeellä tarkoitetaan tavallisesti käsien liikettä viittoman aikana, mutta joskus myös vartalon liikettä. Esimerkiksi monissa tekemiseen liittyvissä viittomissa viittoman merkitystä voidaan muuttaa liikettä muuttamalla. Viittomakuvissa käsien, pään ja vartalon liikettä kuvataan nuolituspiirroksilla. Osa nuolituspiirroksista on ymmärrettäviä sellaisenaan, osassa ne toimivat symboleina, joille on sovittu tietty merkitys.

Orientaatiolla tarkoitetaan kämmenen tai sormien suuntaa viittomassa Orientaatiolla tarkoitetaan kämmenen tai sormien suuntaa viittomassa. Jotkut viittomat eroavat toisistaan vain suunnan perusteella

Viittomia ei tuoteta vain käsillä Viittomien tuottamisessa ilmeellä on samantapainen merkitys kuin äänensävyillä puhutussa kielessä  Vaikka kahden viittoman perusosat olisivat samanlaisia, erilaisilla ilmeillä tai suun liikkeillä niiden merkitys on erilainen.