SOSIAALIS-EMOTIONAALISET HÄIRIÖT / KÄYTÖSHÄIRIÖT

Lapsen ihmissuhde - ja tunne-elämän häiriöt ovat lapsen ajattelussa tunne-elämässä ihmissuhteissa ilmeneviä persoonallisuuden ongelmia

Yleensä vaikeudet tulevat esiin jonkin käyttäytymisen osan taantumisena varhaisempaan kehitysvaiheeseen   • Lapsen sosiaalis-emotionaalisiin ongelmiin viittaavaa oireilua ovat tavallista suurempi arkuus, levottomuus, pelokkuus tai aggressiivisuus Pienillä lapsilla oireet ovat lähinnä fyysisiä tai motorisia

Sosiaalis-emotionaalisten ongelmien syitä voivat olla: Sisäsyntyiset syyt (rakennetekijät) Kehitykseen liittyvät tekijät (esim. korostunut uhmaikä) Ympäristöön tai ihmissuhteisiin liittyvät tekijät (esim. lapsi ei vastaa vanhempien odotuksia, muutos – ja stressitilanteet, vanhempien ristiriidat ja epäjohdonmukainen kasvatus, häiriöt kiintymys-suhteissa,…) Jos lapsi on aikaisemmassa elämänsä vaiheessa altistunut häiriintymiseen (esim. kokenut tavallista suurempaa turvattomuutta), voivat jo vähäisetkin paineet johtaa ongelman syntyyn.  

IHMISSUHDE – JA TUNNE-ELÄMÄN HÄIRIÖIDEN OIREET VOIDAAN JAKAA VIITEEN LUOKKAAN:

1) Arkitoimintoihin liittyvät häiriöt Syöminen → ravinnosta kieltäytyminen tai ylensyöminen → ravinnoksi kelpaamattomien aineiden syöminen Nukkuminen → toistuvat painajaiset → väsymyksen korostama huomiontavoittelu → päivähoidossa lepohetkellä vaikeus rauhoittua kuuntelemaan satua tai levätä/nukkua

Ulostamis – ja virtsaamishäiriöt → yli 4 – vuotiaiden lasten primaarikastelu (ei ole oppinut kuivaksi) tai usein toistuva kastelu → jo kuivaksi oppineen lapsen päivä kastelu → yli 4 – vuotiaiden lasten ulostamiseen liittyvä tahriminen

Puhe → motorinen puheen häiriö (esim. änkytys) → poikkeava äänenkäyttö (kovaäänisyys, kuiskailu) → puhumattomuus/vaikeneminen, silloin kun keskustelu sivuaa vähänkään lapselle oireita mahdollisesti aiheuttavaa seikkaa, ihmisiä, tapahtumia.

2) Sääntöihin liittyvät häiriöt Sääntöjen rikkominen → alle kouluikäisillä lapsilla melko yleistä moraalisen arviointikyvyn puutteellisuuden vuoksi → tärkeissä asioissa tapa viestittää asioita, joita ei osaa sanallisesti esittää

Aggressiivisuus → vaikeus suunnata negatiiviset tunteet hyväksyttävällä tavalla → lapsen on usein todella vaikeaa kontrolloida omaa käyttäytymistään, mitättömänkin tuntuiset asiat saavat lapsen reagoimaan aggressiivisesti, vaikka lapsi varsin hyvin tietää, ettei esim. toista lasta saa lyödä

3) Neuroottiset häiriöt Syyllisyyden tunteet, huonommuuden kokeminen Fyysiset oireet → ruokahaluttomuus, vatsavaivat, väsymys, nukkumisongelmat, keskittymättömyys, levottomuus

Ahdistuneisuus → neuroottisissa häiriöissä ahdistus on yleisluontoista (lapsuudessa normaalia eroahdistus ja vieraiden ihmisten välttämisahdistus) Vaikeat pelot → erityisiin kohteisiin liittyvät pelot (luonnonilmiöt, paikat, sosiaaliset tilanteet, fyysisen vahingoittumisen ym. liittyvät pelot) → peloille (fobioille) on ominaista suhteettomuus, kyvyttömyys hallita, selityksen tehottomuus, pelätyn asian välttely, sopeutumista haittaava luonne

Pakkomielteet – ja toiminnot → rituaalisesti samanlaisina toistuvat toiminnot (esim. jatkuva käsien pesu, arjen askareiden toteuttaminen kaavamaisesti samankaltaisina) → vastustamattomasti mieleen tulevat asiat Hysteria → raivokkaat tunnepurkaukset, pyörtyily, hihittely, unissakävely, tic – oireet, aistiharhat

Masentuneisuus → mielenkiinnon sammuminen, ruokahaluttomuus, motorinen lamaantuminen tai levottomuus, väsymys → syyllisyyden tunteet ja itsehalveksunta, keskittymisvaikeudet, kuoleman ajattelu, onnettomuusalttius.

4) Laaja-alaiset häiriöt ja rajatilat Heikentynyt todellisuudentaju Persoonallisuuden hajaantuminen Eri oireyhtymien (psykoosin ja neuroosin) rajamailla olevat häiriötilat → varhaislapsuuden psykooseja ovat autismi, lapsuuden skitsofrenia ja symbioottinen psykoosi (lapsi ei pysty eroamaan äidistään) → vaativat psykiatrista hoitoa.  

5) Muut häiriöt Identiteettihäiriöt → epävarmuus toveriryhmässä ja asemasta perheessä → sukupuoleen samaistumisen ongelmat Ihmissuhdevaikeudet → tutustumisongelmat, mustasukkaisuus → henkilöön kohdistuva vastenmielisyys tai pelko.  

Ihmissuhde – ja tunne-elämän häiriöiden kuntoutus ja ennaltaehkäisy • Lapsi, jolla on sosiaalis-emotionaalisia ongelmia, tarvitsee pysyvän, pätevän ja riittävän päivähoitohenkilöstön ympärilleen Pysyvyys on tärkeää lapsen muutoksiin reagoinnin herkkyyden vuoksi Sosiaalis-emotionaalisesti ongelmainen lapsi tarvitsee selkeän ja säilyvän, samankaltaisena toistuvan päivärytmin, selkeät ja johdonmukaiset säännöt päivittäisissä toiminnoissa Päivähoitoryhmä, materiaalit ja toimintaympäristö tulee muokata ongelmaisen lapsen tarpeet huomioiden.  

Sosiaalis-emotionaalisesti ongelmaisella lapsella on yleensä selkiytymätön tai kielteinen kuva itsestään Itsetunto on alhainen Luottamus omiin taitoihin ja osaamiseen on usein alhainen (erityisesti uusissa asioissa, tilanteissa) Jännitys ja epäonnistumisen pelko vaikuttavat lähes kaikkiin lapsen suorituksiin Lapsen tulisi tuntea kuuluvansa ryhmään siinä missä muutkin lapset Tunne siitä, että on tervetullut, odotettu ja tärkeä ryhmän jäsen, tukee minäkuvaa ja tuo turvallisuutta Lapselle tulee saada päivittäisiä onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia päivähoidon arjessa (aikuisen kiinnitettävä tähän erityistä huomiota!)

Kodin ja päivähoitopaikan luottamuksellinen ja avoin suhde on ensiarvoisen tärkeää sosiaalis-emotionaalisesti ongelmaisen lapsen auttamisessa (päivähoidon ja kodin väliset ristiriidat aiheuttavat lapsessa hämmennystä eivätkä edistä lapsen kuntoutumista). Ihmissuhde- ja tunne-elämän vaikeuksista kärsivät lapset ovat epävarmoja selviytymisestään uusissa asioissa ja tilanteissa muutoksiin, uusiin asioihin ja tilanteisiin onkin syytä valmistaa lasta etukäteen sanallisesti ja leikin avulla leikkiessä ja taitoja harjoiteltaessa toiminnan ja ”parhaansa yrittämisen” osuutta tulee korostaa tulosta enemmän.

Sosiaalis-emotionaalisesti ongelmaisen lapsen on usein vaikeaa noudattaa sovittuja sääntöjä ja sopimuksia lapsen rikkoessa sovittuja sääntöjä, hän koettelee, missä menevät rajat → Usein lapsi ei itse pysty pysymään sovittujen rajojen sisäpuolella, vaan hän tarvitsee siinä aikuisen konkreettista apua ja ohjausta → Sääntöjä ei saa olla liikaa, ja niiden on oltava selkeitä ja on varmistettava, että lapsi tietää, mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa(kts. konkreettiset seuraamukset, tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi) → On tarkkaan mietittävä, mitkä säännöistä ovat sellaisia, joiden rikkomisesta poikkeuksetta on kielteisiä seuraamuksia lapselle ja milloin aikuisen tulee arvioida seuraamukset tilanteen mukaan → Päivähoitohenkilöstöllä tulee kaikilla olla samanlainen toimintalinja sääntöjen rikkomistilanteissa.

Ihmissuhteiden myönteisyys, tasapuolisuus ja luottamuksellisuus ovat ihmissuhde- ja tunne-elämän kehityksen kannalta ratkaisevia Ensiarvoisen tärkeää on, että sosiaalis-emotionaalisesti ongelmaisen lapsen ihmis- ja hoitosuhteet ovat mahdollisimman pysyviä (hoitopaikan vaihdokset ja hoitopaikan työntekijöiden vaihdokset ovat haitaksi) Lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen myönteisyys, läheisyys, lämpö ja hyväksyntä ovat lapsen myönteisen kehittymisen ja itsetunnon kannalta ratkaisevia Aikuisen tärkeä tehtävä on pitää huolta siitä, että lapselle välittyy vain viesti sopimattomasta käyttäytymisestä ja teosta, lapsi itse on hyvä, tärkeä ja pidetty! Lapsen myönteisten piirteiden huomioiminen on tärkeää Myönteistä palautetta ja palkkioita annetaan runsaasti, rangaistuksia säästellen → tulee välttää lapsen leimautumista ”syntipukiksi

Vuorovaikutustaitoja, vastuunottoa ja itsetuntoa kehitettäessä tulee lapselle antaa myös tilaa ja valtaa edellytystensä mukaisesti osallistua itseään ja ihmissuhteitaan koskevien asioiden päättämiseen jos vuorovaikutus lapsen suhteissa toisiin ihmisiin on pitkälti yksisuuntaista, muodostuu lapsen käsitys itsestään ja ympäröivästä maailmasta yksipuoliseksi, lapsesta tulee alistamisen ja määräilyn myötä helposti alistuva, aloitekyvytön ja helposti ohjattavissa oleva kohde.

• Lapsille, joilla on vaikeaa hallita, näyttää, tulkita tai purkaa tunteitaan, on tärkeää aikuisen antama malli, tuki ja ohjaus Myös kielteisten tunteiden näyttäminen ja hyväksyminen luonnollisena osana ihmisten käyttäytymistä asettaa haasteita myös aikuisille Jokaisella ihmisellä on oikeus tunteisiinsa, niitä ei saa kieltää tai vaatia tukahduttamaan → lapsi saa protestoida, olla vihainen, pahantuulinen, kiukkuinen tai pettynyt, mutta hän ei saa silti saada tahtoaan läpi ristiriitatilanteissa ”räjähtäneen” tunne-ilmaisun avulla → tavoitteena on, että lapsi tulee toimeen tunteidensa kanssa, pystyy keskustelemaan niistä sekä ikänsä mukaisesti arvioimaan ja ilmaisemaan niitä sopivalla tavalla → voidaan esimerkiksi opetella olemaan vihastumatta ja yrittää käyttäytyä niin, että ei ärsyttäisi itseä eikä toisia.

Lapsen aggressiivinen käyttäytyminen ja reagoiminen voi usein olla seurausta siitä, että lapsen on itse täysin mahdotonta kontrolloida omaa käyttäytymistään tietyissä vuorovaikutustilanteissa toisten lasten kanssa   Lapsi yleensä tällöin tietää toimineensa väärin, ei pysty/osaa selittämään syytä reagoinnilleen, ja on itsekin hämillään käyttäytymisestään Aikuisen tulee tällöin miettiä sitä, millainen seuraamus/rangaistus on kohtuullinen suhteessa lapsen edellytyksiin.)

VINKKEJÄ KÄYTÖSHÄIRIÖIDEN POISOPETTAMISEEN tarkoituksellinen huomiotta jättäminen toivottua käyttäytymistä huomioidaan myönteisesti läheisyys ja kosketus lisätty kiintymyksen osoitus jännityksen laukaiseminen huumorilla tukeminen vaikean tilanteen yli pääsemisessä odotusten ilmaiseminen selkeästi ja suorasti käyttäytymissopimus (lupaus ja palkitseminen) ryhmävahvistaminen (palkinto tavoitekäyttäytymisestä

keskustelut liikkumatilan ja mahdollisuuden antaminen roolileikit ja mallitilanteet itsekontrollin ja -arvioinnin harjoittaminen johdonmukaisuus opetuksessa ja kasvatuksessa painopiste tässä ja nyt palautteen antaminen (positiivisuus) muutokseen uskominen joustavuus ja yksilöllisyys syyttelyn lopettaminen yhteistyö