Runoudesta ja tulkinnasta
Runous – ikivanha ilmaisumuoto -Syntyi alun perin musiikin ja tanssin seuralaiseksi -Termi lyriikka viittaa lyyraan -Alun perin jumalille tarkoitettuja ylistyslauluja -Muuttui pian myös ihmisten väliseksi viestinnäksi: tunteiden ja ajatusten tulkiksi
Runon tyypillisimpiä lajeja Aforismi: lyhyt mietelmä, mielelause Balladi: dramaattinen, surullinen, kuolemantarina, tanssilaulu, sankarit elävät usein pelottavassa miljöössä, kerto tai toisto tavallista, samoin dialogin käyttö Elegia: surumielinen hauta- tai muistokirjoitus, tunteen ja murheen runo Limerikki: irlantilaisalkuinen viisisäkeinen komparuno, ensimmäisessä, toisessa ja viidennessä säkeessä yhtenäinen loppusointu, samoin kolmas ja neljäs säe sointuvat yhteen Loru: kielellinen leikittely, jonka teho perustuu sointuisuuteen ja rytmiin, merkitys ei ole olennaista eli loru on ns. nonsenseä; muistin oiva apulainen Oodi: yleväsävyinen juhlaruno, ylistystä ja kunnioitusta, tunnelmaa luova teos Proosaruno: runon ja proosan (usein novellin) välimuoto; tiivis ja kuvallinen kieli viittaavat runoon ja lauserakenteiden looginen järjestys proosaan Tanka ja haiku: japanilais-kiinalaisia klassisen muotokaavan kuvallisia runoja, joihin liittyy elämänfilosofiaa Ks. KK s. 280
Esimerkki elegiasta Elegia Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan Tartun ma hetkehen kiinni; riemua ei suo rattoisa seura, ei viini. (katkelma) Eino Leino: Elegia Nocturne
Esimerkki limerikistä Limerikki on irlantilaisperäinen, mitallinen, leikillisen klassinen viisisäkeinen runolaji. Ensimmäisen säkeen viimeisen sanan pitää olla maantieteellinen nimi: se kertoo vaikkapa asuinpaikkasi. Ensimmäisessä, toisessa ja viidennessä säkeessä tulee olla keskenään sama loppusointu. Samoin kolmas ja neljäs säe sidotaan loppusoinnulla. Malli Masalasta Katse reittikarttaan: seuraava on Masala – asemalta kirin kipakkaan kuin Vasala! Lähijuna kotiin kiitää, runoratsu liitää, liitää. Risto Rasa, esikuva! Tänään nimesi on Rasala! Risto Rasa
Esimerkki oodista Leijona Olet mahtava kuin leijona Olet eläintarhan kuningas. Sinä olet viekas niin kuin kettu Mietit hetken mistä sinut on veistetty? Sinut on veistetty maailman hienoimmasta puusta. Olet oikea lottovoitto Olet kaiken lisäksi niin urhea. Olet oikea sankarini Liikutkin niin sulavasti kuin kauris. Oi mikset jo tule? minä odotan sinua Oi mikset jo tule ? Eräs lukiolainen, 2012 Laulan laulun luojalleni ylimmälle ylistyksen: - Oi Ukko ylin jumala vahvin kaikkivaltioista Anna meille armos anti hyvän tulla tupihimme. Sinusta kaikki voima suuruus saatu sankareiden kauneus Kalevan kansan taivas korkeeksi kohoova. Pentti Salmela, 2010
Runon rakenteeseen liittyvä käsitteitä -Säe -Säkeistö eli stroofi -Alkusointu eli allitteraatio -Loppusointu -Rytmi -Runomitta -Runon puhuja eli lyyrinen minä -Runon kuulija -Näkökulman vaihto, asennon vaihto -Motiivi eli toistuva elementti, mm. asia, esine tai teko Ks. KK s
Runon rakenteeseen liittyvä käsitteitä -Kalevalamitta Mie/le/ni | mi/nun | te/ke/vi, ai/vo/ni | a/jat/te|le/vi läh/te|ä/ni | lau/la|ma/han, saa'/a/ni | sa/ne/le|ma/han, su/ku|virt/tä | suol/ta|ma/han, la/ji|virt/tä | lau/la|ma/han; -Moderni mitaton runo -Perinteinen mitallinen runo -Kerto eli parallelismi Siitäpä nyt tie menevi, uusi ura urkenevi laajemmille laulajoille, runsahammille runoille nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavasssa.
Runon kieleen liittyviä käsitteitä -Kuvakieli -Proosaruno -Vertaus -Metafora -Eufemismi eli kiertoilmaus Karhu = "Otso", "Mesikämmen" ja "Nalle” -Elollistaminen eli personifikaatio Pihalla pakkanen huopakengissä liikkuu, tikapuun puolalla kiikkuu, nurkkihin pyssynsä laukoo, huuruten ovia aukoo. (Einari Vuorela: Pakkanen.)
Runon kieleen liittyviä käsitteitä -Symboli Olen verkon silmässä kala. En pääse pois: ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla. Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois. Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla! Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon. Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla! Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon! - Vaan verkot vitkaan - tappavat kohtalolla. Uuno Kailas: Verkossa
Runon kieleen liittyviä käsitteitä -Yleiskielen normien rikkominen -Välimerkit -Äännemaalailu -Runon kuvat -Lähiluku -Antiteesi eli vastakohtaistaminen (mutta, vaan) -Asyndeton eli rinnastetaan asioita luettelon avulla, jätetään sidesanat pois -Huudahdus Oi sinä päivieni aurinko!
Runon kieleen liittyviä käsitteitä -Hyberbola eli liioittelu ja suurentelu Lauloi vanha Väinämöinen: järvet läikkyi, maa järisi, vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli, kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili. Kalevala 3:
Tulkinnan vaiheet 1. Lukukokemuksen kirjaaminen (mielikuvat, tunteet, muistot jne.) 2. Runon erittely, tutkiminen (säkeistöt, kieli, lyyrinen minä, rakenne, asennonvaihto, mitta jne.) 3. Tulkinnan hahmottaminen: Miksi? -Mikä on keskeistä? -Mikä ajatus runosta nousee? -Mitä runo sanoo meistä ihmisistä? -Mikä runossa on tärkeää? -Mihin se ottaa kantaa? 4. Tulkinnan kiteyttäminen, tiivistäminen 5. Kirjoittaminen
Runon tulkinnasta -Jokainen lukee samaa runoa hieman eri tavalla -Tulkinta muodostetaan lopuksi, kun runon piirteet on eritelty eli analysoitu -Tulkitessaan voi pohtia myös, miten runo vaikuttaa sinuun, millainen sävy, tunnelma ja ilmapiiri siinä on -Tulkinnalle pitää löytyä perustelut runon avulla -Tulkinnan tavoitteena on runon sanoman eli teeman löytäminen: sen pääajatuksen ja pohjimmaisen sanoman -Teema voi liittyä usein tunteisiin, merkittäviin hetkiin tai käännekohtiin ihmiselämässä sekä yleisiin ideoihin -Runoilijan elämän ja aikakauden tunteminen voi auttaa tulkinnassa Runon teema voi olla vaikkapa oman rakastumiskokemuksen vaikeus, suru tärkeän ihmissuhteen päättymisestä tai yksinäisyyden tunne. Runo voi myös ottaa kantaa vaikkapa luonnon saastumiseen, tasa-arvoon tai mihin vain aiheeseen.
Kirjoittaminen lähtee alkuun Liikkeelle voi lähteä vaikkapa: Runon aiheesta Runon esittelemisestä Muistoista tai tunteista Lukukokemuksesta Taustasta Runon nimestä Runon rakenteesta Runon minästä