Taidefilosofia III Dos. Timo Kaitaro ja , klo , U 40 Sali 4.

Taiteen autonomian kehitys ja estetiikan synty Käsityöläisestä intellektuelliksi

Perspektiivin tiede ja taide Filippo Brunelleschi ( ) Leon Battista Alberti ( ): De Pittura (1436) Piero della Francesca (1410/ )

Taiteilijan aseman muutos renessanssin aikana yhdistyy älylliseen toimintaan ja tieteeseen (esim. da Vinci) taiteilijan yksilöllisyys nousee esiin käsityöläisen anonymiteetistä: signeeraus arvon liittäminen yksilölliseen taiteilijaan ”taidemarkkinoiden” synty taiteilijoiden suhde uuteen asiakaskuntaan, varakkaisiin porvareihin ja ruhtinaisiin (esim. Michelangelo, Raphael…)

Taiteilijan aseman muutoksen seurauksia… yksilöllisten makuarvostelmien korostuminen maun kriteerien analysointi ja määrittely nousi tärkeäksi: akatemiat asiakaskunnan laajenemisen myötä herää myös maun kasvattamisen tehtävä: taidekritiikki

Taiteen ja esteettisen autonomia ja sen rajat renessanssissa taide irtautui vähitellen kirkon ja vallan holhouksesta säilyttää kuitenkin kiinteät yhteydet tieteeseen ja moraaliin ajatus esteettisen autonomiasta suhteessa tieteeseen ja moraaliin syntyi vasta myöhemmin

Uusi aika ”Esteettinen pohdinta saa alkunsa kun on mahdollista suhteuttaa toisiinsa se, mikä miellyttää aisteja ja se, mikä miellyttää ”sielua”, aistillinen mielihyvä ja ymmärryksen mielihyvä, toisin sanoen havainto ja arvostelma.” - Marc Jimenez, Qu’est-ce que l’esthétique (Gallimard, Folio 1997), 56.

Aistimellinen nautinto ja järki: ”Mitä tulee kysymykseen onko mahdollista löytää kauneudelle järkiperuste (…) kaunis ja miellyttävä eivät ole muuta kuin arvostelmamme suhde kohteeseen, ja koska ihmisten arvostelmat ovat niin erilaisia, ei voi sanoa, että kauniilla tai miellyttävällä olisi joku määrätty mitta”. -Descartes, kirje Mersennelle (AT X, 132).

1600-luku ja järjellä määrittelemätön osuus kauneudessa ”grâce” : viehkeys, sulo (André Félibien) ”je ne sais quoi” (Félibien / père Bouhours)

1600-luku: Poussin vs. Rubens; piirros vs. väri Charles Le Brun: ”poussinisti” piirustuksen ensisijaisuus väreihin nähden piirros antaa muodon ja suhteet, väri yksin ei merkitse mitään väri miellyttää vain silmiä, mutta piirros tyydyttää henkeä Roger de Piles: ”rubenisti” Gabriel Blanchard: ”Maalari on maalari vain koska hän käyttää värejä vietelläkseen silmät ja jäljitelläkseen luontoa”.

Les anciens et les modernes : kiista antiikin ja Ludwig XIV vuosisadan kirjailijoiden keskinäisestä paremmuudesta Nicolas Boileau ( ) Jean de La Bruyère ( ) Charles Perrault ( ) Fontenelle ( )

Järjen kaksi figuuria 1600-luvulla rationalistien ”klassinen” järki: Descartes, Spinoza, Leibniz oppineiden libertiinien ja valistuksen kriittinen järki: La Mothe le Vayer, Naudé, Bayle…

Jean Baptiste du Bos ( ) Reflections critiques sur la poésie et la peinture (1719) Taide kyllä noudattaa sääntöjä, malleja ja konventioita, mutta: ”Meissä on aisti, joka kertoo meille, onko kokki seurannut taiteensa sääntöjä. Maistamme höystöä ja, vaikkemme tuntisi näitä sääntöjä, tiedämme onko se hyvää. Jotain samankaltaista pätee myös hengentuotteisiin ja tauluihin, jotka on tehty miellyttämään meitä liikuttaen”. ”Kuudes aisti” (sixième sens)

Francis Hutcheson ( ) ”sisäinen aisti”: kauneuden kokemus on pikemminkin välitön havainto kuin käsitteellinen arvostelma kauneus syntyy yhtenäisyyden ja moneuden yhteisvaikutuksesta

Charles Batteux ( ): Taide on ”kauniin luonnon jäljittelyä” : ”luonnon kauniimmista puolista on valittava tietty osa ja luotava sen pohjalta erinomainen, hallittu kokonaisuus, jonka tulee olla virheettömämpi kuin luonto itsessään mutta säilyttää silti luonnollisuutensa.” ”nerous on taiteiden isä”: se ei jäljittele luontoa orjallisesti vaan havaitsee luonnon uudesta näkökulmasta. - Les beaux arts réduits à un même principe, 1746

Jean le Rond d’Alembert ( ) haltioituva ja vapaasti kekseliäs nerous ja filosofinen analyysi eivät ole ristiriidassa kunhan järki antaa luovalle neroudelle ensin täydet vapaudet filosofinen erittely ja analyysi pystyy löytämään nerouden tuotteiden perusteella maun yleiset ja muuttumattomat säännöt a posteriori - Réflexions sur l’usage et sur l’abus de la philosophie dans les matières de goût, 1757

Denis Diderot ( ), säännöt, nerous ja maku nerous on taiteen sääntöjen yläpuolella taiteen säännöt on abstrahoitu nerouden tuotteista maku: käytännössä kokemuksen avulla opittu kyky arvioida taideteoksia, joka edeltää harkintaa ”Sotilaskuri syntyy syntyy kun ei ole enää kenraaleita; metodi kun ei enää ole neroutta”

Denis Diderot ( ): todellisesta ja havaitusta kauneudesta ”Kutsun kauniiksi itseni ulkopuolella kaikkea sitä, jossa on jotain, joka herättää ymmärryksessäni ajatuksen suhteista; ja kauniiksi suhteessa minuun kaikkea, joka herättää minussa tämän idean.” makuarvostelmien moninaisuus ei siis johdu niiden radikaalista ”subjektiivisuudesta” vaan yksilöllisistä eroista kyvyssä havaita kauniin idean herättäviä suhteita

Thomas Reid ( ) Kauniiksi kutsuttavia kohteita yhdistää kaksi seikkaa: 1) ne tuottavat tietynlaista mielihyvää 2) tätä miellyttävää tunnetta saattelee mielipide tai uskomus, että kohteilla on jokin erityinen ansio tai arvo ”Tämä arvio, kuten kaikki arviot, on kuitenkin joko tosi tai erheellinen. Jos se on tosi, kohteella on jokin todellinen ansio.” - Essays on the Intellectual Powers of Man, 1788

Thomas Reid ( ) Kauneudentaju voidaan jakaa vaistonvaraiseen ja rationaaliseen Kauneus alkuperäiseen ja johdannaiseen: ”(…) aisti-objektien kauneus on lainattua ja (…) se on peräisin mielen kauneudesta, jota kauniit kohteet ilmentävät tai jonka ne liittävät kuvittelukykyymme.” - Essays on the Intellectual Powers of Man, 1788

Thomas Reid ( ) ”Ilmaisun kauneuden täyty olla johdettavissa ilmaistun asian kauneudesta tai taidosta ja taitavuudesta, joka antaa ilmaisulle sopivan muodon”. ”Säännöllisyyteen ja vaihtelevuuteen liittyvä kauneuden tulee aina tehdä tilaa kauneudelle, joka syntyy muodon ja käyttötarkoituksen vastaavuudesta.” - Essays on the Intellectual Powers of Man, 1788

Thomas Reid ( ) ”(…) maku näyttäisi olevan yhtä kehittyväinen kuin ihminenkin.” ”Jokainen uusi hengen kyky tuo mukanaan uusia ajatuksia ja uutta kauneutta (…)” - Essays on the Intellectual Powers of Man, 1788

Thomas Reid ( ) ”Moraaliset ja rationaaliset kykymme vaativat meissä oikeutetusti ylivaltaa. Myöskään maku ei ole vapaa niiden vallasta. Sen täytyy alistua moraalille ja järjelle silloin kun yritämme järkeillä tai väitellä makuun liittyvistä kysymyksistä.” - Essays on the Intellectual Powers of Man, 1788

Archibald Alison ( ) Ylevyyden ja kauneuden tunteet liittyvät mielikuvitukseen, jossa antaudutaan mielleyhtymien vietäväksi. Ylevien tai kauniiden kohteiden tuottamille ajatuskuluille on ominaista: 1) Ne koostuvat tunnetta herättävistä ideoista 2) Niiden seuraannossa vallitsee yleisen yhdistymisen periaate - Essays on the Nature and Principles of Taste (1790)

Archibald Alison ( ) ”Runous tarjoaa siis mielleyhtymiä, mutta vielä voimallisemmin se vaikuttaa näyttämällä luonnon ilmiöt jonkin luonteisina, liittämällä ne sydämemme tunteisiin. - Essays on the Nature and Principles of Taste (1790)