Taidefilosofia IV Dos. Timo Kaitaro 9.9.-21.10 ja 4.11.-9.12.2010, klo 10- 12, U 40 Sali 4.

Esitys aiheesta: "Taidefilosofia IV Dos. Timo Kaitaro 9.9.-21.10 ja 4.11.-9.12.2010, klo 10- 12, U 40 Sali 4."— Esityksen transkriptio:

1 Taidefilosofia IV Dos. Timo Kaitaro 9.9.-21.10 ja 4.11.-9.12.2010, klo 10- 12, U 40 Sali 4.

2 ”Ut pictura poesis erit” Horatius

3 G. E. Lessing (1729-1781): Laocoon (1766): eri taidemuotojen erillisyys kunkin taiteen omat sisäiset lait imitoitavan luonnon lisäksi esiin nousevat taiteen omat välineet

4 Immanuel Kant (1724-1804) makuarvostelmista ”Erottaaksemme, onko jokin kaunista vai ei, emme yhdistä sen miellettä ymmärryksen avulla objektiin muodostaaksemme tietoa,vaan yhdistämme mielteen kuvittelukyvyn avulla (joka ehkä liittoutuu ymmärryksen kanssa) subjektiin ja sen mielihyvän tai –pahan tunteeseen. Makuarvostelma ei siis ole tiedollinen arvostelma (…), mikä tarkoittaa, että makuarvostelman määrittämisen perusta voi olla vain subjektiivinen.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 1.

5 Kant ja mieltymisen kolme lajia 1) miellyttävää on kullekin se, joka tyydyttää 2) kaunista se, mikä on pelkästään mieleistä 3) hyvää on se, mitä arvostetaan, mitä pidetään oikeana - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 5.

6 Kant makuarvostelmista Makuarvostelman määrittävä mieltyminen on täysin pyyteetöntä ja vapaata sillä yksikään aistien tai järjen pyyde ei siinä pakota hyväksyntäämme. - Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, §§ 2, 5, 9.

7 Makuarvostelma tiedonkykyjen vapaana leikkinä ”Tiedonkyvyt, jotka annettu mielle saattaa liikkeelle, leikkivät siten vapaasti, sillä mikään määrätty käsite ei rajaa niitä jonkin erityisen tiedonsäännön alaisuuteen. Näin ollen tähän mielteeseen liittyvän mielentilan täytyy olla tunne mieltämiskyvyistä, jotka leikkivät vapaasti annetulla mielteellä tähdäten tietoon ylipäätänsä. Jotta mielteestä, jonka välityksellä kohde on annettu tulisi tietoa, tarvitaan kuvittelukyky yhdistämään intuition moninaisuus ja ymmärrys tuottamaan mielteet yhdistävän käsitteen ykseys.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, §. 9.

8 Arvioinnin ja mielihyvän suhde ”Kohteen tai mielteen, jossa kohde on annettu, arvioiminen pelkästään subjektiivisesti (esteettisesti) edeltää kohteen herättämää mielihyvää ja on perusta tiedonkyvyn harmoniasta kertovalle mielihyvälle” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 9.

9 Kauneuden aistimellisuus ”Kuvittelun ja ymmärryksen suhteessa toteutuva subjektiivinen ykseys voidaan tiedostaa vain aistimuksen välityksellä”. - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, §. 9

10 Kant ja kauneuden yleisyys ”Kaunista on se, mikä mielletään ilman käsitettä yleisen mieltymisen objektiksi.” ”(…) langettamalla (kauneutta koskevan) makuarvostelman vaadimme jokaista tuntemaan mieltymistä kohteeseen, vaikka emme perustele vaatimustamme käsitteellä (sillä tällöin kohde olisi hyvä).” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, §§ 6 & 8.

11 Miellyttävyyttä koskevan aistimaun ja kauneutta koskevan reflektoivan maun ero: ”Aistimaku langettaa pelkästään henkilökohtaisia arvostelmia, reflektoiva maku puolestaan oletetusti yhteisesti päteviä (yleisiä) arvostelmia; molemmat kuitenkin arvostelevat kohdetta esteettisesti (eivät käytännöllisesti) arvioiden siis pelkästään kohteen mielteen suhdetta mielihyvän tai -pahan tunteeseen.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 8.

12 Esteettisen yleispätevyyden subjektiivisuus ”Esteettisesti yleispätevät arvostelmat eivät millään tavoin koske objektia. Juuri tämän vuoksi arvostelmaan liittyvä esteettisen yleisyyden täytyy olla erityislaatuista, sillä arvostelma ei yhdistä kauneuden predikaattia objektin käsitteeseen, sikäli kun tätä tarkastellaan koko loogisella alueellaan, ja kuitenkin arvostelma ulottaa kauneuden predikaatin arvostelijoiden koko alueelle.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 8.

13 Kauneus ja käsitteet ”Kun objektia arvostellaan pelkästään käsitteillä, kadotetaan kaikki kauneuden mielteet. Tämän vuoksi ei voi olla sellaista sääntöä, joka pakottaisi jokaisen tunnustamaan tietyn kohteen kauniiksi. Perusteisiin tai periaatteisiin vetoaminen ei horjuta kenenkään arvostelmaa vaatekappaleen, talon tai kukan kauneudesta.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, §. 8.

14 Yleispätevyys vaatimuksena ”Makuarvostelma itsessään ei edellytä yksimielisyyttä (…). Makuarvostelma vain vaatii yksimielisyyttä pitäen itseään esimerkkitapauksena säännöstä, jolle se odottaa vahvistusta toisen kannatuksesta, ei käsitteistä.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 8.

15 Makuarvostelman yleisyyden vaatimus ”Makuarvostelma vaatii jokaista olemaan samaa mieltä. Se, joka julistaa jonkin kauniiksi, haluaa, että jokaisen pitää antaa hyväksymisensä tuolle kohteella ja niin ikään julistaa se kauniiksi.” - Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 19.

16 Kantilaisen makuarvostelmaan sitoutuminen esteettisen autonomiaan: ”Joku voi tosin uskoa langettavansa makuarvostelman, mutta ei ole varmaa, arvosteleeko hän tämän idean mukaisesti. Käyttämällä ilmaisua kauneus arvostelija kuitenkin julistaa, että hän ainakin viittaa tähän ideaan ja että arvostelman pitäisi siksi olla makuarvostelma. Omasta puolestaan hän voi varmistua tästä vain erottamalla tietoisesti kaiken miellyttävään ja hyvään kuuluvan jäljelle jäävästä mieltymisestä. Tämä onkin kaikki mihin hän sitoutuu vaatiessaan, että jokaisen on oltava samaa mieltä.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 8.

17 Kauneus ja tarkoituksenmukaisuus ”Kauneus on kohteen tarkoituksenmukaisuuden muoto, sikäli kuin kohteesta havaitaan tarkoituksenmukaisuutta liittämättä siihen tarkoituksen miellettä.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), I osa, § 15.

18 Friedrich Schiller (1759-1805) ”Vasta kun tarve vaimenee, kuvittelukyky voi kehittyä pidäkkeettömästi.” ”(…) runoilija ylittää rajansa, jos hän liittää olemassaolon ideaaliseen maailmaansa, niin kuin hän tekee asettaessaan ideaalisen kautta olemassaololle jonkin erityisen päämäärän.” - Über die Äestetische Erziehung (1795)

19 Friedrich Schiller (1759-1805) ”Lume on esteettistä ainoastaan sikäli kuin se on vilpitöntä (sanoutuu nimenomaisesti irti kaikista realiteettia koskevista vaatimuksista) ja sikäli kuin se on itsenäistä (vailla realiteetin tukea). Heti kun lume toimii vilpillisesti jäljitellen realiteettia ja heti kun se toimii epäpuhtaasti haluten vaikuttaa realiteettiin, siitä tulee pelkkä aineellisten tarpeiden alkeellinen työkalu, jolla ei ole mitään annettavaa hengen vapaudelle.” - Über die Äestetische Erziehung (1795)

20 ylevä - sublime

21 Ylevä 1700-luvulla ”laajat ja rajaamattomat näkymät tuottavat kuvittelukyvylle samanlaista nautintoa kuin ikuisuuden ja äärettömyyden ajatteleminen ymmärrykselle” (Joseph Addison, The Pleasures of Imagination, 1711) itseyden menettämisen pelkoon sekoittuva nautinto: ylevän edessä ”vajoamme oman luontomme merkityksettömyyteen ja eräällä tavalla tuhoudumme” (Edmund Burke, A Philosophical Inquiry into the Origins of our Ideas of the Sublime and the Beautiful, 1757/59)

22 Kauneus Kantin mukaan kaunis viehättää kauniita ovat kukkaniityt, pienet pensaat, laaksot lammaslaumoineen, Homeroksen kuvaus Venuksen vyöstä…

23 Ylevä Kantin mukaan ylevä liikuttaa yleviä ovat lumihuippuiset pilvien yläpuolella olevat vuorenhuiput, Miltonin kuvaus helvetistä, korkeat tammet ja yksinäiset siimekset pyhässä metsässä…

24 Ylevä ja kuvittelukyvyn rajat ”Luonto on […] ylevä ilmiöissään, joiden intuitio sisältää niiden äärettömyyden idean.” - Kant, Kritik der Urteilskraft (1790), § 24.

25 Kant ja ylevän kaksi muotoa Matemaattinen ylevä: rajaton ja mittaamaton, jonka edessä kuvittelukyky antautuu ilo älyn paremmuuden tiedostamisesta kuvittelukykyyn nähden Dynaaminen ylevä: luonnon voima saa meidät tiedostamaan vähäpätöisyytemme mutta nostaa samalla sielun voimat vastustamaan luonnon ilmeistä kaikkivoipaisuutta