Aalto-yliopiston Avoin yliopisto

Esitys aiheesta: "Aalto-yliopiston Avoin yliopisto"— Esityksen transkriptio:

1 Aalto-yliopiston Avoin yliopisto
Havainto Aalto-yliopiston Avoin yliopisto Syksy 2017 FM Petteri Enroth

2 Kurssin ohjelma 1. Mitä estetiikka on: havainto ja filosofia
2. Havainto ja tieto 3. Fenomenologia I 4. Fenomenologia II 5. Arjen estetiikka

3 Kurssin suorittaminen
Osallistu luennoille ja laadi luentopäiväkirja (ohjeet kurssin MyCourses-sivulla) 80 % läsnäolo: estetiikan luennoilta saa olla poissa korkeintaan yhden kerran. Jos joudut olemaan poissa kaksi kertaa, pyydä minulta lisätehtäviä. Jos poissaoloja on enemmän kuin 2, korvaaminen lisätehtävillä ei enää onnistu, vaan kurssi täytyy suorittaa uudestaan. Ilmoitathan sairaudesta tai muusta vakavasta syystä johtuvan poissaolon opettajalle heti sähköpostitse

4 Mitä estetiikka on: havainto ja filosofia

5 Estetiikka… akateemisena alana pyrkii systemaattisiin, perusteltuihin näkemyksiin aistien kautta elettävästä todellisuudesta: taiteesta, viihteestä, kauneudesta, rumuudesta, niiden käsittelytavoista, synnystä, tehtävistä… on ensi sijassa filosofinen oppiala, mutta usein esimerkiksi hyödyntää myös psykologiaa, sosiologiaa, luonnontieteitä ei ole taiteen historiaa, maun kouluttamista tai nippu ohjeita taiteen tekemiseen (vaikka jotkut esteetikot ovat selvästi ohjelmallisia ja jotkut ovat yhdistäneet teorian ja käytännön) ei olisi olemassa tai tarpeen ellemme arjessa ja taiteessa jatkuvasti toteuttaisi estetiikkaa ja esteettisiä arvoja! syntyi 1700-luvun puolivälissä (Alexander Baumgartenin Aesthetica, 1750: aistikokemuksella on oma logiikkansa ja sääntönsä, mistä todistuksena taiteen vaikutukset) jakautuu kahteen pääsuuntaukseen: taidefilosofiaan ja ympäristöestetiikkaan

6 Estetiikan kaksi päähaaraa
Taidefilosofia Ympäristöestetiikka Taiteen määrittely ja taideteosten olemus Esteettinen kokemuksen määrittely Taide ja yhteiskunta: mielihyvä vs. tieto ja etiikka Taiteiden erityiskysymykset Taidekritiikin kysymys Luontoympäristön estetiikka Rakennetun ympäristön estetiikka Arjen estetiikka Ruumiillinen kokemus

7 Estetiikka: havainto ja mieli
Taustalla kreikan sana aisthesis, joka merkitsee havaintoa sekä sisäisessä että ulkoisessa mielessä (vrt. ”terävä havainto”) Englannin substantiivi sense merkitsee järkeä, verbi to sense aistimista

8 Platon (427–347 eaa.) Todellisuus koostuu ideoista, joiden epätäydellistä heijastusta aistimaailma on Taide on aistimaailman imitaatiota ja siksi kahden askeleen päässä totuuksista Jos jokin asia on tosi, se on myös hyvä ja kaunis Koska taide ei ole totta, se ei myöskään ole hyvää eikä näin ollen kaunista  Ihannevaltiossa taiteelle ei ole sijaa

9 Platon ”Mutta se on tiedettävä, ettei valtioomme voida hyväksyä muuta runoutta kuin jumalhymnejä ja jalojen miesten ylistyslauluja. Jos päästät sinne tuon suloiseksi maustetun runottaren, lyriikan tai epiikan hahmossa, silloin valtiossa tulevat hallitsemaan nautinto ja tuska eivätkä laki ja järki, joka aina on yhteisesti tunnustettu kaikkein parhaaksi.” Valtio

10 Platonin luolavertaus

11 Platonin luolavertaus
”Vankilamaista asuntoa vastaa näkyvä maailma, ja siinä palavan tulen kajoa auringonvalo. Ja jos ymmärrät, että ylös kiipeäminen ja ylhäällä avautuvien näkymien katseleminen kuvaa sielun kohoamista ajatuksella tavoitettavaan maailmaan, olet tulkinnut käsitykseni oikein. Senhän sinä halusit kuulla; pitääkö se sitten paikkansa, sen tietää jumala. Sellainen mielikuva minulla siis on, että ajatuksella tavoitettavassa maailmassa on viimeisenä ja vain vaivoin nähtävissä hyvä idea. Mutta kun se kerran on nähty, on pakko todeta, että se on kaikissa asioissa kaiken oikean ja hyvän aiheuttaja; näkyvässä maailmassa se synnyttää valon ja sen valtiaan, ajatuksella tavoitettavassa maailmassa se taas itse valtiaana synnyttää totuuden ja järjen.” Valtio

12 Aristoteles (384—322eaa) Taide on imitaatiota, mutta imitaatio on ihmiselle ominaista: lapset oppivat imitoiden Taide, nimenomaan tragedia ja epiikka (tarinankerronta), voi imitoimalla ilmaista universaaleja totuuksia maailman toiminnasta

13 Aristoteles Taiteen (ja todellisuuden) aistimellisuus on kuitenkin toissijaista: ”Juoni on siis tragedian perusta ja ikään kuin sen sielu; vasta toisella sijalla ovat luonteet. Samoin kuvataiteissa: tavallinen mustavalkoinen piirros on miellyttävämpi katsella kuin kauneimmatkin värit, jotka on sekoitettu umpimähkään. Tragedia on toiminnan jäljittelyä, ja se kuvaa toimivia ihmisiä etupäässä toiminnan vuoksi.” Runousoppi

14 Keskiaika Tuomitseva suhtautuminen kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen (kuten Platonillakin) Kauneus on pohjimmiltaan Jumalaa koskevaa tietoa; taiteilijan on sääntöjä (mittasuhteet, värit, symbolisuus) seuraamalla mahdollista tuoda kauneus koettavaksi Kirkkoisät Augustinus ja Pseudo-Dionysios (400—500 -luvut, Platonin pohjalta): Platonin tarkoittamat täydelliset ideat ovat Jumalan ajatuksia Kauniit asiat eivät ole jonkin abstraktin kauneuden idean toisintoa, vaan kauneus osallistuu Jumalan mielessä olevaan kauneuteen Ns. ”Toledon Raamatun” kuvitusta, 1200-luku

15 Keskiaika “Epäröin siis kahden asian välillä: vaaran, joka piilee liiallisessa aistien palkitsemisessa sekä niiden hyötyjen, joiden kokemuksen perusteella tiedän laulamisesta koituvan. Sitoutumatta pysyvään näkemykseen olen taipuvainen hyväksymään kirkossa laulamisen, jotta hengeltään heikot voitaisin korviensa kautta johdattaa hurskauden tunteisiin. Kuitenkin, kun huomaan itse laulamisen liikuttavan enemmän kuin sen sisältämän totuuden, tunnustan, että tämä on vakava synti, ja että noina hetkinä toivon etten kuulisi laulajaa lainkaan. … Mutta rukoilen, oi Herrani Jumalani, katsomaan suuntaani ja kuulemaan minua. Sääli minua ja paranna minut, sillä huomaat, että olen muodostunut ongelmaksi itselleni, ja tästä sairaudesta kärsin.” Augustinus: Tunnustukset

16 Keskiaika Tuomas Akvinolainen (1200-luku, Aristoteleen pohjalta):
Jumalaa koskeva tieto alkaa materiaalisen maailman aistimisesta ja sen kauneuden näkemisestä Aistit (passiivisesti) välittävät mielenulkoisen maailman kauneutta kantavat piirteet: mieli (aktiivisesti) keskittyneen ajattelun tuloksena näkee kauneuden, joka tulee kunkin olion muodosta, joka sillä on objektiivisesti Muoto voi välittyä vain näön tai kuulon kautta Kauneus on siis tietoa oliosta osana maailman rakennetta ja Jumalaa

17 Valistus: esteettisyyden itsenäistyminen
Alexander Baumgarten, Aesthetica, 1750: Aistikokemus ei ole epäluotettavaa ja sekavaa, vaan sillä on omat logiikkansa – muutenhan taide ei vaikuttaisi meihin Tätä näkökulmasta taiteilijan työ perustuu siis tiettyjen havaintokokemuksessa piilevien sääntöjen ymmärtämiseen ja soveltamiseen

18 Valistus: esteettisyyden itsenäistyminen
Immanuel Kant: esteettinen kokemus on intressitöntä mielihyvää ja mielikuvituksen vapaata leikkiä ei tiedollista arvoa eikä näin ollen painolastia  taide on henkilökohtaisen mielihyvän asia, ja sillä on itseisarvo Mielikuvitus = ihmisen vapaus (luonnosta, joka on mekaaninen syyn ja seurauksen jatkumo) Francois Boucher, Maalaismaisema ja tyttö (1700-l. puoliväli)

19 Yhteenvetoa Länsimainen filosofia muuttunut taide-, aisti- ja havaintomyönteisemmäksi, mistä merkkinä estetiikan synty 1700-luvulla Tässä filosofia tietysti seuraa yleisiä kulttuurisia muutoksia Toisaalta renessanssin ja valistuksen myötä kulttuurinen eriytyminen: taiteellinen havainnointi (ei-tiedollista, subjektiivista); tieteellinen havainnointi (tiedollista, objektiivista)  Nykyään yrityksiä yhdistää näitä kahta (biotaide, osallistaminen ym.) Maria Peñil Cobo: Bio-Scape II (agar-liuokseen ”maalattuja” mikrobeja)