Jäämistöoikeuden laskennalliset ongelmat 2015 - Yliopistonlehtori Tapani Lohi I Ennakkoperintö

Kurssin uusintakuulustelu Alkuperäinen ohjelma: pe 8.5. klo 12-14 salissa P 617. Ehdotus: siirretään pidettäväksi ti 12.5. klo 12-14 salissa P 617.

A. Yleistä ennakkoperinnöstä Mitä on ennakkoperintö? Ennakkoperintö = perittävän (P) perilliselleen antama lahja, joka otetaan huomioon jäämistön jaossa. Eräänlainen perintöosan ennakkosuoritus (etumaksu). Ennakkoperintö jäämistöoikeudellinen käsite: Tiettyä varallisuudensiirtoa käsitellään jäämistöä jaettaessa ennakkoperintönä. Varallisuusoikeuden näkökulmasta ei ole sellaista ilmiötä kuin ennakkoperintö, vaan kysymys on aina jostakin muusta Esim. vastikkeeton luovutus, velan anteeksianto yms. Ei pidä kysyä, onko P antanut A:lle lahjan vai ennakkoperinnön.

Millaiset varallisuudensiirrot voivat olla ennakkoperintöä? 1. Suorituksen tekijänä perittävä (P) Poikkeuksia a) Eloonjääneen puolison antamat ennakkoperinnöt - PK 6:1.2: ”yhteiselle rintaperilliselle…” - PK 6:9.1: ”lapsipuolelle ….” b) Perittävän myötävaikutuksin tapahtuvat varallisuudensiirrot Esim. P lahjoittaa A:lle 100 000 euron arvoisen kiinteistön ehdolla, että A suorittaa B:lle 50 000 €.

2. Varallisuudensiirron vastikkeettomuus Esimerkkejä: Vastikkeeton luovutus (”puhdas lahja”) Olennaisesti alivastikkeellinen luovutus Ylisuuren vastikkeen maksaminen Vastikkeettoman käyttöoikeuden antaminen Velan anteeksianto Ennakkoperintöä ei ole Tavanomainen lahja (PK 6:4) Varojen käyttäminen lapsen elatukseen, kasvatukseen tai koulutukseen (PK 6:2.1) – ellei sitten kysymys perheen olot huomioon ottaen erityisen suurista kustannuksista (PK 6:2.2.). Täyteen hintaan toteutettu luovutus Velaksianto Ei edes silloin, kun velka lakkaa esim. vanhentumisen tai velkajärjestelyn johdosta (anteeksianto eri asemassa)

3. Varallisuudensiirto tehtävä perillisen hyväksi PK 6 luvun ennakkoperintösäännöksillä tasataan perillisten välisiä suhteita. Ulkopuolisen hyväksi tehtyjen lahjoitusten huomioon ottamisessa ei siten olisi mieltä. Eloonjääneen puolison antamat lahjat: Lapsipuolelle annettu lahja PK 6:9.1 Toissijaiselle perilliselle annettu lahja PK 6:9.2 - Olennaista nyt, että saajalla perintöoikeus ensin kuolleen puolison jälkeen.

Saajan oltava perillisasemassa P:n kuolinhetkellä Jos kriteeri täyttyy, esim. lapsenlapselle annettu lahja voi olla ennakkoperintöä, vaikka lapsen vanhempi olisi ollut elossa vielä lahjoitushetkellä. Jos saaja menettää perillisasemansa ennen P:n kuolemaa: Pääsääntö: lahja menettää merkityksensä Pääsäännöstä kuitenkin poikkeuksia: esim. lahjan vähentäminen sijaantulijoiden perintö- tai lakiosasta (PK 6:8). Samastaminen Esimerkiksi perillisen omistamalle yhtiölle annettu lahja saatetaan joskus katsoa annetuksi perilliselle itselleen. Ratkaisevaksi muodostuu perittävän tarkoitus

4. Lahjan huomioon ottamisen täytyy vastata perittävän tahtoa tai tarkoitusta Jos perittävän tarkoituksista ei saada selvitystä, sovellettavaksi tulevat PK 6 luvun ennakkoperintöolettamat (PK 6:1.1): - Rintaperillisille annetut lahjat : oletetaan ep:ksi (”ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun”). - Muulle perilliselle annetut lahjat: lähtökohtaisesti ei oleteta ep:ksi. Ratkaisevaa nyt se, mikä oli lahjansaajan ”status” lahjoitushetkellä Esim. lapsenlapsi Aa:lle annettuun lahjaan ei sovelleta ep-olettamaa, jos lapsi A oli elossa lahjoitushetkellä.

Ennakkoperintöolettamien kumoaminen: Rintaperilliselle annetut lahjat: olettama voidaan kumota vapaamuotoisesti missä vaiheessa tahansa. Muulle perilliselle annetut: kumoaminen tehtävä viimeistään lahjoitushetkellä. Kuitenkin: testamentilla voidaan kumota myös jälkikäteen. KKO: 1996:30. P oli lahjakirjassa määrännyt, että perillisen saamaa kiinteistön lahjaa ei ollut vähennettävä saajan perintöosuudesta perittävän jälkeen. Myöhemmin tekemässään testamentissa P oli todennut perillisen saaneen mainitulla lahjalla lakiosansa. Lahjakirjan määräys oli kuoleman varalta annettu määräys, jonka perittävä voi testamentinmääräyksellään muuttaa.

Ennakkoperinnön huomioon ottamisen vaikutuksista Ennakkoperintö voi vaikuttaa: 1) Perintöosiin (perinnönjaossa) 2) Avio-osiin (osituksessa) 3) Lakiosien suuruuteen 4) PK 3 luvussa tarkoitettujen pesäosuuksien suuruuteen 5) Perintöveron määrään Ainoalle perilliselle annettu lahja ennakkoperintönä? Jää usein merkityksettömäksi Voi kuitenkin monessa tilanteessa vaikuttaa saajan ja sivullisen oikeusasemaan. Oppi: ”Ainoalle perilliselle annettu lahja ei voi olla ennakkoperintöä” on virheellinen. Vrt. toisin perintöverotuksessa.

B. Ennakkoperinnöt ja perintöosien laskeminen Tarkastelukulman rajaus: Tarkastelu rajataan aluksi (jakso B) perintöosien määräämisen ongelmiin. Tässä vaiheessa ei kiinnitetä huomiota: - Perittävän aviovarallisuussuhteisiin - Rintaperillisen lakiosaan PK 3 luvun säännöksiin Näihin kysymyksiin palataan myöhemmin. Suurelta osin sivuutetaan Arvonmäärityskysymykset, perittävän tahdon tulkinnan ongelmat.

Tällainen asetelma tyypillinen toimitusjaoille. Näkökulmana ennakkoperintöjen vaikutus jaon lain mukaiseen lopputulokseen: Silmällä pidetään tilannetta, jossa kukin perillinen tavoittelee kannaltaan parasta mahdollista jakotulosta. Tällainen asetelma tyypillinen toimitusjaoille. Sopimusjaoissa sopimusvapaus. Perilliset voivat jättää ep:t huomioon ottamatta tai antaa niiden vaikuttaa jakotulokseen haluamallaan tavalla. - Huomaa kuitenkin: edunvalvonnassa oleva perillinen; myöskään verottaja ei tee sopimuksia (perintöverotus). (Järkevä) käytäntö: jaon tulos määräytyy usein tarkoituksenmukaisuus- ja oikeudenmukaisuusperustein: esimerkiksi PK 6 luvun säännöksiä ei sovelleta – ei ainakaan ”pilkuntarkasti”.

Ennakkoperintöjen huomioon ottaminen toimitusjaossa Edellyttää perillisen vetoamista (vaatimusta); jakaja ei ota huomioon ”viran” puolesta. Kysymys siviiliprosessuaaliseen vaatimis- tai väittämistaakkaan rinnastuvasta ilmiöstä: yksilölle annetaan oikeussuojaa vain siinä laajuudessa, kuin hän sitä vaatii. Tämän merkitystä lieventää pesänjakajan kyselyoikeus ja -velvollisuus: hän saa ja hänen pitää kiinnittää osakkaiden huomiota jaossa esille tulleisiin seikkoihin. Jakajan säilytettävä kuitenkin puolueettomuus – ei saa ryhtyä osakkaan ”edunvalvojaksi”. Individuaaliperiaate: Kunkin perillisen perintöosaa laskettaessa otetaan huomioon vain ne ennakkoperinnöt, joihin hän on vedonnut.

Väittämis- tai vaatimistaakalla jäämistöoikeudessa yleisempi merkitys: Testamentin moite Yksilöllisen moitteen periaate Lakiosa Kukin rintaperillinen päättää itse, mihin lisäyseriin hän vetoaa. Pesänjako (PK 3 luku) Vastiketta, vaurastumista ym. koskevat vaatimukset otetaan huomioon vain perillisen aloitteesta ja koituvat vain vaatimusten esittäjien hyväksi. Väittämis- tai vaatimistaakka koskee myös ositusta Esim. vastiketta tai velan kattamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain osituspuolen vaatimuksesta.

Lähtökohtana tällä kurssilla: Kaikissa tehtävissä oletetaan, että perittävän oikeudenomistajat vetoavat osituksessa tai jaossa kaikkiin mahdollisiin lahjoihin ja muutenkin pyrkivät toteuttamaan täysimääräisesti oikeutensa. Vaatimistaakkaan tai individuaaliperiaatteeseen liittyviä kysymyksiä ei lähemmin tarkastella. Individuaaliperiaatteen merkityksestä perintöosien määräämisessä ks. Lohi, Ennakkoperinnöstä s. 55-66.

Ennakkoperinnön vaikutus perintöosan määräämiseen Lähtökohtana perintöosan määrääminen pelkän reaalisen jäämistön pohjalta: p = R n p = perintöosa R = reaalinen jäämistö n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä

Sijaantuloperillisen perintöosa (ps) ps = R n x s p = perintöosa R = reaalinen jäämistö n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä s = sijaantuloperillisten lukumäärä.

Ennakkoperinnön huomioon ottaminen PK 6:1: Ennakkoperintö vähennetään saajansa perintöosasta. Vähentäminen tehdään ns. laskennallisesta perintöosasta. Laskennallisen perintöosan määrittämistä varten lisätään reaaliseen jäämistöön ennakkoperinnön arvo (PK 6:7) ja lasketaan perintöosat tästä laskennallisesta jäämistöstä. Kunkin perillisen laskennallisesta perintöosasta vähennetään lopuksi hänen saamansa ennakkoperintö. Jaossa annetaan perilliselle tämä erotus (reaalinen perintöosa).

Laskennallinen jäämistö = 6 000 + 2 000 + 1 000 = 9 000 Esimerkki: P:ltä jää perillisinä kolme lasta. Hän on antanut ennakkoperintöä A:lle 2 000 € ja B:lle 1 000 €. Reaalinen jäämistö on 6 000 €. – Toimita perinnönjako perillisten kesken. Laskennallinen jäämistö = 6 000 + 2 000 + 1 000 = 9 000 Laskennalliset perintöosat = 9 000 : 3 = 3 000 Reaaliset perintöosat: A = 3 000 – 2 000 = 1 000 B = 3 000 -1 000 = 2 000 C = 3 000 – 0 = 3 000

Laskennallisen eliminoinnin periaate Ennakkoperintöä koskevien säännöillä tähdätty siihen, että kukin perillinen saisi perittävältä (yhteensä) sen, mitä hän olisi saanut ilman ennakkoperintöjä. Tämä toteutuu aina, kun ennakkoperinnöt pysyvät laskennallisten perintöosien rajoissa. Laskennallisen eliminoinnin periaate a) tekee ymmärrettäväksi monet PK:ssa omaksutut säännökset . b) antaa apua PK:n säännösten tulkintaongelmissa.

Tasajaon periaatteella laajempi merkitys Laskennallisen eliminoinnin periaatteen seuraamisen tyypillinen (ideaalinen) seuraus: kukin tasapolvessa oleva perillinen saa yhtä paljon perittävälle kuuluvaa omaisuutta. Tästä näkökulmasta periaatetta voidaan kutsua myös tasajaon periaatteeksi (Saarenpää). Tasajaon periaatteella laajempi merkitys Kysymys periaatteesta, jonka mukaan jäämistön jakamista koskevilla säännöksillä tähdätään yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen perillisten kesken. Tämä ajatus näkyy PK 6 luvun ennakkoperintösäännösten lisäksi mm. PK 7 luvun lakiosasäännöksissä ja 8 luvun avustussäännöksissä.

Tehtävä 1 Laskennallinen jäämistö = 45 000 + 5 000 + 10 000 = 60 t Yhden päähaaran laskennallinen perintöosa = 60 t = 15 t 4 Reaaliset perintöosat: A = 15 000 - 5 000 = 10 000 B = 15 000 - 10 000 = 5 000 Ca = ½ x 15 000 = 7 500 Cb = ½ x 15 000 = 7 500 Da, Db ja Dc = kukin 1/3 x 15 000 = 5 000.

Ennakkoperintösäännöstö ja testamentti Lähtökohta: PK 6 luvun ennakkoperintösäännökset ovat tahdonvaltaista oikeutta. Ennakkoperintösäännöksiä noudatetaan vain siltä osin kuin testamentista ei muuta johdu. Testamentin mahdollisia vaikutuksia: Ennakkoperintösäännöstö väistyy kokonaan. Ennakkoperintösäännöstöä sovelletaan osittain. Ennakkoperintösäännöstöä voidaan soveltaa täysin normaalisti. Ennakkoperintönä otetaan huomioon sellainenkin luovutus, joka ei lain mukaan täytä ep:n tunnusmerkistöä.

KKO 1997:156 Tilanne: P oli tehnyt testamentin, jonka mukaan puolet hänen omaisuudestaan meni A:n lapsille tasaosuuksin ja puolet B:n lapsille tasaosuuksin. A oli hyväksynyt testamentin P:n kuoltua. B:n lapset väittivät P:n antaneen testamentin teon jälkeen A:lle ennakkoperintöä myymällä hänelle kiinteistön käypää arvoa alemmasta hinnasta. PK 6:1:n ja 6:8:n perusteella he vaativat ennakon vähentämistä A:n lasten osuudesta.

KKO:n kanta: Kysymys ennakon vähentämisestä oli ratkaistava testamentin tulkinnalla eikä PK 6 luvun säännösten nojalla. Kun testamentissa, jota ei ollut kiinteistön myymisen jälkeen muutettu, ei ollut määräyksiä vähentämisestä ja kun muutenkaan ei ollut näytetty, että testamentin tekijä olisi tarkoittanut kiinteistön kaupalla olevan vaikutusta hänen jäämistönsä jakoon, testamenttia tulkittiin siten, että A:n lapsille testamentin nojalla tulevasta omaisuudesta ei ollut tehtävä vähennyksiä kiinteistön kaupan johdosta.

Noudattamisen esteeksi saattavat tosin tulla: Esimerkki: P määrää testamentissaan: ”Koska lapseni A on saanut minulta ennakkoperintönä kiinteistön NN, hänelle pitää antaa jaossa 100 000 euroa vähemmän kuin B:lle ja C:lle” Oletetaan: A on maksanut P:lle kiinteistöstä NN käyvän hinnan, 100 000 euroa. Näin ollen A:n kiinteistösaanto ei ole ennakkoperintöä. Vaikka testamentin maininta A:lle annetusta ep:stä on virheellinen, testamenttia lähtökohtaisesti noudatetaan. Noudattamisen esteeksi saattavat tosin tulla: Lakiosasäännöstö Testamentti katsotaan pätemättömäksi P:lle sattuneen olennaisen erehtymisen vuoksi (moiteperuste).

Ratkaisun otsikko seuraava: Pesänjakaja oli pitänyt vanhempien ja lapsen välillä tehtyjä kiinteistönkauppoja lahjanluontoisina ja ottanut kiinteistöjen arvon osaksi ennakkoperintönä huomioon. Kun kauppahinnat olivat kuitenkin vastanneet tilojen käypää arvoa luovutushetkellä, ei myyjä ollut voinut enää myöhemmin tekemällään testamentilla määrätä kaupankohteita miltään osin ostajan ennakkoperinnöksi. Ratkaisun otsikko ja perustelut harhaanjohtavia. Jutussa oli tosiasiassa kysymys lakiosaongelmasta – ei PK 6 luvun soveltamisen ongelmasta.

Tehtävä 2 A:n jäämistösaanto määritetty täsmällisesti. PK 6 luvun normit eivät siten vaikuta sen sisältöön. Johtopäätös: Jätetään - A, - A:lle tulevan kiinteistön arvo, ja - A:lle annettu ennakkoperintö kokonaan laskelman ulkopuolelle. Tehdään siis jako toisten perillisten kesken ja lasketaan perintöosat irtaimesta omaisuudesta. Otetaan kuitenkin B:n saama ennakkoperintö laskelmassa huomioon normaaliin tapaan.

Tehtävä 2, jatkoa: Laskennallinen jäämistö = 30 000 + 10 000 = 40 000 Päähaaran laskennallinen perintöosa = 40 t = 13 333 3 Reaaliset perintöosat: B = 13 333 - 10 000 = 3 333 Ca = ½ x 13 333 = 6 667 Cb = 6 667 Da, Db ja Dc = kukin 1/3 x 13 333 = kukin 4 444.

Ylisuuret ennakkoperinnöt Ennakkoperintö voi olla saajansa laskennallista perintöosaa suurempi. Esimerkki: Kolme lasta ja 10 000 €:n jäämistön jättävä P on antanut A:lle ennakkoperintöä 8 000 €. Laskennallinen perintöosa = 1/3 x (10 000 + 8 000) = 6 000. Reaalinen jäämistö ei riitä näin suuriin jako-osiin. PK 6:6: Ylisuuren ennakkoperinnön saaja ei pääsääntöisesti ole palautusvelvollinen. Johtopäätös: ylisuuren ennakkoperinnön tilanteissa perintöosia ei voida laskea pääsäännön mukaisesti.

PK 6:7:n mukaista laskusääntöä voidaan kutsua lisäysmenetelmäksi. “Perintöosien suuruuden määräämistä varten on pesän säästöön ennen perinnönjakoa lisättävä ennakkoperinnön arvo tai, jollei sitä voida kokonaan vähentää saajan perintöosasta, niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää. PK 6:7:n mukaista laskusääntöä voidaan kutsua lisäysmenetelmäksi. Lisäysmenetelmä on ruotsalaisten lainvalmistelijoiden 1920-luvulla kehittelemä (SOU 1925:43), mutta sitä voidaan soveltaa sellaisenaan myös Suomen oikeudessa. PK 6:7 laadittu suoraan ”Ruotsin mallin” mukaan.

Lisäysmenetelmän pääidea Etsitään suurin mahdollinen laskennallinen lisäys, jota käytettäessä perintöosat muodostuvat sen suuruisiksi, että ne vielä pystytään antamaan reaalisesta jäämistöstä. Tämä lisäys on aina laskennallisen perintöosan suuruinen. Laskutoimitusta varten on muodostettava perintöosan suuruutta kuvaava yhtälö ja ratkaistava se.

Perintöosan määrääminen ”normaalitapauksissa” p = R + ep n p = (laskennallinen) perintöosa R = reaalinen jäämistö ep = ennakkoperinnön arvo n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä. Perintöosan määrääminen ylisuuren ennakon tilanteissa p = R + p - Jos P antanut myös perintöosaa pienempiä ennakkoperintöjä: p = R + ep + p

Tehtävä 3 Yritetään ensin ”normaalia” laskutapaa 4 Havaitaan: ennakko ylisuuri. Tehdään siksi uusi laskelma: p = 21 000 + p, joten 4p = 21 0000 + p, siispä: p = 7 000. Reaaliset perintöosat: A = 0 B = 7 000 C = 7 000 D = 7 000.

Tehtävä 4 Yritetään ensin tehdä perintöosalaskelma normaaliin tapaan: Ennakko (15 000) ylisuuri, joten tarvitaan uusi laskelma Huom! Ennakkoperintö annettu sijaantuloperilliselle. Hänen perintöosansa ei ole p, vaan ainoastaan p/2. Tehdään siten lisäys p/2:n suuruisena.

Tehtävä 4, jatkoa Reaaliset perintöosat: Aa = 0 Ab = ½ x 6 000 = 3 000 p = 21 000 + p/2, 4 4p = 21 000 + p/2 3,5p = 21 000 p = 6000 Reaaliset perintöosat: Aa = 0 Ab = ½ x 6 000 = 3 000 B = 6 000 C = 6 000 D = 6 000

Tehtävä 5 p = 20 t + 24 t + 12 t = 14 000 4 Ensi vaikutelma: A:lle annettu ep ylisuuri, B:lle annettu perintöosaa pienempi. Lisätään siten A:lle annetun ennakon osalta p. B:n saama ennakko lisätään sellaisenaan. p = 20 t + p + 12 t , josta p = 10 667 Havainto: Myös B:lle annettu ep näyttää ylisuurelta!

Tehtävä 5, jatkoa Miten menetellään? Aarnio - Kangas (ennen vuotta 1999) ja Helin: luovutaan lisäysmenetelmän käyttämisestä ja yritetään ratkaista ongelma muulla tavoin (ns. puutemallin avulla). Ruotsalaiset lainvalmistelijat: Kun myös B:lle annettu ennakko on ollut ylisuuri, sitä pitää käsitellä laskelmassa samalla tavalla kuin A:lle annettua. Lisätään siis myös B:n ennakon osalta vain p

Tehtävä 5 jatkoa p = 20 000 + 2p , eli 4p = 20 000 + 2p, eli p = 10 000. 4 Reaaliset perintöosat: A = 0 B = 0 C = 10 000 D = 10 000.

Johtopäätöksiä tehtävän 5 johdosta Laskelma, jossa jäämistön säästöön lisätään kaikki ennakkoperinnöt, antaa tulokseksi ns. optimaalisen perintöosan (mitä kukin olisi saanut, jos yhtään ennakkoa ei olisi annettu). Jos joku ennakoista on ylisuuri, optimaalinen perintöosa on aina suurempi kuin se laskennallinen tai reaalinen perintöosa, joka perillisille voidaan jaossa osoittaa. Optimaalinen perintöosa kertoo, mitkä kaikki ennakot varmasti ovat ylisuuria. Sen sijaan optimaalinen perintöosa ei kerro, missä tarkalleen kulkee ylisuuren ja laskennallista perintöosaa pienemmän ep:n raja.

Lisäysmenettelyn mukaisen ”tasajaon” pääajatus Lisäysmenetelmässä reaalinen jäämistö käytetään ensisijaisesti ennakkoperinnöstä täysin osattomiksi jääneiden hyväksi. Optimaalista perintöosaansa pienemmän ennakkoperinnön saaja: - Kuten perillinen B esimerkissä 5; Voi saada omaisuutta reaalisesta jäämistöstä, vasta kun vieläkin pienemmän ennakon saajat tai täysin osattomaksi jääneet ovat saaneet vähintään yhtä paljon kuin hän. Saattaa siten jäädä reaalisessa jaossa kokonaan ilman.

Esimerkki 5 hieman muutettuna Ennakkoperinnöt: A = 24 000 B = 12 000 C = 2 000 D = 0 Reaalinen jäämistö = 18 000 Perintöosat samat kuin edellä = 10 000 Jakoa voidaan kuvata seuraavasti: Annetaan ensin D:lle 2 000. Sitten jaetaan varoja C:lle ja D:lle niin kauan, kunnes he pääsevät samaan asemaan B:n kanssa. Lopputulos: C ja D saavat koko jäämistön (C: 8t ja D:10t). He jäävät silti A:ta ja B:tä huonompaan asemaan.

Lisäysmenetelmä yleisessä muodossa 1. Lisätään ensin reaaliseen jäämistöön kaikki ennakkoperinnöt. Tästä laskennallisesta jäämistöstä määritetään perillisten optimaaliset perintöosat.* Jos laskelman tulos osoittaa, että yksikään ennakkoperinnöistä ei ole ollut saajansa perintöosaa suurempi, useampia laskutoimituksia ei tarvita. Kullekin perilliselle annetaan hänen osuutensa. Ennakkoperinnön saajien perintöosista vähennetään heille annetut ennakot. * Ilmaisua ”optimaalinen perintöosa” käytetään kirjallisuudessa melko harvoin. Yleensä voidaankin tyytyä (hieman yksinkertaistaen ) ilmaisuun laskennallinen perintöosa – näin on tehty monesti myös tällä kurssilla.

2. Jos yksi tai useampi ennakkoperinnöistä osoittautuu ylisuureksi, tarvitaan uusi laskelma. Siinä lisätään ylisuuren ep:n asemesta vain saajan perintöosaa kuvaava suure (p tai sen murto-osa). Muut ennakkoperinnöt lisätään sen sijaan täysimääräisinä. Näin muodostetusta yhtälöstä ratkaistaan p ja lasketaan tämän mukaisesti perintöosat.

3. Jos yksikään laskelmaan 2 numeerisesti mukaan jätetyistä ennakkoperinnöistä ei osoittaudu saajansa perintöosaa suuremmaksi, laskutoimitus voidaan päättää ja perillisille antaa heidän osuutensa. Mikäli sen sijaan joku ennakoista havaitaan yhä ylisuureksi, tarvitaan edelleen uusi laskelma. Reaaliseen jäämistöön lisätään nyt myös uuden ylisuureksi osoittautuneen ennakkoperinnön osalta vain saajan perintöosaa kuvaava suure. Muut lisäykset tehdään edelleen täysimääräisinä. Muodostetusta yhtälöstä ratkaistaan taaskin p.

4. Edellä kuvattua menettelyä jatketaan, kunnes on päästy tilanteeseen, jossa yksikään laskelmaan numeerisesti lisätyistä ennakkoperinnöistä ei ole ylisuuri. Tällöin on saatu selville sellainen perintöosan (p:n) arvo, jotka voidaan toteuttaa reaalisesta jäämistöstä.

Suhteellisen jakamisen menetelmä Vaihtoehtoinen tapa ratkaista ylisuurten ennakkoperintöjen aiheuttamat ongelmat. Johtaa samoihin lopputuloksiin kuin lisäysmenetelmä. Kätevämpi yksinkertaisissa asetelmissa. Monimutkaisissa tilanteissa se voi olla altis ”ajatusvirheille”.

Suhteellisen jakamisen menetelmä, esimerkkejä Tehtävä 3 Jätetään A ja hänelle annettu ennakkoperintö huomiotta ja jaetaan reaalinen jäämistö toisten osakkaiden kesken heidän perintöosiensa suhteessa. p = 21 000: 3 = 7 000. Lopputulos: A, B ja C saavat kukin 7 000 €.

Tehtävä 3 muunnettuna Muutetaan tehtävää 3 siten, että P on A:lle antamansa 15 000 €:n lisäksi antanut B:lle ennakkoperintöä 3 000€. Reaalinen jäämistö olkoon 18 000 €. Ratkaisu: - Jätetään nytkin A ja hänen saamansa ennakkoperintönsä pois laskuista, mutta otetaan B:lle annettu ennakkoperintö huomioon. - Toimitetaan jako B:n, C:n ja D:n kesken p = (18 000 + 3 000): 3 = 7 000 € Lopputulos: B saa reaalisesta jäämistöstä 4 000 (7 000 – 3 000) ja C ja D kumpikin 7 000.

p = R + ep, juuri näin tehtiin edellä tehtävässä 3. n - 1 Suhteellisen jakamisen menetelmän ja lisäysmenetelmän vastaavuus? - Menetelmien ”matemaattinen” vertailu Otetaan tarkastelun pohjaksi lisäysmenetelmää kuvaava yhtälö (oletus: annettu yksi ylisuuri ep ja ainakin yksi perintöosaa pienempi ep) p = R + ep + p n Ratkaistaan yhtälöstä p: np = R + ep + p np – p = R + ep p (n-1) = R + ep p = R + ep, juuri näin tehtiin edellä tehtävässä 3. n - 1

Suhteellisen jakamisen menetelmä yleisessä muodossa 1. Tehdään ensin laskelma, jossa reaaliseen jäämistöön lisätään kaikki ennakkoperinnöt, ja määrätään tämän pohjalta laskennalliset (optimaaliset) perintöosat. 2. Jos havaitaan, että joku perillisistä on saanut ylisuuren ennakkoperinnön, jätetään hänet ennakkoperintöineen pois laskuista. Tehdään uusi laskelma, jossa lisätään reaaliseen jäämistöön kaikki muut ennakot. Näin saatu laskennallinen jäämistö jaetaan jaossa vielä mukana olevien kesken heidän perintöosiensa suhteissa.

3. Jos laskelman 2 lopputulos osoittaa, että kenenkään "uudessa jaossa" mukana olleen perillisen saama ennakkoperintö ei ole ollut hänen uutta laskennallista perintöosaansa suurempi, voidaan laskeminen lopettaa ja kullekin perilliselle antaa hänen osuutensa. 4. Jos taas vaiheessa 3 käy niin, että jonkun saama ennakkoperintö osoittautuu ylisuureksi, poistetaan myös tämä perillinen ja hänen saamansa ennakko laskelmasta ja tehdään uusi jako jäljellä olevien kesken. - Näin jatketaan, kunnes on päädytty sellaiseen laskelmaan, jossa ei ole mukana yhtään ylisuurta ennakkoperintöä.

Suhteellisen jakamisen menetelmää koskeva huomautus Tehtäessä jakoa perillisten kesken on käytettävä perillisten alkuperäisiä perintöosia. Tehtävä 4: Reaalinen jäämistö (21 000) on jaettava Ab:n, B:n, C:n ja D:n kesken suhteessa 1/8 : ¼ : ¼ : ¼ eli 1 : 2 : 2 : 2. Lopputulos: Ab = 1/7 x 21 000 = 3 000 B, C ja D = 2/7 x 21 000 = 6 000 (kukin).

C. Ennakkoperintö ja perittävän aviovarallisuussuhteet Tilanne: Perittävältä on jäänyt aviopuoliso (L) ja puolisoilla on ollut (ainakin osittain) avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeuden mukanaan tuomia lisäongelmia: Huomioon joudutaan nyt ottamaan: - leski L:n oikeudet. - se, että P:n perilliset ovat (usein) oikeutettuja perintöön myös L:n jälkeen (perimyksen kaksipolvisuus). Seuraavassa: P = ensin kuollut puoliso; L = eloonjäänyt puoliso, P:n leski

Avio-oikeudesta ja perimyksen kaksipolvisuudesta aiheutuvat pääongelmat: 1) Ennakkoperintö saatetaan joutua ottamaan huomioon jo siinä osituksessa, joka toimitetaan lesken (L) ja ensin kuolleelta P:ltä jääneiden perillisten kesken. 2) Kun toimitetaan perinnönjakoa P:n jälkeen, joudutaan ottamaan huomioon P:n itsensä antamien ennakkoperintöjen lisäksi tietyt L:n antamat ep:t. 3) Jos P:n tai L:n antama ennakkoperintö on ollut niin suuri, ettei sitä voida vähentää kokonaan saajansa perinnöstä P:n jälkeen, tämä osa ennakkoperinnöstä siirtyy L:n jälkeen toimitettavassa jaossa vähennettäväksi.

Ennakkoperintö osituksessa: AL 94 a § Kun puolison kuoltua jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö on vähennettävä ennakon saajan perinnöstä kuolleen puolison jälkeen, on omaisuuden osituksessa vainajan perillisille ja testamentin saajille tulevasta osuudesta vähennettävä ennakon arvo tai, jollei koko arvoa käy vähentäminen ennakon saajan perinnöstä, se määrä, mikä siitä voidaan vähentää. Kun ennakko 1 momentin mukaan vähennetään omaisuuden osituksessa, on ennakon antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöön ennen jakoa lisättävä osituksessa vähennettävä määrä. Jos ennakon antajalta jää muutakin omaisuutta, otetaan ennakkoa vähennettäessä myös tämä lukuun.

AL 94 a §:n perusajatukset Puolison antama ennakkoperintö otetaan tietyin edellytyksin huomioon osituksessa. Ennakkoperintö vähennetään P:n perillisten avio-osasta. Näin tehdään myös silloin, kun ep:n on antanut leski L. Vrt. AL 94 § jota sovellettaessa L:n antama lahja pannaan osituksessa L:n rasitukseksi. Tavoitteena on saattaa L ja perilliset samaan asemaan kuin missä he olisivat olleet ilman ennakkoperintöä.

AL 94a §:n soveltamisen edellytykset 1) Ositusperusteena P:n kuolema 2) Jompikumpi puolisoista on antanut ennakkoperinnön. - Jos ennakkoperintöolettama on suljettu pois, lesken (tai perillisten) kannattaa vedota AL 94a §:n asemesta AL 94 §:ään (ns. hukkaamisvastike). 3) Ennakkoperintö on annettu AO-omaisuudesta. 4) Ennakkoperintö on annettu P:n perilliselle - P:n omalle perilliselle, P:n ja L:n yhteiselle rintaperilliselle tai L:n lapsipuolelle (tai tämän rintaperilliselle). - L:n omalle (ei-yhteiselle) perilliselle annettua lahjaa ei oteta huomioon AL 94a §:n nojalla.

AL 94 a §:n soveltaminen EI edellytä, että ennakkoperinnöllä olisi jotakin vaikutusta P:n jälkeen toimitettavan perinnönjaon lopputulokseen. - Osituksessa on siis otettava huomioon myös P:n ainoalle rintaperilliselle annettu lahja (näin myös KKO 2010:57) - AL 94 a §:ää on sovellettava normaaliin tapaan myös silloin, kun kaikille rintaperillisille on annettu yhtä suuret lahjat.

L:n antamat ennakkoperinnöt ja perinnönjako P:n jälkeen L:n antama ennakkoperintö otetaan huomioon, jos 1) se on annettu AO-omaisuudesta; JA 2) saajana on joko a) puolisoiden yhteinen rintaperillinen (PK 6:1.2) tai b) L:n lapsipuoli taikka tämän rintaperillinen (PK 6:9.1). Lahjoituksia koskee b-kohdan tilanteissa sama ennakkoperintöolettama kuin omille rintaperillisille annettuja lahjoja.

Osituksen ja perinnönjaon välisestä suhteesta Ennen kuin perinnönjakoa P:n jälkeen toimitetaan, täytyy suorittaa ositus P:n perillisten ja L:n kesken. Menettelyjen kesken selvä asiallinen yhteys ja ne toimitetaankin usein samalla kertaa. Kysymys kuitenkin periaatteessa aina eri toimituksista: Perinnönjaossa saatetaan vedota sellaisiin ennakkoperintöihin, joihin ei vedottu osituksessa ja päinvastoin. Jaon kohteena oleva P:n jäämistö saattaa eri syistä olla suurempi tai pienempi kuin se omaisuusmäärä, joka jäi osituksessa perillisille.

Tehtävä 6 Ositus: Avio-osat: P L säästöt 10 000 8 000 ep 2 000 säästöt yht 20 000 Avio-osat: L = 10 000 P:n perilliset = 10 000 - 2 000 = 8 000 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 2000

Reaalinen jäämistö = 8 000 (10 000 - 2 000) (tehtävä 6 jatkoa) Perinnönjako Reaalinen jäämistö = 8 000 (10 000 - 2 000) Otetaan huomioon A:n saama ennakkoperintö p = 8 000 + 2 000 = 5 000. 2 Reaaliset perintöosat: A = 5 000 - 2 000 = 3 000 B = 5 000

Tasinko: perilliset suorittavat L:lle 4 000 tehtävä 6 (jatkoa) Ennakon antanutkin L Ositus: P L säästöt 12 000 6 000 ep 2 000 säästöt yht 20 000 Avio-osat: L = 10 000 Perilliset 10 000 - 2 000 = 8 000 Tasinko: perilliset suorittavat L:lle 4 000 Perinnönjako: - Kuten edellä.

Johtopäätöksiä tehtävästä 6 AL 94a §:n soveltamisen johdosta leski ja perilliset tulevat samaan asemaan, jossa he olisivat olleet ilman ennakkoperintöä. Näin on asia myös silloin, kun ennakkoperinnön on antanut L. Minkä L antaa ennakkoperintönä P:n eläessä, sen hän saa laskennallisesti takaisin P:n kuoltua toimitettavassa osituksessa. Osituksen jälkeistä tilannetta ajatellen on samantekevää, antaako tietyn ennakkoperinnön P vai L.

AL 103.2 §:n merkityksestä Jos osituslaskelma osoittaa leski L:n tasinkoa antavaksi puoleksi, L voi vedota tasinkoprivilegiin. AL 94a §:n soveltaminen jää tällöin vaille itsenäistä merkitystä. Huomaa! AL 94a §:n soveltamisen johdosta L voi olla tasinkoon oikeutettu, vaikka hän olisi P:tä varakkaampi. Johtopäätös: AL 103.2 §:n soveltamiseen tulee ottaa kantaa vasta osituslaskelman tekemisen jälkeen!

Ylisuuren ennakkoperinnön huomioon ottaminen osituksessa AL 94a §:n kannalta relevantti ennakkoperintö saattaa olla ylisuuri. Ennakkoperinnön vähentäminen koko arvoltaan perillisten osuudesta heikentäisi tällöin saajan perilliskumppaneiden asemaa. He voisivat jäädä ääritapauksissa ilman perintöä. AL 94a §:ssä omaksuttu ratkaisu: ennakkoperinnöstä aiheutuva rasitus pannaan sekä perillisten että leski L:n kannettavaksi. - Kaikki tahot joutuvat kärsimään siitä suhteellisesti yhtä paljon.

Menettely on asiallisesti ottaen samanlainen kuin perinnönjaossa. Vähentämiskelpoinen määrä selvitetään perintöosan suuruutta kuvaavan yhtälön avulla. Pohjaksi perinnönjakotilannetta koskeva kaava p = R + ep* + p n *Tämä erä tarpeen, jos ylisuuren ep:n lisäksi annettu myös ”pieni ep” Ositustilanteessa huomattava puolisoiden AO-omaisuuksien puolittaminen: Kaava on siten esitettävä seuraavasti: p = Po + Lo + ep + p 2 x n Po = P:ltä jäänyt AO-omaisuus Lo = L:n AO-omaisuus

Koetetaan ensin edetä ”normaaliin” tapaan: Tehtävä 7 Koetetaan ensin edetä ”normaaliin” tapaan: Ositus: P L säästöt 20 000 10 000 ep 16 000 säästöt yht 46 000 Avio-osat: L = 23 000 P:n perilliset = 23 000 - 16 000 = 7 000 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 13 000 Perinnönjako: Reaalinen jäämistö = 7 000 (20 000 - 13 000) Havaitaan: A:lle annettu ep on ylisuuri.

Uusi yritys: Selvitetään ennakkoperinnön vähennyskelpoinen määrä yhtälön avulla p = 20 000 + 10 000 + p, josta p = 6 000 2 x 3 Toimitetaan sitten ositus uudelleen, tekemällä AL 94a:n mukainen lisäys vain 6000:n suuruisena Ositus: P L säästöt 20 000 10 000 ep 6 000 säästöt yht 36 000

- Reaalinen jäämistö = 12 000 (20 000 - 8 000) Ositus P L säästöt 20 000 10 000 ep 6 000 säästöt yht 36 000 Avio-osat - L = 18 000 - P:n perilliset = 18 000 - 6 000 = 12 000 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 8 000 Perinnönjako: - Reaalinen jäämistö = 12 000 (20 000 - 8 000) - B ja C jakavat sen puoliksi ( 6 000 kummallekin). - A on osuutensa saanut.

Tehtävä 8 Selvitetään aluksi perintöosalaskelman avulla, ovatko ep:t mahdollisesti ylisuuria (ep:t lihavoitu) p = 6 000 + 10 000 + 10 000 + 5 000 = 5 167 2 x 3 Havaitaan, että ainakin A:lle annettu ep on ylisuuri - Selvitetään B:lle annetun ennakon vähentämiskelpoisuus uuden laskelman avulla. p = 6 000 + 10 000 + p + 5 000 , josta p = 4 200 Havaitaan, että myös B:lle annettu ep on ollut ylisuuri.

Tarvitaan vielä laskelma, jossa myös B:lle annetun ennakon asemesta lisätään vain p. p = 6 000 + 10 000 + 2p , josta p = 4 000 2 x 3 Tehdään osituslaskelma ottamalla ennakkoperinnöt huomioon 4000:n suuruisina. P L säästöt 6 000 10 000 ep (A) 4 000 ep (B) 4 000 säästöt yht 24 000

Avio-osat: L = 12 000 P:n perilliset = 12 000 - 8 000 = 4 000 Tasinko: perilliset suorittavat L:lle 2 000 Perinnönjako: C saa koko reaalisen jäämistön (4 000), A ja B jäävät kokonaan ilman.

Johtopäätöksiä tehtävän 8 johdosta Jos P olisi jättänyt ennakkoperintönsä antamatta, L:n avio-osa olisi ollut: ½ x (6t + 10t + 10t + 5t) = 15 500 ja perillisten perintöosat: 1/3 x 15 500 = 5 167. L menettää täten lopulta ”optimitilanteeseen” verrattuna 3 500 ja C menettää 1 167. Menetykset tapahtuvat siis suhteessa 3 : 1. Ylisuuren ennakon rasitus jakaantuu L:n avio-osan ja C:n perintöosan mukaisessa suhteessa! - AL 94a §:n tarkoitus juuri tämä!

P:ltä jääneen VO-omaisuuden merkityksestä AL 94a.2 §: ”Jos ennakon antajalta jää muutakin omaisuutta, otetaan ennakkoa vähennettäessä myös tämä lukuun.” Muu omaisuus = puolisolta jäänyt VO-omaisuus. Säännöksen idea: VO-omaisuuden olemassaolo kasvattaa perillisen perintöosaa ja korottaa näin ”vähentämiskelpoisen” ennakkoperinnön suuruutta. VO-omaisuus otetaan huomioon vain vähentämiskelpoista määrää selvitettäessä; itse osituksessa huomioidaan nytkin ainoastaan AO-omaisuus.

Tehtävä 9 Koska ep:t ovat varsin suuria, tehdään niiden vähentämiskelpoisuuden selvittämiseksi perintöosalaskelma. Otetaan (pedagogisista syistä) laskelmassa ensin huomioon vain AO-omaisuus p = 2 000 + 8 000 + 6 000 + 4 000 = 2 500 2 x 4 Näyttäisi siltä, että ep:t ylisuuria. Laskelma on kuitenkin tehty väärin! Siinä täytyy huomioida myös P:ltä jäänyt VO-omaisuus. Tehdäänkin uusi laskelma tämän mukaisesti.

* 20 000:n erää ei ole puolitettu, sillä se on VO-omaisuutta tehtävä 9 (jatkoa) p = 2 000 + 8 000 + 6 000 + 4 000 + 20 000:4* = 7 500 2 x 4 * 20 000:n erää ei ole puolitettu, sillä se on VO-omaisuutta Havaitaan, että ennakkoperinnöt voidaan ottaa huomioon koko arvostaan Ositus: P L säästöt 2 000 8 000 ep (A) 6 000 ep (B) 4 000 säästöt yht 20 000

- Reaalinen jäämistö = 20 000 (0+ 20 000) tehtävä 9 (jatkoa) Avio-osat: L = 10 000 P:n perilliset = 10 000 - 10 000 = 0 (+ 20 000 VO-omaisuutta) Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 2 000 Perinnönjako: - Reaalinen jäämistö = 20 000 (0+ 20 000) - Otetaan huomioon ennakkoperinnöt p = 20 000 + 6 000 + 4 000 = 7 500 4 Reaaliset perintöosat: A = 7 500 - 6 000 = 1 500 B = 7 500 - 4 000 = 3 500 C = 7 500 D = 7 500

Tehtävä 10 Koska ep suuri, tehdään sen vähennyskelpoisuuden selvittämiseksi perintöosalaskelma. Otetaan huomioon sekä AO- että VO-omaisuus (ep lihavoitu). p = 3 000 + 1 000 + 2000 + 2000:3 = 1 667 2 x 3 Havaitaan, että A:lle annettu ep on ollut ylisuuri. Tehdään uusi laskelma lisäämällä sen asemesta p. p = 3 000 + 1 000 + p + 2000:3 = 1 667 6p = 3 000 + 1000 + p + 4 000 p = 1 600

Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 1 800 Perinnönjako: tehtävä 10 (jatkoa) Ositus: P L säästöt 3 000 1 000 ep 1 600 säästöt yht 5 600 Avio-osat: L = 2 800 P:n perilliset = 2 800 - 1 600 = 1 200 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 1 800 Perinnönjako: Reaalinen jäämistö = 1 200 + 2000(VO) = 3 200 B ja C jakavat sen puoliksi, siis 1 600 kummallekin; A ei saa mitään.

VO-sääntö ja L:n antamat ennakkoperinnöt AL 94a.2 §: ”Jos ennakon antajalta jää muutakin omaisuutta…” Lainkohta täytyy lukea: ”Jos perittävältä jää muutakin omaisuutta”. Perustelu: perillisen perintöosan suuruuteen vaikuttaa nimenomaan P:ltä jäänyt VO-omaisuus. L:lle kuuluva VO-omaisuus jää kokonaan perintöosalaskelman ulkopuolelle! - Näin on asia myös silloin, kun ennakkoperinnön on antanut L.

Ennakkoperintö vastikeperusteena (AL 94 §) Ongelmasta Puolison antama ennakkoperintö voi täyttää AL 94a §:n ohella myös AL 94 §:n tunnusmerkistön “ puoliso on hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan, käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, tai muulla hänen oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut, että sellainen omaisuus on oleellisesti vähentynyt” AL 94 §:n soveltaminen voisi antaa loukatulle osituspuolelle AL 94a §:ää tehokkaampaa suojaa: - Vastikkeen antamisen rajana AO-säästö. Omaisuuden vähentyminen pannaan kokonaan vastikevelvollisen osituspuolen rasitukseksi.

Tehdään seuraavaksi osituslaskelma huomioimalla ep:stä 2000. Tehtävä 11a Koska ennakkoperintö selvästikin ollut ylisuuri, tehdään vähennyskelpoisen määrän selvittämiseksi perintöosalaskelma, jossa lisätään 6000:n asemesta p. p = 4 000 + 2 000 + p, josta p = 2 000 2 x 2 Tehdään seuraavaksi osituslaskelma huomioimalla ep:stä 2000.

Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 2000 tehtävä 11a (jatkoa) Ositus: P L säästöt 4 000 2 000 - ep 2 000 säästöt yht 8 000 Avio-osat: L = 4 000 perilliset = 4 000 - 2 000 = 2 000 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 2000 Perinnönjako: B saa koko reaalisen jäämistön (2 000 €).

Annetaan L:lle AL 94 §:n mukaista vastiketta Tehtävä 11b Annetaan L:lle AL 94 §:n mukaista vastiketta Ositus: P L säästöt 4 000 2 000 yht 6 000 vastike L:lle - 6 000 lop. säästöt 0 Avio-osat: L = 0 + 6 000 = 6 000 perilliset = 0 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 4000 Perillisten kesken ei jää jaettavaa!

Tehtävä 11c Tehdään osituslaskelma ensin antamalla perillisille vastiketta normaaliin tapaan Ositus: P L säästöt 4 000 2 000 - yht 6 000 vastike P:lle - 6 000 lop. säästöt 0

tehtävä 11 c (jatkoa) Avio-osat: L = 0 perilliset = 0 + 6 000 Tasinko = L suorittaa perillisille 2 000 (voi kieltäytyä; AL 103.2 §). Perinnönjako: - Oletus: L ei anna tasinkoa. - Reaalinen jäämistö = 4 000 - B saa koko jäämistön; A ei saa mitään (PK 6:1.2).

Lopputulos ongelmallinen: tehtävä 11c (jatkoa) Lopputulos ongelmallinen: - Jos L olisi jättänyt ep:n antamatta, perilliset olisivat saaneet kumpikin: (4 000 + 8 000) x ½ x ½ = 3 000. - AL 103.2 § huomioon ottaen todennäköisesti vain 2 000. - Normaali vastikkeen antaminen tuottaa siten P:n perillisille (tässä B:lle) ylikompensaatiota. - Johtopäätös: Se, että lahjoitus tehty P:n perilliselle (eikä esim. ulkopuoliselle) täytyy jotenkin huomioida: merkitystä on annettava myös AL 94a §:lle.

Tehtävä 11c, jatkoa Luennoitsijan kanta: Ositus on toimitettava niin, että lahjoituksin loukattu B pääsee ”vain” siihen asemaa, jossa hän olisi ollut ilman ennakkoperintöä. - Tämä toteutuu, kun P:n perilliset määrätään suorittamaan L:lle tasinkoa 2 000 € (B:lle jää näin 2000). - Ylisuuri ennakkoperintö huonontaa nytkin L:n asemaa, mutta vain sen verran kuin on tarpeen B:n aseman ennalleen saattamiseksi.

Ennakkoperintö ja AL 94 §: kokoavia päätelmiä - Jos puolison antama ennakkoperintö täyttää AL 94 §:n tunnusmerkistön, loukatulla osituspuolella oikeus lainkohdan mukaiseen vastikkeeseen. - Mikäli ennakon antajana P, vastiketta voidaan antaa L:lle normaaliin tapaan. - Mikäli ennakon antajana L, täytyy huomioon ottaa myös AL 94a §. - Sivuutettujen perillisten ei pidä päästä parempaan asemaan kuin missä he olisivat olleet ilman ennakkoperintöä. - L voi kaikissa tapauksissa vedota AL 103.2 §:ään.

Erityisongelma: ennakkoperintö, jonka L antanut P:n kuoleman jälkeen, mutta ennen ositusta tai perinnönjakoa Kysymys: voidaanko tällainen lahja ottaa huomioon: b) L:n ja perillisten välisessä osituksessa (AL 94a §) b) P:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa (PK 6:1.2)? KKO 2011:105 Leski oli puolisonsa kuoleman jälkeen lahjanluontoisella kaupalla luovuttanut avio-oikeuden alaista omaisuuttaan yhteiselle rintaperilliselle ja ilmoittanut lahjan olevan ennakkoperintöä. Ennakkoperintöä ei ollut vähennettävä perillisen perintöosasta ensin kuolleen puolison jälkeen toimitetussa osituksessa eikä perinnönjaossa.

KKO:n kannanoton perusteluja b) Perinnönjako: PK 6:1:n sanamuoto kokonaisuudessaan puhuu sen puolesta, että kyseistä ennakkoperintöä ei huomioida ensin kuolleen puolison jälkeisessä jaossa. a) Ositus: - Kun ei huomioida PK 6:1.2:n nojalla, on johdonmukaista, ettei myöskään AL 94a §:n nojalla. - Saman tulkinnan puolesta puhuu se, että AL:n vastikesäännöksiä sovelletaan muutenkin vain ennen ositusperusteen syntyhetkeä tehtyihin lahjoituksiin. – Tätä myöhempiin lahjoituksiin puututaan restituutioperiaatteen avulla.

PK 6:1 Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Jos ennakon saajana on muu perillinen, on vähentäminen tehtävä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun. Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä.

Luennoitsijan kanta Kyseinen ennakkoperintö olisi PK 6:1:n sanamuodon estämättä voitu huomioida P:n jälkeisessä jaossa. Näin olisi parhaiten taattu perilliskumppaneiden tasavertaisuuden toteutuminen. Jos huomioiminen perinnönjaossa olisi hyväksytty, ei olisi ollut esteitä ottaa ennakkoperintöä huomioon myös osituksessa AL 94a §:n nojalla. Restituutioperiaatteen soveltamiselle perillisten hyväksi ei tällöin jäisi tarvetta. Tällä tulkinnalla olisi taattu normaalitapauksissa lahjan vaikutusten laskennallinen eliminointi: a) Lesken ja perillisten välisissä suhteissa b) Perillisten keskinäisissä suhteissa.

KKO:n kannan (2011:105) seurauksia Leski, joka lahjoittaa omaisuuttaan P:n kuoltua, mutta ennen ositusta joutuu huonompaan asemaan kuin missä olisi ollut a) ilman lahjoitusta b) lahjoittaessaan omaisuutta jo ennen P:n kuolemaa. Leski ei saa hyväkseen AL 94a §:n mukaista tasoitusta, vaan saattaa päinvastoin menettää omaisuuttaan perillisten esittämän restituutiovaatimuksen johdosta.

Perinnönjako L:n jälkeen L:n kuoltua toimitettavassa jaossa saatetaan esittää vaatimuksia monenlaisten ennakkoperintöjen johdosta: 1) P:n antama PK 6:1.2:ssa tarkoitettu ennakkoperintö tai L:n antama PK 6:1.2- tai 6:9.1-ennakkoperintö a) joka on vähennetty kokonaan P:n jälkeisessä jaossa b) joka on vähennetty osittain P:n jälkeen toimitettavassa jaossa c) jota ei ole voitu osittainkaan vähentää P:n jälkeen toimitettavassa jaossa. 2) L:n antama muu kuin PK 6:1.2:ssa tai 6:9.1:ssä tarkoitettu ennakkoperintö

Pääsäännöt: 1) P:n antama PK 6:1.2:ssa tarkoitettu ennakkoperintö tai L:n antama PK 6:1.2- taikka 6:9.1-ennakkoperintö a) jos vähennetty kokonaan P:n jälkeisessä jaossa, ei oteta lainkaan huomioon L:n jälkeisessä jaossa. b) jos vähennetty osittain P:n jälkeen toimitettavassa jaossa, L:n jälkeisessä jaossa vähennetään loput (mikäli mahdollista) c) jos ei ole voitu osittainkaan vähentää P:n jälkeen toimitettavassa jaossa, vähennetään L:n jälkeisessä jaossa siltä osin kuin mahdollista.

- Ennakkoperintö, joka on annettu vasta P:n kuoltua 2) L:n antama muu kuin PK 6:1.2:ssa tai 6:9.1:ssä tarkoitettu ennakkoperintö: - Ennakkoperintö, joka on annettu vasta P:n kuoltua - L:n omalle, ei-yhteiselle rintaperilliselle annettu ennakkoperintö. - VO-omaisuudesta annettu ennakkoperintö Vähennetään L:n jälkeen tulevasta perinnöstä normaaliin tapaan (siis siltä osin kuin ennakon mahdollisesta ylisuuruudesta ei muuta johdu).

”Liian myöhään” tehty vähentämisvaatimus Tilanne: ennakkoperintöön, joka olisi voitu ottaa huomioon jo P:n jäämistöä jaettaessa, vedotaan vasta L:n kuoltua toimitettavassa jaossa. Kysymys: Koituuko tästä myöhästymisestä oikeudenmenetyksiä? Lohi 1999: koituu! – Oikeustila kuitenkin epäselvä. Myöntävän vastauksen puolesta: toisten perillisten luottamuksen suojaaminen, oikeusvarmuus. Kieltävän vastauksen puolesta: aineellinen oikeudenmukaisuus. Ennakkoperinnön huomioimisen lykkäämisestä voidaan aina sopia P:n jäämistöä jaettaessa. Myöhästynyt vähentämisvaatimus täytynee hyväksyä ainakin, jos ep tullut tietoon vasta P:n kuoleman jälkeen.

Tehtävä 12 Selvitetään ensin, miltä osin P:n antamat ennakkoperinnöt on voitu vähentää hänen jälkeensä toimitetussa jaossa. Ositus P:n jälkeen: Jo päältäpäin havaitaan, että A:lle annettu ep on ollut ylisuuri. Vähennyskelpoisen määrän selvittämiseksi tehdään perintöosalaskelma, jossa lisätään A:n saaman ennakon osalta p. p = 6 000 + 3000 + p + 2 000 , josta p = 2 200. 2 x 3

Johtopäätökset osituslaskelmasta Tehtävä 12 (jatkoa) Johtopäätökset osituslaskelmasta - Osituksessa ja P:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa on A:n saamasta ennakosta (5 000) voitu vähentää vain 2 200. Näin loput 2 800 täytyy vähentää L:n jälkeen toimitettavassa jaossa. - B:n saamat 2 000 on taas voitu vähentää kokonaan, joten sitä ei enää huomioida L:n jäämistöä jaettaessa. Perinnönjako L:n jälkeen - Otetaan huomioon myös L:n omille perillisilleen antamat ennakot (4 000 ja 1 000) p = 3 000 + 2 800 + 4 000 + 1 000 = 2160 5

tehtävä 12 (jatkoa) Havaitaan, että sekä A:lle että X:lle annetut ep:t ovat olleet ylisuuria. Tehdään siten uusi laskelma, jossa lisätään näiden asemesta p. p = 3 000 + 2p + 1 000 , josta p = 1 333 5 Jako: A: ei saa mitään B: saa 1 333 C: saa 1 333 X ei saa mitään Y: saa 333 (1 333 - 1 000).

L:n jälkeen toimitettavan jaon ongelmakohtia Ennakkoperintöjen vähentämistä jaossa voivat vaikeuttaa monet seikat: - L ei ole vedonnut ennakkoperintöön osituksessa - L on vedonnut osituksessa AL 103.2 §:ään - Puolisoilla on ei-yhteisiä rintaperillisiä. Mainituista syistä on mahdollista, että ennakkoperinnön pääsäännön mukainen vähentäminen synnyttäisi osalle perillisistä ylikompensaatiota. Luennoitsijan kanta: yleensä tähdättävä siitä, että kukaan ei saisi tällaista ylikompensaatiota (laskennallisen eliminoinnin periaate).

L:n hallinnassa olevan ”yhteispesän” jakaminen Käytännössä tavallista: P:n kuoltua ei toimiteta ositusta eikä jakoa, vaan jäämistön annetaan olla L:n hallinnassa. Jakoon ryhdytään vasta L:n kuoltua. Voidaanko nyt L:n pesä jakaa yhdellä kertaa vai täytyykö toimittaa erikseen a) ositus P:n jälkeen, b) perinnönjako P:n jälkeen ja c) perinnönjako L:n jälkeen? Yksi jakotoimitus riittää periaatteessa aina, jos osapuolet näin sopivat (ei sido verottajaa eikä sivullista) Yksi jakotoimitus myös johtaa useimmiten ”lain mukaisiin” lopputuloksiin

Erilliset jakotoimitukset voivat käydä tarpeellisiksi lähinnä seuraavista syistä: - P:llä ja L:llä on ei-yhteisiä rintaperillisiä. - P ja/tai L on tehnyt omaisuudestaan testamentin. - P ja/tai L ollut ylivelkainen. - P ja/tai L tehnyt huomattavia (ylisuuria) ennakkoluovutuksia. - P:n ja L:n aviovarallisuussuhteisiin liittyy erityispiirteitä (huomattava VO-omaisuus, vastikeperusteita). Jos haluaa olla varma jaon lopputuloksen lainmukaisuudesta, on aina syytä tehdä erilliset jakotoimitukset!

D. Ennakkoperinnönsaajan kuoleman oikeusvaikutukset Tilanne: Ennakkoperintöä saanut perillinen (X) kuolee ennen P:tä Seuraukset: Jos X:ltä ei jää jälkeläisiä eikä hänen perillishaaraansa kuuluvia sisaruksia, ennakkoperintö menettää merkityksensä. Jos X:ltä on jäänyt jälkeläisiä, vähennetään ennakkoperintö heidän perintöosistaan (PK 6:8.1). Samalla tavoin menetellään, jos X on itse ollut sijaantuloperillinen ja tähän sukuhaaraan jää X:n kuoltuakin P:n perillisiä (PK 6:8.2).

Ennakkoperinnön vähentäminen jälkeläisten perintöosista (PK 6:8.1) Vähentämisen tarkoitusperät: 1) Sukuhaarojen keskinäinen tasavertaisuus. 2) Ennakonsaajan sijaan tulevat jälkeläiset usein hyötyneet heidän ”edeltäjälleen” annetusta ennakkoperinnöstä. 3) Vähentämissäännöksellä tähdätään siihen, ettei ennakonsaajan ”ennenaikainen” kuolema muuttaisi aiheettomasti perillisten välisiä jakosuhteita. Näin voidaan turvata myös perittävän tarkoitusten toteutumista.

PK 6:8.1:n mukaisen vähentämisen toteuttaminen Kaksi mahdollista laskutekniikkaa: 1) Lasketaan aluksi kuolleen perillisen koko sukuhaaran reaalinen perintöosa ja jaetaan se lopuksi sijaantulijoiden kesken. Käyttökelpoinen yksinkertaisissa tapauksissa. 2) Käsitellään sijaantuloperillisiä alusta asti itsenäisinä perillisinä. - ”Muunnetaan” tätä varten kuolleen perillisen saama ennakkoperintö sijaantulijoiden saamiksi ennakkoperinnöiksi. Käyttökelpoinen erityisesti silloin, kun ennakkoperintöjä on annettu myös sijaantuloperillisille.

Tehtävä 13 Lasketaan aluksi sukuhaarojen perintöosat p = 18 000 + 6 000 + 20 000 = 11 000 4 Kun D:n saama ep (20 000) on ollut ylisuuri, tehdään uusi laskelma p = 18 000 + 6 000 + p , josta p = 8 000

Tehtävä 13 (jatkoa) Määrätään reaaliset perintöosat vähentämällä C:lle annettu ennakkoperintö sijaantulijoiden (Ca ja Cb) osuuksista. - Koska D:n saama ennakkoperintö on ylisuuri, hänen jälkeläisensä eivät saa jaossa mitään. Lopputulos: A saa 8 000 B saa 8 000 Ca ja Cb: kumpikin saa (8 000 - 6 000) x ½ = 1000* Da, Db ja Dc eivät saa mitään. * Vaihtoehtoinen laskutapa: jaotellaan 6000 euron vähennys suoraan Ca:n ja Cb:n osuuksiin (3000 kummallekin). Osuudet näin ollen: 8 000 x ½ - 3000 = 1000.

Tehtävä 14 Otetaan C:lle annettu ep (6 000) huomioon jakamalla se suoraan Ca:n, Cb:n ja Cc:n osalle. Sijaantulijoiden on katsottava näin saaneen kaikkiaan seuraavan suuruiset ennakkoperinnöt. Ca = 6 000:3 + 3 000 = 5 000 Cb = 6 000:3 + 1 000 = 3 000 Cc = 6 000:3 = 2000 Tehdään tämän mukaan normaali perintöosalaskelma p = 26 000 + 5 000 + 3 000 + 2 000 = 12 000 3

Kun p = 12 000, Ca:n, Cb:n ja Cc:n laskennalliset perintöosat ovat 4 000/ perillinen. Havaitaan, että Ca:n osalle tullut ennakkoperintö on ollut ylisuuri. Tehdään täten uusi laskelma: p = 26 000 + p/3 + 3 000 + 2 000 3 p = 11 625 (kunkin sijaantulijan osuus siis 3 875) Reaaliset perintöosat: A: 11 625 B: 11 625 Ca: ei mitään Cb: 11 625 x 1/3 - 3 000 = 875 Cc: 11 625 x 1/3 - 2 000 =1 875.

Ennakkoperinnön vähentäminen samaan sukuhaaraan kuuluvien perillisten perintöosista (PK 6:8.2) PK 6:8.2. Milloin perintö on jaettava eri haarojen kesken ja johonkin haaraan kuuluva perillinen on saanut ennakkoperintöä, on tämä, jos hän on kuollut ennen perittävää jättämättä rintaperillisiä, joilla olisi oikeus tulla hänen sijaansa, vähennettävä muiden samaan haaraan kuuluvien perillisten perintöosista; älkööt nämä kuitenkaan saako pienempää osaa jäämistöstä kuin heille olisi ollut tuleva ennakon saajan eläessä.

PK 6:8.2:n soveltamisen edellytykset 1) Ennen P:tä kuollut ennakonsaaja on itse ollut sijaantuloperillinen (esimerkiksi P:n lapsenlapsi) 2) Tältä ennakonsaajalta ei ole jäänyt yhtään jälkeläistä, jolla olisi oikeus tulla hänen sijaansa. 3) P:ltä on jäänyt ainakin yksi ennakonsaajan sukuhaaraan kuuluva perillinen (esim. ennakonsaajan sisarus). Ennakonsaajan kuolema ei ole siis saanut johtaa hänen sukuhaaransa sammumiseen. 4) P:ltä on jäänyt lisäksi ainakin yksi johonkin toiseen sukuhaaran kuuluva perillinen.

PK 6:8.2:n soveltamisen seuraukset 1) Pääsääntö - Ennakkoperintö vähennetään koko arvostaan saajan sukuhaaraan kuuluvien toisten perillisten osuuksista. - Voidaan soveltaa, kun ennakkoperintö ei ole ollut ylisuuri. Säännön tarkoitusperä: sukuhaarojen tasapuolisen kohtelun turvaaminen väliin tulevasta kuolemantapauksesta huolimatta.

Tehtävä 15 Sovelletaanko PK 6:8.2:ta? Ennakonsaajana on sijaantuloperillinen (Cc), jolta ei ole jäänyt omia jälkeläisiä. P:n perillisten joukossa on kaksi kyseiseen sukuhaaraan kuuluvaa Cc:n sisarusta (Ca ja Cb). P:n jäämistöä on jakamassa myös toisiin sukuhaaran kuuluvia perillisiä (A ja B). Johtopäätös: Cc:lle annettu ennakkoperintö on vähennettävä PK 6:8.2:n mukaisesti.

Vähennetään siten ennakko Ca:n ja Cb:n osuuksista (500 kummaltakin). Tehtävä 15 (jatkoa) Lisätään ennakkoperintö (1 000) reaaliseen jäämistöön ja lasketaan päähaarojen perintöosat: p = 14 000 + 1 000 = 5 000 3 Cc:n perintöosa = 1/3 x 5000 = 1 666, joten ennakkoperintö ei ole ollut ylisuuri. Vähennetään siten ennakko Ca:n ja Cb:n osuuksista (500 kummaltakin). Reaaliset perintöosat: A = 5000 B = 5000 Ca ja Cb = 2500 - 500 = 2000, kummallekin.

2) Ylisuuria ennakkoperintöjä koskeva poikkeus: - Jos ep ylisuuri, sen saajan sukuhaaran perillisten perintöosat määritetään ikään kuin ennakonsaaja olisi vielä elossa. “…älkööt nämä kuitenkaan saako pienempää osaa jäämistöstä kuin heille olisi ollut tuleva ennakon saajan eläessä.” Säännön tarkoitusperä: sen turvaaminen, ettei väliin tuleva kuolemantapaus pienentäisi ennakonsaajan omaan sukuhaaraan kuuluvien perillisten perintöosia.

Tehtävä 16 Lisätään ennakkoperinnöt reaaliseen jäämistöön ja lasketaan päähaaran perintöosat: p = 20 000 + 1 000 + 18 000 = 9 750 4 Havaitaan, että Db:lle annettu ennakkoperintö on ollut ylisuuri. Tämän vuoksi perintöosat on määrättävä ikään kuin Db olisi vielä elossa (PK 6:8.2) Tehdään uusi laskelma ottamalla Db:n ennakosta huomioon vain p/2. p = 20 000 + 1 000 + p/2 , josta p = 6 000.

Tehtävä 16 (jatkoa) Koska Cb:lle annettu ennakkoperintö (1 000) ei ole ollut ylisuuri, se vähennetään koko arvostaan Ca:n osuudesta (PK 6:8.1). - Db:lle annettua ennakkoa ei sen sijaan vähennetä Da:n osuudesta (PK 6:8.2). Tällaista vähennystähän ei tehtäisi, mikäli Da olisi vielä elossa. Reaaliset perintöosat: A = 6 000 B = 6 000 Ca = 6 000 - 1000 = 5 000 Da = ½ x 6 000 = 3 000* * Da:n perintöosa määrätty ikään kuin Db olisi elossa. Siksi hänen osuutensa on puolitettu.

Ennakonsaajan kuolema ja AL 94a § Ositusta koskeva ongelma: Jos ennakkoperintöä saanut rintaperillinen kuolee ennen P:tä, vähennetäänkö ennakkoperintö AL 94a §:ää sovellettaessa jäljelle jäävien rintaperillisten avio-osasta? Erilaisia tilanteita: 1) Saajalla on jälkeläisiä tai PK 6:8.2:ssa tarkoitettuja samaan sukuhaaraan kuuluvia perillisiä. Luennoitsijan kanta: Vähennys tehtävä normaaliin tapaan. Se, että ennakkoperintöä ei voida nyt vähentää ”saajansa” perinnöstä, ei vaikuta asiaan.

2) Saajalta ei jää jälkeläisiä eikä samaan sukuhaaraan kuuluvia perillisiä. AL 94a §:n soveltamatta jättäminen huonontaisi lesken asemaa. Luennoitsijan kanta: ennakon arvo vähennettävä kuolemantapauksesta huolimatta! Ennakkoperinnön huomioon ottaminen ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että toisten rintaperillisten asema huononee väliin tulevan kuolemantapauksen johdosta. Siksi perusteltua soveltaa PK 6:8.2:ta analogisesti: jos ennakkoperintö ollut ylisuuri, perilliskumppanit pantava samaan asemaan, jossa he olisivat olleet, mikäli ennakonsaaja olisi vielä elossa.

Tehtävä 17a Ositus: ep 4 000 Avio-osat: L = 30 000 P L säästöt 36 000 20 000 ep 4 000 säästöt yht 60 000 Avio-osat: L = 30 000 perilliset = 30 000 - 4 000 = 26 000 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 10 000 Perinnönjako: A ja B jakavat reaalisen jäämistön (26 000) puoliksi.

Tehtävä 17b Selvitetään C:n optimaalisen perintöosan suuruus sen kontrolloimiseksi, ettei ep ole ollut ylisuuri. p = 25 000 + 20 000 + 14 000 = 9 833 2 x 3 - Koska ep on ollut ylisuuri, sen vähentäminen A:n ja B:n osuuksista jättäisi heidän perintöosansa pienemmäksi kuin mikä se olisi ollut, mikäli C olisi vielä elossa. - Tehdään siksi ositus- ja perinnönjakolaskelma ikään kuin C olisi vielä elossa. Selvitetään ensin ep:n vähennyskelpoinen määrä p = 25 000 + 20 000 + p , josta p = 9 000

A ja B jakavat reaalisen jäämistön (18 000) puoliksi. Tehtävä 17b (jatkoa) Ositus: P L säästöt 25 000 20 000 ep 9 000 säästöt yht 54 000 Avio-osat: - L = 27 000 - perilliset = 27 000 - 9 000 = 18 000 Tasinko = perilliset suorittavat L:lle 7 000 Perinnönjako: A ja B jakavat reaalisen jäämistön (18 000) puoliksi.

PK 6 luvun sijaantulosäännösten soveltaminen muissa kuin kuolemantapauksissa Esitöiden kanta: PK 6:8.1 ja 6:8.2 tulevat sovellettaviksi myös tilanteissa, joissa ennakkoperinnön saaja menettää perintöoikeutensa jonkin muun syyn kuin ”ennenaikaisen” kuoleman johdosta (näin myös KKO 2010:57). Tällaisia perusteita: - Ennakonsaaja on luopunut perinnöstä. - Ennakonsaaja on menettänyt perintöoikeutensa PK 15 luvun säännösten nojalla (perittävän surmaaminen, testamentin hävittäminen, perinnöttömäksi tekeminen). - Ennakonsaaja on jättänyt noudattamatta PK 16 luvussa säädettyjä aikamääräyksiä.