Dokumenttielokuva Cinéma vérité
Jean Rouch Les maîtres fous (1955) Jaguar (1954) Moi, un noir (1958) Chronique d'un été (1961) Chris Marker Lettre de Sibérie (1957) Le jolie mai (1963) Loin du Vietnam (1967) Sans soleil (1983)
Interaktiivinen moodi Ei lavastettuja tilanteita ja etukäteen suunniteltua, 'edustavaa' dialogia. Tekijä on kuvausvaiheessa avoimesti vuorovaikutuksessa kuvattujen ihmisten kanssa, jopa provosoida heitä (joskus kameran takaa). Argumentaatio nousee tästä vuorovaikutuksesta Kuvattujen henkilöiden ja joskus myös tekijöiden situaatio etualaistuu, Kameraan saa katsoa, koska se toimii autenttisuuden vahvistajana Muuta aineistoa saatetaan käyttää vahvistamaan tai kyseenalaistamaan haastateltujen näkemyksiä Kuvataan ihmisiä, jotka osaavat olla oma itsensä kameran edessä "emotionaalisesti paljastavalla tavalla” Yksittäinen ja ainutlaatuinen toimivat esimerkkeinä yleisemmistä ja abstraktimmista kysymyksenasetteluista. Katsoja saa enemmän tilaa itse arvioida tilannetta ja jossakin määrin myös kyseenalaistaa tekijän lähestymistavan, hänen kykynsä olla aidossa vuorovaikutuksessa kuvaamiensa kanssa
Eettinen vastuu kuvatuista Kuinka pitkälle tekijä voi mennä provokaatiossaan? Lanzmann: keskitysleirimuistojen läpikäymisen terapeuttisuus? Haastatteluformaatti hierarkkisena tilanteena, joka muistuttaa rippiä, poliisikuulustelua, lääkärillä käyntiä, työpaikkahaastattelua Haastattelutekniikka saattaa liikkua jossakin syyttämisen ja puolustamisen välillä Haastateltavat saatetaan johdattaa puhumaan asioista, joita he eivät haluaisi julkisuuteen Mahdollinen kriteeri: sosiaalinen relevanttius vastakohtana yksityisten ja yksittäisten skandaalien penkomiselle