Sosiaalibarometri 2010 Mikko Peltomaa Jaakko Kurola

Sosiaalibarometri Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (STKL) julkaisee vuosittain, vuodesta 1991 lähtien, Sosiaalibarometrin eli ajankohtaisselvityksen kansalaisten hyvinvoinnin ja palvelujärjestelmän tilanteesta sekä kehityssuunnista. Tulokset perustuvat valtakunnallisesti kattavaan kyselyyn. Mukana on lähes 600 asiantuntijan arviot.

Sosiaalibarometri Tavoitteena on nostaa paikallistason asiantuntijoiden tuoreet havainnot ja tulkinnat sosiaali- ja terveyspoliittiseen keskusteluun. Erityinen merkitys ajankohtaisella ja osin ennakoivalla tiedolla, josta kyetään kokoamaan nopea tilannearvio hallinnon ja kentän käyttöön.

Sosiaalibarometri 6. Yhteistyö ja asiakaslähtöisyys palveluissa 8. Päätelmät – Haurastunut hyvinvointivaltio EXTRA: Sosiaalibarometri 2011

Eri toimijoiden yhteistyö Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa, Kelan toimistojen ja TE-toimistojen palveluissa tehdään laajasti yhteistyötä eri sektoreiden kanssa. Valtaosalla on yhteistyötä kaikkien kysyttyjen yhteistyötahojen kanssa (sote - järjestöt, muut kansalaisjärjestöt ja sosiaalipalveluja tarjoavat yritykset). Yhteistyön määrä on pääosin lisääntynyt viimevuosina.

2006 → 2010 Sosiaalitoimi: yhteistyö lisääntynyt, ei alueellisia eroja, 97% sosiaalipalveluja tehdään yhteistyötä sote-järjestöjen kanssa. Terveyskeskukset: yhteistyö pääosin lisääntynyt, yhteistyö sote-järjestöjen kanssa yleistynyt 57 prosentista peräti 98 prosenttiin. TE-toimistot: yhteistyö lisääntynyt mm. työpajatoiminnan, yritysten ja sote- järjestöjen kanssa, muutoin pysynyt samana.

2006 → 2010 Kela: yhteistyön määrä hieman vähentynyt. Tämä saattaa johtua toimistojen alueellisesta erikoistumisesta eri etuuksiin ja palveluihin, mikä osaltaan kaventaa toimistojen laaja-alaista osaamista ja heikentää toimistojen mahdollisuuksia tehdä aitoa yhteistyötä omalla toiminta alueellaan.

Yhteistyön laatu Yhteistyön laajuus ei kerro yhteistyön toimivuudesta. Sosiaalijohto arvioi yhteistyön toimivuutta kaikkia muita palveluntuottajia myönteisemmin. Huonoimmat arviot sai sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tehty yhteistyö. Terveyskeskusten yhteistyö koettiin vähiten onnistuneeksi nuoriso- ja asuntotoimien kanssa.

Yhteistyön laatu TE-toimistojen yhteistyö sujuu parhaiten oman toiminta-alueen yritysten kanssa. Huonoimmat arviot sai työ- ja elinkeinoministeriö, lähes puolet arvioivat yhteistyön sujuneen huonosti tai melko huonosti. Kelan arviot yhteistyön toimivuudesta ovat selvästi muita palveluntarjoajia kriittisemmät.

Asiakkaiden tukeminen palvelusuunnitelmilla Aiempien sosiaalibarometrien (2003, 2008 & 2009) pohjalta on arvioitu, että asiakkaiden yksilöllisissä palveluihin ohjaamisissa ja palvelusuunnitelmien laatimisessa on vielä paljon parannettavaa Yleisesti parhaiten onnistuneiksi arvioitiin työttömien työnhakijoiden työnhakusuunnitelmat, pitkäaikaistyöttömien aktivointisuunnitelmat ja maahanmuuttajien kotouttamissuunnitelmat, joskin jälkimmäisissä nähtiin myös puutteita.

Asiakkaiden tukeminen palvelusuunnitelmilla Heikoimmin arvioitiin omaishoidon asiakassuunnitelmat ja päihdehuollon asiakkaiden kuntoutumissuunnitelmat. Kokonaisuutena on nähtävissä että pelkistetymmin omaan toimintaan liittyvät asiakassuunnitelmat on taipumus nähdä myönteisemmin, mutta organisaatiorajat ylitettäessä koetaan niissä enemmän puutteita. Kelan toimistot arvioivat heikoimmin eri suunnitelmien kykyä tukea asiakasprosessien etenemistä.

Palvelujen käyttäjien osallistumismahdollisuudet palvelujen kehittämiseen Kansalaisbarometrin (2009) mukaan suomalaiset kokevat tärkeänä vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet. Käytännössä suurin osa kuitenkin kokee osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuutensa heikoiksi. Pääosin palveluntuottajat pitivät tärkeänä palveluiden käyttäjien osallistumista suunnitteluun ja päätöksentekoon. Kriittisimmin suhtautui TE-toimistojen johto, joista 17 prosenttia kokee asiakkaiden osallistumisen lähes tarpeettomana.

Osallistumismahdollisuudet Kokonaisuutena vastaajat toivat esille tarpeen rakentaa vuorovaikutteisia, palvelujen käyttäjien ja kunnan päättäjien väliseen dialogiin pohjautuvia osallistumisen tapoja. Toiveena saada systemaattisempia toimintatapoja palvelunkäyttäjien ja kuntalaisten mielipiteiden kuulemiseksi. Nykytilanne näyttää olevan kuitenkin melko kaukana näistä toiveista.

Epäoikeudenmukaiset menettelyt palveluissa Valtaosa palveluntuottajista ei ole havainnut palveluissaan systemaattisia käytäntöjä, jotka kohtelisivat asiakkaita epäoikeudenmukaisesti. Epäoikeudenmukaisista menettelytavoista kertoi: Sosiaalijohdosta 27% Terveyskeskusjohdosta 15% Kelan toimistojen johdosta 26% TE-toimistojen johdosta 37%

Esimerkkejä Lainsäädännön kiemurat Kuntien väliset erot Asiakas ei ymmärrä virastokieltä Asiakkaan vähäinen osallistuminen päätöksenteossa Kokonaisvastuunotto puuttuu, esim. vaihtuvat keikkalääkärit Päivystyksestä käännyttäminen Etuuksien käsittelyajat liian pitkiä Asiakkaiden ”luukuttaminen”

Päätelmät – Haurastunut hyvinvointivaltio Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö on pysynyt koko 20 vuotisen tarkastelujakson ajan pääosin samana. Vuoden 2005 kunta- ja palvelurakenne uudistuksen myötä käynnistynyt myös sosiaali-ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistaminen. Hyvinvointimalli on kuitenkin liukunut entistä etäämmäksi pohjoismaisen hyvinvointimallin lähtökohdista (vahva julkisen vastuu, yhteisvastuu, universalismi, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus).

Päätelmiä Viimeisen 20 vuoden aikana on asteittain purettu julkisen, etenkin valtion vastuuta, markkinaistamalla palveluita kasvattamalla ihmisten omaa vastuuta. Muutos on kuitenkin tapahtunut muista kuin sosiaali- ja terveyspoliittisista tavoitteista ja sitä on perusteltu välttämättömyydellä sekä kilpailukyvyn ja kasvun ensisijaisuudella.

Päätelmiä Yleinen hyvinvointi kohentunut, tiettyjen ihmisryhmien syrjäytyminen syventynyt → eriarvoistumiskehitys Jatkuvat muutokset tuottaneet monimutkaisen ja pirstaleisen palvelujärjestelmän → säästöillä perustellut muutokset ovat aiheuttaneet päällekkäisyyksiä ja jäykkyyttä, kustannukset siirtyneet muualle Taloudellisten resurssien niukkuus → kasvatettu ihmisten omaa vastuuta, palveluiden markkinaistaminen

Sosiaalibarometri 2011 Johtopäätökset tulevaisuuden haasteista: Palvelut selvinneet toistaiseksi lamasta yllättävän vähäisin vaurioin → Tulevaisuuden ennakoinnit synkkeneviä Polarisaatio vakava ongelma joka ratkaistava Lasten ja nuorten kasvuolosuhteita parannettava ja syrjäytymistä ehkäistävä Tarvitaan määrätietoisia ja pitkäjänteisiä toimia köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi → Palvelujen kehittäminen → Perusturvan parantaminen

Sosiaalibarometri 2011 Vaihtoehtoiset tulevaisuuden skenaariot: Skenaario 1: Kahtiajakautunut Suomi ja rapautunut hyvinvointivaltio Skenaario 2: Sosiaalisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti kestävä Suomi Toteutuuko näistä toinen tai jotakin näiden väliltä riippuu seuraavan hallitusohjelman poliittisista linjauksista