Oppiminen Oppiminen voidaan määritellä vuorovaikutteiseksi prosessiksi, jossa oppija muuntaa kokemuksiaan siten, että hänen tiedoissaan, taidoissaan ja asenteissaan tapahtuu muutoksia. Oppiminen on alkeellisimmillaan tiedostamatonta tottumista ja korkeimmillaan teoreettista oivaltamista ja soveltamista. Oppimiseen vaikuttavat muun muassa oppimistyyli, vuorokauden aika, paikka ja ympäristö, yksilölliset käyttäytymis- ja reagoimistyylit ja opiskelutekniikka. On hyvä tuntea itsensä oppijana, jotta voi hyödyntää itselleen sopivia oppimisen tapoja. Aikuisen oppimiseen vaikuttavat mm. koulumuistot, jännittäminen, omien käsitysten kyseenalaistumisen pelko, erilaiset odotukset.

Opiskelutekniikasta Uutta asiaa opiskellessasi pysähdy aina miettimään, mitä tiedät aiheesta ennakkoon ja lähde rakentamaan uutta tietoa sen päälle. Voit myös kokeilla seuraavia keinoja: Yleissilmäyksen luominen sisällysluetteloon ja vasta sitten yksityiskohtiin Miellekartat tai asioiden piirtäminen paperille Erilaiset omat muistisäännöt sanoille, asioille, aikakausille Opeteltavasta asiasta voi tehdä laulun, sen voi piirtää paperille, selittää toiselle, liimata seinälle silmäiltäväksi Kysy omia kysymyksiä, tee omia muistiinpanoja tekstistä Lukiessa voi pitää taukoja, jotkut myös liikkuvat mielellään lukiessaan

Motivaation merkitys oppimisessa Ellet ole motivoitunut, et todennäköisesti opi etkä edes voi oppia. Pelkkä altistuminen opittavalle asialle ei riitä, jos oppimiseen ei ole mitään syytä. Oppijan oppimisesta saama käytännön hyöty on vahva motivoija. Oppimiselle voi olla sekä ulkoisia (palkankorotus, uudet työtehtävät jne.) että sisäisiä motiiveja (esim. sosiaalinen motiivi - muiden tapaaminen tai osaamisessa koetun puutteen korjaaminen)

Oppimissykli ja menestyksekäs oppiminen Oppiakseen menestyksekkäästi oppijan on käytävä läpi oppimissyklin (Kolb; Honey & Mumford) kaikki vaiheet: OSALLISTUMINEN - tehtävä jotain REFLEKTOINTI - pohdittava oppimaansa TEOREETTINEN TARKASTELU - ymmärrettävä, miten opittu suhteutuu teoreettisiin näkemyksiin TOTEUTTAMINEN - sovellettava oppimaansa käytännön ongelmiin

Oppiminen on tehokkainta, kun seuraavat kriteerit täyttyvät: me todella haluamme ja tarvitsemme kyseisen tiedon tiedämme, miten sovellamme sen käytäntöön saamme jonkinlaisen palkinnon siitä, että hallitsemme kyseisen asian voimme käyttää pohjana omaa kokemustamme saamme oppia omaan tahtiimme ja omalla tyylillämme joudumme koetukselle ja kyseenalaistetuiksi meitä kannustetaan ohjaajamme kohtelee meitä yksilöinä, joilla kullakin on omat, yksilölliset tarpeensa

Eri oppijatyypeille mieluisia ja epämieluisia asioita (Rogers 2004)

Oppimistyylit Auditiivinen oppiminen Kinesteettinen oppiminen Visuaalinen oppiminen

Auditiivinen oppiminen Oppiminen perustuu kuulohavaintoon. Huomio ympärillä kuuluviin ääniin ja keskusteluihin > tarkat korvat. Rakastaa omaa ääntään. Oppii sanallisten ohjeiden avulla ja toistaa asiat mielessään. Nauttii vuoropuhelusta ja selittämisestä.

Kinesteettinen oppiminen Tuntohavaintoon perustuvaa oppimista. Oppimista tunnustellen ja kokemusten kautta. Opitun muistamisessa hyödyntää oppimistilanteen tuntemuksia ja kokemuksia.

Visuaalinen oppiminen Näköhavaintoon perustuvaa oppimista. Näköaistin ja näkemisen merkitys korostuu, oppii näkemällä ja katselemalla. Kykenee palauttamaan mieleensä näkömielikuvia, joiden avulla rakentaa uutta oppimaansa. Kiinnittää huomion siihen, miltä asiat näyttävät.

Oppimisnäkemysten pääsuuntia Behaviorismi Humanismi Kognitiivinen oppiminen Konstruktivismi

Behaviorismi Oletuksena oppijan ulkoaohjautuvuus. Oppimistavoitteiden täytyy olla selkeästi määriteltyjä. Kun toivottavaa käyttäytymistä (eli reaktiota) vahvistetaan palkitsemalla, se toistuu. Ei-toivottavaa käyttäytymistä voidaan karsia rankaisemalla. Opettajan toiminta korostuu -> opettajan on osattava valita oikeanlaiset ärsykkeet saadakseen aikaan oikeat reaktiot ja näin toivottavaa käyttäytymistä. Oppiminen on havaittavan käyttäytymisen muutosta. Tietokilpailutyyppinen osaaminen korostuu.

Humanismi Oletuksena oppijan itseohjautuvuus. Ihminen on päämäärätietoinen, utelias, herkkä ja jalo yksilö. Ihmisillä on monenlaisia tarpeita, haluja ja motiiveja, jotka ohjaavat häntä kohti tavoitteen täyttymystä. Korostetaan yksilön ainutlaatuisuutta. Ihmisellä on voimakas luonnollinen oppimispotentiaali ja sen toteuttamiseen täytyy antaa mahdollisuus. Opettajan tehtävänä on luoda soveliaita oppimistilanteita ja olla saatavilla resurssina ja opastajana.

Kognitiivinen oppiminen Oletus tiedollisen toiminnan keskeisyydestä oppimistapahtumassa. Huomio informaation prosessointiin ja ihmiseen tiedon käsittelijänä. Oletuksena havaitsemisen ja oppimisen valikoivuus. ”Ihminen kuulee vain sen, minkä ymmärtää.” (Goethe) ”Näemme vain sen, mitä osaamme etsiä.” (Neisser) Muistin rakenne ja toiminta paljon monimutkaisempaa kuin vain automaattista tallentamista. Jo havaintoja tehtäessä informaatiota tulkitaan ja valikoidaan joko tietoisesti tai tiedostamatta -> eri ihmiset havaitsevat ja tulkitsevat informaatiota eri tavoin. Havainnot saavat merkityksen kun ne kytketään aiemmin opittuun ja tulkitaan aiemman tiedon pohjalta.

Konstruktivismi Oppimisen lähtökohtana opiskelijan aiemmat tiedot, kokemukset, ongelmanratkaisutavat ja sisäiset mallit - eli oppijan tapa hahmottaa maailmaa. Oppiminen on näiden muokkaamista, täydentämistä ja uudelleenrakentamista. Oppijan itsearviointitaidot tärkeitä: Oppimisen edellytyksenä on, että oppija ymmärtää mitä tietää ja mitä ei. Opettajan tehtävänä on suunnata ja ohjata toimintaa osoittamalla sille tavoitteet ja arvioimalla oppimista.

Lisätietoja ja lähteet: Erilaisten oppijoiden liitto: Otala, Leenamaija Osaajana opintiellä: opas elinikäisen oppimisen matkalle. Porvoo: WSOY. Rauste-Von Wright, Maija-Liisa & Von Wright, Johan & Soini, Tiina Oppiminen ja koulutus. WSOY. Rogers, Jenny Aikuisoppiminen. Tampere: Tammer-Paino Oy.