Hyvinvointioppiminen, -osaaminen ja -opettaminen varhaiskasvatuksessa Katse lapseen -hankkeen seminaari Laurea/Espoo Matti Rimpelä 20.4.2012

Miten ymmärrämme ”ihmisen”? ”Ihmistä ei voi löytää yhden nahan sisältä” Olennaista suhde toisiin ihmisiin vuorovaikutus osallisuus yhteisöissä Esimerkki tulkinnan merkityksestä: Mitä tarkoittaa ”asiakkuus” vs. ”asiakas” ”asiakkaana” lapsi vai perhe 3.4.2017 Matti Rimpelä

Olemme epäonnistuneet lasten hyvinvoinnin edistämisessä Kiireellisten sijoitusten lisääntyminen ilmaisee selkeästi 2000-luvun kehitystä Lastensuojelun, erityisopetuksen ja lastenpsykiatrian voimavaroja on lisätty useilla sadoilla miljoonilla euroilla, mutta siitä huolimatta kuormitus kasvaa. On kysyttävä, ovatko toiminnan perusteet olleet oikeita?

Häiriöstä hyvinvoinnin rakentamiseen Lasten hyvinvoinnin edistämisen lähtökohtana on paljolti ollut häiriöihin keskittyvä asiantuntemus. Esitän, että sen rinnalle olisi otettava lapsen hyvinvoinnin yleinen ja ”normaali” kehittyminen, jolle esitän kahta perustaa:

Kaksi lähtökohtaa yhdistettyinä Ekologinen tulkinta lapsen kasvusta ja kehityksestä Hyvinvointia ja pahoinvointia opitaan samalla tavalla kuin lukemista ja laskemista -> Hyvinvointioppiminen Lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia kehitysyhteisöissään!!!

1. Ekologinen tulkinta Lapsi varttuu samanaikaisesti useissa rinnakkaisissa kehitysyhteisöissä Lapsen kehitysympäristö (”hyvinvointiekosysteemi” muodostuu kehitysyhteisöistä (olennaista osallisuus, ei asiakkuus) ja niiden kasvatuskumppanuudesta

Kehitysyhteisö vs. palvelut Kehitysyhteisössä tärkeintä osallisuus Lapsi kokee kuuluvansa yhteisöön Hän on sen jäsen Yhteisöillä on oma ”kulttuuri”, johon tutustuminen välttämätön tuen järjestämisessä Palveluille ominaista asiakkuus Useimmiten virikkeenä häiriö/ongelma Osaaminen/asiantuntemus perustuu häiriöön

Lapsi yksinään asiakas vain poikkeustapauksissa Lapsi ei ole asiakas varhaiskasvatuksessa tai peruskoulussa – vaan yhteisön jäsen Alle 12-vuotiaan lapsi voi olla yksin asiakkaana vain lastensuojelussa, kun ristiriita vanhempien kanssa siihen pakottaa Neuvolassakaan lapsi ei yksilönä asiakas Asiakkaana vanhemmat ja lapsi -> lapsiperhe

Tärkeimmät kehitysyhteisöt Perhe Asuinalue/yhteisö Varhaiskasvatus/päivähoito Media Harrastukset Peruskoulu ”Katu”

Mitä kysyisin, kun tehtävänä on arvioida lapsen hyvinvointia? Millaisissa kehitysyhteisöissä hän on kasvanut ja varttunut? Millaisissa kehitysyhteisöissä hän on osallisena juuri nyt? Millainen kokonaisuus muodostuu, mikä on vanhempien rooli kasvatuskumppanuudessa? Millaisiin kehitysyhteisöihin hän on todennäköisesti matkalla?

Lapsen hyvinvoinnin asiantuntijat Kenen tulkinta/arvio ennustaa parhaiten lapsen hyvinvoinnin tulevaa kehitystä? Vanhemmat Terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä Lastentarhanopettaja/luokanopettaja on lapsen hyvinvoinnin paras yksittäinen arvioija Tärkeintä yhdistää monta arvioita Vanhemmat, lastentarhanopettaja Esim SDQ/Vahvuudet ja vaikeudet mittari 4v ->

Lapsen hyvinvointioppimisen ydinteemat sosiaalinen osaaminen (vuorovaikutustaidot), vuorokausirytmit (levon ja kuormituksen vuorovaikutus, yms.), ruokailu, liikunta, itsehoito, oppimaan oppiminen, elimistön ja mielen viestien tulkinta, sekä oman ja ympäristön hyvinvoinnin arviointi.

2. Hyvinvointioppiminen: Hyvinvointia ja myös pahoinvointia opitaan samalla tavalla kuin lukemista, laskemista ja vieraita kieliä Kolme ydinkäsitettä hyvinvointioppiminen, hyvinvointiosaaminen, hyvinvointiopettaminen. Lapsi oppii, perhe ja muut kehitysyhteisöt oppivat (=”oppivat organisaatiot”)

2.1 Sosiaalinen osaaminen (kompetenssi) Vuorovaikutus -> puhuminen -> sosiaalinen osaaminen Varhainen vuorovaikutus Yli koko elämänkaaren ulottuva kehitystehtävä Mahdollistaa integroitumisen yhteisöihin Lapset tarvitsevat tukea ja ohjausta Toiset enemmän kuin toiset Ongelmakehitys tulisi havaita ja siihen puuttua mahdollisimman varhain

Nopeasti kasvavaa tutkimustietoa: Varhaisen vuorovaikutuksen tutkimus laajeni nopeasti 1990-luvulla Vuorovaikutusta opitaan ensimmäisistä elinpäivistä alkaen Kehityksen suuntaa voidaan tunnistaa jo neljän kuukauden iässä, ehkä aikaisemminkin Selkeät portaat oppimisessa Toinen tutkimusperinne nuoruudesta lapsuuteen Paljon tutkimusta 5-10 -vuotiaista Kasautuvaa tutkimustietoa, mutta edelleen monia tulkintoja/käsitemäärittelyjä

Mitä sosiaalinen osaaminen on Mitä sosiaalinen osaaminen on? Keltikangas-Järvinen: Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY 2012) ”Psykologia erottaa toisistaan halun tai tarpeen olla ihmisten kanssa eli sosiaalisuuden, ja kyvyn olla heidän kanssaan eli sosiaalisen kompetenssin.” ”Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamentti-piirre; sosiaaliset taidot opitaan kokemuksen ja kasvatuksen kautta” (sivut 49-50)

Pelkistettyä yhteenvetoa Sosiaalinen osaaminen (Peritty + opittua) Sosiaalisuus Sosiaaliset taidot (Peritty) (Kehitysyhteisöissä opittuja ------------------------------------------------------------------ Hyvä käytös (Määräytyy tilannesidonnaisesti)

Esimerkki tutkimustuloksista, mittarina: Vahvuudet ja vaikeudet/SDQ: Sosiaalisuus-ulottuvuuden väittämät: Pyrin olemaan ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. Otan muiden tunteet huomioon. Jaan mielelläni toisten kanssa tavaroitani (karkkeja, pelejä, kyniä jne.). Haluan auttaa, jos joku on surullinen, pahoilla mielin tai voi huonosti Olen kiltti pienempiäni kohtaan. Tarjoudun usein auttamaan muita (vanhempiani, opettajia, muita lapsia tai nuoria).

(Helsingin seutu, 7-luokat/13-vuotiaat, syksy 2011, N=8 551) Kaksi SDQ:n sosiaalisuusväittämää   Suku- puoli Ei pidä paikkaansa Pitää osittain paikkansa Pitää täysin paikkansa Yhteensä Pyrin olemaan ystäväl-linen muita ihmisiä kohtaan. Otan muiden tunteet huomioon. Tyttö 1 29 70 100 Poika 4 45 51 Haluan auttaa, jos joku on surullinen, pahoilla mielin tai voi huonosti. 3 37 60 13 61 26

SDQ/Sosiaalisuus: Summapistemäärä (Helsingin seutu, 7-luokat/13-vuotiaat, syksy 2011, N=8 551) 0-5 8-10 Pojat 33 % 26 % Tytöt 16 % 50 %

Suuret sukupuolierot Poikien sosiaalinen osaaminen kehittyy hitaammin kuin tyttöjen Erot näkyvät jo 5-6 –vuotiailla Vähän tutkimusta nuoremmista Sosiaalisen osaamisen hitaampi kehitys voi olla merkittävä tekijä poikien huonommassa koulumenestyksessä Voitaisiin mitata jo 4-vuotiaana: Vahvuudet ja vaikeudet –hyvinvointimittari/SDQ Vanhemmat ja lastentarhan henkilöstö arvioivat

Toimintaympäristö reunaehtona Kulloinenkin sosiaalinen tilanne säätelee lapsen sosiaalisen osaamisen ilmenemistä Sosiaalinen ympäristö asettaa lapsen toiminnalle reunaehdot, jotka ovat mahdollisia juuri hänelle tietyssä tilanteessa Lapsen asema ryhmässä - maine ja rooli - säätelee, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan/pidetään sopivana: lapsen sosiaalista osaamista ohjaava noidankehä

Yhteenvetoa Sosiaalisen osaamisen kehitystä voidaan havainnoida ja ongelmia tunnistaa varhaislapsuudesta alkaen Sosiaalisella osaamisella on voimakas yhteys oppimistuloksiin/koulumenestykseen perusopetuksen alusta alkaen Tyttöjen sosiaalinen osaaminen kehittyy keskimäärin paremmaksi kuin poikien jo varhaislapsuudessa. Sukupuolierot selviä oppivelvollisuuden alkaessa.

2.2 Vuorokausirytmit Lapsi oppii varhain tietyt vuorokausirytmit tai ei opi Nukkuminen, valveillaolo, ruokailu… Toistuvat rutiinit esim. hampaiden harjaus rahoittuminen/valmistautuminen nukkumiseen illalla

Ulkoinen pakko puuttuu, siksi sisäistettävä Aikaisemmin ulkoinen maailma pakotti tiettyihin ajankäytön rytmityksiin 1950-luvulla ilta/yövalvomiseen ei virikkeitä Aamiainen, päivällinen, illallinen, ei välipaloja Nyt maailma auki 24/7 TV, netti, yms ”Koko päiväsyöminen” Yöunen jatkuva lyheneminen

2.3 Ruokailu Makutottumukset Nälän ja ruokailun vuorottelu Kylläisyys Homejuusto 3-vuotiaan herkkua! Nälän ja ruokailun vuorottelu Kylläisyys Ruokailukulttuuri Perheen yhteinen aika Ruokavaliot

2.4 Liikunta Liikunnallinen aktiivisuus rakennettu lapseen varhain Liikunnan tarve pyritään tyydyttämään ahtaissakin oloissa Oman kehon hallinta, koordinaatio, yms. rakentuvat 1-5 –vuotiaina ”Aivojen/hermoston ohjelmointi” Suuret erot valmiuksissa ja varhain Liikuntaosaamisen puutteita vaikea korjata myöhemmin

2.5 Itsehoito Jokapäiväinen hygienia Pienet vammat, naarmut, haavat Peseytyminen, hampaiden harjaus, kynnet, vaatetus… Pienet vammat, naarmut, haavat Flunssat, yskät,… Vakavampien sairauksien vaatima toiminta Allergiat Astma Diabetes

2.6 Oppimaan oppiminen Oppimisen oppiminen alkaa varhaislapsuudessa Harjoittelun sisäistäminen Kokeilu ja erehdys – oppiminen epäonnistumisista Pettymysten sietäminen Lukivaikeudet havaitaan jo 4-vuotiaana Matemaattinen osaaminen

2.7. Mielen ja elimistön viestit Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/geeniperimä Vuorovaikutus + Ravinto + + Kuormitus + Lepo Mielen ja elimistön tasapainotilaa kuvaavat viestit 3.4.2017 Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

Vuorovaikutus Ravinto Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Vanhemmat Viestit Vaistomainen - mieli korjausliike varhais- - elimistö lapsuudessa 3.4.2017 Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

Lapsen oma tietoisuus: Vaistomainen reagointi muuttuu tietoiseksi tulkinnaksi 2-5 vuoden iässä Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Lapsen oma tietoisuus: - havaitseminen -tulkinta -sanoittaminen 3.4.2017 Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Tietoisuus - havaitseminen -tulkinta -sanoittaminen Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen 3.4.2017

Vuorovaikutus Ravinto Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Tietoisuus - havaitseminen tulkinta Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen 3.4.2017

Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Mielen ja elimistön viestit Tietoisuus - havaitseminen tulkinta Toiminta 3.4.2017 Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen

Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö/ geeniperimä Vuorovaikutus Ravinto Kuormitus Lepo Mielen ja elimistön viestit Mielialan muuntelu: Päihteet, tupakointi, piristeet, lääkkeet Tietoisuus - havaitseminen tulkinta Toiminta Matti Rimpelä: Hyvinvointioppiminen 3.4.2017

2.8 Oman ja ympäristön hyvinvoinnin arviointi Lapsen omaa tulkintaa hyvinvoinnista kuunneltava varhaislapsuudesta alkaen Oma ja ympäristö Havainnointi, tulkinta, sanoittaminen Täydentää aikuisten tekemää arviointia Oppimisen kriittinen vaihe 5-8. ikävuosina Harkitumpi arviointi mahdollista noin 9-vuotiaana

Kriittiset vaiheet varhaislapsuudessa - jatkuu koko elämän Lähes kaikissa teemoissa perusta ennen kouluikää Tärkeää tunnistaa oppimisen vaiheet ja osata arvioida osaamista suhteessa kullekin ikävaiheelle tunnusomaiseen kehitykseen Lasten välinen vaihtelu suurta Varhaiskasvatuksen/neuvolan tehtävänä tukea vanhempia ja lasta

Yhteenvetoa hyvinvointioppimisesta Hyvinvoinnin ja oppimisen yhteys voimakas Hyvinvointi mahdollistaa oppimisen Myönteiset kokemukset oppimisessa vahvistavat hyvinvointi Kouluvalmiuksien arviointi ilman tietoa lapsen hyvinvointiosaamisesta tuskin antaa oikeaa kuvaa

Hyvinvointioppiminen, -osaaminen ja -opettaminen varhaiskasvatuksen haasteena Lapsen varhaiskehityksen ydintehtäviä on hyvinvointioppiminen Varhaiskasvatuksen päätehtäväksi voitaisiin harkita lapsen hyvinvointioppimisen tukemisen -> ”hyvinvointiopettaminen” Tavoitteena on perusopetuksen alkaessa riittävä hyvinvointiosaaminen, joka mahdollistaa painopisteen siirtymisen perusopetuksen edellyttämään oppimiseen

Hyvinvoinnista ja oppimisesta monta arviointia 6-7 -vuotiaana Kunnissa ollaan yhdistämässä varhaiskasvatusta, neuvolatyötä ja alkuopetusta yhteisiin tiloihin Neuvolan hyvinvointitietoja siirretään oppilashuoltoon Koulusijoitusten ja tuen näkökulmasta pedagoginen arviointi helmikuun loppuun mennessä Kouluterveydenhuollon laaja terveystarkastus 1. vuosiluokalla Perusopetuksessa arviointikeskustelu huoltajien kanssa

Esimerkiksi: Yhteinen oppimisen ja hyvinvoinnin arviointiprosessi 6-7 - vuotiaille Olisiko mahdollista yhdistää 6-7 –vuotiaana tehtävät arvioinnit yhteiseksi prosessiksi? Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yhteistyönä pedagoginen arviointi ja hyvinvointiarviointi yhdessä 6-vuotiaille Ydintiedot perusopetuksen oppilashallinto-ohjelmaan rakenteellisina Laaja terveyskasvatus ja arviointikeskustelun valmistelu/järjestäminen perusopetuksen ja oppilashuollon yhteistyönä

Kiitoksia mielenkiinnosta! matti.rimpela@uta.fi Lopuksi: Vanhemmuus (…ei ole vain ongelmia, vaan se ennen kaikkea…) on isän, äidin ja isovanhempien iloa ja onnea!